Ne ihanat lapsenlapset

Vierailija kirjoitti:

Olen neljän lapsen äiti, naimisissa ja vuorotyössä. Kaikki lapset ovat jo nuoria aikuisia ja muutaneet pois kotoa, nuorimmainen muutama kuukausi sitten. Kaksi tytärtäni ovat juuri itse tulleet äideiksi ja ilmeisesti odottavat nyt että minä innostuisin mummon roolista mutta kun ei. Soittelevat; tuutko katsomaan ja voitko ottaa muutamaksi tunniksi jne. En halua. Jokunen vuosi sitten elin vielä neljän teinin keskellä, tuntuu että olen vasta saanut lapset isoiksi ja en todellakaan halua aloittaa alusta. Rakastan lapsiani ja nautin heidän kanssaan olemisesta, olin kotiäiti kymmenen vuotta aikoinaan. Jos tyttöni tuovat lapsena hoitoon kerran viikossa niin sinne meni vapaa päivät. En halua. Ollaan nyt miehen kanssa aloitettu uusia harrastuksia (salilla ja teatterissa käyminen), käyty jopa muutaman kerran karaokea kuuntelemassa ja seksielämä on kuin nuorena. Niin olen siis 45v jos sillä jotain väliä. Tuntuu että en voi lapsilleni suoraan sanoa että nautin mieluummin vapaudestani kuin hoidan lapsia, haluan siis säilyttää välit lapsiini enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä. Ja kuulostaakin se pahalle jos sanoo että käyn mieluummin tanssimassa kuin hoidan lapsia.

Niin eli siis se perinteinen itsekkyys. Kylähän sen jo nykymaailman aikaan voi ihan vapaasti myöntää. Sano vain tytöillesi ettei nappaa. 

Yhtä asiaa kyllä ihmettelen, miten ne aikuistuneet lapset sitten yhtäkkiä omia lapsia saatuaan muuttuvatkin ei-perheenjäseniksi joista ei enää tarvitse niin välittää tai ainakaan heidän hyvinvointinsa eteen uhrata itse mitään. Että kun lapsuus ja nuoruus meni, muksu on omillaan, sairas tai terve, uupunut tai jaksava..? 

Itse kannatan kompromissia. Omasta jaksamisesta on jokaisen mahdollisuuksien mukaan järkävä pitää huolta mutta kyllä perheenjäseniä pitää myös ajatella ja auttaa. Vasta äideiksi tulleet omat lapset ovat minusta perheenjäseniä, edelleen, mutta kukin tietysti tavallaan. Turha toisaalta sitten taivastella yhteiskunnan kylmyyttä jne. jos ei halua itse tehdä kompromisseja ja auttaa omiaan, edes joskus.

Minusta aivan ymmärrettävää, enkä ymmärrä miksi juuri isovanhempia pitäisi pyytää hoitajiksi, jos lapsille löytyy tätejä ja setiä jotka myös tämän homman taitavat ja monesti tästä nauttivatkin. Välillä kuulee jopa, että jotkut eivät pääse hoitamaan kummilapsiaan kun lapset menevät aina niille isovanhemmille. Minun mielestä kuitenkin kylään pyytelyt ja vierailut on ihan normaaleja juttuja, enkä ymmärrä miksi niitä pitäisi karttaa. Sen sijaan kuitenkin lasten hoito on vanhempiensa vastuulla, eikä mikään sukulaissuhde siihen erikseen velvoita. 

Päinvastaisiakin ongelmia on monissa suvuissa. Vanhempia saatetaan moittia kun eivät anna vauvaa tai isompaa lasta usein hoitoon. Meillekin vihjailtu että muutaman kuukauden ikäistä pitäisi antaa hoitoon. Eihän se vauva mikään nukke kuitenkaan ole, ja ei minun mielestä lasta pitäisi laittaa vain mummien iloksikaan hoitoon siinä iässä kun paras hoitaja on kuitenkin se vanhempi. Toki pakkotilanteet erikseen. Eli teit niin tai näin, niin vanhemmankaan rooli ei ole helppo. Toisaalta ei saa uuvuttaa isovanhempia, mutta toisaalta saa kuulla olevansa julma jos lasta ei annakaan hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saanut hoito apuja kun lapset oli pieniä, ollaan aikoinaan töiden perässä muutettu toiselle puolelle suomea joten omaiset eivät olleet lähellä lapsien ollessa pieniä. Toisaalta halusin olla lasteni kanssa enkä vaan kaivannut mitään vapaata, otin sen linjan että eletään lasten ehdoilla ja joskus sitten koittaa aika jolloin voi panostaa omiin harrastuksiin jne.

Okei, mitens sitten, oletko kiinnostunut siitä että lapsenlapsesi käyvät joskus luonasi, kun et pysty enää käymään harrastuksissasi, auttavat kotisi kanssa kun omat voimasi hiipuvat ja kuuntelevat suruasi, kun miehesi on kuollut?

Siis oikeesti harrasta, pidä hauskaa, nauti elämästäsi. Mutta kyllä siihen voi kuulua myös läheinen suhde lapsenlapsiisi.

Jos taas tuumit ettet halua heihin olla yhteydessä, niin älä sitten ihmettele miksei puhelin tai ovikello soi niin usein kuin mummuilma, jotka ovat touhunneet lastenlastesi kanssa. Sulla on oikeus tehdä miten haluat, sä muokkaat juuri sellaisen tulevaisuuden millaisen itse haluat.

Tämä on yleinen harha, jota pidetään kummallisesti etenkin 80-lukuisten keskuudessa yllä, koska he ovat ensimmäinen isovanhempansa hylännyt sukupolvi. Me vanhemmat tiedämme, että ihmissuhteenei tarvitse olla hoitosuhde missään vaiheessa. Lapsenlapsen vaippoja ei tarvitse vaihtaa, jotta hän täysi-ikäisenä suostuisi puhumaan isovanhemmilleen. Näin siis silloin, jos ne lapsen vanhemmat ovat ymmärtäneet, miten elää eri sukupolvien kanssa.

Ei ole harha. Vanhempani eivät ole vaihtaneet yhtään vaippaa lapsenlapseltaan koskaan eikä vahtinut myöskään. Nyt kun käyvät yhdeksääkymppiä, en minäkään vaihda yhtään vaippaa heille koskaan, enkä käy seurustelemassa. Hommatkoon viihdykkeensä muualta, niinhän ovat ennenkin tehneet.

Demonstroit juuri edellisen kirjoittajan kuvaamaa itsekkyyttä. Kun sinä et ole saanut vielä lisää vanhemmiltasi sen jälkeen, kun kasvoit aikuiseksi, rankaiset heitä vanhoina. No, kohtaat tämän toiminnan hedelmät todennäköisesti itse vanhuksena, kun lapsesi ovat oppineet, että omien vanhempien kunnioitus on vapaaehtoista ja punnitaan sen mukaan, kokeeko saaneensa heiltä riittävästi.

Amen. Suorastaan röyhkeyttä hipovia nämä joissakin kommenteissa maalaillut vaipanvaihtodiilit. No, ihmissuhteet kaikeksi onneksi eivät toimi ihan noin. Vielä viisikymppisenäkin koen ihan itse tarvitsevani omia vanhempiani, he ovat aina olleet minua ja sisaruksiani varten olemassa, vaikka aikoinaan ilmoittivatkin lapsikatraalleen että eivät aio kenenkään lapsia hoitaa. Pysyivät muuten lupauksessaan.

Vierailija kirjoitti:

Olisko sittenkin ollut parempi idea tehdä lapset aikuisena, ei keskelle omaa nuoruutta? Voisit nyt nauttia lapsenlapsistasi! Sen sijaan istut baarissa, ei nyt helkkari.

Tein lapseni juuri hyvän ikäisenä, jaksoin hyvin ja nautin jokaisen lapsen kanssa olemisesta. Hyvin harvoin itseasiassa istun baarissa, 30v aikana olen käynyt 6 kertaa ja nekin nyt puolenvuoden säteellä. Ja hauskaa on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Siis lapsenlapset on 3 ja 4kk ja olen muutaman kerran käynyt katsomassa muutaman tunnin kun pyydetty ja molemmat tytöt puhuvat että kohta mummolle yökylään ja kiva kun olen nuori niin jaksan ottaa yökylään .......

Av ei petä. 

Jos mummo ei ota pieniä lapsia hoitoon, niin on itsekäs.

Ja jos aloitus olisi, että äiti haluaa lapsivapaata aikaa kun lapsi on 3/4 kk, niin tulisi uskomaton paskamyrsky ja itsekkyys sitä ja tätä.

Tämä ei ole tarkoitettu mitenkään ilkeäksi kommentiksi. Mutta usein vasta-argumenttina sille että kannattaa elää nuoruus ennen kuin alkaa perustaa perhettä. Niin sanotaan, että kun tekee lapset nuorina, niin on lasten kotoa lähdönkin jälkeen vielä nuori menemään. Muttei ehkä ajatellakaan, että sittenpä voi olla se isovanhemman rooli jo taas. Elämä on valintoja mutta kaikkea ei voi saada, vaan jostain pitää myös luopua saadakseen muuta tilalle:)

Vanhainkodissa parikymmentä vuotta työskenneelleenä voin sanoa, että ei siellä käy ne lapset, joiden lapsia on hoidettu, eikä lapsenlapset.

Eniten vieraita käy niillä vanhuksilla, joilla oli omia kavereita ja jotka elivät muullekin, kuin lastenhoidolle. Ne kaverit, jos ovat parempikuntoisia, käyvät. Mummon hoitamat lapsenlapset odottavat vain, että mummo kuolisi ja tulisi jotain perintöä.

Joten mummot, eläkää omaa elämää. Teilläkin on vain yksi elämä ja jos lapsenne odottavat vielä aikuisina palveluita teiltä, niin kun makaatte paskavaipoissa, ne odottaa vain kuolemaanne ja rahoja.

Olet tehnyt liian nuorena lapset ja saanut nyt ap nuorena lapsenlapset. Et ole päässyt elämään miehesi kanssa vapaata nuoruutta. Itse olen onnellinen että tulin äidiksi vasta 35v koska kerkisin tekemään kaikkea hauskaa ja olla vapaana tarpeeksi pitkään. Nyt 42v minulla on 7v lapsi ja odotan että vasta yli 60v pääsen mummoilemaan. Varmasti teille nuorille mummoille käy noin että menojalka vipattaa ja menot kiinnostaa enemmän kuin lapsenlapset. Sääli lapsenlapsiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti ottaa lapset kerran kuussa hoitoon ja tällä tavalla kaikki on tyytyväisiä. Äiti ehtii harrastamaan ja tekemään töissä pitkää päivää ja näkee lapsenlapsia sen kerran kuussa kunnolla. Anoppi on sitten enemmän apuna, täysin omasta tahdostaan.

Kannattaa vaan puhua avoimesti omista ja tytärten toiveista ja löytää kiva kompromissi. Jos et kertakaikkiaan halua koskaan hoitaa, niin kyllä mä tyttärenä pettyisin ja ajattelisin ettei kiinnosta.

Kenen puolesta sinä työskentelet ilmaiseksi?

..Oman perheen? Johon ne aikuistuneet lapsetkin perheineen kuuluu, ainakin meillä :) 

Vierailija kirjoitti:

Olet tehnyt liian nuorena lapset ja saanut nyt ap nuorena lapsenlapset. Et ole päässyt elämään miehesi kanssa vapaata nuoruutta. Itse olen onnellinen että tulin äidiksi vasta 35v koska kerkisin tekemään kaikkea hauskaa ja olla vapaana tarpeeksi pitkään. Nyt 42v minulla on 7v lapsi ja odotan että vasta yli 60v pääsen mummoilemaan. Varmasti teille nuorille mummoille käy noin että menojalka vipattaa ja menot kiinnostaa enemmän kuin lapsenlapset. Sääli lapsenlapsiasi.

Amen. Esikoinen 38 vuotiaana ja kuopus 40 vuotiaana, kuten suvun naiset ennen minua ja toivottavasti myös omat lapseni aikanaan. Tilapäisenä lastenhoitajana luotettava, palkattu ammattilainen tai hätätapauksessa ystävät, joilla omia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis lapseni ovat 18, 19, 21,22v, vanhimmat tyttöjä, nuorimmat poikia. Ja miten ihmeessä muilla kotihommat hoituu jos ei sillä että kaikki tekee, kyllä meillä oli lapsilla siivousvuorot, minä hoidin pyykin (jos on 6 ihmistä talossa niin sitä riittää), ruuanlaiton ja yleensä kävin kaupassa. Meillä oli aika rento koti joten lapsien kaverit olivat yleensä meillä. Ei vielä tytöt ole työelämään ehtineet, opiskelut kesken. En usko että olen ketään paaponut. Nyt on oikeasti vasta muutama kuukausi kun nuorin muutti ja heti olisi lapsenlapset tulossa hoitoon. No juttelen tyttöjen kanssa. Kiitos kommenteista. Ap

Miksi tyttösi tekevät noin nuorina lapset, jos kerran on vielä opiskelutkin kesken?

Äidistä mallia.

Vierailija kirjoitti:

Olet tehnyt liian nuorena lapset ja saanut nyt ap nuorena lapsenlapset. Et ole päässyt elämään miehesi kanssa vapaata nuoruutta. Itse olen onnellinen että tulin äidiksi vasta 35v koska kerkisin tekemään kaikkea hauskaa ja olla vapaana tarpeeksi pitkään. Nyt 42v minulla on 7v lapsi ja odotan että vasta yli 60v pääsen mummoilemaan. Varmasti teille nuorille mummoille käy noin että menojalka vipattaa ja menot kiinnostaa enemmän kuin lapsenlapset. Sääli lapsenlapsiasi.

Meinaatko, että kuuskymppisenä et ole töiden jälkeen väsynyt ja halua levätä vapaapäivänä. Että et halua istahtaa sohvalle ja ottaa lasillista viiniä. Viettää miehesi kanssa parisuhdeaikaa silloin kun olette yhteisellä vapaalla.

Minä voin sanoa vanhempana lapseni saaneena, että vaikka sain mennä ja menojalka vipatti, niin uskon, että haluan vuorotyöläisenä viettää kuuskymppisenä aikaa mieheni kanssa ja levätä vapaapäivänä ja kas, ehkä joskus käydä jopa tanssimassa.

Mutta onneksi kohta aikuiset lapseni ovat itsenäisiä ja en usko, että alkavat uusavuttomiksi lapsia saadessaan ja hoidata niitä minulla. Uskon, että saan rusinat pullista, eli nauttia lapsenlapsista, mutta hoitovastuu on heidän omilla vanhemmillaan.

Niin ja mekin olemme kettua koloon saaneet ihan hyvin ilman vanhempieni tai miehen äidin apua.

Vierailija kirjoitti:

Vanhainkodissa parikymmentä vuotta työskenneelleenä voin sanoa, että ei siellä käy ne lapset, joiden lapsia on hoidettu, eikä lapsenlapset.

Eniten vieraita käy niillä vanhuksilla, joilla oli omia kavereita ja jotka elivät muullekin, kuin lastenhoidolle. Ne kaverit, jos ovat parempikuntoisia, käyvät. Mummon hoitamat lapsenlapset odottavat vain, että mummo kuolisi ja tulisi jotain perintöä.

Joten mummot, eläkää omaa elämää. Teilläkin on vain yksi elämä ja jos lapsenne odottavat vielä aikuisina palveluita teiltä, niin kun makaatte paskavaipoissa, ne odottaa vain kuolemaanne ja rahoja.

Oletko siis kysynyt,että vierailijat ovat ystäviä eivätkä esim. sisaruksia tai muita sukulaisia? En tiedä minkälaisesa vanhainkodissa työskentelet, jos oikein lapsenlapset avautuvat sulle, että odottavat vain perintöä. Toki on hyvä olla muuta elämää mutta en nyt ihan ton tyyppisiä yleistyksiä sentään tekisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saanut hoito apuja kun lapset oli pieniä, ollaan aikoinaan töiden perässä muutettu toiselle puolelle suomea joten omaiset eivät olleet lähellä lapsien ollessa pieniä. Toisaalta halusin olla lasteni kanssa enkä vaan kaivannut mitään vapaata, otin sen linjan että eletään lasten ehdoilla ja joskus sitten koittaa aika jolloin voi panostaa omiin harrastuksiin jne.

Okei, mitens sitten, oletko kiinnostunut siitä että lapsenlapsesi käyvät joskus luonasi, kun et pysty enää käymään harrastuksissasi, auttavat kotisi kanssa kun omat voimasi hiipuvat ja kuuntelevat suruasi, kun miehesi on kuollut?

Siis oikeesti harrasta, pidä hauskaa, nauti elämästäsi. Mutta kyllä siihen voi kuulua myös läheinen suhde lapsenlapsiisi.

Jos taas tuumit ettet halua heihin olla yhteydessä, niin älä sitten ihmettele miksei puhelin tai ovikello soi niin usein kuin mummuilma, jotka ovat touhunneet lastenlastesi kanssa. Sulla on oikeus tehdä miten haluat, sä muokkaat juuri sellaisen tulevaisuuden millaisen itse haluat.

Tämä on yleinen harha, jota pidetään kummallisesti etenkin 80-lukuisten keskuudessa yllä, koska he ovat ensimmäinen isovanhempansa hylännyt sukupolvi. Me vanhemmat tiedämme, että ihmissuhteenei tarvitse olla hoitosuhde missään vaiheessa. Lapsenlapsen vaippoja ei tarvitse vaihtaa, jotta hän täysi-ikäisenä suostuisi puhumaan isovanhemmilleen. Näin siis silloin, jos ne lapsen vanhemmat ovat ymmärtäneet, miten elää eri sukupolvien kanssa.

Ei ole harha. Vanhempani eivät ole vaihtaneet yhtään vaippaa lapsenlapseltaan koskaan eikä vahtinut myöskään. Nyt kun käyvät yhdeksääkymppiä, en minäkään vaihda yhtään vaippaa heille koskaan, enkä käy seurustelemassa. Hommatkoon viihdykkeensä muualta, niinhän ovat ennenkin tehneet.

Demonstroit juuri edellisen kirjoittajan kuvaamaa itsekkyyttä. Kun sinä et ole saanut vielä lisää vanhemmiltasi sen jälkeen, kun kasvoit aikuiseksi, rankaiset heitä vanhoina. No, kohtaat tämän toiminnan hedelmät todennäköisesti itse vanhuksena, kun lapsesi ovat oppineet, että omien vanhempien kunnioitus on vapaaehtoista ja punnitaan sen mukaan, kokeeko saaneensa heiltä riittävästi.

Amen. Suorastaan röyhkeyttä hipovia nämä joissakin kommenteissa maalaillut vaipanvaihtodiilit. No, ihmissuhteet kaikeksi onneksi eivät toimi ihan noin. Vielä viisikymppisenäkin koen ihan itse tarvitsevani omia vanhempiani, he ovat aina olleet minua ja sisaruksiani varten olemassa, vaikka aikoinaan ilmoittivatkin lapsikatraalleen että eivät aio kenenkään lapsia hoitaa. Pysyivät muuten lupauksessaan.

Mun vanhemmat eivät ilmeisesti tarvitse mua, koska OMA ELÄMÄ menee kaiken edelle yhä yli 7-kymppisenäkin. En todellakaan ala perään itkemään enkä myöhemmin auttelemaankaan. Ne vaa'an punnukset kun jossain vaiheessa aina kääntyvät toisinpäin. Silloin kun olisin apua tarvinnut, en saanut ja sitä rataa myös heille. Ei röyhkeyttä vain realismia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet tehnyt liian nuorena lapset ja saanut nyt ap nuorena lapsenlapset. Et ole päässyt elämään miehesi kanssa vapaata nuoruutta. Itse olen onnellinen että tulin äidiksi vasta 35v koska kerkisin tekemään kaikkea hauskaa ja olla vapaana tarpeeksi pitkään. Nyt 42v minulla on 7v lapsi ja odotan että vasta yli 60v pääsen mummoilemaan. Varmasti teille nuorille mummoille käy noin että menojalka vipattaa ja menot kiinnostaa enemmän kuin lapsenlapset. Sääli lapsenlapsiasi.

Meinaatko, että kuuskymppisenä et ole töiden jälkeen väsynyt ja halua levätä vapaapäivänä. Että et halua istahtaa sohvalle ja ottaa lasillista viiniä. Viettää miehesi kanssa parisuhdeaikaa silloin kun olette yhteisellä vapaalla.

Minä voin sanoa vanhempana lapseni saaneena, että vaikka sain mennä ja menojalka vipatti, niin uskon, että haluan vuorotyöläisenä viettää kuuskymppisenä aikaa mieheni kanssa ja levätä vapaapäivänä ja kas, ehkä joskus käydä jopa tanssimassa.

Mutta onneksi kohta aikuiset lapseni ovat itsenäisiä ja en usko, että alkavat uusavuttomiksi lapsia saadessaan ja hoidata niitä minulla. Uskon, että saan rusinat pullista, eli nauttia lapsenlapsista, mutta hoitovastuu on heidän omilla vanhemmillaan.

Niin ja mekin olemme kettua koloon saaneet ihan hyvin ilman vanhempieni tai miehen äidin apua.

En ole koskaan tehnyt vuorotyötä joten tuskin yli kuusikymppisenäkään vuorotyötä teen. Ja uskon että taloudellinen tilanteemme on jo silloin melkoisen mukava että voin vaikka vuorotteluvapaita tai osa-aika töitä tms tehdä. Kaikki aikamme tuskin enää silloin menee työntekoon.

Omat isovanhempani olivat minulle tärkeitä, vaikka olin heillä hoidossa tosi vähän. Samassa kaupungissa asuneilla olin muutaman kerran, kun vanhempani tekivät viikonloppureissun. Toisilla, 100 km päässä asuneilla, olin hoidossa kerran. En ymmärrä, miten läheiset suhteet voisivat olla siitä kiinni, paljonko omat vanhemmat ovat saaneet hoitoapua.

Ymmärrän hyvin, että vielä työelämässä olevilla isovanhemmilla on paljon vähemmän aikaa, kuin vaikka eläkkeellä olevilla. Tosin täytyy sanoa, että mieheni vanhemmat eivät ole pyytäneet lapsia luokseen koskaan, vaikka eläkkeellä ovatkin ja terveitä jne. Meidän aloitteestamme lapset ovat olleet muutaman kerran hoidossa. Ihan hyvä näin. Luulen kyllä, että itse haluan olla enemmän tekemisissä mahdollisten tulevien lastenlasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vanhainkodissa parikymmentä vuotta työskenneelleenä voin sanoa, että ei siellä käy ne lapset, joiden lapsia on hoidettu, eikä lapsenlapset.

Eniten vieraita käy niillä vanhuksilla, joilla oli omia kavereita ja jotka elivät muullekin, kuin lastenhoidolle. Ne kaverit, jos ovat parempikuntoisia, käyvät. Mummon hoitamat lapsenlapset odottavat vain, että mummo kuolisi ja tulisi jotain perintöä.

Joten mummot, eläkää omaa elämää. Teilläkin on vain yksi elämä ja jos lapsenne odottavat vielä aikuisina palveluita teiltä, niin kun makaatte paskavaipoissa, ne odottaa vain kuolemaanne ja rahoja.

Ysikymppisillä kusipäillä ei yleensä hirveästi kavereita ole ja itsekin toivovat kuolemaansa. Harmi ettei sitä eutanasiaa vielä Suomen lakiin ole saatu kirjattua.

Missä ovat ap:n tyttärien anopit eli lasten toiset mummot? Ja mikä helvetti näitä nykyajan nuoria mammoja vaivaa, kun tehdään lapsia toisten hoidettavaksi? On päivähoito-oikeudet ja äitiyslomat ja isyyslomat ja hoitovapaat. Eikä silti pystytä edes yhtä lasta hoitamaan, kun pitää siihenkin jo mummon osallistua. Olisiko pitänyt miettiä ennen lapsen tekoa, että haluaako sitoutua siihen lapseen, vai pitääkö päästä salille ja lenkille ja leffaan ja joka perjantai kännäämään? Ja jos pitää harrastaa niin saatanasti, niin voisko se lapsen isä hoitaa sitä lasta, vai pitääkö senkin päästä sinne ja tänne ja tuonne? Mun neuvo on: ÄLKÄÄ TEHKÖ NIITÄ LAPSIA JOS ETTE HALUA NIITÄ HOITAA! NIIDEN HOITO EI OLE MUMMON TEHTÄVÄ!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet tehnyt liian nuorena lapset ja saanut nyt ap nuorena lapsenlapset. Et ole päässyt elämään miehesi kanssa vapaata nuoruutta. Itse olen onnellinen että tulin äidiksi vasta 35v koska kerkisin tekemään kaikkea hauskaa ja olla vapaana tarpeeksi pitkään. Nyt 42v minulla on 7v lapsi ja odotan että vasta yli 60v pääsen mummoilemaan. Varmasti teille nuorille mummoille käy noin että menojalka vipattaa ja menot kiinnostaa enemmän kuin lapsenlapset. Sääli lapsenlapsiasi.

Meinaatko, että kuuskymppisenä et ole töiden jälkeen väsynyt ja halua levätä vapaapäivänä. Että et halua istahtaa sohvalle ja ottaa lasillista viiniä. Viettää miehesi kanssa parisuhdeaikaa silloin kun olette yhteisellä vapaalla.

Minä voin sanoa vanhempana lapseni saaneena, että vaikka sain mennä ja menojalka vipatti, niin uskon, että haluan vuorotyöläisenä viettää kuuskymppisenä aikaa mieheni kanssa ja levätä vapaapäivänä ja kas, ehkä joskus käydä jopa tanssimassa.

Mutta onneksi kohta aikuiset lapseni ovat itsenäisiä ja en usko, että alkavat uusavuttomiksi lapsia saadessaan ja hoidata niitä minulla. Uskon, että saan rusinat pullista, eli nauttia lapsenlapsista, mutta hoitovastuu on heidän omilla vanhemmillaan.

Niin ja mekin olemme kettua koloon saaneet ihan hyvin ilman vanhempieni tai miehen äidin apua.

En ole koskaan tehnyt vuorotyötä joten tuskin yli kuusikymppisenäkään vuorotyötä teen. Ja uskon että taloudellinen tilanteemme on jo silloin melkoisen mukava että voin vaikka vuorotteluvapaita tai osa-aika töitä tms tehdä. Kaikki aikamme tuskin enää silloin menee työntekoon.

Mutta 45 vuotiaana 7v lapsen äitinä on turha tulla sanomaan, mitä elämäsi on kuusikymppisenä :)

Sinne on vielä aikaa ja sairauksia voi tulla, uupumusta ja vaikka mitä. Se taloudellinen tilannekin voi romahtaa. Ennen sitä voitte vaikka erota. Mitä vain voi sattua. Joten ei kannata tuomita toisen elämää ja luulla, että oma elämäsi menee niin kuin suunnittelet. Monenlaista yllättävää voi sattua. Voi olla, että et edes saa niitä lapsenlapsia, joita voisitte sitten vuosikausia hoitaa miehenne kanssa vuorotteluvapaalla.

Ne jotka täällä syyllistää ap:tä ja povaa yksinäistä vanhuutta, ovat juuri niitä jotka hoidattavat lapsensa isovanhemmilla, että saavat itse elää aivan kuin sinkkuaikoina! Hävetkää!!