Mitä tekisit jos sulla olisi viikko elinaikaa?
Rahaa voisi olla käytössä vaikkapa pari tonnia ylimääräistä. Mikä kokemus muuttaisi elämän?
Olen itse vakavasti sairas ja ajattelin lopettaa kärsimykseni viikon päästä, mutta siitä viimeisestä viikostahan voisi nauttia. Kaipaisin vain vinkkejä kun itselläni ei ole kovin hyvä mielikuvitus.
Kommentit (35)
Kaikki mahdolliset lailliset ja laittomat aineet, sienet ja pillerit naamaan.
Kuulostaa kivalta. Mulla ei ole tuttuja ulkomailla. -ap
Vakavasti sairaana en jaksa enää oikein mitään. Hienoja hetkiä on kuulla lastensa naurua aamulla tai katsoa auringonlaskua. Tässä vaiheessa maailmasta tulee pieni.
Hakkaisin ja ampuisin mahdollisimman monta pahaa ihmistä ennen kuolemaani.
Matkustaisin johonkin missä olen aina halunnut käydä.
Laillisia pillereitä menee jo kourakaupalla, enkä tunne huumekauppiaita, mutta ei huono idea tuokaan. -ap
Onko sulla lapsia? Perhettä? Jos on, olisin heidän kanssa.
Monia vastausten ideoista on itselläkin käynyt mielessä... -ap
Ei ole lapsia eikä perhettä. Sukulaisiinkaan ei ole läheiset välit. -ap
Uskompa, että jos oikeasti jollakin olisi viikko elinaikaa, ei hän nyt jumalauta täällä mammapalstalla tällaisia kyselsi. Provona 0/5
En mitään itsekästä millä saisin itselleni tilapäistä hupia, vaan jotain millä uskoisin parantavani maailmaa edes vähän. Esimerkiksi varmistaisin että joku pedofiili/murhaaja a la jammu ei tekisi kenellekään enää mitään tjms. Jos kuolemani olisi väistämätön, mutta olisin kuitenkin fyysisesti ihan liikkuvassa kunnossa, haluaisin saada jotain aikaan. Tosin terveenä näin on helppo sanoa vaan, kun oikeassa tilanteessa tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Uskompa, että jos oikeasti jollakin olisi viikko elinaikaa, ei hän nyt jumalauta täällä mammapalstalla tällaisia kyselsi. Provona 0/5
Uskottavuus 0/5 joo, mutta onhan tämä ajatuksena samalla tavalla ikitärkeä kuin se että mitä tekisi jos voittaisi lotossa 10m€.
Jos olisi lapsia niin leikkisin päivät ja iltaisin kirjoittaisin heille kirjeitä. Vaikka jokaiselle syntymäpäivälle aina aikuisikään saakka.
Teetpä mitä hyvänsä, kovempi paikka tuo on lapsillesi (sikäli jos viittaus yllä oli AP:n). Sairauden laadusta varmaan riippuu mutta jos tilanne on parantumaton niin silloin tekisin sitä millä saisin kevennettyä lasten osaa.
Olen vakavasti sairas, mutta en kuolemassa ja mietin aika usein sitä miten selittää lapselle se jos poistun takavasemmalle - ja miten olla läsnä sen jälkeen kun atomit joista muodostun päättävät muodostaa jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi lapsia niin leikkisin päivät ja iltaisin kirjoittaisin heille kirjeitä. Vaikka jokaiselle syntymäpäivälle aina aikuisikään saakka.
Samaa aattelin. Kirjoittaisin heille mahdollisimman paljon lohdun ja toivon sanoja. Yhteisistä muistoista. Meille tärkeistä asioista ja arvoista. Oi, alkoi itkettää..
Tappaisin ja raiskaisin kunnes joku tappais mut, siinäpä se.
Matkustaisin Pohjois-Koreaan ja yrittäisin salamurhata Kim Jong-unin. Olen tosissani.
Voin kertoa että ihminen lamaantuu aika totaalisesti ollessaan tuossa vaiheessa. Jos on perhettä niin haluaa viettää joka ikisen sekunnin heidän kanssaan tavallista elämää viettäen. Mikään ei ole hienompaa ja arvokkaampaa kuin ihan tavallinen elämä.
Kävisin vielä moikkaamassa isääni Amerikassa.