Mies sai kilarit aamulla

Siis niin turha riita syntyi taas mitättömästä asiasta. Lapsi kaatoi vahingossa kaakaomukin lattialle. Itselläni oli vauva sylissä ja mies kiirehti siivoamaan sotkua. Hän tarttui valkoiseen kylpypyyhkeeseen, joka oli kuivumassa tuolin selkänojalla. Sanoin siihen, että älä nyt pyyhettä ota, onhan meillä rättejäkin. Mies suuttui siitä aivan suunnattomasti. Oli ensinnäkin vihainen lapselle, jolta kuppi kaatoi ja minä sain haukut, että olen sellainen nurisija, hän kun sentään vaivautui korjaamaan aiheutuneen vahingon. Sitten nuorimmainen alkoi itkeä kun hänen pyyhkeensä sotkeentui kaakaoon. Siitä mies syytti minua, että nuriseminen on opittu minulta. Itsekin sitten aloin puolustuskannalle, kun tuntui että miestä ärsytti neuvominen niin kovasti. Varmasti hän on yhtä loukkaantunut kuin minäkin. Taas tuli kommenttia, miten olen nuriseva muija, jota pitäisi alkaa kouluttaa. Niin varmaan pitäisikin. Ehkä miehenkin pitäisi mennä jonnekin anger management -kurssille. Miten kukaan jaksaa tällaisesta tapella? Ei ollut nimittäin eka ja tuskin viimeinen kerta...