Lue keskustelun säännöt.
Luulen, että poikien äitejä oikeasti vähän harmittaa
06.03.2016 |
Tuntui Facebookia selatessa, että tosi moni oli laittanut seinälleen jotain, jonka viestinä oli "olen poikien äiti ja ylpeä siitä. Facessa on myös ryhmä poikien äidit. Aloin vaan miettimään, että tätä samaa ei näy tyttöjen äitien kohdalla ollenkaan. Onko äitiys pojille, jotenkin kuitenkin kipeä paikka näille äideille, että sitä on pakko jotenkin pönkittää näillä "poikien äiti" ryhmillä ja päivityksillä. Olen avoimesti sanonut, että olen onnellinen, kun olen saanut tyttöjä. Koen olevani hyvä juuri tyttöjen kanssa. En voi sietää mitää jääkiekkoa, sotapelejä enkä äänekästä räiskintää. Kivempaa on vähän rauhallisempi ja hillitympi meno. Inhoan sanontaa pojat on poikia, jolla oikeutetaan poikalasten villi ja jopa huonokäytös. Luulen, että jokainen äiti haluaisi myös on prinsessan, jonka kanssa tehdä tyttöjen juttuja niin isona kuin pienenä. Eipä mulla muuta!
T: Kolmen prinsessan äiti
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtä lailla harmittaa niitä tyttökatraan isiä. Mutta tämä on vähintään yhtä suuri tabu ja saa usein ne prinsessaäidit näkemään punaista.
Mutta tässähän on juuri sivukaupalla vakuuteltu, että poikien äitejä EI HARMITA YHTÄÄN. Siltikö niitä tyttärien isiä harmittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmetteleehän kirjoitti:
Jännä, miten naiset ja äidit halveksivat sanaa prinsessa. "Ei meiltä löydy sellaista", "meillä on poikatyttöjä", ... poikatyttöjä ihaillaan ja prinsessa on kirosana.
Miksi?
Ihan mielenkiinnosta kysyn.
Eikö prinsessa tarkoita lempeyttä, hyvyyttä, kauneutta, rohkeutta, ahkeruutta, auttavaisuutta, rehellisyyttä, sitkeyttä? Sellaisia grimmin saduissa mielestäni prinsessat ovat, ahkeria, upeita, hienoja ihmisiä.
Sen sijaan äidit ja naiset ihailevat kovasti villejä tyttöjä, miksi? Äänekäs ja riehakas on hyvä, sisäisesti kaunis ja muille hyvä (prinsessa) on häpeällistä ja kirosana.
Meni ohi aiheen. Mitä aiheeseen tulee, niin moni vaikuttaa rehellisesti tyytväiseltä poikiinsa.
Nimenomaan prinsessasta tulee mieleen se avuton naiseläjä, joka odottaa pelastajaa (prinssiä) ja jonka elämän onnellisuus on kiinni miehestä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on poika. Aluksi kun sain tietää sukupuolen, huolestuin että miten osaan kasvattaa sen, kun olen ollut itse aina tyttö. Aikanaan sit huomasin, että sehän on ennenkaikkea ihminen, yksiö. Ja tosi herkkä ja empaattinen ja kiltti.
Kun joku on surullinen, hän menee lohduttamaan. Kun isoisänsä sairastui, hän oma-aloitteisesti auttoi ukkia pukemaan vaatteita ylle. Ja toi pikkuenkeli on vasta 10-vuotias!
Nyt uusperheessä meillä on välillä pikkutyttö luonamme, mutta huomaan, että en oikein osaa olla sen kanssa. Hän on juuri ns vaaleanpunainen prinsessa ja mä en osaa eläytyä sellaiseen. En ole kyllä koskaan itse muutenkaan tykännyt meikata tai laittautua tms ja olen suuntautunut miesvaltaiselle alalle, joten ei prinsessaleikit nappaa.
Eli poika on yksilö, mutta tyttö (miehesi lapsi ilmeisesti?) on ärsyttävä prinsessa?
Vierailija kirjoitti:
ihmetteleehän kirjoitti:
Jännä, miten naiset ja äidit halveksivat sanaa prinsessa. "Ei meiltä löydy sellaista", "meillä on poikatyttöjä", ... poikatyttöjä ihaillaan ja prinsessa on kirosana.
Miksi?
Ihan mielenkiinnosta kysyn.
Eikö prinsessa tarkoita lempeyttä, hyvyyttä, kauneutta, rohkeutta, ahkeruutta, auttavaisuutta, rehellisyyttä, sitkeyttä? Sellaisia grimmin saduissa mielestäni prinsessat ovat, ahkeria, upeita, hienoja ihmisiä.
Sen sijaan äidit ja naiset ihailevat kovasti villejä tyttöjä, miksi? Äänekäs ja riehakas on hyvä, sisäisesti kaunis ja muille hyvä (prinsessa) on häpeällistä ja kirosana.
Meni ohi aiheen. Mitä aiheeseen tulee, niin moni vaikuttaa rehellisesti tyytväiseltä poikiinsa.
Nimenomaan prinsessasta tulee mieleen se avuton naiseläjä, joka odottaa pelastajaa (prinssiä) ja jonka elämän onnellisuus on kiinni miehestä.
Ahaa. Nyt ymmärrän. Tuo on muuten ärsyttävä piirre saduissa, mutta ne on kirjoitettu aikana, jolloin varmaan naisen oli mentävä naimisiin vaikkapa periäkseen?
Jolloin tytöt naitettiin.
Muuten prinsessat henkilöhahmoina vaikka Grimmin saduissa ovat mielestäni niin äärimmäisen rohkeita, ja sisäisesti kauniita tyyppejä, että sellaisia ei miespuolisista hahmoista löydy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on poika. Aluksi kun sain tietää sukupuolen, huolestuin että miten osaan kasvattaa sen, kun olen ollut itse aina tyttö. Aikanaan sit huomasin, että sehän on ennenkaikkea ihminen, yksiö. Ja tosi herkkä ja empaattinen ja kiltti.
Kun joku on surullinen, hän menee lohduttamaan. Kun isoisänsä sairastui, hän oma-aloitteisesti auttoi ukkia pukemaan vaatteita ylle. Ja toi pikkuenkeli on vasta 10-vuotias!
Nyt uusperheessä meillä on välillä pikkutyttö luonamme, mutta huomaan, että en oikein osaa olla sen kanssa. Hän on juuri ns vaaleanpunainen prinsessa ja mä en osaa eläytyä sellaiseen. En ole kyllä koskaan itse muutenkaan tykännyt meikata tai laittautua tms ja olen suuntautunut miesvaltaiselle alalle, joten ei prinsessaleikit nappaa.
Eli poika on yksilö, mutta tyttö (miehesi lapsi ilmeisesti?) on ärsyttävä prinsessa?
Juuri samaa mietin, kun luin tuon. Poika tekee kaikkea sitä mitä itse ajattelen prinsessan olevan. Lempeä, auttavainen, hyvä sydän.
Mutta se on ihana tyyppi kun se on ap:n poika, mutta kun se on miehen kakru, se on jotain käsittämätöntä ja typerää prinsessaa, jota ap ei ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on sukupolvien ketju vahvoja naisia ja nyt tyttäreni odottaa tyttöä, naurettiin mitäs jos se on prinsessa, kuka sen osaa kasvattaa.
On kyllä ihania poikiakin, joka sukupolvensa.
Kun meillä suunniteltiin raskautta, mulla oli pienenä toiveena että lapsi olisi tyttö.
Ajatuskulku meni jotenkin niin että kun olen itsekin ollut tyttö, ymmärrän enemmän tyttöjen maailmasta ja osaisin tukea tytärtä paremmin kuin poikaa. Oletin myös että tyttölapsi olisi jotenkin helpompi kuin poika.
Ei tullut tyttöä - tuli kaksospojat! :D Ja tämä oli just sitä mitä tarvitsin - elämä näiden poikien kanssa on valtavan antoisaa, täynnä rakkautta ja jatkuvaa uuden oppimista. :) Nyt en osaa kuvitellakaan itseäni muuna kuin nimenomaan poikien äitinä. Jos meille vielä syntyisi lapsi ja se olisi tyttö, olisi taas jonkinlaisen pienen identiteettikriisin ja uuden oppimisen paikka.
Noiden poikien äiti -ryhmien yms. taustalla saatta olla jotain samantapaista - pojat ja poikien elämä on jotain sellaista josta äideillä itsellä ei ole sillä tavalla omakohtaista kokemusta. Se on hiukan vieraampaa ja siksi just niin kiehtovaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet täysin väärässä. Sitäpaitsi kaikki pojat eivät ole sotaleikkejä ja räiskintää leikkiviä poikia, vaan rauhallisia, hyvantahtoisia, fiksuja,- eikä mitään draamakuningattaria kuten tytöt. Jäät itse paljosta paitsi, kukaan ei voi rakastaa äitiä enemmän kuin poika. HArmi, ettet pääse koskaan kokemaan sitä...ehkä ne prinsessaleikit sitte korvaa sen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen aina halunnut kolmea poikaa. Ja omassa mielessä kyllä käy sääli niitä kohtaan, jolla on pelkkiä tyttöjä, varsinkin sitä isää kohtaan. Poikakatras sen sijaan on komea. T: neljän äiti
Sori, mutta ne sun mölyeetusi eivät ole komea katras kenenkään muun kuin sinun mielestäsi, rasittavia vaan. En ikinä haluaisi kolmea tai enempää poikaa, johan ne pelkästään söisivät hyvätuloisemmatkin vanhemmat vararikkoon viimeistään teineinä.
Sori, mutta voin sanoa, että katraassani oleva tyttö mölyää kyllä enemmän kuin ne kolme poikaa. Ja on se jonka harrastuksesta maksamme itsemme kipeäksi. Käykö NOIN kateeksi :D?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä toinen tyttö leikkii autoilla, rakastaa ns. Poikien legoja (jotka ovat paljon haastavampia, monipuolisempia ja laadukkaampia kuin tyttöjen "Friends" sarja esim) ja on kiinnostunut kaikesta perinteisesti ajateltuna poikamaisesta. Tyttöä kiusataan tämän vuoksi ja olen kuullut koulukavereiden jopa "ällöksyvän" poikavaatteita. Mistähän moinen asenne oikein tulee?? Hienosti kasvatettu nämä lapset, joille tällainen ero on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis selitä nyt ap minulle, minkä helvetin takia minun pitäisi kokea itseni vaillinaiseksi siksi, että minulla on poikia?? Minkälaisia oikein kuvittelet poikien olevan? Mikä tytöissä on mielestäsi jotenkin erityistä poikiin verrattuna?
Minä en väitä että sinun pitäisi kokea itsesi vaillinaiseksi. Te poikien äidit teette sitä juurikin aloituksessani kuvaamallani tavalla (fb-ryhmät jne.). Tätä ihmettelin ja luulen, että juurikin tässä on kyse siitä, että äidit toivovat tyttöä (ne jotka kokevat, että heidän pitää vahvistaa eri postauksilla, että ovat ylpeitä poikien äitejä).
Sinulle tiedoksi että minä toivoin aina poikaa, ja sain sen. Koen itseni tosi onnelliseksi, koska en olisi missään tapauksessa halunnut kasvattaa tyttöä!! Korjaa siis mielessäsi tuo väärinymmärrys, että kaikki äidit toivovat tyttöä, koska niin ei ole. Päinvastoin; jos ymmärrät yhtään psykologiaa niin äidin jaj pojan suhde on paljon rakastavampi kuin äidin ja tyttären. Äidit ja tyttäret kilpailevat kaikesta keskenään, odotappas kun tyttösi kasvavat isommiksi, niin alat tajuamaan. Ihmiset ovat erilaisia, mutta minä tiesin jo ennen raskautta että pojan maailma on paljon rehellisempi, suoraviivaisempi, jne kuin tytön, ja ajattelin aina että kasvatan mielummin pojan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta on ihanaa olla pojan äiti ja ottaisin toisenkin ilomielin. Tiedän että joitain voi harmittaa ettei hänellä ole tyttöä mutta tuskin ketään kuitenkaan se oma lapsi harmittaa kun on syntynyt, oli sukupuoli mikä tahansa. Mutta tosiaan jos olette tyttöjen äitit niin varmoja että meitä poikien äitejä harmittaa niin eikö muka sitten pelkkien tyttöjen isiä harmita?
Vierailija kirjoitti:
Voihan noiden ryhmien idea olla se, että äitinä kasvattaa kuitenkin itselleen vierasta sukupuolta? Minulla on sekä tyttö että poika ja pojan kasvatus oli jollain lailla tosi kiehtovaa, kun tutustui itselleen vieraaseen maailmaan, ihan uusi haaste. Se oli ihanaa. Kun myöhemmin sain tytön, oli jollain lailla "helpompaa" naisena, mutta toisaalta arkisempaa.
Minäkin veikkaan, että tämän tyyppinen ryhmä on juuri sitä varten, että jaetaan vertaistukea pojan vanhemmuuteen. Me äidit kun emme ole koskaan olleet poikia, niin poikien maailmassa on varmasti paljon sellaistakin, mikä on meille uutta.
Ja kaiken kaikkiaan, ihan jokainen äiti ja isä saa olla onnellinen ja ylpeä siitä mitä on saanut. On se sitten tyttö, poika, joku muu, terve, sairas, tummatukkainen tai vaaleatukkainen. Iloitseminen omista lapsista ei ole ikinä väärää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voihan se olla, kyllä ihminen jossain määrin toki toivoo varmasti omaa sukupuoltaan lapsekseen. Sama koskee tietysti niitä tyttöjen isiä.
Vaikka joku ihminen näin toivoo, ei se tarkoita, että kaikki ihmiset toivovat,. Minä olen toivonut kolmea poikaa. Kaksi on jo nyt ja sormet ristissä, että kolmas lapsi masussakin olisi poika. Tietysti rakkaudella otamme vastaan mitä vain.
Olen mukana tuolla poikkien äidit sivustolla ja se on varmasti pystyssä juuri AP:n kaltaisten ihmisten takia, Poikien äiteihin suhtaudutaan jotenkin nuivasti.
Vierailija kirjoitti:
Se tytön merkitys korostuu sitten aikuisena, esim. kun oma tytär saa lapsen, äiti on enemmän mukana raskausajassa ja vauvan elämässä. Myös yhteiset kahvitteluhetket ja kaupungilla kiertely kuuluvat aikuisen tyttären ja äidin elämään. Poikien kanssa yhteys katoaa aikuisena.
HÖPÖ HÖPÖ. Kuinka monen aikuisen pojan äiti olet? Jos et yhdenkään, niin ei kannata puhua asioista, mistä ei mitään tiedä.
Kyllähän poikalapset osaa olla keskimäärin vaikeampia, että kyllä tsemppiryhmät ovat ihan hyviä.
Onneks on molemmat, niin ei tarvi tätäkään ongelmaa miettiä. Jotenkin tuntuu, että niillä äideillä, joilla on molempia on jotenkin järkevämpiä tässä asiassa. Ei tarvi kilpailla. Ei ole pelkästään pojan äiti tai tytön äiti. On vaan äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis selitä nyt ap minulle, minkä helvetin takia minun pitäisi kokea itseni vaillinaiseksi siksi, että minulla on poikia?? Minkälaisia oikein kuvittelet poikien olevan? Mikä tytöissä on mielestäsi jotenkin erityistä poikiin verrattuna?
Minä en väitä että sinun pitäisi kokea itsesi vaillinaiseksi. Te poikien äidit teette sitä juurikin aloituksessani kuvaamallani tavalla (fb-ryhmät jne.). Tätä ihmettelin ja luulen, että juurikin tässä on kyse siitä, että äidit toivovat tyttöä (ne jotka kokevat, että heidän pitää vahvistaa eri postauksilla, että ovat ylpeitä poikien äitejä).
mielenkiintoinen teoria? Tarkoittaako tämä siis, että vastaavat tyttöjen äitien julkaisut tarkoittavat sitten samaa? Niitä mietelauseita kun äidistä ja tyttärestä näkee huomattavasti enemmän somessa ja netissä ylipäätään. Eli tarkoittaako tämä, että nimenomaan tyttöjen äidit ovat ennen kaikkea pettyneitä tyttöihinsä?
Toivottasti ymmärrät kuinka tyhmältä tuo väitteesi kuulostaa.
Kolmen tyttären isää harmittaa enemmän kuin kolmen pojan äitiä. Äidille lapsen sukupuoli on itsessään toissijaisempi asia kuin isälle. Äidille kolme tyttöä sopii hyvin, jos äitiä harmittaa kolme tyttöä johtuu sekin siitä että häntä harmittaa miehen harmistus kun poikalasta ei tullut. Ja lopuksi miehelle kolme poikaa passaa oikein hyvin, se on nähty monesti.
Sori, mutta ne sun mölyeetusi eivät ole komea katras kenenkään muun kuin sinun mielestäsi, rasittavia vaan. En ikinä haluaisi kolmea tai enempää poikaa, johan ne pelkästään söisivät hyvätuloisemmatkin vanhemmat vararikkoon viimeistään teineinä.