Jenkkikämppis tekee mut hulluksi :(
En jaksa, en halua edes mennä kotiin. En ikinä olisi arvannut aikuisen (+20) ihmisen voivan olla noin käsittämättömän lapsellinen.
Joka vitun päivä on ulinaa, kitinää, haukutaan Suomea ja suomalaisia, kaikki on huonosti, juoruaa (toi seläntakana jauhaminen on ihan 24/7),mun pitäisi viedä/tuoda/tutustuttaa/selittää/hoitaa IhAN kaikki, syö mun ruoat (kun ei ymmärrä miten se voi olla niin big deal), mun pitäis mennä kirkkoon hänen tuekseen tai ei voi mennä yksin...
En sit saanut kämppistä vaan muutuin lastenhoitajaksi.
Kommentit (170)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vieläkään osaa kiinnittää jatkuvasti huomiota vierustoverin hienovaraisiin vihjeisiin julkisissa, vaan hänelle joutuu ihan sanomaan, että nousisin tässä pois :D Joskus pelottelee naapureita puhumalla hississä.
Suomalaisena mua todella ärsyttää se että joku ei saa sitä suutaan auki bussissa ja sano että anteeksi jäisin tässä pois, pääsisinkö ohi, anteeksi (jos tönäisee). Omituinen kulttuuri kyllä.
Mä en kans tajua mikä siinä on niin vaikeaa puhua tuntemattomalle vieläkään. Tahallaan jututan ihmisiä aina jossain ostoskeskuksessa, jos on luppoaikaa odotella busseja sun muuta. Yleensä lähtevät juttuun kuitenkin mukaan kun vähän painostaa, mutta kokoajan katsovat ja miettivät että onko tää jätkä aineissa tai ulkomailta alunperin. Puhukaa oikeesti tuntemattomille joskus, tekee ihan hyvää. Miksi viestitään vieläkin jollain murinalla ja eleellä, jos haluatte reaktioita? Eräs herra naksutteli kynää selkäni takana kun jäin myyjältä kyselemään yksityiskohtia. Asioinnin lopetettuani käännyin ja sanoin äijälle pokkana että anteeksi kun vein kallista olemassaolonaikaanne. Katto mua kun olis jääny naisen päältä kiinni :D
Miksi painostat juttelemaan, kun toinen ei selvästi halua? Kyllä joikainen saa olla omissa oloissaan jos siitä enemmän tykkää. Moukkamaista käytöstä sinulta. Onhan kohteliaan ihmisen pakko lähteä mukaan juttuun, kun toinen yrittää väkisin saada keskustelun aikaan. Monta bussimatkaani on mennyt pilalle siksi, kun minun on pakko kohteliaisuudesta mennä mukaan keskusteluun. Paljon mieluummin ajattelisin omia asioitani.
Olemmeko me suomalaiset autisteja?? Pelkäämmekö ihmisiä?
Olemmeko me suomalaiset täysin kyvyttömiä kunnioittamaan muiden omaa rauhaa, kun Ulkomailla osataan elää oikeammin?
Miksi sinulla on tarve pakottaa toiset juttelemaan ja sillä muka jotenkin todistelemaan, että ei pelkää ihmisiä? Opettele kunnioittamaan muita.
Minä joka kysyin autismista en muuten ole se sama henkilö, joka kynännapsuttelijalle letkautti.
Neuvo sille mäkkärin ja burger king:n osoite. Tulee kotoisa olo. Tai sitten vaan sanot hänelle, että palvelu loppuu nyt, kokkaa itse omat ruokasi. Jos ei osaa, opettelee tai menee ravintolaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vieläkään osaa kiinnittää jatkuvasti huomiota vierustoverin hienovaraisiin vihjeisiin julkisissa, vaan hänelle joutuu ihan sanomaan, että nousisin tässä pois :D Joskus pelottelee naapureita puhumalla hississä.
Suomalaisena mua todella ärsyttää se että joku ei saa sitä suutaan auki bussissa ja sano että anteeksi jäisin tässä pois, pääsisinkö ohi, anteeksi (jos tönäisee). Omituinen kulttuuri kyllä.
Mä en kans tajua mikä siinä on niin vaikeaa puhua tuntemattomalle vieläkään. Tahallaan jututan ihmisiä aina jossain ostoskeskuksessa, jos on luppoaikaa odotella busseja sun muuta. Yleensä lähtevät juttuun kuitenkin mukaan kun vähän painostaa, mutta kokoajan katsovat ja miettivät että onko tää jätkä aineissa tai ulkomailta alunperin. Puhukaa oikeesti tuntemattomille joskus, tekee ihan hyvää. Miksi viestitään vieläkin jollain murinalla ja eleellä, jos haluatte reaktioita? Eräs herra naksutteli kynää selkäni takana kun jäin myyjältä kyselemään yksityiskohtia. Asioinnin lopetettuani käännyin ja sanoin äijälle pokkana että anteeksi kun vein kallista olemassaolonaikaanne. Katto mua kun olis jääny naisen päältä kiinni :D
Miksi painostat juttelemaan, kun toinen ei selvästi halua? Kyllä joikainen saa olla omissa oloissaan jos siitä enemmän tykkää. Moukkamaista käytöstä sinulta. Onhan kohteliaan ihmisen pakko lähteä mukaan juttuun, kun toinen yrittää väkisin saada keskustelun aikaan. Monta bussimatkaani on mennyt pilalle siksi, kun minun on pakko kohteliaisuudesta mennä mukaan keskusteluun. Paljon mieluummin ajattelisin omia asioitani.
No ihan piruuttani painosta puhumaan. No voi voi kun on mennyt hyvin aika bussimatkoilla. Nehän on aina niin mielenkiintoisia kun pitää katsella puita ja miettiä miten voikaan olla näin perseestä. Rohkeasti vain selvinpäin juttelemaan ihmiset. Tuppisuut on aina vaan jotenkin sellaisia ressukoita.
Minulla on kyllä paljon mielenkiintoisempia ajatuksia, kuin mikään jonninjoutuva höpinä mitä niillä kanssamatkustajilla on ollut tarjota. Kun ihmisellä on vilkas mielikuvitus, puiden tuijottelu (miltä se ulospäin näyttää) on hyvin kiinnostavaa.
Minä taas pidän reppanoina niitä, jotka eivät selviydy hetkeäkään omassa seurassaan. Sääliksi käy. Kukaan ei näköjään osaa ajatella muiden kannalta. Erona on vain se, että sinä ahditelet ihmisiä jotka eivät seuraasi kaipaa, minä taas en häiritse ketään.
Mies kirjoitti:
Ap minkä ikäinen ja näköinen jenkki tsybbykkä on?
Jos sen pappa maksaa tarvittaessa, pyydät tytöltä rahat käteisenä, silloin ei tule ongelmia.
Miksi et opeta sille asioita, kuinka tulee käyttäytyä ym.ettei ruokia voi syödä ilman lupaa, neuvot näytät mitä ostaa kaupasta jos haluaa että laitat sille ruokaa.
Mikua hieman kiinnostaisi tuollainen nainen, avokki kun ei puhu mitään jos ei ole pakko, silloinkin lähinnä, ei, ei muista, ei kiinnosta, ei jaksa, tankkaa auto.
Osaan englantiakin niin huonosti etten ymmärtäisi mitään sen höpinöistä.
Saakohan jenkki pirkoilta pillua helposti?
Tai sitten teette ihan vaan niin että se kämppis ostaa ne ruuat. Silloin ei tule kyselyjä tilillepanoista eikä tarvi ottaa edes käteistä vastaan. Siinä tapauksessa et saa työstäsi korvausta vaan pelkästään raaka-ainekulut. Your choice.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vieläkään osaa kiinnittää jatkuvasti huomiota vierustoverin hienovaraisiin vihjeisiin julkisissa, vaan hänelle joutuu ihan sanomaan, että nousisin tässä pois :D Joskus pelottelee naapureita puhumalla hississä.
Suomalaisena mua todella ärsyttää se että joku ei saa sitä suutaan auki bussissa ja sano että anteeksi jäisin tässä pois, pääsisinkö ohi, anteeksi (jos tönäisee). Omituinen kulttuuri kyllä.
Mä en kans tajua mikä siinä on niin vaikeaa puhua tuntemattomalle vieläkään. Tahallaan jututan ihmisiä aina jossain ostoskeskuksessa, jos on luppoaikaa odotella busseja sun muuta. Yleensä lähtevät juttuun kuitenkin mukaan kun vähän painostaa, mutta kokoajan katsovat ja miettivät että onko tää jätkä aineissa tai ulkomailta alunperin. Puhukaa oikeesti tuntemattomille joskus, tekee ihan hyvää. Miksi viestitään vieläkin jollain murinalla ja eleellä, jos haluatte reaktioita? Eräs herra naksutteli kynää selkäni takana kun jäin myyjältä kyselemään yksityiskohtia. Asioinnin lopetettuani käännyin ja sanoin äijälle pokkana että anteeksi kun vein kallista olemassaolonaikaanne. Katto mua kun olis jääny naisen päältä kiinni :D
Miksi painostat juttelemaan, kun toinen ei selvästi halua? Kyllä joikainen saa olla omissa oloissaan jos siitä enemmän tykkää. Moukkamaista käytöstä sinulta. Onhan kohteliaan ihmisen pakko lähteä mukaan juttuun, kun toinen yrittää väkisin saada keskustelun aikaan. Monta bussimatkaani on mennyt pilalle siksi, kun minun on pakko kohteliaisuudesta mennä mukaan keskusteluun. Paljon mieluummin ajattelisin omia asioitani.
No ihan piruuttani painosta puhumaan. No voi voi kun on mennyt hyvin aika bussimatkoilla. Nehän on aina niin mielenkiintoisia kun pitää katsella puita ja miettiä miten voikaan olla näin perseestä. Rohkeasti vain selvinpäin juttelemaan ihmiset. Tuppisuut on aina vaan jotenkin sellaisia ressukoita.
Minulla on kyllä paljon mielenkiintoisempia ajatuksia, kuin mikään jonninjoutuva höpinä mitä niillä kanssamatkustajilla on ollut tarjota. Kun ihmisellä on vilkas mielikuvitus, puiden tuijottelu (miltä se ulospäin näyttää) on hyvin kiinnostavaa.
Minä taas pidän reppanoina niitä, jotka eivät selviydy hetkeäkään omassa seurassaan. Sääliksi käy. Kukaan ei näköjään osaa ajatella muiden kannalta. Erona on vain se, että sinä ahditelet ihmisiä jotka eivät seuraasi kaipaa, minä taas en häiritse ketään.
Sama ongelma lennoilla... Ihan sama vaikka kuinka yrität sanoa tekeväsi töitä tässä niin ei. Nyt varsinkin kun on lapsia mukana, niin saa kuunnella kaikki Madisonin ensikakasta Delilahin hampaanlähtöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin ottaisin tollaisen ystävällisen vaikkakin tungettelevan jenkin kuin ylimielisen ja ilkeän ranskalaisen, joka mulla on tällä hetkellä..
Wtf? Onpa omituista. Kaikki ranskalaiset, joihin olen tässä maassa törmännyt ovat olleet äärettömän kunnioittavia.
Puhutko ranskaa? Ymmärrätkö ranskaa? Jos vastaat ei, niin et oikeasti tiedä mistä puhut. Ranskalaisten vittumaisuus on omaa luokkaansa.
Täh? Ihan englanniksi keskustelin ja fiksuja ihmisä olivat. Miksi pitäisi ymmärtää ranskaa? Eivät nämä ainakaan siitä loukkaantuneet, etten puhunut heidän äidinkieltään. Eivät kaikki ranskalaiset ole niin mulkkuja kuin ne ranskalaiset poliisit, joita ei kiinnosta kun turvapaikanhakijoiden leirissä raiskataan pikkupoikia. Tämänkin toki ymmärtää, koska turvapaikkaa hakevat ihmiset maasta, josta Isiskin iski Ranskaan, kuten varmaan muistatte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vieläkään osaa kiinnittää jatkuvasti huomiota vierustoverin hienovaraisiin vihjeisiin julkisissa, vaan hänelle joutuu ihan sanomaan, että nousisin tässä pois :D Joskus pelottelee naapureita puhumalla hississä.
Suomalaisena mua todella ärsyttää se että joku ei saa sitä suutaan auki bussissa ja sano että anteeksi jäisin tässä pois, pääsisinkö ohi, anteeksi (jos tönäisee). Omituinen kulttuuri kyllä.
Mä en kans tajua mikä siinä on niin vaikeaa puhua tuntemattomalle vieläkään. Tahallaan jututan ihmisiä aina jossain ostoskeskuksessa, jos on luppoaikaa odotella busseja sun muuta. Yleensä lähtevät juttuun kuitenkin mukaan kun vähän painostaa, mutta kokoajan katsovat ja miettivät että onko tää jätkä aineissa tai ulkomailta alunperin. Puhukaa oikeesti tuntemattomille joskus, tekee ihan hyvää. Miksi viestitään vieläkin jollain murinalla ja eleellä, jos haluatte reaktioita? Eräs herra naksutteli kynää selkäni takana kun jäin myyjältä kyselemään yksityiskohtia. Asioinnin lopetettuani käännyin ja sanoin äijälle pokkana että anteeksi kun vein kallista olemassaolonaikaanne. Katto mua kun olis jääny naisen päältä kiinni :D
Miksi painostat juttelemaan, kun toinen ei selvästi halua? Kyllä joikainen saa olla omissa oloissaan jos siitä enemmän tykkää. Moukkamaista käytöstä sinulta. Onhan kohteliaan ihmisen pakko lähteä mukaan juttuun, kun toinen yrittää väkisin saada keskustelun aikaan. Monta bussimatkaani on mennyt pilalle siksi, kun minun on pakko kohteliaisuudesta mennä mukaan keskusteluun. Paljon mieluummin ajattelisin omia asioitani.
No ihan piruuttani painosta puhumaan. No voi voi kun on mennyt hyvin aika bussimatkoilla. Nehän on aina niin mielenkiintoisia kun pitää katsella puita ja miettiä miten voikaan olla näin perseestä. Rohkeasti vain selvinpäin juttelemaan ihmiset. Tuppisuut on aina vaan jotenkin sellaisia ressukoita.
Minulla on kyllä paljon mielenkiintoisempia ajatuksia, kuin mikään jonninjoutuva höpinä mitä niillä kanssamatkustajilla on ollut tarjota. Kun ihmisellä on vilkas mielikuvitus, puiden tuijottelu (miltä se ulospäin näyttää) on hyvin kiinnostavaa.
Minä taas pidän reppanoina niitä, jotka eivät selviydy hetkeäkään omassa seurassaan. Sääliksi käy. Kukaan ei näköjään osaa ajatella muiden kannalta. Erona on vain se, että sinä ahditelet ihmisiä jotka eivät seuraasi kaipaa, minä taas en häiritse ketään.
Sama ongelma lennoilla... Ihan sama vaikka kuinka yrität sanoa tekeväsi töitä tässä niin ei. Nyt varsinkin kun on lapsia mukana, niin saa kuunnella kaikki Madisonin ensikakasta Delilahin hampaanlähtöön.
Niin. Voihan sitä keskustella asiaakin. Miksi kuvitttelette, että se olisi aina jotein mutua ja liirum laarumia. Täytyy vain ensin löytää yhteinen puheenaihe. Mutta tee sinä toki niitä "töitä" lentokoneessasi ihan rauhassa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vieläkään osaa kiinnittää jatkuvasti huomiota vierustoverin hienovaraisiin vihjeisiin julkisissa, vaan hänelle joutuu ihan sanomaan, että nousisin tässä pois :D Joskus pelottelee naapureita puhumalla hississä.
Suomalaisena mua todella ärsyttää se että joku ei saa sitä suutaan auki bussissa ja sano että anteeksi jäisin tässä pois, pääsisinkö ohi, anteeksi (jos tönäisee). Omituinen kulttuuri kyllä.
Mä en kans tajua mikä siinä on niin vaikeaa puhua tuntemattomalle vieläkään. Tahallaan jututan ihmisiä aina jossain ostoskeskuksessa, jos on luppoaikaa odotella busseja sun muuta. Yleensä lähtevät juttuun kuitenkin mukaan kun vähän painostaa, mutta kokoajan katsovat ja miettivät että onko tää jätkä aineissa tai ulkomailta alunperin. Puhukaa oikeesti tuntemattomille joskus, tekee ihan hyvää. Miksi viestitään vieläkin jollain murinalla ja eleellä, jos haluatte reaktioita? Eräs herra naksutteli kynää selkäni takana kun jäin myyjältä kyselemään yksityiskohtia. Asioinnin lopetettuani käännyin ja sanoin äijälle pokkana että anteeksi kun vein kallista olemassaolonaikaanne. Katto mua kun olis jääny naisen päältä kiinni :D
Miksi painostat juttelemaan, kun toinen ei selvästi halua? Kyllä joikainen saa olla omissa oloissaan jos siitä enemmän tykkää. Moukkamaista käytöstä sinulta. Onhan kohteliaan ihmisen pakko lähteä mukaan juttuun, kun toinen yrittää väkisin saada keskustelun aikaan. Monta bussimatkaani on mennyt pilalle siksi, kun minun on pakko kohteliaisuudesta mennä mukaan keskusteluun. Paljon mieluummin ajattelisin omia asioitani.
No ihan piruuttani painosta puhumaan. No voi voi kun on mennyt hyvin aika bussimatkoilla. Nehän on aina niin mielenkiintoisia kun pitää katsella puita ja miettiä miten voikaan olla näin perseestä. Rohkeasti vain selvinpäin juttelemaan ihmiset. Tuppisuut on aina vaan jotenkin sellaisia ressukoita.
Minulla on kyllä paljon mielenkiintoisempia ajatuksia, kuin mikään jonninjoutuva höpinä mitä niillä kanssamatkustajilla on ollut tarjota. Kun ihmisellä on vilkas mielikuvitus, puiden tuijottelu (miltä se ulospäin näyttää) on hyvin kiinnostavaa.
Minä taas pidän reppanoina niitä, jotka eivät selviydy hetkeäkään omassa seurassaan. Sääliksi käy. Kukaan ei näköjään osaa ajatella muiden kannalta. Erona on vain se, että sinä ahditelet ihmisiä jotka eivät seuraasi kaipaa, minä taas en häiritse ketään.
Sama ongelma lennoilla... Ihan sama vaikka kuinka yrität sanoa tekeväsi töitä tässä niin ei. Nyt varsinkin kun on lapsia mukana, niin saa kuunnella kaikki Madisonin ensikakasta Delilahin hampaanlähtöön.
Niin. Voihan sitä keskustella asiaakin. Miksi kuvitttelette, että se olisi aina jotein mutua ja liirum laarumia. Täytyy vain ensin löytää yhteinen puheenaihe. Mutta tee sinä toki niitä "töitä" lentokoneessasi ihan rauhassa :D
Kaikki me emme lennä lomalentoja, vaan töitäkin joutuu tekemään. Joko ne saa tehtyä lennolla tai sitten joutuu käyttämään siihen nukkuma-aikaa. Siinä ei paljon tee mieli keskustella filosofisia jonkun tuikituntemattoman kanssa 8 tunnin ajan.
Vierailija kirjoitti:
Mies kirjoitti:
Ap minkä ikäinen ja näköinen jenkki tsybbykkä on?
Jos sen pappa maksaa tarvittaessa, pyydät tytöltä rahat käteisenä, silloin ei tule ongelmia.
Miksi et opeta sille asioita, kuinka tulee käyttäytyä ym.ettei ruokia voi syödä ilman lupaa, neuvot näytät mitä ostaa kaupasta jos haluaa että laitat sille ruokaa.
Mikua hieman kiinnostaisi tuollainen nainen, avokki kun ei puhu mitään jos ei ole pakko, silloinkin lähinnä, ei, ei muista, ei kiinnosta, ei jaksa, tankkaa auto.
Osaan englantiakin niin huonosti etten ymmärtäisi mitään sen höpinöistä.
Saakohan jenkki pirkoilta pillua helposti?Tai sitten teette ihan vaan niin että se kämppis ostaa ne ruuat. Silloin ei tule kyselyjä tilillepanoista eikä tarvi ottaa edes käteistä vastaan. Siinä tapauksessa et saa työstäsi korvausta vaan pelkästään raaka-ainekulut. Your choice.
Suurin syy kieltäytymiseeni on kuitenkin ylpeys. En mä nyt jumakekka kenenkään aikuisen, pystyvän ja terveen piiaksi ala. Olisihan se nyt nöyryyttävää. Amerikkalainen daddy napsauttaa sormiaan nii mä hyppään (vaikka varmasti maksaisi hyvin jos osaisin pyytää). Toi ei muuten myöskään varmasti jäisi pelkkään ruoakaan vaan alkaisi vaatia muita palveluita/kokisi omaavansa sitten enemmän sanavaltaa muhun ja tekimisiini.
Jos olisi oikeasti jotenkin toimintakyvyltäään rajoittanut (masentunut, liikuntaongelmia tms) nii voisin kuvitella tekeväni vaikka ilmaiseksi.
Oon yrittänyt laittaa sen kauppaan. Ei se osaa. Siis ei osaa tuoda pyydettyjä ruokia. En myöskään jaksa joka jumalan kerta ottaa sitä mukaan kun meen kauppaan.
Vierailija kirjoitti:
Sit Sit kysAp jatkaa (olen kirjastossa ja en halua jäädä palstailusta kiinni, vaikea kirjoittaa :'D)
Oletti siis etten voi lähteä Irlantiin yksinkertaisesti siksi, etten halua. Ei siis siksi, etten pysty. Ei ymmärrä kun kerron, ettei rahat riitä. Ei vaan tajua miten voi olla mahdollista, että jollakin asioiden tekeminen riippuu rahasta eikä omasta halusta.
Myöskin se mikä nauratti eniten oli tuo salasyömiskohta. Ainoita hetkiö jolloin saan olla rauhassa on kun hän saapuu kotiin kauppakassin kanssa, linnotautuu huoneeseensa (mikö on ihanaa! Tekisipä useammin) ja pitää sen pari tuntia lakkaamatonta syömisääntä. Sipsit vaan rapisee kun leuat käy nonstoppina sen pari siunattua hiljaisuuden tuntia.
Meillä on myöskin limua AINA jääkaapissa, puhumattakaan kaikesta keksi/karkki/sipsimössöstä mitä tunkee kaappeihin. Eli kun käy kaupassa ei osta leipää, vihanneksia, maitoa tms. vaan keksejä. Ihan kuin neljävuotias.
Oksentele ei, mutta puhuu pakkomielteisesti painosta ja ulkonäöstä.
Mä itseasiassa liiottelin kun kerroin tuosta ruoanlaitosta. Kyllä, opetin laittamaan puuron ja kananmunat, mutta leipoa kyllä osaa. Ostaa erityisesti niitä "lisää vain vesi" tms. mömmöjä jotka sit tungetaan uuniin.Kyllä on tehny hyvää purkaa tätä turhautumista, tuntui et johonkin oli pakko purkaa turhautumista on wapissa tuli "Mis oot? Voinko tulla sinne (siis ei edes tiedä missä olen ja kysyy silti)?" viestejä. Tiedän, että jos kertoisin olevani täällä tulisi tänne. Siis ei mitääb tekemään. Tulis vaan.
Tämä minun kämppiskokemukseni on Saksasta, mutta Irlanti oli sielläkin aiheena. Kämppikseni oli nimittäin saanut ahdistuskohtauksen yliopistossaan (opiskeli kuulemma filosofiaa) ja päättänyt lähteä kiertämään maailmaa. Ensimmäinen etappi oli sukulaistäti Irlannissa. Kämppiksestä oli alkanut kuitenkin tuntua siltä, että parin kuukauden jälkeen täti ei enää halunnut pitää häntä luonaan, ja koska Kämppis ei halunnut lähteä vielä kotiin, hän etsi itselleen kurssin Saksalaisesta kielikoulusta. Ja siellä meidät arvottiin samaan huoneeseen; minä olin valinnut kahden hengen huoneen rahan säästämisen vuoksi ja hän seuran vuoksi. P*****e.
Kämppis ei osannut mitään muuta kieltä kuin amerikkaa, mutta minä olin kolmannen vuoden saksanopiskelija. Onneksi yritykseni (tai suostumukseni) auttaa häntä kotitehtävissä jäi yhteen kertaan. Kuulustelin häneltä sanoja, das Ohr, der Mund, die Haare, das Auge, ja hän osoitteli oikeaa paikkaa. Kun pääsin sanaan die Nase, mentiin hämärän rajamaille. Kämppis hieroi nenäänsä ja kysyi epäilevästi, miksi olin kysynyt nenästä. No siksi, että se oli hänen sanalistassaan. Hän jatkoi kyselyään koko ajan vihaisemmin ja lopulta kysyi, mitä ihmettä minä oikeasti tarkoitin kysyessäni nenästä. Kun oli jankattu samaa asiaa vähän väliä loppuilta, hän sanoi epäilevänsä minun tarkoittaneen, että hän on "brown noser". En saanut selville, ketä hän epäili nuoleskelleensa ja mikä oli hätänä, mutta eipä tarvinnut puuttua hänen kotitehtäviinsä toista kertaa. Suuttui.
Kämppiksen syömishäiriö muuten oli peräisin hänen varhaisteinivuosiensa voimisteluharrastuksesta. Hänelle oli jäänyt myös raivostuttava tapa kertoa ihmisille, että hän oli oppinut erikoisen vaikean hypyn ennen lopettamistaan. Nimeä en muista, mutta hyppy lähtee kumarasta asennosta, jalat tekevät ilmassa laajan kaaren ja hyppääjä päätyy samaan kumaraan. Koska kukaan ei tiennyt, mistä oli kyse, Kämppis näytti. Kadulla. Kaupassa. Biergartenissa. Ihan missä vain. Koska hän ei enää pystynyt tekemään hyppyä oikein, hän näytti lähinnä tosi energiseltä nuorelta juopolta. Olisi pitänyt panna hänelle kaulapanta ja remmi. Tai ei sitä olisi tarvittu, ei hän minua olisi jättänyt. Kerran kokeilin, miten paljon hän siltä tolkuttomalta monologiltaan huomasi, ja kävelytin häntä kävelykatua pitkin puoli mailia, siirryin loivasti kadun toiselle puolelle ja kävelytin takaisin, käännyin uudelleen, ja lopulta hän pysähtyi, alkoi tuijottaa katusoittajan leiriä ja sanoi hämmästyneenä: "I've seen those dogs before!" Niin oli, kahdesti oli siitä kohdasta jo menty.
Tuon kokemuksen jälkeen olen ollut ns. hassu ja säästänyt rahaa yhden hengen huoneeseen, kun olen majoitusta tarvinnut. Ei enää koskaan Kämppistä eikä hänen kaltaisiaan yllätyksiä. Hauska avautua, oli se semmoinen kokemus. Minulla oli tuolla muuten toinenkin takiainen, parikymmentä vuotta itseäni vanhempi miesopiskelija, joka halusi minusta vaimon. Aina olin joko ojassa tai allikossa. Mutta kurssiraportista tuli värikäs.
7
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vieläkään osaa kiinnittää jatkuvasti huomiota vierustoverin hienovaraisiin vihjeisiin julkisissa, vaan hänelle joutuu ihan sanomaan, että nousisin tässä pois :D Joskus pelottelee naapureita puhumalla hississä.
Suomalaisena mua todella ärsyttää se että joku ei saa sitä suutaan auki bussissa ja sano että anteeksi jäisin tässä pois, pääsisinkö ohi, anteeksi (jos tönäisee). Omituinen kulttuuri kyllä.
Mä en kans tajua mikä siinä on niin vaikeaa puhua tuntemattomalle vieläkään. Tahallaan jututan ihmisiä aina jossain ostoskeskuksessa, jos on luppoaikaa odotella busseja sun muuta. Yleensä lähtevät juttuun kuitenkin mukaan kun vähän painostaa, mutta kokoajan katsovat ja miettivät että onko tää jätkä aineissa tai ulkomailta alunperin. Puhukaa oikeesti tuntemattomille joskus, tekee ihan hyvää. Miksi viestitään vieläkin jollain murinalla ja eleellä, jos haluatte reaktioita? Eräs herra naksutteli kynää selkäni takana kun jäin myyjältä kyselemään yksityiskohtia. Asioinnin lopetettuani käännyin ja sanoin äijälle pokkana että anteeksi kun vein kallista olemassaolonaikaanne. Katto mua kun olis jääny naisen päältä kiinni :D
Miksi painostat juttelemaan, kun toinen ei selvästi halua? Kyllä joikainen saa olla omissa oloissaan jos siitä enemmän tykkää. Moukkamaista käytöstä sinulta. Onhan kohteliaan ihmisen pakko lähteä mukaan juttuun, kun toinen yrittää väkisin saada keskustelun aikaan. Monta bussimatkaani on mennyt pilalle siksi, kun minun on pakko kohteliaisuudesta mennä mukaan keskusteluun. Paljon mieluummin ajattelisin omia asioitani.
No ihan piruuttani painosta puhumaan. No voi voi kun on mennyt hyvin aika bussimatkoilla. Nehän on aina niin mielenkiintoisia kun pitää katsella puita ja miettiä miten voikaan olla näin perseestä. Rohkeasti vain selvinpäin juttelemaan ihmiset. Tuppisuut on aina vaan jotenkin sellaisia ressukoita.
Minulla on kyllä paljon mielenkiintoisempia ajatuksia, kuin mikään jonninjoutuva höpinä mitä niillä kanssamatkustajilla on ollut tarjota. Kun ihmisellä on vilkas mielikuvitus, puiden tuijottelu (miltä se ulospäin näyttää) on hyvin kiinnostavaa.
Minä taas pidän reppanoina niitä, jotka eivät selviydy hetkeäkään omassa seurassaan. Sääliksi käy. Kukaan ei näköjään osaa ajatella muiden kannalta. Erona on vain se, että sinä ahditelet ihmisiä jotka eivät seuraasi kaipaa, minä taas en häiritse ketään.
Sama ongelma lennoilla... Ihan sama vaikka kuinka yrität sanoa tekeväsi töitä tässä niin ei. Nyt varsinkin kun on lapsia mukana, niin saa kuunnella kaikki Madisonin ensikakasta Delilahin hampaanlähtöön.
Niin. Voihan sitä keskustella asiaakin. Miksi kuvitttelette, että se olisi aina jotein mutua ja liirum laarumia. Täytyy vain ensin löytää yhteinen puheenaihe. Mutta tee sinä toki niitä "töitä" lentokoneessasi ihan rauhassa :D
Kaikki me emme lennä lomalentoja, vaan töitäkin joutuu tekemään. Joko ne saa tehtyä lennolla tai sitten joutuu käyttämään siihen nukkuma-aikaa. Siinä ei paljon tee mieli keskustella filosofisia jonkun tuikituntemattoman kanssa 8 tunnin ajan.
No sinä kyllä missään lennoillas mitään työtä tee saatana XD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kirjoitti:
Ap minkä ikäinen ja näköinen jenkki tsybbykkä on?
Jos sen pappa maksaa tarvittaessa, pyydät tytöltä rahat käteisenä, silloin ei tule ongelmia.
Miksi et opeta sille asioita, kuinka tulee käyttäytyä ym.ettei ruokia voi syödä ilman lupaa, neuvot näytät mitä ostaa kaupasta jos haluaa että laitat sille ruokaa.
Mikua hieman kiinnostaisi tuollainen nainen, avokki kun ei puhu mitään jos ei ole pakko, silloinkin lähinnä, ei, ei muista, ei kiinnosta, ei jaksa, tankkaa auto.
Osaan englantiakin niin huonosti etten ymmärtäisi mitään sen höpinöistä.
Saakohan jenkki pirkoilta pillua helposti?Tai sitten teette ihan vaan niin että se kämppis ostaa ne ruuat. Silloin ei tule kyselyjä tilillepanoista eikä tarvi ottaa edes käteistä vastaan. Siinä tapauksessa et saa työstäsi korvausta vaan pelkästään raaka-ainekulut. Your choice.
Suurin syy kieltäytymiseeni on kuitenkin ylpeys. En mä nyt jumakekka kenenkään aikuisen, pystyvän ja terveen piiaksi ala. Olisihan se nyt nöyryyttävää. Amerikkalainen daddy napsauttaa sormiaan nii mä hyppään (vaikka varmasti maksaisi hyvin jos osaisin pyytää). Toi ei muuten myöskään varmasti jäisi pelkkään ruoakaan vaan alkaisi vaatia muita palveluita/kokisi omaavansa sitten enemmän sanavaltaa muhun ja tekimisiini.
Jos olisi oikeasti jotenkin toimintakyvyltäään rajoittanut (masentunut, liikuntaongelmia tms) nii voisin kuvitella tekeväni vaikka ilmaiseksi.Oon yrittänyt laittaa sen kauppaan. Ei se osaa. Siis ei osaa tuoda pyydettyjä ruokia. En myöskään jaksa joka jumalan kerta ottaa sitä mukaan kun meen kauppaan.
Jenkeissä on tosiaan aika erilaiset ostostavat ja kaupatkin. Yritin ostaa kerran New Yorkissa ihan isosta marketista tuorelohen, tai ostinkin, mutta häpesin silmät päästäni. Ko. kala maksoi 57 dollaria. Pakastettuna huomattavasti vähemmän, en vain tajunnut että se 2kg kalanpahanen voi maksaa niin älyttömästi! Lisäksi verot aiheuttavat hankaluuksia, joissain osavaltioissa maksetaan vero vielä hinnan päälle. Sitä ei siis ilmoiteta niissä hintalapuissa. New Yorkissa ei veroa makseta ruokaostoksista, mutta muista tuotteista pesuaineet yms. kyllä. Paljon ostetaan valmiina tai puolivalmiina. Itseäni ainakin jännitti pitkän aikaa käydä yksin kaupassa ja etenkin tuon kalareissun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin ottaisin tollaisen ystävällisen vaikkakin tungettelevan jenkin kuin ylimielisen ja ilkeän ranskalaisen, joka mulla on tällä hetkellä..
Wtf? Onpa omituista. Kaikki ranskalaiset, joihin olen tässä maassa törmännyt ovat olleet äärettömän kunnioittavia.
Puhutko ranskaa? Ymmärrätkö ranskaa? Jos vastaat ei, niin et oikeasti tiedä mistä puhut. Ranskalaisten vittumaisuus on omaa luokkaansa.
Täh? Ihan englanniksi keskustelin ja fiksuja ihmisä olivat. Miksi pitäisi ymmärtää ranskaa? Eivät nämä ainakaan siitä loukkaantuneet, etten puhunut heidän äidinkieltään. Eivät kaikki ranskalaiset ole niin mulkkuja kuin ne ranskalaiset poliisit, joita ei kiinnosta kun turvapaikanhakijoiden leirissä raiskataan pikkupoikia. Tämänkin toki ymmärtää, koska turvapaikkaa hakevat ihmiset maasta, josta Isiskin iski Ranskaan, kuten varmaan muistatte.
Ilmeisesti ihmiset ovat sitten törmänneet vain mulkkuihin ranskalaisiin. Ihmettelen missä piireissä.
Voisitko järkätä kavereidesi kanssa sille jonkun källin, että ens kerran ku se kinuaa päästä sun mukaan niin viet jonnekin kaverillesi, jolla on vähän gootahtavat vaatteet päällä, ja sen huoneeseen on piirretty pentagrammi liidulla lattiaan ja sytytetty kynttilöitä, ehkä tehty joku pieni alttarin näköinen ja sitten ootte kuin ei olisi mitään ihmeellistä. Katsot kun sitä alkaa pelottaa. Sitten aina kun se taas haluaa mukaan, sanot että menet näkemään näitä samoja kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vieläkään osaa kiinnittää jatkuvasti huomiota vierustoverin hienovaraisiin vihjeisiin julkisissa, vaan hänelle joutuu ihan sanomaan, että nousisin tässä pois :D Joskus pelottelee naapureita puhumalla hississä.
Suomalaisena mua todella ärsyttää se että joku ei saa sitä suutaan auki bussissa ja sano että anteeksi jäisin tässä pois, pääsisinkö ohi, anteeksi (jos tönäisee). Omituinen kulttuuri kyllä.
Mä en kans tajua mikä siinä on niin vaikeaa puhua tuntemattomalle vieläkään. Tahallaan jututan ihmisiä aina jossain ostoskeskuksessa, jos on luppoaikaa odotella busseja sun muuta. Yleensä lähtevät juttuun kuitenkin mukaan kun vähän painostaa, mutta kokoajan katsovat ja miettivät että onko tää jätkä aineissa tai ulkomailta alunperin. Puhukaa oikeesti tuntemattomille joskus, tekee ihan hyvää. Miksi viestitään vieläkin jollain murinalla ja eleellä, jos haluatte reaktioita? Eräs herra naksutteli kynää selkäni takana kun jäin myyjältä kyselemään yksityiskohtia. Asioinnin lopetettuani käännyin ja sanoin äijälle pokkana että anteeksi kun vein kallista olemassaolonaikaanne. Katto mua kun olis jääny naisen päältä kiinni :D
Miksi painostat juttelemaan, kun toinen ei selvästi halua? Kyllä joikainen saa olla omissa oloissaan jos siitä enemmän tykkää. Moukkamaista käytöstä sinulta. Onhan kohteliaan ihmisen pakko lähteä mukaan juttuun, kun toinen yrittää väkisin saada keskustelun aikaan. Monta bussimatkaani on mennyt pilalle siksi, kun minun on pakko kohteliaisuudesta mennä mukaan keskusteluun. Paljon mieluummin ajattelisin omia asioitani.
No ihan piruuttani painosta puhumaan. No voi voi kun on mennyt hyvin aika bussimatkoilla. Nehän on aina niin mielenkiintoisia kun pitää katsella puita ja miettiä miten voikaan olla näin perseestä. Rohkeasti vain selvinpäin juttelemaan ihmiset. Tuppisuut on aina vaan jotenkin sellaisia ressukoita.
Minulla on kyllä paljon mielenkiintoisempia ajatuksia, kuin mikään jonninjoutuva höpinä mitä niillä kanssamatkustajilla on ollut tarjota. Kun ihmisellä on vilkas mielikuvitus, puiden tuijottelu (miltä se ulospäin näyttää) on hyvin kiinnostavaa.
Minä taas pidän reppanoina niitä, jotka eivät selviydy hetkeäkään omassa seurassaan. Sääliksi käy. Kukaan ei näköjään osaa ajatella muiden kannalta. Erona on vain se, että sinä ahditelet ihmisiä jotka eivät seuraasi kaipaa, minä taas en häiritse ketään.
Sama ongelma lennoilla... Ihan sama vaikka kuinka yrität sanoa tekeväsi töitä tässä niin ei. Nyt varsinkin kun on lapsia mukana, niin saa kuunnella kaikki Madisonin ensikakasta Delilahin hampaanlähtöön.
Niin. Voihan sitä keskustella asiaakin. Miksi kuvitttelette, että se olisi aina jotein mutua ja liirum laarumia. Täytyy vain ensin löytää yhteinen puheenaihe. Mutta tee sinä toki niitä "töitä" lentokoneessasi ihan rauhassa :D
Kaikki me emme lennä lomalentoja, vaan töitäkin joutuu tekemään. Joko ne saa tehtyä lennolla tai sitten joutuu käyttämään siihen nukkuma-aikaa. Siinä ei paljon tee mieli keskustella filosofisia jonkun tuikituntemattoman kanssa 8 tunnin ajan.
No sinä kyllä missään lennoillas mitään työtä tee saatana XD
Onko sulla jäänyt joku lääke ottamatta?
Rakkaudesta se aasikin pokkittelee ;)
Mä en kestä suomalaisia. Oikeasti, en tule toimeen suomalaisten kanssa. Kun näkee The Suomalaisen vaikka ulkomailla ja hän äkkää sut, hän olettaa- koska samaan heimoon kuulutte, että käyttäydyn tietyllä tavalla. Koko ajan kyttäämässä ja mun puolesta häpeämässä jos en osaa käyttäytyä tarpeeksi nöyrästi ja autistisesti.
Suomalaiset perushissukat on muuten ihan VI-TUN tylsiä. Aivan saatanan tylsiä. Mitään persoonallisuutta, kaikki kun samasta autistipuusta veistetty.
Vierailija kirjoitti:
Mä en kestä suomalaisia. Oikeasti, en tule toimeen suomalaisten kanssa. Kun näkee The Suomalaisen vaikka ulkomailla ja hän äkkää sut, hän olettaa- koska samaan heimoon kuulutte, että käyttäydyn tietyllä tavalla. Koko ajan kyttäämässä ja mun puolesta häpeämässä jos en osaa käyttäytyä tarpeeksi nöyrästi ja autistisesti.
Suomalaiset perushissukat on muuten ihan VI-TUN tylsiä. Aivan saatanan tylsiä. Mitään persoonallisuutta, kaikki kun samasta autistipuusta veistetty.
Hyvä, älä vaan kerro kenellekään ulkomaalaiselle että olet suomalainen.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti ihmiset ovat sitten törmänneet vain mulkkuihin ranskalaisiin. Ihmettelen missä piireissä.
Vaikka matkustellessa. Kuumakalleja. Hermostuvat ja huutavat, kun kaikki ei suju kuten pitäisi. Ranskassa on kaikki paremmin. Puhuvat huonoa englantia ja sitten ihmettelevät kun mikään ei suju, ja yleensä matkustavatkin lähinnä Ranskan entisissä siirtomaissa. Dissaavat erityisesti ruokaa. Ylimielistä porukkaa, saksalaisetkaan ei pääse tähän tasoon, vaikka rasittavia ovat usein hekin kielisnobeudessaan, huumorintajuttomuudessaan ja laumasieluisuudessaan. Saksalaiset osaavat kuitenkin yleensä käyttäytyä korrektisti, se myönnettäköön.
Samaa mieltä, suomalaisuudessa kunnioitetaan toista ja se on aika ainutkertaista. Esim. juuri tuo äänettömästi kommunikoiminen on todellista toisen kunnioittamista ja kulttuurina jotain vaalittavaa. Turha kaikkien on olla samanlaisia. Itse ainakin hengähdän kun tulen Amerikasta Suomeen. Saa olla hetken rauhassa.