Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun avoliitossa oleva 28-vuotias lapseton nainen haki vakituista työpaikkaa...
07.03.2016 |
Haastattelu meni hienosti. Olin edustava ja tuntui kuin minusta olisi pidetty todella paljon jo heti ensitapaamisella. Olin jo lähes varma, että saan työn. Ikinä ei ole mikään haastattelu mennyt noin hyvin ja voin sanoa, että olen elämäni aikana käynyt monissa haastatteluissa.
Minulle luvattiin ilmoittaa valinnan tuloksista muutaman päivän sisällä.
Odottelin kiltisti määräpäivään asti... Sitten odotin pari päivää lisää... Odotin yhteensä kaksi viikkoa, kunnes soitint työpaikkaan ja kysyin itse valinnan tuloksista. Paikkaan oli valittu eräs toinen hakija ja minulle toivotettiin hyvää jatkoa.
Terveisin lapseton nainen, avoliitossa, 28 vuotta.
Kommentit (84)
Minulta kysyttiin haastattelussa, mikä on suurin saavutukseni tähän mennessä. Mietin, että vastaavatko lapsia hankkineet naiset tähän kohtaan lapsensa vai jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm...minä olen saanut kaksi työpaikkaa ollessani raskaana. Eka kerralla viikolla 20+ ja toka kerralla viikolla 13+. Varsinkin eka kerralla oli päivän selvää, että lapsi on tulossa. Molemmilla kerroilla olin myös alle 30v.
Naiset ovat vaikeita työelämässä ihan missä iässä tahansa. Ehkä on aika taantua ja jäädä sinne hellan ja nyrkin väliin. Hoitakoot miehet kaikki.
Alue: Aihe vapaa
Kaikki tämä valitus loppuisi, kun jokainen poissaolo olisi palkaton, oli kyse sitten mistä syystä vain (loma, sairastuminen, jne). Oikeudenmukainen järjestelmä olisi. Samalla palkkoja voisi nostaa helposti 20%, hyvien ja ahkerien ihmisten työmotivaatio paranisi ja jokainen voisi tehdä sen verran töitä tai pitää lomaa kuin haluaa.
Säännelty sosiaaliyhteiskunta on sairas kapistus.