Kun avoliitossa oleva 28-vuotias lapseton nainen haki vakituista työpaikkaa...

Työnantaja ei saa kysyä onko sinulla lapsia tai miestä. Silti minulta on kysytty nämä melkein jokaisessa työhaastattelussa. Jos en tarvitsisi työpaikkaa näin epätoivoisesti niin sanoisin suoraan päin naamaa että nämä ovat laittomia kysymyksiä, joita ei saa kysyä ja ilmoitan tästä työsuojelupiiriin. Ei vain ole pokkaa sanoa noin, koska tarvitsen sen työpaikan. Tätä on jopa kysynyt raskaana oleva nainen, jolle haettiin sijaista. Hitto että ottaa päähän työnantajien tietämättömyys. Toisaalta on joskus tehnyt mieli sanoa että kyllä mulla on 8 lasta. Olisi kiva nähdä ilmeet sen jälkeen. Mitäs kyselevät tyhmiä.

Tehkää lapset ensin. Sitten voi olla rehellinen haastiksissa, kertoa että perhe on kasassa, ja tadaa, vakipaikka on sinun. T. Lapset 26v:nä ja 28v:nä, vakipaikka kotivuosien jälkeen ja kolmen vuoden pätkätöiden jälkeen 34v:nä

Vierailija kirjoitti:

No enpä minä ainakaan halua ottaa riskiä että sen takia en pääse edes haastatteluun että salaan kuitenkin niinkin olennaisen tiedon kuin ikä. Eihän ne saa vaikuttaa mutta vaikuttaapa silti.  Olen saanut vaikutuisia paikkoja tässä viiden vuoden sisään jo kolme.

T: Siviilisäätynsä mainitseva 36v.

Kerropa nyt, millä tapaa se ikä on olennainen siinä työssä? Cv:stä käy ilmi koulutukseni ja työkokemukseni, ja niihin on merkitty ajankohdat, joista toki halukas voi jotain laskeskella. Mutta tuntuisi jotenkin bimboltakin merkitä jotain siviilisäätyjä tai ikiä mihinkään, kun en mä kummallakaan niitä töitä tee. Vähän kuin joillain on kuulemma tapana merkitä jopa lapsiensa iät cv:hen. 

Vierailija kirjoitti:

No enpä minä ainakaan halua ottaa riskiä että sen takia en pääse edes haastatteluun että salaan kuitenkin niinkin olennaisen tiedon kuin ikä. Eihän ne saa vaikuttaa mutta vaikuttaapa silti.  Olen saanut vaikutuisia paikkoja tässä viiden vuoden sisään jo kolme.

T: Siviilisäätynsä mainitseva 36v.

Eihän se mitään salaamista ole, ikä on helposti laskettavissa vaikkapa ylioppilaaksi pääsystä, mutta ikää ei myöskään kannata alleviivata, jos sitä on "liikaa" eli yli 35, koska se heikentää työllistymismahdollisuuksia.

Missä töissä yli 35 on liikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haastattelu meni hienosti. Olin edustava ja tuntui kuin minusta olisi pidetty todella paljon jo heti ensitapaamisella. Olin jo lähes varma, että saan työn. Ikinä ei ole mikään haastattelu mennyt noin hyvin ja voin sanoa, että olen elämäni aikana käynyt monissa haastatteluissa.

Minulle luvattiin ilmoittaa valinnan tuloksista muutaman päivän sisällä.

Odottelin kiltisti määräpäivään asti... Sitten odotin pari päivää lisää... Odotin yhteensä kaksi viikkoa, kunnes soitint työpaikkaan ja kysyin itse valinnan tuloksista. Paikkaan oli valittu eräs toinen hakija ja minulle toivotettiin hyvää jatkoa.

Terveisin lapseton nainen, avoliitossa, 28 vuotta.

Mitä tekemistä lapsettomuudella, avoliitolla tai edes iällä (KUN se on 28v) on sen kanssa, että juuri sinä et tullut valituksi? Olit varmasti hyvä hakija, jos tuntui että haastattelu meni hyvin, mutta yksi oli parempi.

Se, että ei ilmoitettu mitään henkilökohtaisesti, vaikka minua ei valittukaan. Haastattelu meni kuitenkin omasta mielestäni nappiin ja minulla kuuden vuoden yhtäjaksoinen työkokemus alaltani heti valmistumisen jälkeen. (Määräaikaisuuksia ovat tosin olleet kaikki) Toki on mahdollista, että he löysivät minua paremman hakijan, eikä se ole johtunut perhestatuksesta tai iästä, mutta miksi eivät ilmoittaneet mitään. Ap

Miksi ihmeessä tuo ilmoittamattomuus olisi liittynyt nimenomaan perhestatukseesi tai ikääsi? Törkeää ja epäkohteliasta, kyllä, mutta sellaista se nykyään on, kun on työnantajien markkinat.

Vierailija kirjoitti:

 

Alallani ei kyllä oikeasti arvosteta tuota päiväkotitaustaa, olen kuullut siitä todella paljon kysymyksiä haastatteluissa: "taidat pitää lapsista.. ja olet ilmeisesti naimisissa *katsoo sormuksiin*"

Mä en nyt kyllä ymmärrä teitä, ettekö te osaa lukea tilanteita ja piilomerkityksiä haastatteluissa?

Olisi maailman yksinkertaisinta kääntää tuo eduksesi ja kertoa että niin, teit sitten hommia päiväkodissa mieluummin kuin maleksit toimettomana kotona (kun juuri silloin ei ollut saatavilla oman alan töitä), kun olet niin ahkera ja motivoitunut tekemään töitä etkä turhan prinsessa ja "high maintenance" vaatiaksesi juuri tientynlaista työympäristöä että suvaitset sormeasti heilauttaa jne jne.

-35

Ei äitiysloma tee cv aukkoa, jos on vakituisessa työssä.

Tosi ikävää, mutta valitettavan yleistä, että eivät ilmoittaneet silloin kun lupasivat. Jos minusta tuntuu, että haastattelu meni hyvin ja omasta mielestä olisi muutenkin ollut edellytyksiä työpaikkaan, niin kysyn, miksi minua ei valittu. Ts. miksi päätyivät valitsemaan sen jonka valitsivat. Eipähän jää kaivelemaan. Haluaisin tietää, jos esim. palkkatoiveeni on ollut väärä tai tehtävään olisikin kaivattu erilaista koulutusta, kuin mitä olin ymmärtänyt. 

Yleensä saan kyllä vastaukseksi, että tehtävään valitulla tai toiseen vaiheeseen edenneillä alalta enemmän kokemusta. Sille ei sitten oikein mitään voi. Kivoista ja hyvista on jollain lailla tehtävä valinta. 

Jospa kyse oli lestadiolaistaustaisesta työpaikasta jonne ei haluttu avoliitossa elävää. Kannattaisiko mennä naimisiin ja hankkia lapset niin työpaikan saanti on sitten helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Tehkää lapset ensin. Sitten voi olla rehellinen haastiksissa, kertoa että perhe on kasassa, ja tadaa, vakipaikka on sinun. T. Lapset 26v:nä ja 28v:nä, vakipaikka kotivuosien jälkeen ja kolmen vuoden pätkätöiden jälkeen 34v:nä

Jaa, minä lapseton, kihloissa oleva sain vakipaikan 26-vuotiaana, kahden vuoden määräaikaisuuksien jälkeen. Siitäkin huolimatta, että esimies tietää häiden olevan tulossa, kuten myös siitä, että toivoisin tulevani äidiksi ennen kuin täytän 30v.

Minä olen törmännyt soveltuvuustesteissä aika tiukkaankin perhetaustojen tonkimiseen. Kieltäydyttyäni kertomasta mieheni ammattia ja työpaikkaa, sain haastattelija-psykologilta kuraa niskaan. Totesin, että miehelläni on turvakielto. Haastattelija ei ymmärtänyt tätä vaan alkoi mussuttaa lähestymiskiellosta. Tulipa oikein asiantunteva vaikutelma siitä testitalosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Alallani ei kyllä oikeasti arvosteta tuota päiväkotitaustaa, olen kuullut siitä todella paljon kysymyksiä haastatteluissa: "taidat pitää lapsista.. ja olet ilmeisesti naimisissa *katsoo sormuksiin*"

Mä en nyt kyllä ymmärrä teitä, ettekö te osaa lukea tilanteita ja piilomerkityksiä haastatteluissa?

Olisi maailman yksinkertaisinta kääntää tuo eduksesi ja kertoa että niin, teit sitten hommia päiväkodissa mieluummin kuin maleksit toimettomana kotona (kun juuri silloin ei ollut saatavilla oman alan töitä), kun olet niin ahkera ja motivoitunut tekemään töitä etkä turhan prinsessa ja "high maintenance" vaatiaksesi juuri tientynlaista työympäristöä että suvaitset sormeasti heilauttaa jne jne.

-35

Olen lähettänyt kahta CVtä, toisessa maininta "välivuosi, satunnaisia töitä mm. varhaiskasvatuksen piirissä" ja toisessa se päikky missä olin ja tittelini (eka avustaja kuukauden, sitten lastenhoitajan sijainen 4kk sitten 3viikoa LTOn sijainen, sitten 2kk lastenhoitajan sijainen) ja haastatteluun olen päässyt tuolla ekalla mallilla 28 kertaa, tokalla 9. Ei kukaan oleta samaan aikaan kanssani valmistunutta miespuolista menemään päiväkotiin, heseen tai siivoojaksi tms., ettei ole liian "prinsessa". Lähinnä tällä alalla ei enää pääse nousemaan kun kerran downsiftaa, vaikka toki olisin valmis tekemään oman alan työtä, joka on vaatimustasoltaan koulutustani alempaa.

Ja todellakin olen perustellut välivuoden työt sillä, että olen/olin hyvin kiinnostunut kaikennäköisestä kongnitiotutkimuksesta ja lasten kasvusta ja kehityksestä sekä myös viihdyn lasten parissa käytännössä. Siten olen myös ylpeä tuosta kokemuksesta, mutta olin silloin 19-20v. Minulla on alani kokemusta kahdelta kesältä+dippatyöpaikka.

CV typistettynä:

-luonnontiedelukio 3v

-välivuosi 1v

-korkeakoulu, pääaine & sivuaine 5,5v

-kesätyö 2013, ei ihan oma ala mutta teknillinen

-kesätyö 2015, täysin oma ala + dippatyö samaan jonoon

-projekteja

Jos haluan päikkyyn, niin sitten palaan koulun penkille ja hankin alalta vakityön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on käynyt ihan hyvä flaksi työpaikkojen suhteen tässä jo useampana vuotena. Ajattelin, että vaikuttaisi negatiivisesti kun siviilisääty muuttui naimisissa (cv:ssä on siviilisääty, en tiedä tosin onko ns. pakollinen) mutta ei ainakaan tähän paikkaan vaikuttanut sekään. Eikä kukaan kyllä kysellytkään onko lapsia. Minulla siis ei ole, eikä tule. Olen jo 36. Ehkä olen siis jo "tarpeeksi" vanha... Tällä viikolla olisi taas haastattelu. Katsotaan kysyvätkö mitä kautta missä ja miten asun, mutta olen kyllä aina ihan rehellisesti sanonut että kotona asuu mies ja lemmikki. Ei sen selkeämmin varmaan voi sanoa.

Miksi pistät sivilisäätysi CV:hen, mitä tekemistä sillä on työnhaun kanssa? Ihmettelen tuotakin, että millä verukkeella työnantaja kyselee miten työnhakija asuu, missä ammatissa tuollainen on oleellinen tieto :O Lapsista voisi minun mielestänk EHKÄ kysyä silloin, jos ihminen on hakeutumassa työhön, jossa hoidetaan lapsia tai ollaan muuten heidän kanssaan tekemisissä. Itse haen toimistoalan töitä, eikä perheestäni ole kyselty mitään ja olen se aiempi keski-ikäinen ihminen, jolla on kuitenkin pieni lapsi, vaikka muut minun ikäiseni alkavat jo hoidella lapsenlapsiaan.

Olen aikoinaan tehnyt cv:ni ammattilaisen kanssa (rekrytoija) ja myös kaikissa pohjissa se on ja monessa paikassa sanotaan, että se on perustieto joka pitäisi aina löytyä.. Joten se nyt minulla vain on, mutta ei ole vaikuttanut kyllä mitenkään.

Minullekin opetettiin yliopiston rekrykurssilla, että siviilisääty pitäisi olla CV:ssä. Sitten tajusin ottaa sen pois ja sain heti töitä. Mutulla ajattelisin, että työnantajan silmissä miehellä avioliitto on osoitus luotettavuudesta ja sitoutumiskyvystä, naisella siitä että kohta on maha pystyssä.

Terveisin se sormuksetkin haastattelun ajaksi poistanut 28-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Alallani ei kyllä oikeasti arvosteta tuota päiväkotitaustaa, olen kuullut siitä todella paljon kysymyksiä haastatteluissa: "taidat pitää lapsista.. ja olet ilmeisesti naimisissa *katsoo sormuksiin*"

"...etkä turhan prinsessa ja "high maintenance" vaatiaksesi juuri tientynlaista työympäristöä että suvaitset sormeasti heilauttaa jne jne."

-35

Kuinka montaa insinööriä moitit siitä, että he vaativat työympäristökseen jotain muuta kun päiväkotiryhmän?

7, olet sellainen olio, jota me naiset saamme asemastamme kiittää... Mutta ei hätää, helvetissä on kaltaisillesi paikka:)

Ikävä kyllä pitää sanoa, että en työnantajana ottaisi sinua. Liian kallista!!!

Minulta on kysytty jokaisessa työhaastattelussa 42-vuotiaaksi asti, aionko hankkia lapsia.

Olen vastannut aina kysymykseen rehellisesti, että ajatus lapsista ei ole sillä hetkellä ajankohtainen.

Siitä huolimatta, että halusin saada lapsia. Toisaalta halusin lapset pysyvään ja uskolliseen parisuhteeseen, joten olen lapseton.

Eikö olekin mielenkiintoista, että kielletty kysymys on esitetty useissa sijoitus- tai rahoituspuolen yrityksissä tai niiden käyttämissä rekrytointifirmoissa?

Harmi, kun olen mies niin en voi käyttää näitä samoja tekosyitä selittämään sitä miksi en jotain työpaikkaa saanut vaan joudun rehellisesti katsomaan peiliin ja löytämään sen vian sieltä.

Vastasin nykyisen työpaikan haastattelussa olevani vapaaehtoisesti lapseton, aviomies myös. Oikeasti emme ole ja alamme yrittämään lasta heti huhtikuussa kun on kierukanpoisto. Laiton kysymys, ei voi laittaa vastuuseen.

N27