Ne ihanat lapsenlapset

Olen huomannut, että kotiäitinä pitkään olleet isomman perheen äidit eivät oikein jaksa enää innostua lapsenlapsista. Parhaita mummeja ovat tuttavapiirissäni ne, joilla on itsellä maks pari lasta ja on ollut muutakin elämää siinä välissä.

Vierailija kirjoitti:

Olen neljän lapsen äiti, naimisissa ja vuorotyössä. Kaikki lapset ovat jo nuoria aikuisia ja muutaneet pois kotoa, nuorimmainen muutama kuukausi sitten. Kaksi tytärtäni ovat juuri itse tulleet äideiksi ja ilmeisesti odottavat nyt että minä innostuisin mummon roolista mutta kun ei. Soittelevat; tuutko katsomaan ja voitko ottaa muutamaksi tunniksi jne. En halua. Jokunen vuosi sitten elin vielä neljän teinin keskellä, tuntuu että olen vasta saanut lapset isoiksi ja en todellakaan halua aloittaa alusta. Rakastan lapsiani ja nautin heidän kanssaan olemisesta, olin kotiäiti kymmenen vuotta aikoinaan. Jos tyttöni tuovat lapsena hoitoon kerran viikossa niin sinne meni vapaa päivät. En halua. Ollaan nyt miehen kanssa aloitettu uusia harrastuksia (salilla ja teatterissa käyminen), käyty jopa muutaman kerran karaokea kuuntelemassa ja seksielämä on kuin nuorena. Niin olen siis 45v jos sillä jotain väliä. Tuntuu että en voi lapsilleni suoraan sanoa että nautin mieluummin vapaudestani kuin hoidan lapsia, haluan siis säilyttää välit lapsiini enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä. Ja kuulostaakin se pahalle jos sanoo että käyn mieluummin tanssimassa kuin hoidan lapsia.

No tuntuu kyllä oudolta että et voi omia lapsiasi auttaa tai luoda suhdetta lapsenlapsiin

Tottakai saa olla muutakin elämää ja ajanvietettä mutta tuntuu että sinä olet kovin itsekäs. Varmasti sullekin on aikoinaan lastenhoitoapu kelvannut?

Kannattaisko puhua tyttärien kanssa, ne ei ole ajatustenlukijoita.

Oma äiti tuli mummiksi 42 -vuotiaana ja hatunnosto hänelle. Auttoi paljon lastenhoidossa ja nyt hänellä on jo isot lastenlapset joilla on tosi lämpimät välit ja auttavat taas mummia monessa asiassa. Toisia isovanhempia ei juuri näkynyt kun olivat pieniä ja nyt suhde on erittäin etäinen ja kadehtivat kun lapset haluaa olla mummin kanssa.

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan..

Kiitos taas kaikille kommenteista, varsinkin numerolla 90, kirjoitit todella hyvin. Moni on tuntunut ajattelevan että olen jotenkin kärsinyt kun olen omiani hoitanut, se ei pidä paikkaansa, minusta oli ihana elää pienten ja vähän isompienkin kanssa, jokainen lapseni on ollut mahtava yksilö jonka kasvua on ollut upea seurata, en vaihtaisi päivääkään pois. Kun nuorin muutti pois muutama kuukausi sitten niin perään itkin mutta tunsin samalla helpotusta. Mielelläni kahvittelisin tyttöjen ja lastenlasten kanssa ja kävisin kylässä mutta en halua joka viikko lapsia hoitoon. Nykyään tulen töistä, istun sohvalle, nostan jalat ylös, otan lasin viiniä ja katselen tvtä, vielä muutama vuosi sitten kävin töiden jälkeen kaupassa, tein ruokaa, pesin pyykkiä, kuuntelin lasten kuulumiset ja koko ajan oli jotain. Pitänee ottaa tyttöjen kanssa asia puheeksi pian, en vaan haluaisi pilata äiti tytär suhdetta, rakastan tyttöjäni. Mies sanoo että sano suoraan että hoitakoot ite niinhän mekin tehtiin ja hyvin meni jne. Mutta en halua olla ilkeä ja mies ei kyllä ymmärrä miksi tytöt siitä pahoittaisivat mielensä mut niinkuin täälläkin monessa kommentissa on ollut et moni kokisi loukkaavana. Minun mies ei ainakaan aina ymmärrä näitä juttuja. Se että tytöt auttaisivat toisiaan on mahtava ehdotus. Ja kyllä minäkin haluan nähdä jne mutta haluan myös nauttia tästä hetkestä kun omat ovat juuri lentäneet pesästä ja talo on vaan meidän.

102lle; ihan itse lapseni hoidin, sukulaiset olivat kaukana kun aikoinaan piti työn perässä meidän muuttaa, kun nuorin oli 3 niin silloin menivät tarhaan eli oikeastaan meidän hoitoapu oli päiväkoti. Ap kuten myös 103 kohdalla, miten aina unohtuu tekstin perästä tuo ap.

Vierailija kirjoitti:

102lle; ihan itse lapseni hoidin, sukulaiset olivat kaukana kun aikoinaan piti työn perässä meidän muuttaa, kun nuorin oli 3 niin silloin menivät tarhaan eli oikeastaan meidän hoitoapu oli päiväkoti. Ap kuten myös 103 kohdalla, miten aina unohtuu tekstin perästä tuo ap.

Oot näitä mummoja joita kukaan ei vanhainkodissa käy kattomassa!

Itsekäs 💩

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

102lle; ihan itse lapseni hoidin, sukulaiset olivat kaukana kun aikoinaan piti työn perässä meidän muuttaa, kun nuorin oli 3 niin silloin menivät tarhaan eli oikeastaan meidän hoitoapu oli päiväkoti. Ap kuten myös 103 kohdalla, miten aina unohtuu tekstin perästä tuo ap.

Oot näitä mummoja joita kukaan ei vanhainkodissa käy kattomassa!

Itsekäs 💩

Nämä kommentit ovat todella ikäviä. Ei paljoa vahvista keskusteluihin tyttöjen kanssa. Ap

Vierailija kirjoitti:

102lle; ihan itse lapseni hoidin, sukulaiset olivat kaukana kun aikoinaan piti työn perässä meidän muuttaa, kun nuorin oli 3 niin silloin menivät tarhaan eli oikeastaan meidän hoitoapu oli päiväkoti. Ap kuten myös 103 kohdalla, miten aina unohtuu tekstin perästä tuo ap.

Tämä kuvastaa jotenkin suomalaista perhekulttuuria. Jokainen hoitaa oman tonttinsa ja omat lapsensa täysi-ikäisyyteen asti. Sitten ollaankin jo niin kypsiä siihen perhe-elämään, että aletaan elää vain itselleen, kun vapaus on vihdoin koittanut. Ja seuraava sukupolvi saa jälleen pärjätä yksin, kun edellinenkin hoiti lapsensa yksin.

Miksi me arvostamme yksin pärjäämistä niin korkealle Suomessa?

Muutama kysymys ja ap:lle

Eikö toiset isovanhemmat hoida lapsia ollenkaan?

"Soittelevat; tuutko katsomaan ja voitko ottaa muutamaksi tunniksi jne."

Vaikka ymmärrän terveen itsekkyytesi, niin ei tuo kauhealta kuulosta, jos kävisi joskus tutustumassa lapsenlapsiin.

Vai onko kysymys siitä, että kun koko ajan kieltäydyt kohteliaasti, niin pyydetään koko ajan kun luullaan, että on joitain tilapäisiä esteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki sinulla on oikeus olla osallistumatta, on oikeus olla hoitamatta, on oikeus olla rakastamatta. Mutta kyllä se sinusta tekee huonon isoäidin - ei voi mitään. Sinulla on oikeus olla huono isoäiti, mutta pidä mielessäsi, että lapsesi saattavat tästä loukkaantua, ja pahimmassa tapauksessa voi mennä välit poikki. Läheistä suhdetta lapsenlapsiin ei luoda käymällä parin tunnin kyläilyreissulla muutaman kerran vuodessa. Olet lapsenlapsille vain joku "vanha" nainen, et mummi. Jos sitä haluat, niin ok.

Meillä mieheni vanhemmat eivät osallistu. Käyvät meillä kerran vuodessa. Ovat lapsille aivan tuntemattomia. En pidä heitä isovanhempina minkäänlaisessa arvossa.

Mihin niiden miehen vanhempien tulisi osallistua?

Miten usein sinä olet ollut hoitamassa miehen isovanhempia, syöttämässä sairaalassa tai edes laittamassa hautaa kuntoon? Jotenkin nykyvanhempien sukupolvi kuvittelee, että heidän perhe-elämästään ovat vastuussa vanhempansa, eivät he itse.

Miten tähän minun ja minun mieheni isovanhempien välinen suhde kuuluu? Kyseessähän on aivan eri asia. Mutta jos se nyt sinua kiinnostaa, niin ovat kaikki kuolleita. Mitä tulee taas minuun ja OMIIN isovanhempiini, niin vietin kesälomilla useita viikkoja äitini puolen mummolassa, viikonloppuisin kävimme myös usein. Usein äitini vei minut mummolaan hoitoon, joskus menin itse bussilla. Autoin myös mummolassa siivoamisessa ja muissa pikkujutuissa niin pian kuin siihen iän puolesta kykenin. Pääpointtina se, että olin aina tervetullut mummolaan, ja minulla oli aivan erityinen suhde isovanhempieni kanssa. Molemmat kuolivat kun olin 13-17-vuotias. Isäni vanhemmille taas en koskaan ollut tervetullut, mitään suhdetta ei koskaan luotu, vaan tapasimme vuoden-parin välein joidenkin juhlien yhteydessä, ja keskustelimme pakolliset koulumenestykseen ja harrastuksiin liittyvät asiat. Isoisäni kuoli vuosi sitten - eipä liikuttanut millään tavalla, enkä mennyt edes hautajaisiin. Henkilö oli minulle täysin tuntematon.

Mieheni vanemmat saisivat osallistua olemalla isovanhempia, luomalla suhteen lapsenlapsiinsa, mutta eipä näytä kiinnostavan. Luulevat, että hyvää isovanhemmuutta on rahallinen auttaminen, jota kuvittelevat olevan se, kun ostavat pari vaatekappaletta vuodessa - heh. Siitä osataan kyllä tehdä numero, kuinka auttavat meitä niin paljon. Aivan - ilman tuota apua emme tulisikaan toimeen.

"Nykyvanhempien sukupolvi kuvittelee, että heidän perhe-elämästään ovat vastuussa vanhempansa, eivät he itse."

Ihan tosissako olet? Nykyvanhemmat ovat varmasti sukupolvi, joita isovanhemmat ovat auttaneet lastenhoidossa kaikista vähiten. Vielä muutama vuosikymmen sitten oli yleistä, että isovanhemmat käytännössä kasvattivat lapsenlapsensa.

Johtuikohan siitä että 60 -luvulla äitiyslomat olivat olemattoman lyhyet ja kunnallista päivähoitoa oli huonosti tarjolla.

Siis lapsenlapset on 3 ja 4kk ja olen muutaman kerran käynyt katsomassa muutaman tunnin kun pyydetty ja molemmat tytöt puhuvat että kohta mummolle yökylään ja kiva kun olen nuori niin jaksan ottaa yökylään niin pääsee menemään ja toinen oli jo puoli leikillään puhumassa että hän varaa sitten mun perjantai vapaat kun sattuu kohdalle. Mitä tulee tuohon yksin pärjäämiseen niin kyllä lapsieni huolia melkein päivittäin puhelimessa ja kasvokkain kuuntelen, tuen rahallisesti kaikkia lapsiani kun ovat vasta oman elämänsä alussa niin tiukkaa on, hätätilanteessa ottaisin lapsenlapset mutta en halua hoitaa jatkuvasti. On ihanaa suunnitella menot vain miehen kanssa ja koti on vain meidän, eilen peuhattiin keittiön pöydällä, tuollaista ei todellakaan tapahtunut kun lapset olivat kotona. Ap

Onko ap passannut omat lapsensa viimeisen päälle, kun nyt odottavat että sama tahti jatkuu?

Jos tytöillä on molemmilla pienet lapset, mikseivät he voisi jeesata toisiaan aina välillä? 

Minulla on kolme nyt jo aikuista tytärtä ja toivottavasti lapsenlapsia tulee joskus. Ei tarvitse kuitenkaan vielä useampaan vuoteen. Yhdellä tyttärellä on koiranpentu, jota on tuonut meille hoitoon silloin kun se joutuisi muuten olemaan yksin. Meillä on kaksi koiraa itsellä, ja niillä on tietysti hurjan hauskaa temmeltää, mutta kyllä siinä koiranpennussakin on ollut vaivaa. Se pissaa ja kakkaa ja tarvitsee ruokaa ja ulkoilutusta, ja se tekee kaikenlaista kekseliästä jäynää, mitä meidän omat koirat eivät keksi tehdä. Koiran oma emäntä näyttää kiitollisuutensa eri tavoin. Yhdessä on harmiteltu ja naurettu koirien edesottamuksille, siivottu ja pesty pyykkiä, ja välillä tytär leipoo jotain ja onpa tuonut joskus tuliaisiakin kiitokseksi hoitoavusta.  Tämä on ollut hyvää harjoitusta tulevaa silmälläpitäen. 

Vierailija kirjoitti:

Muutama kysymys ja ap:lle

Eikö toiset isovanhemmat hoida lapsia ollenkaan?

"Soittelevat; tuutko katsomaan ja voitko ottaa muutamaksi tunniksi jne."

Vaikka ymmärrän terveen itsekkyytesi, niin ei tuo kauhealta kuulosta, jos kävisi joskus tutustumassa lapsenlapsiin.

Vai onko kysymys siitä, että kun koko ajan kieltäydyt kohteliaasti, niin pyydetään koko ajan kun luullaan, että on joitain tilapäisiä esteitä.

Kyse on siitä että olen ymmärtänyt että tytöt odottavat että olen innoissani saadessani hoitaa lapsenlapsia. Ovat suurinpiirtein jo etukäteen miettineet miten hoitovuorot jakavat. Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko ap passannut omat lapsensa viimeisen päälle, kun nyt odottavat että sama tahti jatkuu?

Jos tytöillä on molemmilla pienet lapset, mikseivät he voisi jeesata toisiaan aina välillä? 

Minulla on kolme nyt jo aikuista tytärtä ja toivottavasti lapsenlapsia tulee joskus. Ei tarvitse kuitenkaan vielä useampaan vuoteen. Yhdellä tyttärellä on koiranpentu, jota on tuonut meille hoitoon silloin kun se joutuisi muuten olemaan yksin. Meillä on kaksi koiraa itsellä, ja niillä on tietysti hurjan hauskaa temmeltää, mutta kyllä siinä koiranpennussakin on ollut vaivaa. Se pissaa ja kakkaa ja tarvitsee ruokaa ja ulkoilutusta, ja se tekee kaikenlaista kekseliästä jäynää, mitä meidän omat koirat eivät keksi tehdä. Koiran oma emäntä näyttää kiitollisuutensa eri tavoin. Yhdessä on harmiteltu ja naurettu koirien edesottamuksille, siivottu ja pesty pyykkiä, ja välillä tytär leipoo jotain ja onpa tuonut joskus tuliaisiakin kiitokseksi hoitoavusta.  Tämä on ollut hyvää harjoitusta tulevaa silmälläpitäen. 

En tiedä passaamisesta, toki olen kaikille halunnut luoda hyvän lapsuuden ja tietenkin opettaa hyviä arvoja. Kun on neljä lasta ja tulot eivät isot ole niin ei kyllä ketään voi liikoja hemmotella. Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko ap passannut omat lapsensa viimeisen päälle, kun nyt odottavat että sama tahti jatkuu?

Jos tytöillä on molemmilla pienet lapset, mikseivät he voisi jeesata toisiaan aina välillä? 

Minulla on kolme nyt jo aikuista tytärtä ja toivottavasti lapsenlapsia tulee joskus. Ei tarvitse kuitenkaan vielä useampaan vuoteen. Yhdellä tyttärellä on koiranpentu, jota on tuonut meille hoitoon silloin kun se joutuisi muuten olemaan yksin. Meillä on kaksi koiraa itsellä, ja niillä on tietysti hurjan hauskaa temmeltää, mutta kyllä siinä koiranpennussakin on ollut vaivaa. Se pissaa ja kakkaa ja tarvitsee ruokaa ja ulkoilutusta, ja se tekee kaikenlaista kekseliästä jäynää, mitä meidän omat koirat eivät keksi tehdä. Koiran oma emäntä näyttää kiitollisuutensa eri tavoin. Yhdessä on harmiteltu ja naurettu koirien edesottamuksille, siivottu ja pesty pyykkiä, ja välillä tytär leipoo jotain ja onpa tuonut joskus tuliaisiakin kiitokseksi hoitoavusta.  Tämä on ollut hyvää harjoitusta tulevaa silmälläpitäen. 

Näinhän siinä vaikuttaa käyneen. Jos ap omien sanojensa mukaan on vielä muutama vuosi sitten töistä tultuaan koko ajan tehnyt kotihommia, pyykkejä, ruokaa ja muuta, ja lapset olettavasti muutama vuosi sitten olleet vähintään teinejä, niin kyllähän tuo siltä kuulostaa. Ja sitä juuri ihmettelen joissakin ihmisissä. Lapset ja mies passataan ihan pilalle, oma elämä on pelkkää töissä käyntiä ja toisten passaamista ja sen odottamista että lapset lentää pesästä. Että silloin alkaisi se oikea elämä. Elämä täytyy elää silloin kun se on. Voi olla että sitä huomista ei tulekaan.  

Ja sitäkin ihmettelen jos tyttärien vauvoilla on ikäeroa vain kuukausi, niin tyttärethän saavat tukea toisiltaan ihan mahdottomasti. Ei siihen vuorotöissä käyvää mummua tarvita. Vuorotellen ottavat hoitoon, niin toinen sisarus saa hengähtää ja serkuksista tulee ihanan läheiset. Tuohan on ihan ihanne tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama kysymys ja ap:lle

Eikö toiset isovanhemmat hoida lapsia ollenkaan?

"Soittelevat; tuutko katsomaan ja voitko ottaa muutamaksi tunniksi jne."

Vaikka ymmärrän terveen itsekkyytesi, niin ei tuo kauhealta kuulosta, jos kävisi joskus tutustumassa lapsenlapsiin.

Vai onko kysymys siitä, että kun koko ajan kieltäydyt kohteliaasti, niin pyydetään koko ajan kun luullaan, että on joitain tilapäisiä esteitä.

Kyse on siitä että olen ymmärtänyt että tytöt odottavat että olen innoissani saadessani hoitaa lapsenlapsia. Ovat suurinpiirtein jo etukäteen miettineet miten hoitovuorot jakavat. Ap

Niin, yleensähän isovanhemmat ovat innoissaan. Mutta eivät tietenkään kaikki. Ja tietysti jos olettavat että joka viikko työssäkäyvä isovanhempi ottaa yökylään, niin onhan tuo liikaa, ei kukaan sellaista jaksa. Outoa että tyttäresi edes ajattelevat sinun noin usein jaksavan? Eikö heillä ole itsellä kokemusta työelämästä? Usein vastasyntyneen vanhemmat ovat itse niin innoissaan lapsestaan, etteivät huomaa/ymmärrä etteivät kaikki ole yhtä ihastuksissaan. Ja mikäli ymmärsin ap:n tyttäret ovat aika nuoria, joten varmaan hakevat jollain tapaa hyväksyntää ap:ltä lastensa kautta. Eipä siinä auta kuin ap:n laittaa rajat ja selvästi kertoa minkä ikäisinä haluaa lapset ottaa hoitoon ja kuinka usein korkeintaan, vai haluaako lainkaan ottaa.

Niin siis lapseni ovat 18, 19, 21,22v, vanhimmat tyttöjä, nuorimmat poikia. Ja miten ihmeessä muilla kotihommat hoituu jos ei sillä että kaikki tekee, kyllä meillä oli lapsilla siivousvuorot, minä hoidin pyykin (jos on 6 ihmistä talossa niin sitä riittää), ruuanlaiton ja yleensä kävin kaupassa. Meillä oli aika rento koti joten lapsien kaverit olivat yleensä meillä. Ei vielä tytöt ole työelämään ehtineet, opiskelut kesken. En usko että olen ketään paaponut. Nyt on oikeasti vasta muutama kuukausi kun nuorin muutti ja heti olisi lapsenlapset tulossa hoitoon. No juttelen tyttöjen kanssa. Kiitos kommenteista. Ap

Suosittelen keskustelemaan aika pian, jos tyttösi sattuu selaamaan palstaa niin näillä tiedoilla sinut tunnistaa jo helposti. 

Vierailija kirjoitti:

Niin siis lapseni ovat 18, 19, 21,22v, vanhimmat tyttöjä, nuorimmat poikia. Ja miten ihmeessä muilla kotihommat hoituu jos ei sillä että kaikki tekee, kyllä meillä oli lapsilla siivousvuorot, minä hoidin pyykin (jos on 6 ihmistä talossa niin sitä riittää), ruuanlaiton ja yleensä kävin kaupassa. Meillä oli aika rento koti joten lapsien kaverit olivat yleensä meillä. Ei vielä tytöt ole työelämään ehtineet, opiskelut kesken. En usko että olen ketään paaponut. Nyt on oikeasti vasta muutama kuukausi kun nuorin muutti ja heti olisi lapsenlapset tulossa hoitoon. No juttelen tyttöjen kanssa. Kiitos kommenteista. Ap

Miksi tyttösi tekevät noin nuorina lapset, jos kerran on vielä opiskelutkin kesken?

Kuulostaa musta ainakin ihan normaalilta, että haluaa elää välillä tai kerrankin myös itselleen. Kerran viikossa hoitoa kuulostaa muutenkin aika paljolta varsinkin siis kun olet vielä työelämässä ja vuorotyössä.

Mutta niin kuin sanottu,niin jos susta alkaa muutaman vuoden päästä tuntua,että haluaisit viettää lastenlasten kanssa enemmän aikaa. Niin voi olla, että se on siinä kohtaa jo myöhäistä. Voihan myös olla, ettet tule saamaan enempää lastenlapsia ja lapset ovat kuitenkin vain hetken pieniä. Mutta itse teet omat ratkaisut, eihän lapsenlapsia silti tarvitse kokonaan "hylätä" mutta luulisi ettei muutaman kerran kuussa tapaaminen kuitenkaan ylivoimaista olisi.

Olisko sittenkin ollut parempi idea tehdä lapset aikuisena, ei keskelle omaa nuoruutta? Voisit nyt nauttia lapsenlapsistasi! Sen sijaan istut baarissa, ei nyt helkkari.