Mitä se 1-vuotias saa irti etelänlomasta?

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelen. Olin itse työmatkalla kauan sitten 3 viikkoa ulkomailla. Neljävuotiaalle tytölle oli hoitaja mukana. He touhusivat päivisin kaikkea kivaa ja kuvia on tietenkin runsaasti, mutta edes kuvien avulla tuo nykyisin parikymppinen "tyttö" ei juurikaan muista koko matkasta mitään. Hoitajan muistaa tietenkin, koska hän on edelleen ystävämme.

Toisaalta ymmärrän tämän asian niinpäin, että lapsesta huolimatta vanhemmat haluaa lomailla ulkomailla. Luulisin kuitenkin että 1v lapsen kanssa ne nautinnot jää aika vähiin? Varsinkin jos lapsi on kovin hankala ja itkuinen.

Ei mun mielestä ihmiset tee asioita muistellakseen niitä sitten joskus vanhainkodissa. Tekevät siksi, että juuri tässä ja nyt on ihanaa ja kivaa. Vaikkei siitä edes seuraavalla viikolla muistais mitään, niin ainakin on nauttinut tuona hetkenä.

Lensimme kerran Koreasta olisiko Saksan kautta Suomeen, koneessa oli noin kymmenen 1-2 vuotiasta Koreasta adoptoitua lasta, itkukonsertti oli melkoinen. Kuulokkeet korvilla katsoimme oman kolmevuotiaamme kanssa televisiota, ei haitannut yhtään, lähinnä se oli huvittavaa, mutta ymmärrän kyllä lapsettomien asenteen 😉

Vierailija kirjoitti:

Lehdessä tai blogissa sanottiin, että täytyy matkustaa. Silloin matkustetaan.

Ihan sama mistä lehdissä tai varsinkin joissain blogeissa (kuka helvetti niitäkin muka lukee) sanotaan.

Me matkustamme koska se on hauskaa.

Yksivuotiaana reissanneet eivät tietenkään muista matkasta mitään. Mutta tiettekste hei mitä? Ei niin pientä voi kotiinkaan jättää! Lämmöstä ovat nauttineet ihan selvästi ja siitä ettei tarvitse pukea juuri mitään keskellä talvea.

Ohis mutta joku mainitsi safarin. Toivottavasti teillä oli tarpeeksi fyrkkaa omaan safariautoon/kuskiin jos alle 10v. mukana.

Meillä meni kerran Tansanian safarista kolme päivää pilalle kun noin 7-v. brittilapsi ihan tavallisen lapsen tapaan puhui ajojen ajan aika paljon kirkkaalla äänellään, eläimet kuitenkin pelkäsivät. Safarilla pitää osata olla joskus tuntikausia hipi hiljaa ja pissatauotta jos jännä luontonäytelmä kesken.

Tämän jälkeen ollan aina otettu oma auto ettei joudu jakamaan sitä jonkun randomlapsiperheen kanssa. Onneksi on myös lodgeja mihin ei oteta ala-ikäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ohis mutta joku mainitsi safarin. Toivottavasti teillä oli tarpeeksi fyrkkaa omaan safariautoon/kuskiin jos alle 10v. mukana.

Meillä meni kerran Tansanian safarista kolme päivää pilalle kun noin 7-v. brittilapsi ihan tavallisen lapsen tapaan puhui ajojen ajan aika paljon kirkkaalla äänellään, eläimet kuitenkin pelkäsivät. Safarilla pitää osata olla joskus tuntikausia hipi hiljaa ja pissatauotta jos jännä luontonäytelmä kesken.

Tämän jälkeen ollan aina otettu oma auto ettei joudu jakamaan sitä jonkun randomlapsiperheen kanssa. Onneksi on myös lodgeja mihin ei oteta ala-ikäisiä.

Kiitos tiedosta.

Pitää ottaa huomioon jos tuonnepäin lähdetään.

Omat lapset osaavat olla jo hiljaa jos on tarvis.

Itsellä oli niin ruoka-allerginen lapsi, että pari eka vuotta meni ihan kotimaassa sukuloiden matkat. Sitten allergiat onneksi helpotti ja voitiin lähteä ulkomaillekin. En tosin olisi jaksanut vaipparallia yhtään ja muuta säätämistä,joten omin jaloin kävelevän kanssa oli jo helppo matkustaa mihin vain.

Nää ketkä ei ymmärrä, on todennäköisesti niitä joilla ei ole itse varaa matkustella.

Meillä lapset on reissanneet 3kk ikäisestä.

Kyllä pienikin lapsi ymmärtää lämmön, kiireettömyyden ja läsnäolon 24/7 mihin ei kotona ole mahdollisuutta: aina on tiskit tai pyykit hoitamatta, pitää lähteä hoitoon, on pimeää ja kylmää.

Siksi. Oma pieni lapsenlapseni on lähdössä 2. matkalleen kuukauden kuluttua. Silloin hän on 9,5kk ikäinen. Ensimmäisen matkan kuvista päätellen lapsi kyllä nautti täysillä muutaman päivän erikoisolosuhteista:D

Eiköhän nuo lomamatkat olekin enemmän vanhemmille. Ja jos vanhemmat jaksaa tuon yhden viikon lomamatkan ansiosta koko loppuvuoden arjen niin antaa mennä!

Toki lentomatkan saisi suunnitella niin ettei se taapero kokoaikaa huuda mutta ei kaikki toisaalta aina mene samanlailla kuin suunnitelmissa. Multa löytyy kyllä ymmärrystä näille vanhemmille vaikka itse ollaankin pysytty lasten ekat vuodet kotimaassa.

Ps. Jos vanhemmat jättäisi sen yksivuotiaan isovanhemmille hoitoon niin ai että mikä paskamyrsky olisi vauva-palstalla käynnissä. Mitä siis pitäisi tehdä jos jakseminen on kiinni viikon etelän lomasta?

Vain sen, että on lämmintä ja saa olla vapaasti vähissä vaatteissa. Ei kurahousuja eikä toppavaatteita. Hellemekko ja jalkineet riittävät.

Ei se mitään muista. Ja vanhemmille se on lähinnä vaan sitä samaa pikkulapsen hoitoa koko ajan, mitä kotonakin, mut ilman kaikkia tarvikkeita, joita kotona on.

Meillä oli yölennot ja ei saatu nukuttua. Lapsi nukkui hyvin ja oli sitten perillä pirteä, kun meitä olisi nukuttanut.

En nyt ymmärrä sitä, miksi pitäisi kotiin linnottautua vaikka on lapsi tai vauva?

Kyllä sä ap nyt kitiset ihan oman mukavuuden menettämisen takia, kun jouduit kuuntelemaan vauvan itkua koneessa.

Mutta otetaanpas oikein HIRRRR-MUI-NEN  määrä alapeukkuja!

Meidän perhe oli toissa talvena thaimaassa 4 kuukautta talvea paossa (mies piti kesälomat, isyysvapaan ja anoi  virkavapaata päälle), ja vauva oli matkan alkaessa 7kk. Olimme aina yhden kuukauden "tietyssä kohteessa" ja sitten vaihdoimme uusiin maisemiin. Hyvin meni, ongelmia ei ollut, lääkärissä käytiin kerran pienen kuumeen takia, joka iski meihin kaikkiin.

Ongelmitta loma meni senkin takia, että Thaimaan on erittäin tuttu maa ennestäänkin monien aiempien reppuretkien takia. Ja tämä oli aivan ihana ja rentouttava loma meidän perheelle. Mieskin sai sitten olla kunnolla olla vauvan kanssa. Et ikävä kyllä, olen eri mieltä asiasta siinä, ettäkö lomalle ei voisi pikkuisen kanssa lähteä. Vaikkei se vauva siitä lomasta mitään muistakkaan, niin se voi olla hyvinkin antoisa kokemus perheelle noin muuten. Meillä tuo loma todella lujitti parisuhdetta ja yleensäkin kommunikointia, jokainen pienen lapsen vanhempi kyllä tietää, että kun  esikoisvauva tulee taloon, niin kaikkihan pyörii vauvan ympärillä... Siinä jää se parisuhdekkin vähäksi aikaa sinne taakse. Samoin vauvan ja isän suhde lujittui, esim. ennen reissua olin ainoa ihminen joka vauvalle kelpasi.. Ja reissun ansiosta sitten isistä tuli yhtä tärkeä kuin äidistäkin. Voitte varmaan ymmärtää miten hyvältä se miehestä tuntui.. ulkopuolisuuden olo hävisi.

Eli sanokaa mitä sanotte, mutta minä tiedän kyllä ne hyvät puolet mitä se meidän perheelle teki, siihen on ulkopuolisten turha tulla muuta väittämään tai rutisemaan.

Ja mitä lentomatkoihin tulee, suurimman osan matkasta, mennen tullen vauva nukkui, ja loppu aika ihmeteltiin tablettia.

Ja ap. se vauva siellä koneessa on paljon paljon helpompi vanhemmille ja muille matkustajille, kuin esim. yli kolme vuotias utelias kaveri, joka ei malta pysyä  paikallaan, kun ympärillä on ymmärrettävästi kaikkea kiinnostavaa. (ihan viitaten tähän sinun kauhukokemukseesi siellä koneessa) Että mitä jos keskittyisit ihan vaan omiin juttuihisi, ja jätät lapsiperheille itselleen päätettäväksi missä ja miten lomansa viettävät ja rahansa tuhlaavat.

Tämä on erittäin hyvä idea. Seinä väliin ja kiljukaulat kaikki keskenään sinne. Matkat ovat niin kalliita, että mennessä ja tullessa ei vaan halua ylimääräistä häirintää.

Eilen oli ketju, jossa lapsettomat valittivat, miten äiti katoaa vauvalandiaan eikä tajua, että lapsen pitäisi olla osa arkea ja pitäisi edelleen tehdä samoja asioita kuin ennen vauvaakin.

Tänään lapsettomat valittavat, kun äiti ei ole tajunnut linnoittautua neljän seinän sisälle vauvansa kanssa vaan kehtaa matkustaa niin kuin ennenkin.

Ja joka kerta löytyy peesaajia pilvin pimein.

Kysymys: mitä sen pienen vauvan äiti voi tehdä, jotta aina ei olisi kuulemassa tekemisistään paskamyrskyä?

Kyllä teillä on tarkka kuulo!

Niissä koneissa (mm Finskin uusin 350) missä olen lentänyt on niin kova kohina etten ainakaan minä kuule mitään itkuja parin rivin päästä!? Jos joku itse suoraan takana se kuuluu hieman mutta ei häiritsevästi. Vai johtuisikohan "suodatin" siitä että olen itsekin ollut 4 pienen äiti ja tottunut elämän ääniin? Eipä ole vielä näiden n 100 lennon aikana kertaakaan hermostuttu toisten ääntelyihin. Onneksi omat lapset ovat olleet rauhallisia matkustajia, vain yhdellä lapsista oli ongelmia laskeutumisen aikana korvien kanssa. Yleensä nukkuivat lentojen ajan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai lomalle mennä 1-vuotiaalle kokemuksia hakemaan. Onhan sillä vahemmatkin.

Vastasit just AP:n kommenttiin, eli itsekkäistä syistä!

Itsekästä....yhyyyyyyyyy nyyh nyyh... Eikö se eläminen yleensä aina ole itsekästä? Sun lisääntymisesikin on itsekästä. Ja jos olet päättänyt olla lisääntymättä, sekin on itsekästä.

Mikä sun ongelmas oikein on? Anna muiden tehdä omat valintansa ja tee sinä omasi.

T. Ohis

Ihmeen negatiivista asennetta jos joku perhe nyt sattuukin lomalle lähtemään. Mietin vaan että jos lomat on turhia ja itsekästä touhua, niin mitä muutakaan sitä edes voi tehdä, kun kaikki on turhaa ja itsekästä?

Voin myös baareilijoilta kysyä, et miks hitossa sinne baariin pitää mennä kun seuraavana päivänä ei kuitenkaan muista mitään. Pysykää tekin kotona neljän seinän sisällä, saatana!!!

Mitä 1-vuotias muistaa joulusta? Tuskin mitään. Miksi sen 1- vuotiaan vanhemmat sitten raahaavat pistelevän kuusen sisään ja kulkevat jouluostoksilla tukkimassa rattaillaan käytäviä? Itsekkäistä syistä! Kyllä pikkulapsiperheen pitäisi ymmärtää elää poikkeustilassa sen ekat pari vuotta ainakin ja väistellä oikeita ihmisiä ettei lapsi häiritse.

Meidän perhe matkustaa ulkomaille vähintään kahdesti vuodessa ja aina lapset mukana. Nauttivat uimisesta, meren rannalla hiekkaleikeistä, syövät jäätelöä ja nauttivat hyvästä ruuasta. Lapset 9 v., 6 v. ja 1,5 v.

Vierailija kirjoitti:

Lomailu vauvan kanssa on lastenhoitoa vaikeutetuissa olosuhteissa.

No ei tasan ole! Vai miten vaikeata sun on olla tasokkaassa hotellissa, nukkua puhtaissa lakanoissa, syödä kaikki ateriat ravintolassa ja viettää täysin stressitöntä vapaa-aikaa perheesi kanssa? Kyllä kuule keksin aika paljon vaikeampia olosuhteita! Voiko sun mielestä sitten lähteä perinteiselle suomalaiselle mökille, vai pitääkö silloinkin odottaa, että lapsi on kouluikäinen? Me kaukomatkaillaan siinä missä mökkeilläänkin, mutta ehdottomasti raskainta on pyörittää ihan perusarkea kotona!

Vierailija kirjoitti:

Mietin viime reissulla useamman kerran.

Menomatkalla lentokoneessa oli karjuva taapero, paluumatkalla melkein vuorossa kiljuvat kaksoset.

Muistaako se natiainen kuinka ihanaa oli lomalla vuonna 2016 kun olin 1-vuotias.

Tiettyyn pisteeseen asti kyllä kestän lasten itkua ja ymmärrän toki ettei se äiti sille mitään voi. Mutta ajatellaanko noin pienten kanssa matkailussa muuta kuin itseään, lasta ei ainakaan.

Ei mitään, tai ehkä yhdessäoloaikaa perheen kanssa. Mutta me vanhemmat saamme lomaa arjesta ja isommat sisarukset lomaa koulusta. Tosin mun lapsi/lapset ei huuda lennoilla. Olisi aika väärin isompia lapsia kohtaa olla viemättä heitä lomamatkoille vain sen takia että perheessä on myös vauva.