Ne ihanat lapsenlapset

Tuossa alkuperäisviestissäsi tyttäret kysyivät, että tuutko katsomaan vauvoja, sai käsityksen, että ei kiinnosta edes käydä katsomassa. Eli ehkä siksi täältä ei tippunut tukea, itsekin ihmettelisin moista mummoa. Mulla anoppi kans ei joutanut vasta kun ristiäisiin ja sinnekin vastahakoisesti. Toisaalta eipä lapset mitään menettäneet. Kun se sai syliinsä lapsen, niin se äkkiä sysäsi sen jollekin muulle ja painatti siivoamaan (pseudotekemistä) vaikkei siihen tarvetta ollut. Psyykkisesti liian kuormittava tilanne vissiin. Jälkikasvusta sen huomaa. Lapset pakollisia riesoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhainkodissa parikymmentä vuotta työskenneelleenä voin sanoa, että ei siellä käy ne lapset, joiden lapsia on hoidettu, eikä lapsenlapset.

Eniten vieraita käy niillä vanhuksilla, joilla oli omia kavereita ja jotka elivät muullekin, kuin lastenhoidolle. Ne kaverit, jos ovat parempikuntoisia, käyvät. Mummon hoitamat lapsenlapset odottavat vain, että mummo kuolisi ja tulisi jotain perintöä.

Joten mummot, eläkää omaa elämää. Teilläkin on vain yksi elämä ja jos lapsenne odottavat vielä aikuisina palveluita teiltä, niin kun makaatte paskavaipoissa, ne odottaa vain kuolemaanne ja rahoja.

Oletko siis kysynyt,että vierailijat ovat ystäviä eivätkä esim. sisaruksia tai muita sukulaisia? En tiedä minkälaisesa vanhainkodissa työskentelet, jos oikein lapsenlapset avautuvat sulle, että odottavat vain perintöä. Toki on hyvä olla muuta elämää mutta en nyt ihan ton tyyppisiä yleistyksiä sentään tekisi.

Sen näkee siitä, että kun vanhus, jolla ei koskaan käy ketään vierasta kuolee, niin yhtäkkiä on paikalla reipas kymmenenkin sukulaista, perinnön tavoittelijaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun poika meni naimisiin niin minä ilmoitin, että tulen tästä lähtien teille joka perjantai-ilta ja lähden pois vasta lauantaina. Haluan pitää läheiset välit perheeseeni ja parhaitenhan se sujuu niin, että ollaan paljon yhdessä. Miniä vastusteli, mutta sanoin, että tällä tavalla sitä luodaan pohjaa tulevien lastenlasten hyvälle elämälle.

Huh, onneksi et ole minun anoppini. Osanottoni miniälle .

Vierailija kirjoitti:

Kun poika meni naimisiin niin minä ilmoitin, että tulen tästä lähtien teille joka perjantai-ilta ja lähden pois vasta lauantaina. Haluan pitää läheiset välit perheeseeni ja parhaitenhan se sujuu niin, että ollaan paljon yhdessä. Miniä vastusteli, mutta sanoin, että tällä tavalla sitä luodaan pohjaa tulevien lastenlasten hyvälle elämälle. Olen koko perheelle läheinen liiton alusta alkaen ja kun niitä vauvoja tulee, niin olen jo tottunut tähän rutiiniin. Ei ne läheiset ihmissuhteet synny tyhjästä, kyllä niitä pitää hoitaa. Lisäksi minä en enää ole yksinäinen kotonani, vaan saan seuraa pojan perheestä ja voidaan tehdä kaikkea yhdessä. Jokainen hyötyy.

Minusta on turha odottaa lastenlasten syntymään asti, nuorta perhettä pitää tukea paljon aikaisemmin.

Kai tämä oli provo? Anoppi helvetistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on neljä pientä lasta ja kun omat lapseni saa lapsia niin meinaan todellakin ottaa hoitoon niin usein kun vaan pystyn.

Niin minäkin silloin kuvittelin, kun lapset oli pieniä. Mutta kummasti mieli on muuttunut, kun miehellä on alkanut tulla pitkäaikaissairauksia ja itselläkin on monenlaista vaivaa munuaisten vajaatoiminnasta kuluneeseen olkapäähän ja lonkan nivelrikkoon. Ehkä en olekaan niin hanakka hoitamaan, kun se tilanne tulee oikeasti eteen. Onneksi ei ole vielä ajankohtaista

Et olis ryypännyt munuaisias tohon kuntoon, eikä sun miehen erektio-ongelmat susta parane, päinvastoin... 😂

Kuulepas sinä lähihoitaja-opiskelija tai siksi aikova, munuaisten vajaatoiminnalla ei ole mitään yhteyttä alkoholin liikakäyttöön.

Minulla on yksi lapsi. Oma äitini on jo kuollut, mutta isän kanssa olen läheinen. Hän on lapselleni myös hyvin tärkeä ja rakas. Olen lapsen isovanhemmilta saanut vuosien varrella hoitoapua, mutta kyse on ollut harvakseltaan menoista, joihin lasta ei voi ottaa mukaan. Aina olen kysynyt, että käykö vai järjestänkö muuten. En ole koskaan pitänyt hoitoapua itsestään selvyytenä.

Olemme käyneet isovanhemmilla välillä yökylässä.... mutta siis olen ollut itse paikalla. Öisin valvottavan pienen kanssa kävin isovanhemmilla välillä yökylässä ja nautin suuresti tunnista, jonka sain nukkua, kun lapsi oli isovanhempien kanssa vaunukävelyllä. Päävastuu lapsesta on aina silti silloin ollut minulla, mutta isovanhemmat ovat oman innostuksensa puitteissa puuhailleet lapsen kanssa. Joskus tyyliin minä olen leiponut kahvipöytään jotain ja isovanhemmat ovat pitäneet lapselle seuraa.

Väitän, että isovanhempi ei ole lapsenhoitoautomaatti! Lapselle isovanhemmat ovat siitä huolimatta rakkaita. Turha pelotella, että lapsi jäisi etäiseksi, jos hoitoavun suhteen ollaan kitsaita. Pienen lapsen hoitaminen on raskasta, kun lasta pitää vahtia koko ajan ja olla kieltämässä, kun pieni on menossa vaaralliseen paikkaan. Eri asia on vaikka koululainen, joka tulee mökille mukaan lomallaan ja tarvitsee lähinnä ruokaa säännöllisesti ja jonkun perään katsomaan uimaan mennessään.

Minä en pysty ymmärtämään, että nuo nuoret äidit haluavat jo 3-4-kuisen vauvan hoitoon! Tuossa vaiheessahan ollaan vauvan kanssa hyvin tiiviissä symbioosissa niin ettei vauvasta tee edes mieli olla erossa. Ovatko nuo naiset muodostaneet lapsiinsa tervettä kiintymyssuhdetta, kun äitiys tuntuu olevan noin pahasti hukassa?

Meillä ei isovanhemmat juuri hoitaneet, mutta tapasivat lasta kyllä. Anoppi kyllä joskus toivoi lasta yökylään, mutta ei hän ollut niin läheinen, että lasta kovin pienenä olisi viitsinyt jättää, eikä itselläkään ollut tarvetta. Sitten kun tyttö oli 6-vuotias, niin hän jäi viideksi päiväksi mökille isovanhempien kanssa ja se meni kyllä hyvin.

Eniten anopista oli apua silloin kun hän tuli kylään tytön ollessa ihan pieni. Vauva oli vasta kolmeviikkoinen, kun mies joutui lähtemään kolmen viikon työmatkalle ja siinä vaiheessa tarvitsin kyllä henkistä tukea ja anoppi tuli muutamaksi päiväksi kylään, ettei tarvinnut ihan yksin olla vauvan kanssa kolmea viikkoa, uutena ja epävarmana äitinä.

Vaikka miehen vanhemmat eivät missään vaiheessa ole olleet sellaisia perinteisiä hoitoapulaisia, niin kyllä heihin on silti muodostunut hyvä ja läheinen suhde, eivät he ventovieraiksi ole jääneet. Mumman kanssa on päässyt leipomaan ja ukin kanssa ongelle ja verkoille. Nämä on minusta tärkeämpiä kuin jotkut vaipanvaihdot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on neljä pientä lasta ja kun omat lapseni saa lapsia niin meinaan todellakin ottaa hoitoon niin usein kun vaan pystyn.

Niin minäkin silloin kuvittelin, kun lapset oli pieniä. Mutta kummasti mieli on muuttunut, kun miehellä on alkanut tulla pitkäaikaissairauksia ja itselläkin on monenlaista vaivaa munuaisten vajaatoiminnasta kuluneeseen olkapäähän ja lonkan nivelrikkoon. Ehkä en olekaan niin hanakka hoitamaan, kun se tilanne tulee oikeasti eteen. Onneksi ei ole vielä ajankohtaista

Et olis ryypännyt munuaisias tohon kuntoon, eikä sun miehen erektio-ongelmat susta parane, päinvastoin... 😂

Muuten ihan hauska vitsi, mutta ei paljon naurata niinä päivinä, kun mies on sairaalassa ja itse odottaa kotona sydän kylmänä, mitä sieltä taas kuuluu, että selviääkö tällä kertaa vielä ja eteneekö jono ohitusleikkaukseen, vai pääseekö jonojen ohitse.

Ei ollut vitsi. Oikeasti sairaat viedään lanssilla suoraan leikkauspöydälle ohariin tai korkeintaan pallolaajennuksen kautta, joten lopeta ruikuttaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on neljä pientä lasta ja kun omat lapseni saa lapsia niin meinaan todellakin ottaa hoitoon niin usein kun vaan pystyn.

Niin minäkin silloin kuvittelin, kun lapset oli pieniä. Mutta kummasti mieli on muuttunut, kun miehellä on alkanut tulla pitkäaikaissairauksia ja itselläkin on monenlaista vaivaa munuaisten vajaatoiminnasta kuluneeseen olkapäähän ja lonkan nivelrikkoon. Ehkä en olekaan niin hanakka hoitamaan, kun se tilanne tulee oikeasti eteen. Onneksi ei ole vielä ajankohtaista

Et olis ryypännyt munuaisias tohon kuntoon, eikä sun miehen erektio-ongelmat susta parane, päinvastoin... 😂

Hyvä luoja mikä kommentti. Kaikki sympatia lainatulle, ja voimia arkeen. Minä olen 36, absolutisti, ja seuranani on kaksi aikuisiällä puhjennutta kroonista sairautta, työkyvyttömyyseläkkeellä niin ikään aikuisiällä puhjenneiden sairauksiensa vuoksi oleva alle nelikymppinen puoliso ja 14-v tytär, joka on onneksemme terve. Voimat ovat silti kortilla, vaikka lapsia on vain yksi ja noin iso emmekä me vanhemmat tämän vanhempia.

Kaikki eivät saa syntyä terveenä, tai elää terveenä, joten sitä elämää on mitoitettava voimien mukaan...ja välillä on myös luovuttava asioista, vaikka se harmittaakin.

Mahtava elättiperhe, olette yhteiskunnalle je hyvinvointivaltiolle todella edullisia asukkeja.

Ymmärrän täysin. Itselläni teini-ikäiset lapset ja sanoin jo teineille, että alkakaa säästää rahaa tulevia vuokria varten, sillä kun täytätte 18, niin etsitte oman kämpän. Lisäsin siihen, että haluan parisuhteeni takaisin ja vastuunotto alkaa heillä silloin.

En ole koskaan ollut mikään lapsirakas ja jo ennen niitä tein miehelle selväksi, että etsin miestä, jolle tulee ensin parisuhde ja sitten lapset. Sellaisen myös löysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhainkodissa parikymmentä vuotta työskenneelleenä voin sanoa, että ei siellä käy ne lapset, joiden lapsia on hoidettu, eikä lapsenlapset.

Eniten vieraita käy niillä vanhuksilla, joilla oli omia kavereita ja jotka elivät muullekin, kuin lastenhoidolle. Ne kaverit, jos ovat parempikuntoisia, käyvät. Mummon hoitamat lapsenlapset odottavat vain, että mummo kuolisi ja tulisi jotain perintöä.

Joten mummot, eläkää omaa elämää. Teilläkin on vain yksi elämä ja jos lapsenne odottavat vielä aikuisina palveluita teiltä, niin kun makaatte paskavaipoissa, ne odottaa vain kuolemaanne ja rahoja.

Oletko siis kysynyt,että vierailijat ovat ystäviä eivätkä esim. sisaruksia tai muita sukulaisia? En tiedä minkälaisesa vanhainkodissa työskentelet, jos oikein lapsenlapset avautuvat sulle, että odottavat vain perintöä. Toki on hyvä olla muuta elämää mutta en nyt ihan ton tyyppisiä yleistyksiä sentään tekisi.

Sen näkee siitä, että kun vanhus, jolla ei koskaan käy ketään vierasta kuolee, niin yhtäkkiä on paikalla reipas kymmenenkin sukulaista, perinnön tavoittelijaa.

Minkä helvetin takia ne välittämättömät sukulaiset sinne vanhainkotiin siinä vaiheessa tunkisi? Perunkirjoitusta ei siellä järjestetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on neljä pientä lasta ja kun omat lapseni saa lapsia niin meinaan todellakin ottaa hoitoon niin usein kun vaan pystyn.

Niin minäkin silloin kuvittelin, kun lapset oli pieniä. Mutta kummasti mieli on muuttunut, kun miehellä on alkanut tulla pitkäaikaissairauksia ja itselläkin on monenlaista vaivaa munuaisten vajaatoiminnasta kuluneeseen olkapäähän ja lonkan nivelrikkoon. Ehkä en olekaan niin hanakka hoitamaan, kun se tilanne tulee oikeasti eteen. Onneksi ei ole vielä ajankohtaista

Et olis ryypännyt munuaisias tohon kuntoon, eikä sun miehen erektio-ongelmat susta parane, päinvastoin... 😂

Kuulepas sinä lähihoitaja-opiskelija tai siksi aikova, munuaisten vajaatoiminnalla ei ole mitään yhteyttä alkoholin liikakäyttöön.

En ole lähäri enkä sellaiseksi aio. Juice Leskiselläkään?

Yksi vela täällä terve! Ei kaduta lapsettomuus tätäkään ketjua lukiessa. Oma äitini on yhden lapsen mummu. Hän on hammasta purren rientänyt hoitamaan ainokaista lapsenlastaan kohta 18 vuotta. Lapsen vanhemmilla on ollut harrastuksia, on tarvittu parisuhdeaikaa ja tehty töitä yötäpäivää, kun työnantajaa pitää miellytää. Nyt on mummu 80, tarttis apua joskus, mutta turha pyydellä. Samassa kaupungissa asuvat, ja mummun apu lumitöihin, nurmikonleikkuuseen ja siivoukseen löytyy onneksi rahalla paikallisilta pienyrittäjiltä. Lähes täysi-ikäinen lapsenlapsi ei todellakaan käy kylässä, puhumattakaan että auttaisi. Sen sijaan hän toisinaan tarvitsee kyytiä, ja yhä autoilevan mummun voi soittaa aina tarvittaessa paikalle. Että älkää hyvät ihmiset luulko, että piikomalla lastenne elämässä siitä joskus kiitosta saisitte. Joka pikkulapsivaiheessa sitä apua vaatii, tuijottelee omaa napaansa jatkossakin.

Siskollani on 2 lasta ja meillä 1 lapsi, jotka ovat syntyneet 4 vuoden sisällä kun vanhempani olivat 6-kymppisiä ja jo eläkkeellä. Mieheni vanhemmat ovat jo mullan alla.

Siskoni asuu 400 km päässä vanhemmistamme, me 70 km päässä. Kun siskon lapset olivat pieniä, kävivät vanhempani aina siellä 400 km pääsä päiväkodin isovanhempi-lapsi illoissa, koulun joulujuhlissa ja menivät hoitamaan kun lapset olivat sairaina (vaikka siskon + miehen työpaikalla oli järjetetty työntantajan puolesta sairaan lapsen hoitaja). Siskon lapset ovat myös viettäneet aikaa useita kertoja viikonkin kerrallaan loma-aikoina mummolassa.

Meidän lasta ovat "hoitaneet" joskus vajaan tunnin, kun olemme käyneet miehen kanssa kaupoilla mummolassa ollessa. Ikinä eivät ole osallistuneet päivähoidon tai koulun isovanhemmille tarkoitettuihin tilaisuuksiin, vaikka on kutsuttu. Ikinä eivät ole tulleet hoitamaan lasta hänen ollessaan sairas (meidän kummankaan työpaikoilla ei ollut järjestetty sairaan lapsen hoitoapua). Lapsi ei ole koskaan ollut yökylässä mummolassa. Joskus lapsen ollessa pienempi sitä vähän ehdoteltiin, mutta isovanhemmille ei koskaan käynyt, tai itse asiassa kävi niin, etteivät reagoineet mitenkään ehdotukseen.

Nyt lapset ovat jo murkkuikäisiä, 12-16-vuotiaita. Siskon lapset, 15- ja 16-vuotiaat lähtevät edelleen mielellään mukaan kun perhe menee mummolaan. Meidän lapsi on tyystin kieltäytynyt mummolaan menosta jo 11-vuotiaasta lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun poika meni naimisiin niin minä ilmoitin, että tulen tästä lähtien teille joka perjantai-ilta ja lähden pois vasta lauantaina. Haluan pitää läheiset välit perheeseeni ja parhaitenhan se sujuu niin, että ollaan paljon yhdessä. Miniä vastusteli, mutta sanoin, että tällä tavalla sitä luodaan pohjaa tulevien lastenlasten hyvälle elämälle.

Huh, onneksi et ole minun anoppini. Osanottoni miniälle .

Osanotto siitä, että isoäiti on väkevästi läsnä lastenlastensa elämässä, että vanhemmat saa omaa aikaa, että lastenlasten ja isoäidin välille kehittyy vahva side? Tuohan on paras mahdollinen tapa auttaa sitä pikkulasten perhettä. Kaikki tietävät, että perjantaina isoäiti tulee käymään, ollaan yhdessä ja kun vuodet kuluvat, ei isoäiti ole koskaan yksin vaan aina rakastavan perheen ympäröimänä samalla tavalla kuin hän on alusta alkaen poikansa perheen apuna. Ilman muuta jokainen äiti haluaa aidosti tuntea sen ihmisen, jolle antaa pienen vavansa hoitoon ja mikä olisi parempi tapa siihen kuin liiton alusta alkaen olla paljon yhdessä tulevien lastensa tärkeimmän ihmisen kanssa (tietty siis äidin ja isän jälkeen)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on neljä pientä lasta ja kun omat lapseni saa lapsia niin meinaan todellakin ottaa hoitoon niin usein kun vaan pystyn.

Niin minäkin silloin kuvittelin, kun lapset oli pieniä. Mutta kummasti mieli on muuttunut, kun miehellä on alkanut tulla pitkäaikaissairauksia ja itselläkin on monenlaista vaivaa munuaisten vajaatoiminnasta kuluneeseen olkapäähän ja lonkan nivelrikkoon. Ehkä en olekaan niin hanakka hoitamaan, kun se tilanne tulee oikeasti eteen. Onneksi ei ole vielä ajankohtaista

Et olis ryypännyt munuaisias tohon kuntoon, eikä sun miehen erektio-ongelmat susta parane, päinvastoin... 😂

Kuulepas sinä lähihoitaja-opiskelija tai siksi aikova, munuaisten vajaatoiminnalla ei ole mitään yhteyttä alkoholin liikakäyttöön.

En ole lähäri enkä sellaiseksi aio. Juice Leskiselläkään?

Juice kuoli, kun päätti lopettaa dialyysihoidot, mutta niiden tarpeeseen ei ollut alkoholin kanssa mitään tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Missä ovat ap:n tyttärien anopit eli lasten toiset mummot? Ja mikä helvetti näitä nykyajan nuoria mammoja vaivaa, kun tehdään lapsia toisten hoidettavaksi? On päivähoito-oikeudet ja äitiyslomat ja isyyslomat ja hoitovapaat. Eikä silti pystytä edes yhtä lasta hoitamaan, kun pitää siihenkin jo mummon osallistua. Olisiko pitänyt miettiä ennen lapsen tekoa, että haluaako sitoutua siihen lapseen, vai pitääkö päästä salille ja lenkille ja leffaan ja joka perjantai kännäämään? Ja jos pitää harrastaa niin saatanasti, niin voisko se lapsen isä hoitaa sitä lasta, vai pitääkö senkin päästä sinne ja tänne ja tuonne? Mun neuvo on: ÄLKÄÄ TEHKÖ NIITÄ LAPSIA JOS ETTE HALUA NIITÄ HOITAA! NIIDEN HOITO EI OLE MUMMON TEHTÄVÄ!

Mun pojat tietää etten hoida heidän lapsiaan. Toinen lapsistani kehitysvammainen, tosin aste lievä mutta pesen vieläkin 14v. pojan. Samalla hoidan äitiäni eli hänellä alzheimer. Hoitotaakkani päättyy tähän.

Kuopukselle olen sanonut että tekee sen verran lapsia, kun jaksaa hoitaa ja lapset ei ole helppoja.

Eli turha uhkailla että hylkäävät minut.

Eikä sinne laitokseen niitä mummoja laiteta, kun vasta sitten kun kaikki on ihan vinksallaan. Ensin tulee kotipalvelu ja omaiset hoitaa kodin tai siivousfirma. No kovat av- mammat jättää sitten omat vanhemmat pulaan vai. No eläähän sitä paskaisissa vaatteissa ja paskaisessa kodissa.

Tiedän vitun veteliä nuoria äitejä jotka eivät jaksa omia lapsiaan hoitaa, hyi helvetti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tosissako olet? Nykyvanhemmat ovat varmasti sukupolvi, joita isovanhemmat ovat auttaneet lastenhoidossa kaikista vähiten. Vielä muutama vuosikymmen sitten oli yleistä, että isovanhemmat käytännössä kasvattivat lapsenlapsensa.

Mistä tämä käsitys? Itse olen 50-v enkä tiedä ketään kaveripiirissä tai luokkakavereissa, joka olisi ollut isovanhempien "käytännössä kasvattama".

Samoin. Itse en tunne yhtään ikäistäni, joka olisi ollut edes mummolassa yökylässä, että vanhemmat saa parisuhdeaikaa. Kyllä lapset pyöri siellä omissa kodeissaan ja sitten kun oltiin tarpeeksi isoja, oltiin kavereilla yötä.

Silti isovanhempia on autettu niin paljon, kuin pystytään, jos vain on kyetty.

Minä 53 vuotta. Olin yökylässä vasta 11-vuotiaana, luokkakaverin luona, ensimmäisen kerran. Isovanhemmat olivat läheisiä, mutta ei heidän luona yötä oltu. Päivisin olin siellä joskus, omasta mielestä kylässä, mutta kaiketi kyse oli lapsenvahdinnasta, kun vanhemmilla oli kiirettä töissä (maanviljelijöitä).

Vanhempani kunnioittivat vanhempiaan ja opettivat minutkin kunnioittamaan omalla käytöksellään. He huolehtivat omista vanhemmistaan loppuun asti. 

Omat lapseni ovat olleet kummankin puolen isovanhemmillaan hoidossa ja myös olosuhteiden pakosta yökyläilemässä enemmän kuin minä olin omilla isovanhemmillani. Olosuhteet tarkoittavat tässä sitä, että minä ja mieheni olemme lääkäreitä, ja varsinkin nuorena painettiin kesät kaiket töitä... eikä ne lomat aina ole natsanneet muutenkaan. Päivystyksiäkin on kertynyt kiitettävästi. Hoitaminen on toki ollut vapaaehtoista; meillähän olisi ollut mahdollista palkata ulkopuolista apua. Isovanhemmat ovat kuitenkin halunneet olla tällä tavalla avuksi, mistä olemme hurjan kiitollisia. Nyt kun omat ja miehen vanhemmat ovat iäkkäitä, hoidamme heidät tietysti niin hyvin kuin mahdollista, autamme itse ja järjestämme apuja. Sen sijaan ne omat lapsemme, nyt nuoret, eivät niin mukana ole tässä vanhusprojektissa. Nuorilla on omat projektinsa, elämänvaiheensa ja opiskelunsa, ja vaikka he toki käyvät vierailuilla useita kertoja vuodessa, ei heidän ymmärryksensä iäkkäiden lähes yhdeksänkymppisten ihmisten huoliin ja arkeen oikein ulotu.

Lapsenlapsia ei meillä vielä ole. Totta puhuen, jos niitä nyt tulisi, en oikeasti tiedä miten repeäisin enää niillekin hoitoavuksi, niin kauan kuin tässä kumpikin yritetään pysyä työelämässä ja hoitaa noita vanhuksia... Oma kunto vaatii sekin enemmän hoitamista kuin ennen, se on vaan taivaan tosi. Jos menetän yöuneni tai laiminlyön kuntoiluni (kolme viikossa) en toimi. 

Ja onneksi mun lapset on poikia. Ne ei ajattele niin kuin äitejen tytöt.

Vierailija kirjoitti:

Toki sinulla on oikeus olla osallistumatta, on oikeus olla hoitamatta, on oikeus olla rakastamatta. Mutta kyllä se sinusta tekee huonon isoäidin - ei voi mitään. Sinulla on oikeus olla huono isoäiti, mutta pidä mielessäsi, että lapsesi saattavat tästä loukkaantua, ja pahimmassa tapauksessa voi mennä välit poikki. Läheistä suhdetta lapsenlapsiin ei luoda käymällä parin tunnin kyläilyreissulla muutaman kerran vuodessa. Olet lapsenlapsille vain joku "vanha" nainen, et mummi. Jos sitä haluat, niin ok.

Meillä mieheni vanhemmat eivät osallistu. Käyvät meillä kerran vuodessa. Ovat lapsille aivan tuntemattomia. En pidä heitä isovanhempina minkäänlaisessa arvossa.

Sun mielipide. Olen se joka hoitaa alzheimer äitiäni ja arvostan häntä äitinä. Aina ollaan kyläilty mutta ei ole hoitanut meidän lapsia. On helppo haudata oma äiti, kun en ole samanlainen kuin sinä.