Kun avoliitossa oleva 28-vuotias lapseton nainen haki vakituista työpaikkaa...

Hakijoita on niin paljon että työpaikat pääsee valitsemaan useasta "täydellisestä". Tällä kertaa valinta ei kohdistunut sinuun.

Muutenkin, kuten muutama ketjun kommentti osoittaa, naisen lapsettomuuslupauksiin ei voi työelämässä luottaa koska ne eivät sido naista mitenkään.

Alle kolmekymppiselle naiselle vakiotyö on merkki ruveta nussimaan ilman ehkäisyä kuin kaniinit.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on käynyt ihan hyvä flaksi työpaikkojen suhteen tässä jo useampana vuotena. Ajattelin, että vaikuttaisi negatiivisesti kun siviilisääty muuttui naimisissa (cv:ssä on siviilisääty, en tiedä tosin onko ns. pakollinen) mutta ei ainakaan tähän paikkaan vaikuttanut sekään. Eikä kukaan kyllä kysellytkään onko lapsia. Minulla siis ei ole, eikä tule. Olen jo 36. Ehkä olen siis jo "tarpeeksi" vanha... Tällä viikolla olisi taas haastattelu. Katsotaan kysyvätkö mitä kautta missä ja miten asun, mutta olen kyllä aina ihan rehellisesti sanonut että kotona asuu mies ja lemmikki. Ei sen selkeämmin varmaan voi sanoa.

Miksi pistät sivilisäätysi CV:hen, mitä tekemistä sillä on työnhaun kanssa? Ihmettelen tuotakin, että millä verukkeella työnantaja kyselee miten työnhakija asuu, missä ammatissa tuollainen on oleellinen tieto :O Lapsista voisi minun mielestänk EHKÄ kysyä silloin, jos ihminen on hakeutumassa työhön, jossa hoidetaan lapsia tai ollaan muuten heidän kanssaan tekemisissä. Itse haen toimistoalan töitä, eikä perheestäni ole kyselty mitään ja olen se aiempi keski-ikäinen ihminen, jolla on kuitenkin pieni lapsi, vaikka muut minun ikäiseni alkavat jo hoidella lapsenlapsiaan.

Tiedättekö että Suomessa on melko vaikeaa nykyään saada työtä oli minkä ikäinen vaan tai olipa lapsia, olipa liian vanha, olipa naimaiässä tai lapsentekoiässä. Itse lapsettomana 38v olen törmännyt siihen että olen jo liian vanha työelämään kun haetaan nuoria dynaamisia hyviä tyyppejä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on käynyt ihan hyvä flaksi työpaikkojen suhteen tässä jo useampana vuotena. Ajattelin, että vaikuttaisi negatiivisesti kun siviilisääty muuttui naimisissa (cv:ssä on siviilisääty, en tiedä tosin onko ns. pakollinen) mutta ei ainakaan tähän paikkaan vaikuttanut sekään. Eikä kukaan kyllä kysellytkään onko lapsia. Minulla siis ei ole, eikä tule. Olen jo 36. Ehkä olen siis jo "tarpeeksi" vanha... Tällä viikolla olisi taas haastattelu. Katsotaan kysyvätkö mitä kautta missä ja miten asun, mutta olen kyllä aina ihan rehellisesti sanonut että kotona asuu mies ja lemmikki. Ei sen selkeämmin varmaan voi sanoa.

Miksi pistät sivilisäätysi CV:hen, mitä tekemistä sillä on työnhaun kanssa? Ihmettelen tuotakin, että millä verukkeella työnantaja kyselee miten työnhakija asuu, missä ammatissa tuollainen on oleellinen tieto :O Lapsista voisi minun mielestänk EHKÄ kysyä silloin, jos ihminen on hakeutumassa työhön, jossa hoidetaan lapsia tai ollaan muuten heidän kanssaan tekemisissä. Itse haen toimistoalan töitä, eikä perheestäni ole kyselty mitään ja olen se aiempi keski-ikäinen ihminen, jolla on kuitenkin pieni lapsi, vaikka muut minun ikäiseni alkavat jo hoidella lapsenlapsiaan.

Olen aikoinaan tehnyt cv:ni ammattilaisen kanssa (rekrytoija) ja myös kaikissa pohjissa se on ja monessa paikassa sanotaan, että se on perustieto joka pitäisi aina löytyä.. Joten se nyt minulla vain on, mutta ei ole vaikuttanut kyllä mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö että Suomessa on melko vaikeaa nykyään saada työtä oli minkä ikäinen vaan tai olipa lapsia, olipa liian vanha, olipa naimaiässä tai lapsentekoiässä. Itse lapsettomana 38v olen törmännyt siihen että olen jo liian vanha työelämään kun haetaan nuoria dynaamisia hyviä tyyppejä. 

Juuri näin. Ei mulla ollut mitään vaikeuksia löytää vakitöitä vähän alle kolmekymppisenä ja naimisissa olevana n. 10 vuotta sitten. Nyt 10 vuotta myöhemmin, 37-vuotiaana sinkkuna, ei tunnukaan enää tärppäävän millään.

Luulen, että aloittaja vitkutteli liian kauan soittamisen kanssa.

Koskaan ei kannata uskoa, jos firmasta sanotaan, että soittavat.

Pitää itse soittaa, muuten ajattelevat, ettet oikeasti halunnut paikkaa, kun susta kuulee vasta monen viikon päästä.

N.200 hakemusta, 2 haastattelua. 1 osapäiväinen työ huonolla palkalla.

Olen muutaman vuoden vanhempi ja vakituiset paikat menee edelleen ohi, vaikken ole edes avoliitossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö että Suomessa on melko vaikeaa nykyään saada työtä oli minkä ikäinen vaan tai olipa lapsia, olipa liian vanha, olipa naimaiässä tai lapsentekoiässä. Itse lapsettomana 38v olen törmännyt siihen että olen jo liian vanha työelämään kun haetaan nuoria dynaamisia hyviä tyyppejä. 

Juuri näin. Ei mulla ollut mitään vaikeuksia löytää vakitöitä vähän alle kolmekymppisenä ja naimisissa olevana n. 10 vuotta sitten. Nyt 10 vuotta myöhemmin, 37-vuotiaana sinkkuna, ei tunnukaan enää tärppäävän millään.

Ja siis lapseton olin silloin ja nyt, mutta tätä en kertonut potentiaalisille työnantajille, enkä myöskään siviilisäätyäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on käynyt ihan hyvä flaksi työpaikkojen suhteen tässä jo useampana vuotena. Ajattelin, että vaikuttaisi negatiivisesti kun siviilisääty muuttui naimisissa (cv:ssä on siviilisääty, en tiedä tosin onko ns. pakollinen) mutta ei ainakaan tähän paikkaan vaikuttanut sekään. Eikä kukaan kyllä kysellytkään onko lapsia. Minulla siis ei ole, eikä tule. Olen jo 36. Ehkä olen siis jo "tarpeeksi" vanha... Tällä viikolla olisi taas haastattelu. Katsotaan kysyvätkö mitä kautta missä ja miten asun, mutta olen kyllä aina ihan rehellisesti sanonut että kotona asuu mies ja lemmikki. Ei sen selkeämmin varmaan voi sanoa.

Miksi pistät sivilisäätysi CV:hen, mitä tekemistä sillä on työnhaun kanssa? Ihmettelen tuotakin, että millä verukkeella työnantaja kyselee miten työnhakija asuu, missä ammatissa tuollainen on oleellinen tieto :O Lapsista voisi minun mielestänk EHKÄ kysyä silloin, jos ihminen on hakeutumassa työhön, jossa hoidetaan lapsia tai ollaan muuten heidän kanssaan tekemisissä. Itse haen toimistoalan töitä, eikä perheestäni ole kyselty mitään ja olen se aiempi keski-ikäinen ihminen, jolla on kuitenkin pieni lapsi, vaikka muut minun ikäiseni alkavat jo hoidella lapsenlapsiaan.

Olen aikoinaan tehnyt cv:ni ammattilaisen kanssa (rekrytoija) ja myös kaikissa pohjissa se on ja monessa paikassa sanotaan, että se on perustieto joka pitäisi aina löytyä.. Joten se nyt minulla vain on, mutta ei ole vaikuttanut kyllä mitenkään.

"Aikoinaan"? Millähän vuosikymmenellä? Minulle sanoi rekryammattilainen viime ja tänä vuonna, että nuo tiedot eivät ole tarpeellisia. Samoin syntymäaika kannattaa jättää pois, mikäli se voi heikentää työllistymistä (yli 35 vuotta).

Minulle kävi niin, että luvattiin soittaa tiistaina. Soittoa ei kuulunut. Keskiviikkona minulla oli toisen työpaikan haastattelu. Sain sen paikan heti ja palkka oli parempi ja työnkuva monipuolisempi kuin tuossa edellisessä paikassa. Eipä enää sen jälkeen kauheasti kaivellut se, ettei ns. paskapaikasta soiteltukaan silloin, kun olisi pitänyt.

Vierailija kirjoitti:

Haastattelu meni hienosti. Olin edustava ja tuntui kuin minusta olisi pidetty todella paljon jo heti ensitapaamisella. Olin jo lähes varma, että saan työn. Ikinä ei ole mikään haastattelu mennyt noin hyvin ja voin sanoa, että olen elämäni aikana käynyt monissa haastatteluissa.

Minulle luvattiin ilmoittaa valinnan tuloksista muutaman päivän sisällä.

Odottelin kiltisti määräpäivään asti... Sitten odotin pari päivää lisää... Odotin yhteensä kaksi viikkoa, kunnes soitint työpaikkaan ja kysyin itse valinnan tuloksista. Paikkaan oli valittu eräs toinen hakija ja minulle toivotettiin hyvää jatkoa.

Terveisin lapseton nainen, avoliitossa, 28 vuotta.

Mitä tekemistä lapsettomuudella, avoliitolla tai edes iällä (KUN se on 28v) on sen kanssa, että juuri sinä et tullut valituksi? Olit varmasti hyvä hakija, jos tuntui että haastattelu meni hyvin, mutta yksi oli parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N26, naimisissa, valmistuin syksyllä, en ole vielä päässyt töihin. 166 hakemusta, noin 40 haastattelua. Pitää varmaan ottaa sormus pois seuraavaksi. Teknillis-luonnontieteellinen ala. Jos en pääse syksyn mennessä edes pätkätöihin, niin alan tekemän jatko-opintosuunnutelmaa. Arsesta. Päiväkoti jonne tein välivuoden ottaisi avustajaksi, mutta ei ihan nappaa...

Sulla aika hyvä tuo haastatteluun pääsy %?

Saavutus kyllä sinänsä!

Tsemppiä, nyt on vaikeimmat ajat ikinä työnhakijalle :(.

sinuna ottaisin sen avustajan paikan, vaikka ei nappaa. Haet oman alan töitä siinä sivussa. Ei kannata jatkolukea vielä, koska työnantaja arvostaa ennenkaikkea työkokemusta.

Minä haen nyt 46-vuotiaana itseäni lukemaan laskentatoimen yo-merkonomista alempaan korkeakoulututkintoon. (Aloitin ensin avoimessa yliopistossa.) Nimenomaan siksi, että työelämässä olen osoittanut osaamistani ja halua oppia lisää, ja olen mennyt eteenpäin pelkällä työelämässä karttuneella kokemuksella. Hommat alkaa olla sellaisia, että tutkinto pitää olla, että saan palkkaakin sen mukaan, vaikka nyt hoidankin epävirallisena samoja tehtäviä ja liksaa saan ihan hyvin tuolla tittelillä, mutta...

Olen kuullut monen työnantajan suusta jälkikäteen ihan suoraan, että minut on valittu työhön siksi, että en ole liian kouluttautunut mutta minulla on jo heidän hakemaansa osaamista. Enkä ole kai liian kalliskaan.

Työnantaja pelkää, että liian lukenut käyttää paikkaa vain uraponnahduslautana. Rekrytointi ei ole ilmaista ja prosessi on vaivalloinen.  Jos olet liian lukenut eikä yhtään työkokemusta, hakemuksesi lentää  mappi ö:hön. Nimenomaan työkokemusta arvostetaan, ja ensimmäistä paikkaa hakiessa pitää olla taustalla mitä vain työkokemusta. Eli ota se avustajan paikka! Jostain pitää aloittaa, vaikka se ei olisi oman alan työtä. Minäkään en alussa päässyt kirjanpitoon, oli kauhea lama, kun valmistuin, ja eka duuni oli toimistoapulaisena, mutta nyt olen ollut hommissa jo 18 vuotta.

Toinen, mikä kannattaa olla tehtynä, on se lapsi, jos vaan mahdollista. Kerroinkin jo tuolla, miten haastattelukutsuja hakemuksiin alkoi sataa, kun mies jäi kotiin lasta hoitamaan ja pätkätyöt loppui.

Mitäs vittua se työnantajalle kuuluu onko sinkku, naimisissa tai homo tai hetero? Eihän tuollaiset asiat saa vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haastattelu meni hienosti. Olin edustava ja tuntui kuin minusta olisi pidetty todella paljon jo heti ensitapaamisella. Olin jo lähes varma, että saan työn. Ikinä ei ole mikään haastattelu mennyt noin hyvin ja voin sanoa, että olen elämäni aikana käynyt monissa haastatteluissa.

Minulle luvattiin ilmoittaa valinnan tuloksista muutaman päivän sisällä.

Odottelin kiltisti määräpäivään asti... Sitten odotin pari päivää lisää... Odotin yhteensä kaksi viikkoa, kunnes soitint työpaikkaan ja kysyin itse valinnan tuloksista. Paikkaan oli valittu eräs toinen hakija ja minulle toivotettiin hyvää jatkoa.

Terveisin lapseton nainen, avoliitossa, 28 vuotta.

Mitä tekemistä lapsettomuudella, avoliitolla tai edes iällä (KUN se on 28v) on sen kanssa, että juuri sinä et tullut valituksi? Olit varmasti hyvä hakija, jos tuntui että haastattelu meni hyvin, mutta yksi oli parempi.

Se, että ei ilmoitettu mitään henkilökohtaisesti, vaikka minua ei valittukaan. Haastattelu meni kuitenkin omasta mielestäni nappiin ja minulla kuuden vuoden yhtäjaksoinen työkokemus alaltani heti valmistumisen jälkeen. (Määräaikaisuuksia ovat tosin olleet kaikki) Toki on mahdollista, että he löysivät minua paremman hakijan, eikä se ole johtunut perhestatuksesta tai iästä, mutta miksi eivät ilmoittaneet mitään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Niin tuttua. Saman ikäinen ja naimisissa olen, lapsia ei tule koskaan, mutta se työnantajan pelko varmasti romuttaa työnhaun vielä keski-ikään saakka tällä menolla. Ja ihan suoraan siviilisäädystä, perheestä ym. on aina kysytty, pitänyt täyttää papereihinkin se hakiessa, oli laitonta tai ei, niin minkäs teet asialle.

Nyt on vaikea ymmärtää. Jos sinulta kysytään perheestä siinä pelossa että aiot hankkia lapsia (ja niiden lasten hankkiminen heikentäisi mahdollisuuttasi saada työpaikka) ja sinä nimenomaisesti et aio niitä hankkia, sehän on valtava plussa sinulle hakijana? Ei se romahduta siis yhtikäs mitään vaan itse asiassa parantaa mahdollisuuksiasi työnhakijana, että voit kertoa haastattelijalle häntä miellyttävää ja rauhoittavaa tietoa itsestäsi?

Ei se perheen kysyminen tarkoita vain ja ainoastaan olemassaolevaa perhettä, vaan myös suunnitelmia sen suhteen. Sinulle siis tarjotaan kultalautasella tilaisuutta ilmaista olevasi sen suhteen ihanteellinen hakija ja sinä itse siis toiminnallasi pilaat tilaisuuden kun et kerro sinulle suotuisaa totuutta?

Vierailija kirjoitti:

En tietenkään kertonut suoraan olevani lapseton, mutta uskon, että sen pystyi kyllä lukemaan rivien välistä, sillä mainitsin avopuolisosta, mutta en muusta perheestä ja eiköhän aukoton CV:nikin kerro jo aika paljon ja se, että valmistuin vuoden tavoiteaikaa nopeammin. Ap

Miksi mainitset puolisoa ollenkaan? Miksi perheestä pitäisi puhua työhaastattelussa.

No enpä minä ainakaan halua ottaa riskiä että sen takia en pääse edes haastatteluun että salaan kuitenkin niinkin olennaisen tiedon kuin ikä. Eihän ne saa vaikuttaa mutta vaikuttaapa silti.  Olen saanut vaikutuisia paikkoja tässä viiden vuoden sisään jo kolme.

T: Siviilisäätynsä mainitseva 36v.

Minä olen 29v, kaksi lasta. Työpaikoilla usein kiitelty, että olen tehnyt lapset nuorena. Erikoista.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Jos on tarjolla kaksi (tai useampia) tosi hyvää ehdokasta ja vain yksi voidaan palkata, otetaan se, joka todennäköisemmin tekee ne työt, joita on palkattu tekemään. Niin sinäkin tekisit työnantajana, vai mitä?

Alapeukuista päätellen jostain ollaan eri mieltä. Olisi kiva tietää, mistä.

Työnantaja haluaa työntekijän, joka ei jää äitiyslomalle ja hoitovapaille ja sairasta tai "sairasta" lasta hoitamaan. Vai oletteko eri mieltä? Monessa kommentissa sanotaan tämä sama asia peitellyin sanakääntein - siitäkö nyt kiikastaa, että asiasta ei saisi puhua selvin sanoin, vaan pitäisi olla poliittisesti korrekti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N26, naimisissa, valmistuin syksyllä, en ole vielä päässyt töihin. 166 hakemusta, noin 40 haastattelua. Pitää varmaan ottaa sormus pois seuraavaksi. Teknillis-luonnontieteellinen ala. Jos en pääse syksyn mennessä edes pätkätöihin, niin alan tekemän jatko-opintosuunnutelmaa. Arsesta. Päiväkoti jonne tein välivuoden ottaisi avustajaksi, mutta ei ihan nappaa...

Sulla aika hyvä tuo haastatteluun pääsy %?

Saavutus kyllä sinänsä!

Tsemppiä, nyt on vaikeimmat ajat ikinä työnhakijalle :(.

sinuna ottaisin sen avustajan paikan, vaikka ei nappaa. Haet oman alan töitä siinä sivussa. Ei kannata jatkolukea vielä, koska työnantaja arvostaa ennenkaikkea työkokemusta.

Minä haen nyt 46-vuotiaana itseäni lukemaan laskentatoimen yo-merkonomista alempaan korkeakoulututkintoon. (Aloitin ensin avoimessa yliopistossa.) Nimenomaan siksi, että työelämässä olen osoittanut osaamistani ja halua oppia lisää, ja olen mennyt eteenpäin pelkällä työelämässä karttuneella kokemuksella. Hommat alkaa olla sellaisia, että tutkinto pitää olla, että saan palkkaakin sen mukaan, vaikka nyt hoidankin epävirallisena samoja tehtäviä ja liksaa saan ihan hyvin tuolla tittelillä, mutta...

Olen kuullut monen työnantajan suusta jälkikäteen ihan suoraan, että minut on valittu työhön siksi, että en ole liian kouluttautunut mutta minulla on jo heidän hakemaansa osaamista. Enkä ole kai liian kalliskaan.

Työnantaja pelkää, että liian lukenut käyttää paikkaa vain uraponnahduslautana. Rekrytointi ei ole ilmaista ja prosessi on vaivalloinen.  Jos olet liian lukenut eikä yhtään työkokemusta, hakemuksesi lentää  mappi ö:hön. Nimenomaan työkokemusta arvostetaan, ja ensimmäistä paikkaa hakiessa pitää olla taustalla mitä vain työkokemusta. Eli ota se avustajan paikka! Jostain pitää aloittaa, vaikka se ei olisi oman alan työtä. Minäkään en alussa päässyt kirjanpitoon, oli kauhea lama, kun valmistuin, ja eka duuni oli toimistoapulaisena, mutta nyt olen ollut hommissa jo 18 vuotta.

Toinen, mikä kannattaa olla tehtynä, on se lapsi, jos vaan mahdollista. Kerroinkin jo tuolla, miten haastattelukutsuja hakemuksiin alkoi sataa, kun mies jäi kotiin lasta hoitamaan ja pätkätyöt loppui.

En mene Diplomi-insinöörinä päiväkotiin töihin, mieluummin julkaisen projekteja työttömänä tai haen tohtoriksi. Minustakin haastatteluja on ollut todella hyvin, ja usein huomaan olevani toinen tai kolmas ja firma on usein kiinnostunut ja yhteen tuli uusi kutsu toiseen paikkaan, haastattelu sisälsi tehtäviä, mutta en silti päässyt kun sinne haki tehtävän täydellinen osaaja (mun sivuaine pääaineena), ymärrän kyllä, mutta tympii. Alallani ei kyllä oikeasti arvosteta tuota päiväkotitaustaa, olen kuullut siitä todella paljon kysymyksiä haastatteluissa: "taidat pitää lapsista.. ja olet ilmeisesti naimisissa *katsoo sormuksiin*"