Ne ihanat lapsenlapset

Hei ap! Ymmärrän tosi hyvin tilanteesi. Kerro tytöille ystävällisesti, että haluat nähdä heitä ja lapsia, mutta et jaksa olla tässä vaiheessa lastenhoitaja. Selvä peli on reilu teille kaikille!

Tulethan kertomaan miten keskustelu meni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on neljä pientä lasta ja kun omat lapseni saa lapsia niin meinaan todellakin ottaa hoitoon niin usein kun vaan pystyn.

Niin minäkin silloin kuvittelin, kun lapset oli pieniä. Mutta kummasti mieli on muuttunut, kun miehellä on alkanut tulla pitkäaikaissairauksia ja itselläkin on monenlaista vaivaa munuaisten vajaatoiminnasta kuluneeseen olkapäähän ja lonkan nivelrikkoon. Ehkä en olekaan niin hanakka hoitamaan, kun se tilanne tulee oikeasti eteen. Onneksi ei ole vielä ajankohtaista

Et olis ryypännyt munuaisias tohon kuntoon, eikä sun miehen erektio-ongelmat susta parane, päinvastoin... 😂

Hyvä luoja mikä kommentti. Kaikki sympatia lainatulle, ja voimia arkeen. Minä olen 36, absolutisti, ja seuranani on kaksi aikuisiällä puhjennutta kroonista sairautta, työkyvyttömyyseläkkeellä niin ikään aikuisiällä puhjenneiden sairauksiensa vuoksi oleva alle nelikymppinen puoliso ja 14-v tytär, joka on onneksemme terve. Voimat ovat silti kortilla, vaikka lapsia on vain yksi ja noin iso emmekä me vanhemmat tämän vanhempia.

Kaikki eivät saa syntyä terveenä, tai elää terveenä, joten sitä elämää on mitoitettava voimien mukaan...ja välillä on myös luovuttava asioista, vaikka se harmittaakin.

Mahtava elättiperhe, olette yhteiskunnalle je hyvinvointivaltiolle todella edullisia asukkeja.

? Puolison tk-eläke tulee vakuutusyhtiöstä, minä olen työelämässä (tosin opintovapaalla, teen gradua) ja nuori luonnollisesti vielä peruskoulussa. En vaihtaisi osia: vaikka toisella kroppa välillä brakailee, niin pää toimii ja sydän on paikallaan. Entä sinulla?

Oikeasti sun kyllä kannattaisi puhua suoraan tyttöjesi kanssa. He eivät välttämättä ihan oikeasti ymmärrä, että sä et oo koskaan saanut elää ns.itsellesi. Heillä voi olla se käsitys että nautit lapsenlapsistasi kuin omista lapsistasi tai vielä enemmän. Mutta eihän se niin mene aina. Tai ehdotat, että otatte lapsenlapset vain yhtenä viikonloppuna kuukaudessa hoitoon ja yhtä aikaa. Tytöt voi hetkeksi suuttua, mutta ajan myötä ymmärtänevät.

Omat vanhempani eivät myöskään ole hoitaneet lapsiamme, eikä varmaan yhtään vaippaa ole vaihtaneet. Ovat silti vierailleet meillä ja me heillä, ja näin osoittaneet kiinnostuksensa. Välit lapsiin ovat ihan hyvät nyt vuosien päästä ja minulla itselläni on erittäin hyvät välit vanhempiini.

On se vaan niin kauheaa hoitaa omat lapset jotka vielä terveitä. Meidän toinen lapsi kehitysvammainen ja kuka meitä auttoi? Ei kukaan eli apua saa ne jotka meitä auttoi eli ei kukaan.

Oman äitini hoidan hautaan saakka, sanoi heti ettei jaksa hoitaa lapselapsia ja uskon sen enkä siitä häntä rankaise.

Toki yritetään tiukassa paikassa auttaa mutta ei huvituksiin menossa. Olen varmaan jo lähemmäs 65- 70v. kun saan lapsenlapsia.

Minusta tuo turvaverkko juttu ihan höpötystä, kun pitäisi ihmisiä valistaa että lapsia niin paljon, kun jaksaa hoitaa.

Monet äidit jotka hoidattaa lapsensa mummoilla on juuri niin itsekkäitä kuin vaan voi olla. Ei heistä ole oman äidin hoitajaksi. Rakkaus on pyyteetöntä.

Jotenkin ymmärrän sinua mutta silti toivon, että tutustut omiin lapsenlapsiisi, itse olen saman ikäinen kuin sinä, minulle on kohta 3v tyttären lapsi ja toinen syntyy tässä pian. Mieheni kanssa olemme molemmat aika sairaita, teimme aikoinaan paljon raskasta työtä ja nyt kroppa näyttää sen kivuilla, molemmilla. Hoidamme nyt poikaa melkein joka päivä ja varmaan toistakin lasta ainakin välillä, haluamme tuntea heidät. Minulle tyttärenpoika on niin tuttu kuin oma lapsi, silti komennan häntä ja annan rakkautta paljon. Silti meillä on miehen kanssa vipinää ja harrastamme yhdessä kahtakin eri harrastusta, katsomme suosikkisarjoja ja laulamme joskus karaokeakin. Olin aikoinani todella kaunis, missiksi äiti halusi mutten koskaan osallistunut, nyt en enää välitä ulkomuodostani vaan huolehdin ja rakastan perhettäni. Miehelläni ja osittain minullakin on huono suhde isovanhempiin, emme halua tehdä samoin, meidän omallakin lapsella on huono suhde isovanhempiin koska meidän, tai mieheni vanhemmat välittää vain jos on korkeasti koulutettu ja siksi meidän, tavallisen perheen lapsenlapsi jää vähemmälle huomiolle, meidän tyttö saa 20 euroa jouluna ja korkeasti koulutettujen lapset 100 euroa joulurahaa. Nyt kun minulla on kohta kaksi lapsenlasta niin molemmat saavat saman verran tai ei sitten kumpikaan. Mutta olen itse sen itselleni sanonut, että minä autan lastani ja koetan auttaa jatkossakin mitä pystyn ja mieheni, lapseni isä, emme ole työelämässä eikä tällä seudulla ole muuta kuin työllistämiskursseja ja pakolaisia paikat piukassa, Suomen pelastajia. Haluamme tuntea lapsenlapsemme ja sen, että he tulevat meille mieluusti ja tuntevat rakkautemme aina. Voisin valita sen toisenkin elämän mutta saan sitäkin aivan tarpeeksi. Sinä olet työelämässä niin tietenkin sinulla on vähemmän omaa aikaa. Nytkin tässä nautin viiniä, vapaa viikonloppu.

Vierailija kirjoitti:

Ja onneksi mun lapset on poikia. Ne ei ajattele niin kuin äitejen tytöt.

Miniöitä odotellessa 😨

etkö löydä mitään kultaista keskitietä? Meinaan onhan sulla työstä huolimatta aika paljon aikaa, kun kaikki lapset ovat jo omillaan...

Kyllä mä sun sijassa ehkä pari krt kk kävisin kyläilemässä tyttärillä tai kutsuisin heidät yhtä aikaa lapsineen omaan kotiini. Silloin siihen menisi vain 2 iltaa kk ja varmaan heistä olisi kiva tavata myös toisiaan vauvoineen varsinkin niin, että sinä laitat vaikka ruuat tai kahvit tai vaihtoehtoisesti sylittelet vauvoja/ käyt vaunulenkillä heidän kanssa tai jotain. loput 28 päivää kuussa olisi sitten vain sinulle ja vapaudelle? 

meinaan, vanha ja apua tarvitseva sinustakin joskus tulee, ehkä 2 iltakahvittelua tyttäriltä sinulle voisi silloin olla ihan kiva.... 

oma äitini tuli myös mummoksi nuorena, juurikin 45 taisi olla. Eikä se mummoilu ehkä ollut se kovin juttu, vaan vapaus, aikanaan elämättä jäänyt nuoruus, Euroopan-kierros ja lukioaikaisen tyttöporukan reunion yms... hän halusi nauttia, mutta kyllä hän silti on pari kertaa kuussa aina tullut katsomaan vauvoja, sitten leikkinyt vähän isompien lasten kanssa ja vienyt leffaan joskus tai uimarannalle. Ei se ole hänen vapauttaan riistänyt, koska sitä aikaa ja vapautta on tosiaan 365 päivää. Jos siitä nyt 40 päivää antaa osittain lapsenlapsille, niin 325 jää vielä itselle (?)

Mä kovasti ihmettelen että molemmat ap:n tyttäret on noin nuorina tehneet lapsen. Ja sitten ihan suunnittelevat että mummu hoitaa joka viikko, vaikka on vuorotöissä? Niin kuin joku jo aiemmin sanoi, niin tyttärillähän on toisistaan paljon tukea ja voisivat jopa vuorotellen ottaa siskonsa lasta hoitoon. Ja kyllä se hoitovastuu on aina vanhemmilla, en tunne yhtäkään pariskuntaa, joka hoidattaisi lapsensa isovanhemmilla. Tunnen useita, joiden mummut ja papat pyytää lapsenlapsiaan hoitoon. Ja sitten tunnen muutamia isovanhempia, jotka on tehneet selväksi että heillä on juurikin tämä "oma elämä", tanssit ja muut harrastukset tärkeämpiä kuin lapsenlapset. Ja ei siinä mitään. Jokainen tavallaan. Mutta olisi hyvä muistaa että ne lapset on pieniä vain hetken. Mutta jos lähtökohtaisesti omatkin lapset ovat olleet taakka, niin tuskin se suhtautuminen muuttuu lapsenlapsien ollessa kyseessä. Ja vaikka ap kuinka väittää että ei ole lapsia taakaksi kokenut, niin kuitenkin on helpottunut kun viimeinen muutti pois kotoa. Ja nyt on vasta aikaa harrastaa (jopa sitä villiä keittiönpöytä seksiä) ja viinilasin naukkailua. Hieman ristiriitaista. En ainakaan itse ole "joutunut" mistään luopumaan lasten takia. Minusta se on vähän asenne ja järjestely kysymys, jos ei ole terveysongelmia. Tosin emme halua harrastaa keittiönpöydän päällä seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Kun poika meni naimisiin niin minä ilmoitin, että tulen tästä lähtien teille joka perjantai-ilta ja lähden pois vasta lauantaina. Haluan pitää läheiset välit perheeseeni ja parhaitenhan se sujuu niin, että ollaan paljon yhdessä. Miniä vastusteli, mutta sanoin, että tällä tavalla sitä luodaan pohjaa tulevien lastenlasten hyvälle elämälle. Olen koko perheelle läheinen liiton alusta alkaen ja kun niitä vauvoja tulee, niin olen jo tottunut tähän rutiiniin. Ei ne läheiset ihmissuhteet synny tyhjästä, kyllä niitä pitää hoitaa. Lisäksi minä en enää ole yksinäinen kotonani, vaan saan seuraa pojan perheestä ja voidaan tehdä kaikkea yhdessä. Jokainen hyötyy.

Minusta on turha odottaa lastenlasten syntymään asti, nuorta perhettä pitää tukea paljon aikaisemmin.

10 points   :DDD

Mummu 45 v kirjoitti:

Jotenkin ymmärrän sinua mutta silti toivon, että tutustut omiin lapsenlapsiisi, itse olen saman ikäinen kuin sinä, minulle on kohta 3v tyttären lapsi ja toinen syntyy tässä pian. Mieheni kanssa olemme molemmat aika sairaita, teimme aikoinaan paljon raskasta työtä ja nyt kroppa näyttää sen kivuilla, molemmilla. Hoidamme nyt poikaa melkein joka päivä ja varmaan toistakin lasta ainakin välillä, haluamme tuntea heidät. Minulle tyttärenpoika on niin tuttu kuin oma lapsi, silti komennan häntä ja annan rakkautta paljon. Silti meillä on miehen kanssa vipinää ja harrastamme yhdessä kahtakin eri harrastusta, katsomme suosikkisarjoja ja laulamme joskus karaokeakin. Olin aikoinani todella kaunis, missiksi äiti halusi mutten koskaan osallistunut, nyt en enää välitä ulkomuodostani vaan huolehdin ja rakastan perhettäni. Miehelläni ja osittain minullakin on huono suhde isovanhempiin, emme halua tehdä samoin, meidän omallakin lapsella on huono suhde isovanhempiin koska meidän, tai mieheni vanhemmat välittää vain jos on korkeasti koulutettu ja siksi meidän, tavallisen perheen lapsenlapsi jää vähemmälle huomiolle, meidän tyttö saa 20 euroa jouluna ja korkeasti koulutettujen lapset 100 euroa joulurahaa. Nyt kun minulla on kohta kaksi lapsenlasta niin molemmat saavat saman verran tai ei sitten kumpikaan. Mutta olen itse sen itselleni sanonut, että minä autan lastani ja koetan auttaa jatkossakin mitä pystyn ja mieheni, lapseni isä, emme ole työelämässä eikä tällä seudulla ole muuta kuin työllistämiskursseja ja pakolaisia paikat piukassa, Suomen pelastajia. Haluamme tuntea lapsenlapsemme ja sen, että he tulevat meille mieluusti ja tuntevat rakkautemme aina. Voisin valita sen toisenkin elämän mutta saan sitäkin aivan tarpeeksi. Sinä olet työelämässä niin tietenkin sinulla on vähemmän omaa aikaa. Nytkin tässä nautin viiniä, vapaa viikonloppu.

Kirjoitti 45-vuotias alkoholisoitunut, aikoinaan kaunis mutta alkoholismin myötä rumentunut nainen, joka ei välitä ulkonäöstään. Veikkaan että promilleja oli reippaasti myös tätä kirjoitettaessa... sen huomaa tekstistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tosissako olet? Nykyvanhemmat ovat varmasti sukupolvi, joita isovanhemmat ovat auttaneet lastenhoidossa kaikista vähiten. Vielä muutama vuosikymmen sitten oli yleistä, että isovanhemmat käytännössä kasvattivat lapsenlapsensa.

Mistä tämä käsitys? Itse olen 50-v enkä tiedä ketään kaveripiirissä tai luokkakavereissa, joka olisi ollut isovanhempien "käytännössä kasvattama".

Samoin. Mummola = kummitädille siirtynyt kotitila oli meidän lomakohteena joka kesä, kun vietettiin se heinätöissä sun muissa auttaen. Pikkuserkkujen kanssa juostiin ympäri pihoja ja kyliä ja leikittiin.  Talvikaudet mumma oli meillä. Hän ei koskaan hoitanut meitä eikä leikkinyt meidän kanssa. Meidän piti olla hiljaa ja poissa jaloissa ja teititellä häntä. 

Koko ketjua en jaksanut kahlata lapi, mutta sanonpa vain, etta thanks god, ainoa lapseni ei itse halua lapsia!! Jo alle 20-vuotiaana ilmoitti, ettei ole sitten lapsenlapsia odotettavissa.

Minusta ei olisi enaa vauvan/lapsenhoitajaksi. En vain jaksaisi/haluaisi. Omani hoidin huolella aikuiseksi ja se oli minun panokseni. 

Ap ei ole hyvä äiti eikä hän ole hyvä mummokaan. Hän ei välitä aidosti lapsistaan eikä laatenlapsistaan. Teiniäidit ovat usein tällaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on neljä pientä lasta ja kun omat lapseni saa lapsia niin meinaan todellakin ottaa hoitoon niin usein kun vaan pystyn.

Niin minäkin silloin kuvittelin, kun lapset oli pieniä. Mutta kummasti mieli on muuttunut, kun miehellä on alkanut tulla pitkäaikaissairauksia ja itselläkin on monenlaista vaivaa munuaisten vajaatoiminnasta kuluneeseen olkapäähän ja lonkan nivelrikkoon. Ehkä en olekaan niin hanakka hoitamaan, kun se tilanne tulee oikeasti eteen. Onneksi ei ole vielä ajankohtaista

Et olis ryypännyt munuaisias tohon kuntoon, eikä sun miehen erektio-ongelmat susta parane, päinvastoin... 😂

Muuten ihan hauska vitsi, mutta ei paljon naurata niinä päivinä, kun mies on sairaalassa ja itse odottaa kotona sydän kylmänä, mitä sieltä taas kuuluu, että selviääkö tällä kertaa vielä ja eteneekö jono ohitusleikkaukseen, vai pääseekö jonojen ohitse.

Ei ollut vitsi. Oikeasti sairaat viedään lanssilla suoraan leikkauspöydälle ohariin tai korkeintaan pallolaajennuksen kautta, joten lopeta ruikuttaminen.

Ja minä toivon, että jäät tänä viikonloppuna auton alle ja vammaudut. Et olisi enää pilaamassa hyvää ketjua vittuilullasi.

-ohis

Jos minä olisin lapseni niin huonosti kasvattanut, että he eivät pystyisi lastaan itse hoitamaan, vaan odottaisivat, että äiti hoitaa edelleen heidän asiat, ei haittaisi, vaikka minulle selkänsä kääntäisivät. Kokisin epäonnistuneeni täysin kasvatuksessa, jos heistä tulisi tuollaisia ansarin kukkia ja ruikuttajia. 

Lasten pitää itsenäistyä viimeistään siinä vaiheessa, kun itse perustavat oman kodin. On surullista, jos napanuora on vielä siinä vaiheessa niin kiinni äidissä, että lapsensakin hoidattaa omalla äidillään.

En tajua tuota, että miksi ne lapset pitää kärrätä kerran viikossa isovanhempien hoiviin? Omiin korviini kerran viikossa kuulostaa kuitenkin todella paljolta... 

Jospa ap juttelisit lastesi kanssa, että heidän lapset ovat nyt heidän hoitovastuullaan, eikä niitä kiikutella mummin hoiviin kun kyllästyttää.

45? Ja mummo.

Nohuh.

Ei mulla muuta

Tällaista se on, kun lapset saadaan nuorena. Itse sain yli 30 v ja toivottavasti lapseni ei ala lisääntyä heti kaksikymppisenä

Eli mummoudun vasta kuusikymppisenä ja saan toivottavasti olla silloin lastenlasten kanssa

Ihmeellistä, että täällä valitetaan lasten näkökulmasta. Lapset saivat olla kotona olleen ajan hyvässä huollossa. Yleensä mies on se joka on taustalla. Nyt kun ap asuu kahdestaan miehen kanssa, niin eikö hän tee juuri sitä mitä pitäisi tehdäkin eli tutustuu uudelleen kumppaniinsa .. Harrastuksia, seksiä ja yhdessäolemista, nuo ovat tärkeä asia, jos halutaan viettää loppuelämä yhdessä. Kyllä minä sanoisin, että pääpaino omalle suhteelle.

Mitä lapsi tulee, niin puhu ja ilmaise asia. Yhteksiä voi pitää myös puhumalla puhelumessa ja olemalla kiinnostunut toisen elämästä. Koska olet muutenkin väsyttävässä kolmivuorotyöstä, niin voit kyllä vedota työvuoroihin, jos et halua loukata.

Nauti elämästä