Luulen, että poikien äitejä oikeasti vähän harmittaa

Vierailija kirjoitti:

Siis selitä nyt ap minulle, minkä helvetin takia minun pitäisi kokea itseni vaillinaiseksi siksi, että minulla on poikia?? Minkälaisia oikein kuvittelet poikien olevan? Mikä tytöissä on mielestäsi jotenkin erityistä poikiin verrattuna?

Minä en väitä että sinun pitäisi kokea itsesi vaillinaiseksi. Te poikien äidit teette sitä juurikin aloituksessani kuvaamallani tavalla (fb-ryhmät jne.). Tätä ihmettelin ja luulen, että juurikin tässä on kyse siitä, että äidit toivovat tyttöä (ne jotka kokevat, että heidän pitää vahvistaa eri postauksilla, että ovat ylpeitä poikien äitejä).

Minä en ole facessa, joten en tuedä tuosta mitään. Minulla on yksi rauhallinen, fiksu poika, joka on minusta tosi kiva ja empaattinen nuori. En kasvata hänestä pronsdiä, vaan muut huomioonottavaa kunnon ihmistä.

Mä toivoin teininä saavani nimenomaan pojan jos jotain, en ollut yhtään "prinsessatyyppinen".

Nykyään mulle olisi aivan sama onko se poika vai tyttö. En mä lasta muutenkaan hankkisi siksi, että saan itse tehdä sen kanssa jotain tiettyjä etukäteen miettimiäni "tyttöjen tai poikien juttuja". Ehkä se tyttökään ei pidä prinsessameiningeistä tai poika onkin riehuvan sijaan herkkä ja rauhallinen. 

Jaa a. Meillä se poika on herkkä taiteilijasielu ja se tytär on "poikatyttö", tempperamenttinen ja riehakas. Jos nyt näin karkeasti asian voi ilmaista. Meidän talossa ei ole yhtäkään prinsessaa tai ns. tyttöjen jutuista kiinnostunutta lasta, vaikka talosta tyttö löytyykin.

Tai sitten ne on vaan ylpeitä kun saavat olla poikien äitejä. Mutta sehän ei sulle selitykseksi kelpaa kerta pojat on sulle inhokkeja ja tytöt on ainoa oikea sukupuoli.

Olisi outoa, jos poikien äiti kokisi jotain muuta kuin täyttymystä. Pojathan sentään ovat ihmisen normi vielä nykyäänkin niin monen mielestä. Minua myös pikkuisen ärsyttää, kun puhutaan "prinsessoista". Tytöt ovat ihmisiä siinä kuin pojatkin, heidän on syytä oppia kotona samat asiat ja taidot, tasaveroisuuden ja reilun meiningin.

Meillä on poikia ja tyttöjä. En ajattele lasta sukupuolen kautta, he ovat kaikki erilaisia. Vanhin poika on haaveilija ja herkkä kuten itsekin olin pienenä. En tajua mihin ap:n kaltaiset pyrkivät tyypittelyllään. 

Kapea ihmiskuva? Miespelko? Äititrauma?

LOL. Ei kaikki tytöt halua olla prinsessoja.

T. Entinen koiranpentu-lapsihybridi

Olen aina ennen halunnut tyttöä ja pelkäsin, että petyn jos saankin pojan. Kun sain ultrassa tietää odottavani poikaa en olisi voinut olla onnellisempi. Minulle ei ole väliä vaikka kaikki lapseni olisi poikia, minusta on ihanaa, että pystymme saamaan lapsia. Olisihan se hienoa päästä kasvattamaan molemmat sukupuolet mutta en vaihtaisi yhtäkään poikaani tytöksi. En myskään halua toivoa sikiön olevan jompi kumpi koska tunnen sen törkeäksi vauvaa kohtaa, varsinkin kun sukupuoli on määräytynyt jo tekovaiheessa.

Minusta on vaan ihanaa kun olen voinut saada kaksi tervettä lasta ongelmitta. Facebookissa en ole. Minulla on kaksi poikaa. Hassua kyllä, olen muutamilta saanut kuulla sitä 'pitäähän se äidin tyttö vielä saada' vihjailua. Mutta me haluttiin kaksi lasta, ihan sama kumpaa, mutta ei kolmea :)

Mulla on poika. Aluksi kun sain tietää sukupuolen, huolestuin että miten osaan kasvattaa sen, kun olen ollut itse aina tyttö. Aikanaan sit huomasin, että sehän on ennenkaikkea ihminen, yksiö. Ja tosi herkkä ja empaattinen ja kiltti.

Kun joku on surullinen, hän menee lohduttamaan. Kun isoisänsä sairastui, hän oma-aloitteisesti auttoi ukkia pukemaan vaatteita ylle. Ja toi pikkuenkeli on vasta 10-vuotias!

Nyt uusperheessä meillä on välillä pikkutyttö luonamme, mutta huomaan, että en oikein osaa olla sen kanssa. Hän on juuri ns vaaleanpunainen prinsessa ja mä en osaa eläytyä sellaiseen. En ole kyllä koskaan itse muutenkaan tykännyt meikata tai laittautua tms ja olen suuntautunut miesvaltaiselle alalle, joten ei prinsessaleikit nappaa.

Minulla on poikia, ja pikkaisen niin toivoinkin. En ole mikään supermamma ja vanhemmuus jakautuu näin luontevasti. Katsotaan ap miten kateellinen olen, sillä välin kun taistelet teiniprinsessoidesi kanssa, poikani ovat isänsä kanssa kalareissulla ja vietän prinsessahetkeä ihan itse... Ja luotan kans siihen että rakkaisiin poikiin säilyy hyvät välit, kyllä niistä aikanaan vähintään joku varmaan tuo sen tytönkin perheeseen.

Minun tyttöni olisi luultavasti samanlainen kuin minkin, eli vähän Peppi Pitkätossu tyylinen. Mutta pojissa on mulle ihan riittävästi lapsia, enkä ainakaan mitään tyllihame tyttöä osaisi edes kasvattaa.

Musta on ihanaa, kun mun pojat on aina mun puolella ja osoittavat hellyyttä mua kohtaan. Tytöt enemmän tinttailevat ja osoittavat mieltään, mitä nyt ystävillä olen nähnyt. Itse olisin halunnut yhden tyttärenkin, mutta en ole silti koskaan sen eteen tehnyt mitään että tyttö olisi saatu. Tarkoitan näitä " näin tehdään tyttö "- juttuja. Meillä neljä rakasta poikaa. Ja katkera en todellakaan ole siitä, ettei meillä ole sitä tyttöä. Muidenkin kommentit on enemmän ihailevia tyota katrasta kohtaan, kuin sääliviä tms.

Luulen, että ap:ta salaa harmittaa pojan puute tai ainakin harmittaa ettei hänen miehellään ole poikaa, kenen kanssa mies voisi tehdä samoja juttuja kuin itse pienenä.

Se on kuule aika tuuripeliä, mitä sukupuolta kullekkin perheelle tulee, omista lapsistaan tavan ihminen on onnellinen sukupuolista välittämättä.

t. Tytön ja Pojan äiti, en kuulu facebook:iin.

Vierailija kirjoitti:

Tuntui Facebookia selatessa, että tosi moni oli laittanut seinälleen jotain, jonka viestinä oli "olen poikien äiti ja ylpeä siitä. Facessa on myös ryhmä poikien äidit. Aloin vaan miettimään, että tätä samaa ei näy tyttöjen äitien kohdalla ollenkaan. Onko äitiys pojille, jotenkin kuitenkin kipeä paikka näille äideille, että sitä on pakko jotenkin pönkittää näillä "poikien äiti" ryhmillä ja päivityksillä. Olen avoimesti sanonut, että olen onnellinen, kun olen saanut tyttöjä. Koen olevani hyvä juuri tyttöjen kanssa. En voi sietää mitää jääkiekkoa, sotapelejä enkä äänekästä räiskintää. Kivempaa on vähän rauhallisempi ja hillitympi meno. Inhoan sanontaa pojat on poikia, jolla oikeutetaan poikalasten villi ja jopa huonokäytös. Luulen, että jokainen äiti haluaisi myös on prinsessan, jonka kanssa tehdä tyttöjen juttuja niin isona kuin pienenä. Eipä mulla muuta!

T: Kolmen prinsessan äiti

Pojasta saa ja tuleekin olla ylpeä ja ylpeä äitiydestä.

 Ap. voisi pystyttää sinne seinälle vastaavan plakaatin tytöistään, eikä marista turhista.

Ihan yhtä lailla harmittaa niitä tyttökatraan isiä. Mutta tämä on vähintään yhtä suuri tabu ja saa usein ne prinsessaäidit näkemään punaista.

Jännä, miten naiset ja äidit halveksivat sanaa prinsessa. "Ei meiltä löydy sellaista", "meillä on poikatyttöjä", ... poikatyttöjä ihaillaan ja prinsessa on kirosana.

Miksi?

Ihan mielenkiinnosta kysyn.

Eikö prinsessa tarkoita lempeyttä, hyvyyttä, kauneutta, rohkeutta, ahkeruutta, auttavaisuutta, rehellisyyttä, sitkeyttä? Sellaisia grimmin saduissa mielestäni prinsessat ovat, ahkeria, upeita, hienoja ihmisiä.

Sen sijaan äidit ja naiset ihailevat kovasti villejä tyttöjä, miksi? Äänekäs ja riehakas on hyvä, sisäisesti kaunis ja muille hyvä (prinsessa) on häpeällistä ja kirosana.

Meni ohi aiheen. Mitä aiheeseen tulee, niin moni vaikuttaa rehellisesti tyytväiseltä poikiinsa.

Tälläiset aloitukset "harmittaako kun kaikki lapset tyttöjä/poikia?" ovat järjestään näiden tyyppien tehtailemia, joilla juuri itsellä vain sitä toista ei-silläkertaa-aloituksessa-parjattua sukupuolta. Eli ilmeisesti jokin ihme tabu ja ahdistuksen aihe tämä näille aloittajille. Haloo, kaikilla ei ole lapsia tai kaikkien lapset eivät ole terveitä, eikö mikään ap:lle ja kumppaneille riitä?

JOKU AINA POJISTAKIN SAA HYMYPOIKAPATSAAN!

Älykkäitä, rauhallisia, ihania, auttavaisia, suoraselkäisiä, rehellisiä, kauniita, komeita, lempeitä, fiksuja, iloisia ja tunneälyisiä poikiakin on !

Ja aika paljonkin!

Mulla on 2 !