Lue keskustelun säännöt.
Luulen, että poikien äitejä oikeasti vähän harmittaa
06.03.2016 |
Tuntui Facebookia selatessa, että tosi moni oli laittanut seinälleen jotain, jonka viestinä oli "olen poikien äiti ja ylpeä siitä. Facessa on myös ryhmä poikien äidit. Aloin vaan miettimään, että tätä samaa ei näy tyttöjen äitien kohdalla ollenkaan. Onko äitiys pojille, jotenkin kuitenkin kipeä paikka näille äideille, että sitä on pakko jotenkin pönkittää näillä "poikien äiti" ryhmillä ja päivityksillä. Olen avoimesti sanonut, että olen onnellinen, kun olen saanut tyttöjä. Koen olevani hyvä juuri tyttöjen kanssa. En voi sietää mitää jääkiekkoa, sotapelejä enkä äänekästä räiskintää. Kivempaa on vähän rauhallisempi ja hillitympi meno. Inhoan sanontaa pojat on poikia, jolla oikeutetaan poikalasten villi ja jopa huonokäytös. Luulen, että jokainen äiti haluaisi myös on prinsessan, jonka kanssa tehdä tyttöjen juttuja niin isona kuin pienenä. Eipä mulla muuta!
T: Kolmen prinsessan äiti
Kommentit (111)
Taas nähdään että Heli V. oli väärässä. Tytöt on kuraa ja pojat kunkkuja. Mammoen mielestä siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on 4 lasta, hyvinkavatettuja, mutta kukaan heistä ei ole prinsessamainen. Lapsissa on molempaa sukupuolt
Ihan hölmöä lokerointia kaikki tyynni. :) Minä olen myös pojan äiti, mutta tähtäimessäni ei ole kasvattaa hänestä mitään "sotaräiskintä-äksön figuuria, joka ihannoi örkkejä ja vempaimia, dinoja ja on huonokäytöksinen ja ylivilkas. Minä kasvatan empaattista, ystävällistä, sosiaalista pientä kaveria, joka kyllä eniten näyttää tykkäävän autoista, mutta sen lisäksi myös nukkeleikeistä, eläimistä, kotileikeistä jne. Mikäli saan myös tyttären, hänet aion kasvattaa ihan samalla tavalla, sukupuolta ei tarvitse mitenkään häivyttää, mutta ei sen takia myöskään tarvitse lokeroida lasta olemaan kiinnostunut vaan tietyistä asioista tai käyttäytymään tietyllä tavalla. Meillä lapset ei ole prinssejä tai prinsessoja, vaan ihan vaan lapsia, hyviä ja eakastettuja sellaisina, kuin ovat.
Sen ryhmän idea on se, että kuten ap:kin, tosi moni tuntee sääliä tai sympatiaa poikien äitejä kohtaan. Mulla on kaksi poikaa: yks prinsessa ja yks päivänsäde. Itse henk. Koht. En ole saanut päin naamaa sääliä pojistani, mutta monesti oon saanu kuulla että pitäis tehä tyttö kun mulla on VAAN noita poikia..
Ap:n teksti oli juuri sellaista yleistämistä mitä voi odottaa vanhemmalta jolla on lapset vain yhtä sukupuolta. Itse kasvatan sekä tyttöjä että poikia ja ensisijaisesti ajattelen heitä ihmisinä en poikina tai tyttöinä. On varmaan hyvä että ap:llä lapset ovat kaikki samaa sukupuolta jos ajatusmaailma on noin "ahdas" . Muuten pari viikkoa sitten tuolla Facessa oli myös tyttöjen äideille samantyyppinen postaus mahdollisuus josta mainitsit poika lasten kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Diibadaaba. Mulla kolme poikaa, jo nuoria aikuisia kaikki. Ja tyttäriä olen heillä saanut, ihanat tyttöystävät kaikilla. Ja enkä mä voi sille mitään, että mun mies ei ole mikään sekatyömies. Jos vähääkään olet ap istunut biologian tunnilla korvat auki, niin se on mies kun määrää sukupuolen..
Vierailija kirjoitti:
Joka kerta kun katson sukulaisperheiden poikalasten meininkiä olen onnellinen, että minulla on kaksi tyttöä. Poikalasten hereilläoloaika on huutamista, tappelua, rikkomista, riehumista ja tappamista.
Hyvä niin, koska sinä et edes osaisi pojasta kasvattaa hyvää miestä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joka kerta kun katson sukulaisperheiden poikalasten meininkiä olen onnellinen, että minulla on kaksi tyttöä. Poikalasten hereilläoloaika on huutamista, tappelua, rikkomista, riehumista ja tappamista.
Kertoo enemmän sukunne kasvatuskulttuurista, kuin poikalapsista yleensä.
No eipä olisi ollut kiva olla sinun tyttäresi! Minä kun tykkäsin leikkiä lapsena traktoreilla, enkä yhtäkään vauvanukkea hoitanut. Lempiväri oli muuten myös sininen eikä pinkki. Ei tytötkään mitään prinsessoita automaattisesti ole vaikka ap näyttää niin olettavan (samaan aikaan kun leimaa pojat huutaviksi räkänokiksi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäikö ap:lla nukkeleikit liian vähiin? Odotahan kun ne "prinsessasi" ovat murrosikässä ja pukeutuvat mustaan, paiskovat ovia ja olet heidän mielestään tyhmä.
Poikien äitinä tunnen tietenkin paljon poikia heidän kaveripiiristään ja suurin osa on tosi rauhallisia, tieteilijä-filosofi-taiteilija -tyyppejä. Tytöistä löytyy sitten vähän räväkämpää porukkaa josta prinsessamaisuus on kaukana.
Tiesitkö muuten että tytötkin pelaavat jääkiekkoa? Meidän poika on viulisti mutta serkkutyttö pelaa lätkää.
Tosi huolestuttavaa että tyttöjen pitäisi olla poikia eikä saisi olla vaaleanpunaisista unelmista pitäviä tyttöjä. Tyttöjenkin pitäisi olla poikia, ettei poikien vanhemmille tai perheen pojille tulisi pahamieli. Ja ettei isä vaan joutuisi häpeämään että hänellä on vaan tyttö, josta nyt yritetään väkisin tehdä poikamaista traktoripaitoineen ym. Omat lapset ovat jo teinejä ja itse tehneet pukeutumisvalintansa 7-v alkaen. Ei ole montaa traktoripaitaa eksynyt kaappiin enää tämän jälkeen.
Älkää naiset hyvät ylpeilkö sillä että tyttärenne on poikamainen. Ylpeilkää naiseudella, jota jokainen toteuttaa omalla tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan se olla, kyllä ihminen jossain määrin toki toivoo varmasti omaa sukupuoltaan lapsekseen. Sama koskee tietysti niitä tyttöjen isiä.
Minulla on sekä tyttö että poika, eikä se pojan maailma ole mitenkään"vieraampi" minulle naisihmisenä kuin sen tytönkään. Ne on pieniä ihmisiä, persoonia, mun lapsiani! Oikeastaan poika on persoonallisuustyypiltään lähempänä minua, mutta ei se hänestä tyttöä rakkaampaa tee. Samalla tavalla kasvatetaan molempia, ohjataan hyvään käytökseen ja tutustutaan maailmaan monipuolisesti ilman prinsessa/kauhukakara -ennakkoraameja. Ihmetyttää tämä ainainen sukupuolivouhkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tytär, 2-vuotias. Hän on aina saanut valita itse millä leikkii ja miten, leluja löytyy nukeista junaratoihin, pikkuautoista pehmoleluihin.
Ja tuo "prinsessa" rakastaa autoja, traktoreita, junia, pyytää ylleen autopaitoja, ei juurikaan välitä ponnareista tms. vaan menee tukka hulmuten vapaana. Saa palkinnoksi esim. pottaan tehdystä kakasta tarroja; alkuun oli kaksi arkkia, toisessa söpöjä eläimiä ja toisissa ajoneuvoja - ajoneuvotarrat vetää viimeisiään kun eläimistä ei ole valittu yhtään :D
Tokihan tämä voi vielä muuttua, mutta ei se automaattisesti mene niinkään että tyttö on aina tyttömäinen heti alkuunsa. Ja tuota ei ole mihinkään suuntaan tuupattu, kuten sanoin, siitä asti kun oma mieli on alkanut kehittyä on hänellä ollut vapaus ilmaista omat mieltymyksensä.
Olet selvästi ylpeä hänen poikamaisista taipumuksistaan. Miksi prinsessajuttuja pidetään ikään kuin huonompina, moni täällä heti ryntää kertomaan ettei minun tyttäreni tai minä itse ole välittänyt prinsessajutuista, kiipeilin puissa ja tapoin pikkulintuja poikien kanssa. Se on jotenkin hienompaa olla poikamainen ja siitä kannattaa mainita että on ollut poikatyttö eikä mikään prinsessa. Naiset itse vähättelevät naiseutensa, naisten jutut, naiselliset kiinnostuksen kohteet. Kuka täällä samalla ylpeydellä kun yllä oleva äiti kertoisi, että poikalapsi ei ole mitenkään poikamainen, vaan on vaaleanpunaisen ja kimaltavan perään ja valitsee prinsessatarrat pottailuistaan. Hävetkää naiset.
Ei prinsessajutut mitenkään huonompia ole, mutta pointti on tainnut olla se, että tytön saadessaan ei voi kyllä mitenkään olla varma, että sieltä "prinsessa" tulee.
Vierailija kirjoitti:
Voihan noiden ryhmien idea olla se, että äitinä kasvattaa kuitenkin itselleen vierasta sukupuolta? Minulla on sekä tyttö että poika ja pojan kasvatus oli jollain lailla tosi kiehtovaa, kun tutustui itselleen vieraaseen maailmaan, ihan uusi haaste. Se oli ihanaa. Kun myöhemmin sain tytön, oli jollain lailla "helpompaa" naisena, mutta toisaalta arkisempaa.
Tämä! Mullakin sekä tyttö että poika. Molemmat yhtä rakkaita, mutta kun itselläni ei ollut veljiä, oli poikien ja miesten maailma aika outo. Ei ole enää.
Suomi on varmaan ainoita maita jossa naiset oikein toivovat tyttöä. Yleensä poikalapsi on se jota varsinkin tietyissä kulttuureissa juhlitaan ja odotetaan.
Mitä väliä sillä sukupuolella on? Hyvä että maailmaan syntyy tyttöjäkin ja nimenomaan tänne pohjoiseen jossa naisen asema on hyvä; he ehkä ajavat muiden, heikommassa asemassa olevien naisten oikeuksia ja saavat aikaan muutoksia. Itse olen poikien äiti ja täytyy myöntää että toivoin poikia. Jos olisi tullut tyttöjä, kasvattaisin heidätkin suht´sukupuolineutraalisti lelujen, harrastusten ym osalta.
Meillä on yksi tytär ja useampia poikia. Välillä kyllä tuntuu, että meillä on yksi tytär ja useampia ninjoja/batmaneitä/supersankareita/apinoita/painijoita. Joskus salaa miehen kanssa huokaillaan, olisiko päästy helpommalla jos poikien tilalta meillä olisi ainoastaan tyttöjä. Se metelin ja taistelun määrä yksinkertaisesti vi**ttaa usein. Rehellisesti sanottuna, olen todella kiitollinen, että minulla on edes yksi tytär. Olen pyrkinyt mahdollisimman tasapuoliseen kasvatukseen, mutta hänestä on kasvanut hyvin erilainen kuin veljensä. Tyttären kanssa on kiva valita vaatteita juhliin tai käydä vaikka ostoksilla. Pojat, no, niitä ei voisi vähempää kiinnostaa kumpikaan.
Vierailija kirjoitti:
Jäikö ap:lla nukkeleikit liian vähiin? Odotahan kun ne "prinsessasi" ovat murrosikässä ja pukeutuvat mustaan, paiskovat ovia ja olet heidän mielestään tyhmä.
Poikien äitinä tunnen tietenkin paljon poikia heidän kaveripiiristään ja suurin osa on tosi rauhallisia, tieteilijä-filosofi-taiteilija -tyyppejä. Tytöistä löytyy sitten vähän räväkämpää porukkaa josta prinsessamaisuus on kaukana.
Tiesitkö muuten että tytötkin pelaavat jääkiekkoa? Meidän poika on viulisti mutta serkkutyttö pelaa lätkää.
Ap:n tytöt ovat 16-v ja 19-v. Mutta kiitos vaan varoituksesta. Keskustelu on vähän harhautunut alkuperäisestä. Minä en ole istuttanut lapsiani prinsessa muottiin, he ovat valinneet prinsessaleikit ihan itse. Ikävää, että moni äiti kokee, että tyttö ei saa olla prinsessamainen. Itse koen, että prinsessa tarkoittaa kaikkea muuta kuin pelastavaa prinssiä odottavaa reppanaa. Minun prinsessat ovat itsevarmoja, järkeviä, fiksuja "hallitsijoita", jotka tietävät arvonsa. He tietävät, että naista ei saa kohdella huonosti työssä, kotona, koulussa tai muuallakaan vaan sen takia että ovat "prinsessoja".
Mutta ehkä tämä keskustelun harhautuminen vaan tuo esille sen, että otsikkoni on aivan oikein. Siihen ei löydy kommentteja kovinkaan montaa.
AP
Huomenta vaan sunnuntaiaamuun. Pojat on poikia ja tytöt ptrinsessoja? Öh. Itse taisin olla kaukana prinsessasta lapsena, mekkoa en suostunut päälle pukemaan saati yrittää näyttää sievältä. Kuljin kumppareissa ja verttyneessä tpaidassa :D
Nyt aikuisenakaan en ole kovinkaan feminiininen, joskin mekkoja jo käytän. Parhaiten tulen juttuun miesten kanssa (kyllä ne illanistujaiset miesten seurassa on vaan viihteellisimpiä), toki naistenkin kanssa. Se mitä haluan tehdä lapseni kanssa on mennä nuotiolle paistamaan makkaraa. Minulla on poika ja toinen moinen tulossa. Sukupuolella ei ollut mitään väliä, kunhan sain sen toisen.ja viimeisen lapsen :) Eiköhän tällä kombolla ole hyvä jatka elämää, toki tyttökin olisi ollut tervetullut. Tosin mitään prinsessaa en olisi osannut odottaa.
Olet selvästi ylpeä hänen poikamaisista taipumuksistaan. Miksi prinsessajuttuja pidetään ikään kuin huonompina, moni täällä heti ryntää kertomaan ettei minun tyttäreni tai minä itse ole välittänyt prinsessajutuista, kiipeilin puissa ja tapoin pikkulintuja poikien kanssa. Se on jotenkin hienompaa olla poikamainen ja siitä kannattaa mainita että on ollut poikatyttö eikä mikään prinsessa. Naiset itse vähättelevät naiseutensa, naisten jutut, naiselliset kiinnostuksen kohteet. Kuka täällä samalla ylpeydellä kun yllä oleva äiti kertoisi, että poikalapsi ei ole mitenkään poikamainen, vaan on vaaleanpunaisen ja kimaltavan perään ja valitsee prinsessatarrat pottailuistaan. Hävetkää naiset.