Lue keskustelun säännöt.
Luulen, että poikien äitejä oikeasti vähän harmittaa
06.03.2016 |
Tuntui Facebookia selatessa, että tosi moni oli laittanut seinälleen jotain, jonka viestinä oli "olen poikien äiti ja ylpeä siitä. Facessa on myös ryhmä poikien äidit. Aloin vaan miettimään, että tätä samaa ei näy tyttöjen äitien kohdalla ollenkaan. Onko äitiys pojille, jotenkin kuitenkin kipeä paikka näille äideille, että sitä on pakko jotenkin pönkittää näillä "poikien äiti" ryhmillä ja päivityksillä. Olen avoimesti sanonut, että olen onnellinen, kun olen saanut tyttöjä. Koen olevani hyvä juuri tyttöjen kanssa. En voi sietää mitää jääkiekkoa, sotapelejä enkä äänekästä räiskintää. Kivempaa on vähän rauhallisempi ja hillitympi meno. Inhoan sanontaa pojat on poikia, jolla oikeutetaan poikalasten villi ja jopa huonokäytös. Luulen, että jokainen äiti haluaisi myös on prinsessan, jonka kanssa tehdä tyttöjen juttuja niin isona kuin pienenä. Eipä mulla muuta!
T: Kolmen prinsessan äiti
Kommentit (111)
Sukulaisille syntyi kaksi poikaa, ja sitten minulle esikoinen poika sekin.
Nyt sitten kaikki on että, toivottavasti sinulle tulisi seuraavaksi tyttö.
Useaan kertaan vielä aina kun nähdään, ovat lähisukua niin nähdään usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se tytön merkitys korostuu sitten aikuisena, esim. kun oma tytär saa lapsen, äiti on enemmän mukana raskausajassa ja vauvan elämässä. Myös yhteiset kahvitteluhetket ja kaupungilla kiertely kuuluvat aikuisen tyttären ja äidin elämään. Poikien kanssa yhteys katoaa aikuisena.
Ja höpö höpö, teoriasi ei pidä aina paikkaansa. Meidän perhe on ollut aina enemmän tekemisissä miehen vanhempien kanssa. Omaa äitiäni ei juurikaan kiinnostanut eikä edelleenkään kiinnosta minun raskauteni tai lapseni. Veljeni lapsia hän kyllä hyysää sen minkä ehtii. Anoppia taas on aina kiinnostanut meidän perhe. Jopa appi on ollut kiinnostuneempi esim. raskaudestani kuin oma äitini. Ei ole kadonnut yhteys mieheni ja vanhempiensa väliltä. Eikä se katoa minun ja poikieni väliltä. Ihan vaan siksi, että aion pitää sen kunnossa. En uppoudu vaan tyttäreni perheen asioihin. Ajattelin käydä kahvittelemassa myös poikieni kanssa. En pelkästään tyttären kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Onneks on molemmat, niin ei tarvi tätäkään ongelmaa miettiä. Jotenkin tuntuu, että niillä äideillä, joilla on molempia on jotenkin järkevämpiä tässä asiassa. Ei tarvi kilpailla. Ei ole pelkästään pojan äiti tai tytön äiti. On vaan äiti.
Aika tylsää olla VAAN äiti.
Mun esikoinen on poika. Muistan aina ajatelleeni, että toivoisin kovasti, että jonain päivänä saan myös tyttären. Sitten, kun aloin odottaa toista lasta ja ultrassa kerrottiin hänen olevan tyttö, moni asia piirtyi mieleeni tähän päivään asti. Mitä kätilö mulle sanoi, mikä paita mulla oli päällä, sää oli aurinkoinen, mitä reittiä kävelin kotiin, kuinka hämmästynyt mies oli puhelimessa, kuinka pidin kättäni mahan päällä kävellessäni. Askel oli kevyt. Sittemmin tullut vielä yksi tyttö.
Yhtä rakkaita kaikki kolme. Meillä kaikilla on haaveita, joillain ne toteutuu, joillain ei. Arki on sukupuolesta riippumatta samaa lapsiperhearkea. Kyllä mä kuitenkin väitän, että jos ei koe molempia sukupuolia, jostain jää paitsi.
Joko tämä ketju on täynnä ihmisiä, jotka tahallaan heittävät bensaa liekkeihin, tai sitten on todellakin niin, että oman äitiyden tai oman lapsen arvostelu (vaikka ei olisi edes henkilökohtaisesti osoitettu) saa naiset takajaloilleen.
Täällä kirjoitetaan kuinka tytöt ovat muka draamakuningattaria, kuinka pojat rakastavat enemmän äitejään, kuinka tytärten kanssa äidillä on vahvempi suhde kun voi samaistua ja tytöt ovat muka rauhallisempia ja pojat taas huonotapaisia. Aivan absurdeja väitteitä puolin ja toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a. Mulla kolme lasta, 2 ekaa poikia. Olin heidän syntyessään hieman pettynyt, koska toivoin tyttöä: vaaleanpunaista, röyhelöä ja nukkeleikkejä.
Nykyisin lähinnä tuo menneisyyden tunne hävettää. Sain ihanat komeat pojat, joiden sydän on kultaa ja kuori aivan käsittämättömän komea. Vanhimmainen pitää huolta kaikista, vaikkei tarvitsisi. Mikä menetys olisi, jos heitä ei olisi. En ikikuunapäivänä vaihtaisi heitä mihinkään.
Siltikin olen onnellinen siitä, että sain kokea sekä pojat että tytön. Oma tyttöni on jotain aivan spesiaalia. Poikien kanssa on hauska mennä ihmisten ilmoille jo pelkästään siitä syystä, että koska ovat huomiota herättävän komeita. 190+cm, hyväkroppaisia ja kauniskasvoisia. Ihmiset tuijottaa heitä 😁
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoinen on poika. Muistan aina ajatelleeni, että toivoisin kovasti, että jonain päivänä saan myös tyttären. Sitten, kun aloin odottaa toista lasta ja ultrassa kerrottiin hänen olevan tyttö, moni asia piirtyi mieleeni tähän päivään asti. Mitä kätilö mulle sanoi, mikä paita mulla oli päällä, sää oli aurinkoinen, mitä reittiä kävelin kotiin, kuinka hämmästynyt mies oli puhelimessa, kuinka pidin kättäni mahan päällä kävellessäni. Askel oli kevyt. Sittemmin tullut vielä yksi tyttö.
Yhtä rakkaita kaikki kolme. Meillä kaikilla on haaveita, joillain ne toteutuu, joillain ei. Arki on sukupuolesta riippumatta samaa lapsiperhearkea. Kyllä mä kuitenkin väitän, että jos ei koe molempia sukupuolia, jostain jää paitsi.
Mutta tuolla ajatuksella jäät myös jostain paitsi jos kaikki lapsesi eivät ole poikia, tai kaikki lapsesi eivät ole tyttöjä. Sekin on ihan omanlaistaan ja täysin erilaista, kun jos mukana olisi molempia. Etkä sinä tiedä millaista, kun et ole sitä kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea koko ketjua, mutta AP:lle. Ei harmita. Olen enemmän kuin onnellinen ja niin on moni muukin poikien äiti jonka tunnen. Olen muuten mukana myös poikien äidit yhteisössä ja sekin on ihan kiva paikka. Mukavaa löytää samassa elämäntilanteessa olevia.
Ollaan jokainen vaan arvailematta mitä toinen toivoo tai toivomatta jättää, ja keskitytään siihen omaan elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis selitä nyt ap minulle, minkä helvetin takia minun pitäisi kokea itseni vaillinaiseksi siksi, että minulla on poikia?? Minkälaisia oikein kuvittelet poikien olevan? Mikä tytöissä on mielestäsi jotenkin erityistä poikiin verrattuna?
Minä en väitä että sinun pitäisi kokea itsesi vaillinaiseksi. Te poikien äidit teette sitä juurikin aloituksessani kuvaamallani tavalla (fb-ryhmät jne.). Tätä ihmettelin ja luulen, että juurikin tässä on kyse siitä, että äidit toivovat tyttöä (ne jotka kokevat, että heidän pitää vahvistaa eri postauksilla, että ovat ylpeitä poikien äitejä).
Sinulle tiedoksi että minä toivoin aina poikaa, ja sain sen. Koen itseni tosi onnelliseksi, koska en olisi missään tapauksessa halunnut kasvattaa tyttöä!! Korjaa siis mielessäsi tuo väärinymmärrys, että kaikki äidit toivovat tyttöä, koska niin ei ole. Päinvastoin; jos ymmärrät yhtään psykologiaa niin äidin jaj pojan suhde on paljon rakastavampi kuin äidin ja tyttären. Äidit ja tyttäret kilpailevat kaikesta keskenään, odotappas kun tyttösi kasvavat isommiksi, niin alat tajuamaan. Ihmiset ovat erilaisia, mutta minä tiesin jo ennen raskautta että pojan maailma on paljon rehellisempi, suoraviivaisempi, jne kuin tytön, ja ajattelin aina että kasvatan mielummin pojan.
Täysin samat ajatukset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiesin jo lapsena haluavani tytön ja omat tyttöni haluavat myös väh. 1 tyttären. Kyllä se vaan tietty yhteys on erilailla, koska on samaa sukupuolta. Ei välttis liity mitenkään "prinsessoihin" tai että pitäisi lakata kynsiä oman tytön kanssa. Ja kyllä, mulla myös poika, mikä on sekin ollut hauskaa, saanut nähdä senkin puolen.
Olisin ollut jäätävän pettynyt, jos olisi vaikka vain 3 poikaa näiden sijasta.
Miten kukaan voisi olla jäätävän pettynyt kolmeen ihanaan lapseen? Olisin jäätävän pettynyt (tyttö tai poika) jos minulla olisi tuollainen äiti :(
Minulla on 2 ihanaa tytärtä, enkä poikia edes halunnut.
Samoin tuttavaperheessä on 2 tytärtä. Olisivat hankkineet kolmannenkin, jos olisivat voineet olla varmoja tytöstä. Kun ei, niin mies hankki sterilaation 32-vuotiaana.