Lue keskustelun säännöt.
Mitä se 1-vuotias saa irti etelänlomasta?
05.03.2016 |
Mietin viime reissulla useamman kerran.
Menomatkalla lentokoneessa oli karjuva taapero, paluumatkalla melkein vuorossa kiljuvat kaksoset.
Muistaako se natiainen kuinka ihanaa oli lomalla vuonna 2016 kun olin 1-vuotias.
Tiettyyn pisteeseen asti kyllä kestän lasten itkua ja ymmärrän toki ettei se äiti sille mitään voi. Mutta ajatellaanko noin pienten kanssa matkailussa muuta kuin itseään, lasta ei ainakaan.
Kommentit (82)
Lehdessä tai blogissa sanottiin, että täytyy matkustaa. Silloin matkustetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä sinä edes tiedät olivatko lomalla vai sukulaisreissussa tms?
Ihan yhtä paljon kuin taidemuseoissa käynnistä tai konserteista tms. paikoista. Mutta kun meillä on niin kultturelli ja diipadaapaa lapsi.
On niin kiire sen vauvan kanssa kokea kaikkea ihmeellistä mitä ei aiemmin tullut edes mieleen. Sitten kun se lapsi oikeasti ymmärtäisi jotain ja hyötyisi ko. asioista niin ei viitsitä vaivautua, kun se ei enää olekaan pieni ja ihmeellinen maailmannapa, jota kaikki ihastelee.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai lomalle mennä 1-vuotiaalle kokemuksia hakemaan. Onhan sillä vahemmatkin.
Vastasit just AP:n kommenttiin, eli itsekkäistä syistä!
Lapsi saa viettää aikaa perheensä kanssa 24/7, nauttia lämpimästä ja vedestä, olla vähissä vaatteissa jne. Vanhemmat valitsevat paikan, jossa haluavat lomailla yhdessä. Vaihtelu arkeen tekee hyvää niin vanhemmille kuin koko perheelle yhdessä. Joku muu harrastaa, menee kotimaan kylpylään tms., kukin tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on molemmat lapset olleet etelässä vähän päälle vuoden ikäisinä ensimmäisen kerran. Varmaan olisi ihan yhtä mukavaa ollut monessa muussakin paikassa, mutta kyllä lapset lomasta nauttivat (ja vanhemmat varsinkin) niin paljon, että lomasta nauhoitettuja pätkiä katseltiin uudelleen ja uudelleen kotona. Ja kun oppivat kunnolla puhumaan, kyselivät, koska taas mennään.
No me ainakin lähdemme jälleen Karibialle kohta 11kk vauvan kanssa. Meillä on katsos muitakin, vanhempia lapsia, jotka rakastavat matkustelua ja vanhemmat myös. Ei viitsitä jättää vauvaa kotiin ja hänkin kyllä nauttii rannalla touhuamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on ainakin ihana istua taaperon kanssa poolilla tai rannalla tai kuljeskella kesävaatteissa puistossa tms mukavaahan se on sille pienellekin.
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä edes tiedät olivatko lomalla vai sukulaisreissussa tms?
Mielensäpahoittaja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän sitä voi kotiin yksinkään jättää
Ei me mitään muistoja lähdetä lomalta hakemaan, kun lasten kanssa reissataan. Reissataan perheenä, myös me vanhemmat halutaan lomalle. Ja koska me lähdetään, lähtee tietysti lapsetkin. Kivaa on siinä hetkessä siellä rannalla, altaalla, kävelyllä, jätskillä. Aurinko paistaa ja tunnelma on eri kuin Suomessa. En jaksaisi odottaa, että lapset kasvaa oikean ikäiseksi (muistavat jotain) ennen kuin voisi matkustaa. Ollaan lähdössä ensi kesänäkin kahdeksi viikoksi Välimerelle. Lapset 8, 4, 1v. Mukavaa reissua odotan. Jos lentokoneessa on hankalaa ja pienin huutaa, niin ei se sitä kahden viikon lomaa siellä lämmössä kuitenkaan poista. Matkat on vain matkoja, loma on siellä perillä. Me vanhemmat muistetaan kyllä, millaista oli, vaikkei se pienin muistaiskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lomailu vauvan kanssa on lastenhoitoa vaikeutetuissa olosuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
No eihän sitä voi kotiin yksinkään jättää
Vanhemmathan ei tietenkään voi odottaa vuotta tai kahta ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa ihmettelen. Olin itse työmatkalla kauan sitten 3 viikkoa ulkomailla. Neljävuotiaalle tytölle oli hoitaja mukana. He touhusivat päivisin kaikkea kivaa ja kuvia on tietenkin runsaasti, mutta edes kuvien avulla tuo nykyisin parikymppinen "tyttö" ei juurikaan muista koko matkasta mitään. Hoitajan muistaa tietenkin, koska hän on edelleen ystävämme.
Toisaalta ymmärrän tämän asian niinpäin, että lapsesta huolimatta vanhemmat haluaa lomailla ulkomailla. Luulisin kuitenkin että 1v lapsen kanssa ne nautinnot jää aika vähiin? Varsinkin jos lapsi on kovin hankala ja itkuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän sitä voi kotiin yksinkään jättää
Vanhemmathan ei tietenkään voi odottaa vuotta tai kahta ?
Meinaat, että 2 tai 3 vuotias muistaa sitten aikuisena niistä lomista jotain? Ei yhtään enempää kuin vauva tai vuoden ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai lomalle mennä 1-vuotiaalle kokemuksia hakemaan. Onhan sillä vahemmatkin.
Vastasit just AP:n kommenttiin, eli itsekkäistä syistä!
No mitä pahaa siinä on? Että vanhemmat ajattelevat itseäänkin välillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän sitä voi kotiin yksinkään jättää
Vanhemmathan ei tietenkään voi odottaa vuotta tai kahta ?
Miksi pitäisi? Ettei joku lapseton vaan pahoittaisi mieltään matkustavasta taaperosta?
Mun lapsi oppi kävelemään etelän lomalla, eli mun mielestä sai irti paljonkin.
(Kotona ulkona vain istui maassa ja huusi, kun oli niin liukasta ettei pystyssä pysynyt.)
Minä tein raskausaikana kolme ulkomaanmatkaa juuri siitä syystä, että ymmärsin, että matkusteluun tulee pieni tauko. Ensimmäinen ulkomaanreissu tehtiin kun lapsi oli 8-kuinen. Ei tuosta reissusta varmasti mitään ole jäänyt mieleen, mutta voi kertoa kavereilleen, että oppi konttaamaan Lontoossa.
Vasta joskus 6-vuotiaana tehdyt reissut ovat jääneet mieleen, tai edes osittain. Mutta ei se silti mielestäni vähennä niiden aiempien reissujen arvoa. Kyllähän lapsi on silloin siinä hetkessä kokenut ja nauttinut, nähnyt uusia juttuja ja kiinnittänyt huomiota moneen yksityiskohtaan, mikä vanhemmilta olisi jäänyt huomaamatta.
Ei kai lomalle mennä 1-vuotiaalle kokemuksia hakemaan. Onhan sillä vahemmatkin.