Luulen, että poikien äitejä oikeasti vähän harmittaa

Itsellä yksi poika. Jo raskausaikana toivoin poikaa. 

En ollut lapsena ollenkaan prinsessa, en halunnut mekkoja enkä nukkeja. Leikin ulkona veljen ja kylän poikien kanssa. Kouluikäisenä kyllä tytöt kavereina, mutta ei se niin prinsessaa ollut silloinkaan. Hevostallit veti puoleensa, ei kiinnostanut söpöily.

Olisi tuntunut varmaan tosi vieraalta sellainen vaaleanpunainen tyttöelämä, kun en ole siitä itsekään ollut koskaan kiinnostunut. Tuntuu että ymmärrän paremmin tätä poikien elämää, jotenkin suoraviivaisempaa ja yksinkertaisempaa. 

Että ei kaikki naisetkaan halua niitä tyttöjä. Olen aivan täysin onnellinen näin, pojan äitinä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla tyttöjä ja poikia ja näin naisena sanoisin että mahtavaa kun on tyttöjä mut mies taas kovasti halusi pojan. Eli naiset haluaa tytön ja miehet pojan. Tämä siis tuntuu olevan yleisajatus. On myös kiva kun on poika mut kyllä naisena on kiva jos yhden tytön saa edes.

Olen mies, jolla on 4-vuotias tytär. Toivon seuraavasta myös tyttöä. Sen jälkeen piuhat poikki iskältä. 😁 M37

Minulla on yksi lapsi poika ja poikaa toivoin. Olen erittäin onnellinen että sain ylipäätään lapsen koska ikää oli jo. Paljon olisin menettänyt ellei olisi lasta. Todella paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Suomi on varmaan ainoita maita jossa naiset oikein toivovat tyttöä. Yleensä poikalapsi on se jota varsinkin tietyissä kulttuureissa juhlitaan ja odotetaan. 

Mitä väliä sillä sukupuolella on? Hyvä että maailmaan syntyy tyttöjäkin ja nimenomaan tänne pohjoiseen jossa naisen asema on hyvä; he ehkä ajavat muiden, heikommassa asemassa olevien naisten oikeuksia ja saavat aikaan muutoksia. Itse olen poikien äiti ja täytyy myöntää että toivoin poikia. Jos olisi tullut tyttöjä, kasvattaisin heidätkin suht´sukupuolineutraalisti lelujen, harrastusten ym osalta. 

Kasvattaisitko myös pojan sukupuolineutraalin vai pelkästään tytön? Tästäkin näkee että tyttöä pidetään huonompana

HAH! Mulla on kaksi tytärtä, toinen pelaa jääkiekkoa, toinen jalkapalloa. Prinsessaleikeistä ei tietoakaan. En näitä harrastuksia itse valinnut, mutta minkä teet. Lapset on yksilöitä ei tyttöjä tai poikia. Ällöttävä toi sun ajatus. Elät ilmeisesti jotain omaa peinsessaunelmaasi josta lapsena jäit paitsi.

Ennen kuin mulla oli lapsia, mä myös hieman säälin niitä äitejä, joilla oli vain poikia. Jotenkin kuvittelin, että kaikkihan haluaa varmasti sen tytön ja että ne nyt varmaan kokevat, että elämä on jäänyt jotenkin vaillinaiseksi. Kun sitten itse tulin äidiksi ja sain kaksi poikaa, huomasin, että ihmettelisin kovasti, jos joku minua tilanteen johdosta säälisi - minullahan on kaksi uskomattoman ihanaa, tervettä, hauskaa ja rakasta lasta. Vaikka lapsiluku meidän osaltamme onkin täynnä, mahdollinen kolmas lapsikin olisi saanut ihan mieluusti olla poika. Ei siksi, että tytöt olisivat jotenkin huonompia tai ei-toivotumpia vaan ihan siksi, että vaatteiden ja lelujen kierto oman perheen sisällä olisi varmaan toiminut vähän helpommin. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yksi tytär ja useampia poikia. Välillä kyllä tuntuu, että meillä on yksi tytär ja useampia ninjoja/batmaneitä/supersankareita/apinoita/painijoita. Joskus salaa miehen kanssa huokaillaan, olisiko päästy helpommalla jos poikien tilalta meillä olisi ainoastaan tyttöjä. Se metelin ja taistelun määrä yksinkertaisesti vi**ttaa usein. Rehellisesti sanottuna, olen todella kiitollinen, että minulla on edes yksi tytär. Olen pyrkinyt mahdollisimman tasapuoliseen kasvatukseen, mutta hänestä on kasvanut hyvin erilainen kuin veljensä. Tyttären kanssa on kiva valita vaatteita juhliin tai käydä vaikka ostoksilla. Pojat, no, niitä ei voisi vähempää kiinnostaa kumpikaan. 

Meillä myös yksi tytär ja useampia poika ja täytyy sanoa että tämä tytär on se josta lähtee eniten ääntä ja joko aiheuttaa suurimman osan harmaista hiuksista meille vanhemmille. Toki tytär on se joka lähtee kanssani vapaaehtoisesti ostoksille. Sukupuoli ei ole se joka meillä määrää kasvatustavan.  Esimerkikisi perheen intohimoisin urheilija sattuu olemaan meillä se rauhallisin poika.

Kolmen pojan äitinä mietin kuumeisesti, mikä minua asiassa "vähän harmittaisi". En kyllä keksi mitään. Mutta olen itsekin ennemmin kiekkohullu kuin prinsessa.

Sori kun käytän itseäni esimerkkinä, mutta musta on tosi rajoittavaa tuollainen ajatusmalli, että tytöt ovat joko pinkkejä prinsessoja tai poikatyttöjä, pojat joko herkkiä tunteellisia taiteilijoita tai käytöshäiriöitä pikkuterroristeja. Mä itse olin pikkutyttönä kiinnostunut tosi monenlaisista asioista, oli sekä näitä "tyttöjen perinteisiä" ponileikkejä ja meikkijuttuja että "poikien juttuja" kuten pikkuajoneuvoja ja majan nikkarointia takapihalle. En välittänyt prinsessaleikeistä, mutta tykkäsin leikkiä kotia. Lempiväri oli sininen, mutta uusien juhlakenkien ostaminen oli tarkkaa ja tärkeää hommaa. Musta on mahtavaa, että vanhempani sallivat mulle tällaisten oman näköiseni lapsuuden.

Se, että kokee suurta tarvetta korostaa esim. sitä oman lapsen poikatyttömäisyyttä, kertoo mun mielestä lähinnä siitä, että meillä on vielä armon vuonna 2016 ihan hullun kapeat sukupuoliroolit. Monen korviin se kuulostaa ällöttävältä sukupuolineutraaliudelta, että lasta kasvatettaisiin yksilönä ja tarjottaisiin hänelle paljon mielenkiinnon kohteita, joista hän saisi sitten valita vaikka kuinka keskenään ristiriidassa olevia vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Tuntui Facebookia selatessa, että tosi moni oli laittanut seinälleen jotain, jonka viestinä oli "olen poikien äiti ja ylpeä siitä. Facessa on myös ryhmä poikien äidit. Aloin vaan miettimään, että tätä samaa ei näy tyttöjen äitien kohdalla ollenkaan. Onko äitiys pojille, jotenkin kuitenkin kipeä paikka näille äideille, että sitä on pakko jotenkin pönkittää näillä "poikien äiti" ryhmillä ja päivityksillä. Olen avoimesti sanonut, että olen onnellinen, kun olen saanut tyttöjä. Koen olevani hyvä juuri tyttöjen kanssa. En voi sietää mitää jääkiekkoa, sotapelejä enkä äänekästä räiskintää. Kivempaa on vähän rauhallisempi ja hillitympi meno. Inhoan sanontaa pojat on poikia, jolla oikeutetaan poikalasten villi ja jopa huonokäytös. Luulen, että jokainen äiti haluaisi myös on prinsessan, jonka kanssa tehdä tyttöjen juttuja niin isona kuin pienenä. Eipä mulla muuta!

T: Kolmen prinsessan äiti

Miehet hallitsevat maailmaa. Toistan: miehet hallitsevat maailmaa. Naisten touhut ovat yleensä joutavaa ajanhukkaa ja tyhmentävät ihmistä.

Se tytön merkitys korostuu sitten aikuisena, esim. kun oma tytär saa lapsen, äiti on enemmän mukana raskausajassa ja vauvan elämässä. Myös yhteiset kahvitteluhetket ja kaupungilla kiertely kuuluvat aikuisen tyttären ja äidin elämään. Poikien kanssa yhteys katoaa aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yksi tytär ja useampia poikia. Välillä kyllä tuntuu, että meillä on yksi tytär ja useampia ninjoja/batmaneitä/supersankareita/apinoita/painijoita. Joskus salaa miehen kanssa huokaillaan, olisiko päästy helpommalla jos poikien tilalta meillä olisi ainoastaan tyttöjä. Se metelin ja taistelun määrä yksinkertaisesti vi**ttaa usein. Rehellisesti sanottuna, olen todella kiitollinen, että minulla on edes yksi tytär. Olen pyrkinyt mahdollisimman tasapuoliseen kasvatukseen, mutta hänestä on kasvanut hyvin erilainen kuin veljensä. Tyttären kanssa on kiva valita vaatteita juhliin tai käydä vaikka ostoksilla. Pojat, no, niitä ei voisi vähempää kiinnostaa kumpikaan. 

Meillä myös yksi tytär ja useampia poika ja täytyy sanoa että tämä tytär on se josta lähtee eniten ääntä ja joko aiheuttaa suurimman osan harmaista hiuksista meille vanhemmille. Toki tytär on se joka lähtee kanssani vapaaehtoisesti ostoksille. Sukupuoli ei ole se joka meillä määrää kasvatustavan.  Esimerkikisi perheen intohimoisin urheilija sattuu olemaan meillä se rauhallisin poika.

Näinhän se varmasti onkin. Meillä pojat ovat vain olleet hyvin stereotyyppisiä sukupuolensa edustajia, joten joskus ajattelen, että millaista elämä olisi ollut jos olisivat syntyneet tytöiksi. Meillä käy paljon lasten kavereita ja kyllä siellä on kovaäänisiä tyttöjä ja hiljaisia poikia sekaisin. Toisaalta omat pojat on aika rajuja, joten heidän kavereistaan lähtee myös ääntä. Tytöt saattaa piirrellä monta tuntia tyttären huoneessa, mutta pojat kuulen kyllä koko ajan. Mutta siis vaikka rakastan poikiani aivan suunnattomasti, on välillä ihanaa rauhoittua tytön kanssa tekemään asioita, jotka kiinnostavat oikeasti itseänikin ja joita tekisin vaikka minulla ei olisi lapsiakaan. Toki poikien kanssa meillä on omat juttumme, mutta koen, että tyttäreni kanssa meillä on paljon enemmän yhteisiä juttuja vaikka pojat persoonansa puolesta muistuttavat minua enemmän. 

Itse mietin myös tuota aikaa, kun pojat aikuisia. Löytyykö enää juteltavaa? Ja juuri se, kun lapsia syntyy. Miniä on läheinen oman äitinsä kanssa ja jakaa raskausajan kuulumiset oman äidin kanssa. On myös mahdollista että vauva-aikana miniän äiti on enemmän apuna kuin minä itse. Tämä surettaa jo etukäteen :(

Minulla on kolme poikaa ja huomaan, että nyt kun pojat ovat teini-ikäisiä, on isästä tullut paljon tärkeämpi. Olen jäänyt ulkopuoliseksi. Minäkin mietin tuota aikuisikää, miten läheiset välit minulla on aikuisiin poikiini. Lapsena ei ole väliä, ovatko lapset poikia vai tyttöjä, läheisyyttä riittää :)

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kolme poikaa ja huomaan, että nyt kun pojat ovat teini-ikäisiä, on isästä tullut paljon tärkeämpi. Olen jäänyt ulkopuoliseksi. Minäkin mietin tuota aikuisikää, miten läheiset välit minulla on aikuisiin poikiini. Lapsena ei ole väliä, ovatko lapset poikia vai tyttöjä, läheisyyttä riittää :)

Meillä myös kaksi vanhinta tyttö ja poika ovat jo ehtineet teini-ikään. En kyllä koe että olisin jäänyt ulkopuoliseksi poikani elämästä, lasten kasvaessa vanhemmuus muuttuu ja suhde lapseen muuttuu vähän  samanlaiseksi kuin muutkin ihmissuhteet jos et niitä työstä jäät auttamatta ulkopuolelle.

Minulla on poika ja luojalle kiitos siitä. En ikinä haluaisi tyttöä. Poikaa on niin paljon helpompi kasvattaa, asiat ovat suoraviivaisimpia ja helpompia. tyttöjen maailma on kieroa ja hemmoteltuja prinsessoja on päiväkodeissa jo aivan tarpeeksi.

Itse olen aina halunnut kolmea poikaa. Ja omassa mielessä kyllä käy sääli niitä kohtaan, jolla on pelkkiä tyttöjä, varsinkin sitä isää kohtaan. Poikakatras sen sijaan on komea. T: neljän äiti

Siis selitä nyt ap minulle, minkä helvetin takia minun pitäisi kokea itseni vaillinaiseksi siksi, että minulla on poikia?? Minkälaisia oikein kuvittelet poikien olevan? Mikä tytöissä on mielestäsi jotenkin erityistä poikiin verrattuna?

Tiesin jo lapsena haluavani tytön ja omat tyttöni haluavat myös väh. 1 tyttären. Kyllä se vaan tietty yhteys on erilailla, koska on samaa sukupuolta. Ei välttis liity mitenkään "prinsessoihin" tai että pitäisi lakata kynsiä oman tytön kanssa. Ja kyllä, mulla myös poika, mikä on sekin ollut hauskaa, saanut nähdä senkin puolen. 

Olisin ollut jäätävän pettynyt, jos olisi vaikka vain 3 poikaa näiden sijasta. 

Vierailija kirjoitti:

Siis selitä nyt ap minulle, minkä helvetin takia minun pitäisi kokea itseni vaillinaiseksi siksi, että minulla on poikia?? Minkälaisia oikein kuvittelet poikien olevan? Mikä tytöissä on mielestäsi jotenkin erityistä poikiin verrattuna?

Minä en väitä että sinun pitäisi kokea itsesi vaillinaiseksi. Te poikien äidit teette sitä juurikin aloituksessani kuvaamallani tavalla (fb-ryhmät jne.). Tätä ihmettelin ja luulen, että juurikin tässä on kyse siitä, että äidit toivovat tyttöä (ne jotka kokevat, että heidän pitää vahvistaa eri postauksilla, että ovat ylpeitä poikien äitejä).