Mitä se 1-vuotias saa irti etelänlomasta?

Matkustamme useamman kerran vuodessa, mukana nyt reilun vuoden ikäinen. Tulemme matkustelemaan jatkossakin. Jossakin välissä lapsi alkaa muistaakin matkansa, vaikka vielä ei muistaisikaan. En ymmärrä miksi matkustelua pidetään niin isona asiana että se pitäisi kokonaan laittaa jäihin esim. viideksi vuodeksi, jotta lapsi varmasti jotain muistaisi. Ei ne matkat lopu. 

Tohon huutamiseen... kyllä mulle ainakin on tähän asti koneessa ollut enemmän haittaa huonosti käyttäytyvistä aikuismatkustajista kuin pienistä lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Tohon huutamiseen... kyllä mulle ainakin on tähän asti koneessa ollut enemmän haittaa huonosti käyttäytyvistä aikuismatkustajista kuin pienistä lapsista.

Lapsi harvemmin mm. vetää penkkinsä toisen syliin kun on liian lihava ettei muuten mahdu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän sitä voi kotiin yksinkään jättää

Vanhemmathan ei tietenkään voi odottaa vuotta tai kahta ?

Eivät kaikki perheet ole yksilapsisia. Me olemme matkustelleet paljon, ja meillä on neljä lasta. Olemme muuttaneet toiseen maahankin kun yksi lapsi oli alle puolivuotias, ja väitän, että asuminen eri maissa ja matkustelu on antanut lapsille paljon. Jos olisimme odottaneet, että nuorinkin on kyllin vanha muistamaan matkat ja nauttimaan niistä, esikoiseltamme olisi jäänyt parikymmentä maata näkemättä ja kokematta, ja melkoisen kansainvälinen cv useamman eri maan koulutusjärjestelmästä saamatta.

Vierailija kirjoitti:

Lomailu vauvan kanssa on lastenhoitoa vaikeutetuissa olosuhteissa.

Ai täh? Ruuan tekee joku muu, kuten myös kotityöt. Ei tarvitse änkeä pipoa, haalareita ja töppösiä. Ei ole muuta kuin aikaa perheelle ja parisuhteelle.

Mitä vaikeeta siinä on?

Mitä sillä on väliä muistaako lapset matkojaan viikon päästä vai ei? Niillä on mukavaa juuri sillä hetkellä.

Mutta älä sinä, ap, matkusta lainkaan. Saatat olla vanhempana dementikko, joka ei muista yhtään mitään elämästään.

Ei minua niinkään vauvat haittaa, sen kun reissaavat vanhempien mukana. Itkulle ei mitään voi ja itse voin koneessa kuunnella vaikka musiikkia kuulokkeilla. Se riepoo, että jotkut isommat lapset potkivat selkänojaa, seisovat omalla penkillään ja tuijottavat takana istuvaa silmä kovana ja juoksentelevat käytävillä ympäriinsä eivätkä vanhemmat tee mitään. Ymmärrän, että ipanoilla voi olla tylsää, mutta se tulisi vanhempien ottaa huomioon matkalle lähdettäessä. Lapsen tylsistyminen ei tee tuota potkimista yhtään miellyttävämmäksi muille matkustajille. Olisi kivaa, jos niillä lapsilla olisi jonkinlainen kuri ennen kuin lähdetään istumaan koneeseen tuntikausiksi.

Vierailija kirjoitti:

No eihän sitä voi kotiin yksinkään jättää

Harmi :(

Vierailija kirjoitti:

Mietin viime reissulla useamman kerran.

Menomatkalla lentokoneessa oli karjuva taapero, paluumatkalla melkein vuorossa kiljuvat kaksoset.

Muistaako se natiainen kuinka ihanaa oli lomalla vuonna 2016 kun olin 1-vuotias.

Tiettyyn pisteeseen asti kyllä kestän lasten itkua ja ymmärrän toki ettei se äiti sille mitään voi. Mutta ajatellaanko noin pienten kanssa matkailussa muuta kuin itseään, lasta ei ainakaan.

Oikeassa olet ap. Kun saa lapsia, täytyy tehdä vain sellaisia asioita, joissa lapsi on keskipisteessä. Jos jokainen loma ei ole suunniteltu vain lapsen näkökulmasta, on äiti itsekäs. Äitien paikka on kotona! Miksi lapsia tehdään, jos niille ei voi omistautua 100%!

Meillä lapset on aina olleet kiltisti lentokoneessa. Ei huutoa tms. Vähän yli 1-v kanssa oltiin aikoinaan Kreikassa, voin ainakin kehuskella kuinka hän kiipesi Akropoliskukkulalle ihan omin avuin;-)

Huoh, mitä kommentteja taas täällä. Tottakai pienten lasten kanssa voi matkustaa. Miksi joku oli sitä mieltä että pienten lasten paikka on kotona?? En ymmärrä. Tai että pitää odottaa pari vuotta ennen kuin voi matkustaa. Me olemme matkustaneet lapsemme kanssa siitä asti kun hän oli puolivuotias. Hän on käynyt kolmen vuoden aikana 12 eri maassa ja joissakin useamman kerran, jopa kaukokohteissa. Satumme mieheni kanssa pitämään matkustamisesta. Ja lapsikin tykkää. Muistelee meidän matkoja. Varsinkin safarista puhunut monta kertaa.

Mitä ne lapset muistavat vauvauinneista, muskareista, ekoista syntymäpäivistään, jouluista, vappupalloista, muumimaassa käynneistä, mummin kanssa uimisesta mökkirannassa, yhtään mistään?

Tällä logiikalla pienten lasten kanssa ei kannata tehdä yhtään mitään, kun eivät he sitä kuitenkaan muista eivätkä osaa pyytää.

Ja ihan vilpittömästi, lentokone on aina väärällään aikuisia, jotka rynnivät, tunkevat koneeseen liian suurten käsimatkatavaroiden kanssa, ovat häiritsevän ylipainoisia omaan istuimeensa, haisevat, piereskelevät, kaatavat penkin syliin, hyppäävät koko matkan vessassa, jne.

Joten kyllä te tosi hermokimppuja olette jos jonkun taaperon hetkellinen itku teidän matkanne pilaa.

Ja vaikkei ne muksut siitä matkasta mitään muistaisikaan, niin tuskin kuitenkaan kärsivät lämmöstä, vähistä vaatteista, paljaista varpaista, altaassa uimisesta, kiireettömästä ajasta koko perheen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän sitä voi kotiin yksinkään jättää

No ei voi mutta kai nyt ymmärrät ettei pienten lasten vanhempien kuulu lähteä kotoa mihinkään!!!! Koti on niiden paikka!!!!

Ja sulla on rajoittunut maailmankatsomus. Ei vanhemmuus, pientenkään lasten, tarkoita sitä että pitäisi kökkiä lomat kotona. Jos on varaa lähteä minne haluaa niin totta kai lähdetään.

Vierailija kirjoitti:

Matkustamme useamman kerran vuodessa, mukana nyt reilun vuoden ikäinen. Tulemme matkustelemaan jatkossakin. Jossakin välissä lapsi alkaa muistaakin matkansa, vaikka vielä ei muistaisikaan. En ymmärrä miksi matkustelua pidetään niin isona asiana että se pitäisi kokonaan laittaa jäihin esim. viideksi vuodeksi, jotta lapsi varmasti jotain muistaisi. Ei ne matkat lopu. 

Juuri näin. Pienestä pitäen perheen mukana liikkuva lapsi oppii toimimaan monenlaisissa olosuhteissa, kunhan matkan olot vastaavat lapsen kykyä. Isompanakin sujuu paremmin.

Vaikeimpia ovat ne aikuiset, jotka ovat matkustaneet niin vähän, että narisevat vähillä matkoillaan joka asiasta, eivät osaa toimia jos jokin on eri lailla kuin kotona ja valittavat kaikesta erilaisesta.

Pienen kanssa lomailu ei kyllä ole vaikeampaa kuin kotona arjessa.

Saa olla viikon olla tekemättä ruokaa, ei tarvitse siivota ja saa vain nauttia lämmöstä ja vesileikeistä ja kiireettömyydestä 24/7.

En ole kuullut että kukaan lähtisi matkalle ihan yksivuotiaan takia. Kyllä sinne siksi mennään että vanhemmat haluavat matkustaa, ja jälkikasvu sitten kulkee mukana. Vanhemmat saavat siitä matkustelusta irtioton, lepotauon, rentoutumista ja lomafiilistä.

Pikkulapsi taas saa irti sen että hänen vanhempansa eivät "hylkää" häntä viikoksi muiden hoitoon vaan pitävät rinnallaan siitäkin huolimatta että matkustavat.

Laatuaikaa mummon ja tätien kanssa. Kuraton viikko ilman haalareita ja atooppinen ihottuma katosi. Hiekkarantaleikkejä, uusia leikkipuistoja ja kenkiä ja vaatteita ja äidille rutkasti vapaa-aikaa sisarustensa kanssa. Ja eka elämän jäätelö.

Paheksukaa vaan mutta näin me sen koimme, ja mummo eli minä maksoin ja nautin.

Voi jumaliste! Onks tämmöisiä ihmisiä olemassa?

Joo, lapset voi kulkea perheen mukana ja nauttia elosta. Vai oliks se niin et äiti ja lapsi on 100% ajasta kotona, ja sitten se lapsi laitetaan tarhaan oppimaan ja näkemään? :D

Tiedoksi, että pienikin lapsi havainnoi ympäristöä ja oppii siitä. Perheen kanssa liikkuminen tekee ihan hyvää. Ei ole pakollista, mutta ei lapsi siitä kärsi. Enemmän on haittaa kotona telkkaria katsovista vanhemmista, jotka ei jaksa lähteä mihinkään, kun "ei se lapsi tarvitse mitään".

Ja joo se lapsi voi itkeä lentokoneessa, mutta yllätys yllätys se voi itkeä myös supermarketissa, leikkipuistossa, omassa sängyssä ja esimerkiksi metrossa. Sellasta se on. Ei se ole merkki syvästä kärsimyksestä. Meidän 2v on lentänyt neljästä, eikä sattumalta ole pahemmin itkenyt. Mutta jos menis unet pieleen tai olisi joku kipeä, niin varmaan itkisi. Ihan niinkun kotonakin.

Pitäisi olla lapsiparkki lentokoneessa ja sinne kaikki kiljuvat lapsiperheet. Saisivatbyhdessä nauttia elämän äänistä.

Vierailija kirjoitti:

Voi jumaliste! Onks tämmöisiä ihmisiä olemassa?

Joo, lapset voi kulkea perheen mukana ja nauttia elosta. Vai oliks se niin et äiti ja lapsi on 100% ajasta kotona, ja sitten se lapsi laitetaan tarhaan oppimaan ja näkemään? :D

Tiedoksi, että pienikin lapsi havainnoi ympäristöä ja oppii siitä. Perheen kanssa liikkuminen tekee ihan hyvää. Ei ole pakollista, mutta ei lapsi siitä kärsi. Enemmän on haittaa kotona telkkaria katsovista vanhemmista, jotka ei jaksa lähteä mihinkään, kun "ei se lapsi tarvitse mitään".

Ja joo se lapsi voi itkeä lentokoneessa, mutta yllätys yllätys se voi itkeä myös supermarketissa, leikkipuistossa, omassa sängyssä ja esimerkiksi metrossa. Sellasta se on. Ei se ole merkki syvästä kärsimyksestä. Meidän 2v on lentänyt neljästä, eikä sattumalta ole pahemmin itkenyt. Mutta jos menis unet pieleen tai olisi joku kipeä, niin varmaan itkisi. Ihan niinkun kotonakin.

Sieltä supermarketista, leikkipuistosta tai vaikkapa metrostakin pääsee pois, joko sivulliset tai sitten se korvia raastavasti karjuva mukelo. Lentokoneessa istut pahimmassa tapauksessa vielä sen karjuvan lapsen vieressä, joka rääkyy puolet 6 tunnin matkasta. Ja pois et pääse. Siinä ei auta edes korvatulpat.

Kannatan lapsiperheille omaa äänieristettyä osastoa jossa voivat nauttia ihan yhdessä.

Mua ei ikinä ole häirinnyt yksikään aikuinen kanssamatkustaja, vauva tai huonosti kasvatettu leikki-ikäinen sensijaan montakin kertaa.