Lue keskustelun säännöt.
Kun avoliitossa oleva 28-vuotias lapseton nainen haki vakituista työpaikkaa...
07.03.2016 |
Haastattelu meni hienosti. Olin edustava ja tuntui kuin minusta olisi pidetty todella paljon jo heti ensitapaamisella. Olin jo lähes varma, että saan työn. Ikinä ei ole mikään haastattelu mennyt noin hyvin ja voin sanoa, että olen elämäni aikana käynyt monissa haastatteluissa.
Minulle luvattiin ilmoittaa valinnan tuloksista muutaman päivän sisällä.
Odottelin kiltisti määräpäivään asti... Sitten odotin pari päivää lisää... Odotin yhteensä kaksi viikkoa, kunnes soitint työpaikkaan ja kysyin itse valinnan tuloksista. Paikkaan oli valittu eräs toinen hakija ja minulle toivotettiin hyvää jatkoa.
Terveisin lapseton nainen, avoliitossa, 28 vuotta.
Kommentit (84)
Kerroitko sinä työhaastattelussa, että sinä olet lapseton ja avoliitossa? Miksi? Minä olen itse kohtsillään menossa työhaastatteluun, enkä todellakaan meinaa ottaa puheeksi, että minulla on pieni lapsi, vaikka ikää on pitkälti yli 40 v. Minua voidaan pitää hyvänä vaihtoehtona juuri siksi, kun ajatellaan, ettei minulle tule enää poissaoloja lapsen takia, mutta so not. En itse heikennä omia mahdollisuuksina turhaan. Sitä paitsi miehenikin voi olla kotona sairaan lapsen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoja kokemuksia.
Terveisin lapseton nainen, avoliitossa, 27 vuotta, tosin tänä vuonna 28.
No las, minullakin samoja kokemuksia vaikka olemaan naimisissa ja minulla on lapsia.
Voi tiedän tuon tunteen! Tein ikävälillä 19-28 v. pelkästään pätkätöitä, ja sitten kun viimeinen pätkä loppui, jouduin etsimään taas uutta duunia. Sain vuorotteluvapaan sijaisuuden. Mies ehdotti, että tehdään lapsi. "Haet duunia kun äitiysloma on puoli vuotta vanha ja iskä jää kotiin". Jäin siitä sitten äitiyslomalle.
Aloin hakea töitä, kun lapsi oli 7 kk vanha, ja ykskaks laittamiini hakemuksiin haastattelukutsuja satoi, varsinkin kun kerroin, että mies jää kotiin lasta hoitamaan. Olin koeajalla vakitöissä, kun lapsi oli 8 kk ja 4 päivää vanha. Enkä ole sen jälkeen työttömänä ollut tai tehnyt pätkätöitä.
Tee lapsi?
Minä olen 28-vuotias naimisissa oleva lapseton nainen. Loppuvuodesta olin vaihtamassa työpaikkaa ja otin ennen jokaista haastattelua sormukset pois ja muutenkin asettelin sanani niin, ettei mistään voinut päätellä perhetilannettani - ja suoraanhan sitä ei saa kysyä. Vaikea sanoa, oliko tuo vain hätävarjelun liioittelua, mutta ainakin sain vakituisen paikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä. Jos on tarjolla kaksi (tai useampia) tosi hyvää ehdokasta ja vain yksi voidaan palkata, otetaan se, joka todennäköisemmin tekee ne työt, joita on palkattu tekemään. Niin sinäkin tekisit työnantajana, vai mitä?
Minulla on käynyt ihan hyvä flaksi työpaikkojen suhteen tässä jo useampana vuotena. Ajattelin, että vaikuttaisi negatiivisesti kun siviilisääty muuttui naimisissa (cv:ssä on siviilisääty, en tiedä tosin onko ns. pakollinen) mutta ei ainakaan tähän paikkaan vaikuttanut sekään. Eikä kukaan kyllä kysellytkään onko lapsia. Minulla siis ei ole, eikä tule. Olen jo 36. Ehkä olen siis jo "tarpeeksi" vanha... Tällä viikolla olisi taas haastattelu. Katsotaan kysyvätkö mitä kautta missä ja miten asun, mutta olen kyllä aina ihan rehellisesti sanonut että kotona asuu mies ja lemmikki. Ei sen selkeämmin varmaan voi sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä joku vain oli parempi hakija kuin ap. Ei perheasioilla välttämättä ollut merkitystä valinnassa. Vai tiedätkö ap, kuka valittiin?
En tietenkään kertonut suoraan olevani lapseton, mutta uskon, että sen pystyi kyllä lukemaan rivien välistä, sillä mainitsin avopuolisosta, mutta en muusta perheestä ja eiköhän aukoton CV:nikin kerro jo aika paljon ja se, että valmistuin vuoden tavoiteaikaa nopeammin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, kuka valittiin, mutta hieman alkoi epäilyttää, kun on tullut luettua kaikenlaista tästä 30 vuotta lähestyvien lapsettomien työnhakutilanteesta. Työkokemusta minulla tosiaan olisi ollut aivan riittämiin tuota tehtävää varten. Ap
Ikävä tilanne, olen pahoillani puolestasi. Etenkin tuo tiedon panostaminen työnantajan puolelta on tosi syvältä. Mutta eihän se ole mitenkään varmaa, että juuri äitiysloman pelko oli syynä. Ehkä toinen vain oli vielä parempi? Mun miehelle on tehty nimittäin toi sama temppu, ja toisaalta taas useampikin tuttu kolmikymppinen nainen on palkattu. Osa on ollut hetikohta raskaana, osa ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N26, naimisissa, valmistuin syksyllä, en ole vielä päässyt töihin. 166 hakemusta, noin 40 haastattelua. Pitää varmaan ottaa sormus pois seuraavaksi. Teknillis-luonnontieteellinen ala. Jos en pääse syksyn mennessä edes pätkätöihin, niin alan tekemän jatko-opintosuunnutelmaa. Arsesta. Päiväkoti jonne tein välivuoden ottaisi avustajaksi, mutta ei ihan nappaa...
Itse hain tuossa loppuvuodesta töitä ja sinne valittiin kaksi pienen lapsen äitiä eikä minua, jolla ei ole lapsia. Olin kuitenkin työnantajan mukaan parhaiden hakijoiden joukossa ja minulla oli eniten kokemusta ko. työtehtävistä. Noh, ikää mulla on 45 ja näillä valituilla kymmenkunta vuotta vähemmän. Että eipä nuo työnantajat ikuisesti lapsettomina pysyviäkään suosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tuttua. Saman ikäinen ja naimisissa olen, lapsia ei tule koskaan, mutta se työnantajan pelko varmasti romuttaa työnhaun vielä keski-ikään saakka tällä menolla. Ja ihan suoraan siviilisäädystä, perheestä ym. on aina kysytty, pitänyt täyttää papereihinkin se hakiessa, oli laitonta tai ei, niin minkäs teet asialle.
Minä ja mies ollaan entisiä opiskelukavereita. Ollaan valmistuttu siis samasta paikasta ja vielä samaan aikaan. Mulla on hieman laajemmat opinnot kuin hänellä. Työkokemusta saman verran (kesätöitä). Arvatkaa kumpi on saanut jo useita kutsuja haastatteluun ja kumpi ei yhtään?
No noinkin voi käydä.
Ei ole mitään tavatonta. Tällä kertaa valita ei vaan osunut sinuun, ja he löysivät omasta mielestään jonkun sopivamman. Eikun uutta matoa koukkuun vaan. Tsemppiä!
Minulta on muuten parissa haastattelussa kysytty suoraan, että onko lapsia tai aionko hankkia lapsia. Muutamassa haastiksessa on kierosti kiertoteitse kysytty onko perhestatusta... onneksi joka kerran olen paikan saanut, mutta sitä en sitten tiedä miten onnistuisi tänä aikana, kun työpaikkojen saanti on todella työn alla... ja alkaa tätä ikääkin olemaan enemmän kun silloinkun olin vielä nuori ja vetreä.
Huvittaa ihan tuollaiset firmat, joista luvataan ilmoittaa tiettyyn päivään mennessä, eikä oikeasti ilmoiteta mitään koskaan.
Vierailija kirjoitti:
N26, naimisissa, valmistuin syksyllä, en ole vielä päässyt töihin. 166 hakemusta, noin 40 haastattelua. Pitää varmaan ottaa sormus pois seuraavaksi. Teknillis-luonnontieteellinen ala. Jos en pääse syksyn mennessä edes pätkätöihin, niin alan tekemän jatko-opintosuunnutelmaa. Arsesta. Päiväkoti jonne tein välivuoden ottaisi avustajaksi, mutta ei ihan nappaa...
Sulla aika hyvä tuo haastatteluun pääsy %?
Saavutus kyllä sinänsä!
Tsemppiä, nyt on vaikeimmat ajat ikinä työnhakijalle :(.
No nyt sulla on sitten aikaa tehdä niitä lapsia, kun ei tarvitse töissä juosta.