Päätin lopettaa nyt kokonaan "parisuhteen hoidon"

Luin koko ketjun vaikka oli kyllä tylsää luettavaa. Olen oppinut elämässäni, että en halua muuttua katkeraksi. Kaikki ei todellakaan ole kuin Strömsössä mutta ei siihen yhtä syyllistä ole. Ap:n kommenteista puuttui täysin huumori ja lämpö, ymmärrys elämään, ei ollut iloa, mitään mikä herättäisi sympatiaa. Sinusta sai kuvan: nainen, ei nuori eikä vanha, naimisissa, lapsia, rasvaprosentti alle 15, käy salilla, tyytymätön, kyllästynyt, luovuttanut. Ei kauheasti hohtoa.

Jospa lakkaisit säälimästä itseäsi ja marisemasta, elämän valttikorttien hukkaajien virta on loputon. Kukaan muu ei ole vastuussa sinun onnestasi, sinun on otettava se omiin kätösiisi. Ajattele mikä on hyvin. Tee asioita, jotka tuottavat sinulle iloa. Huolehdi mielestäsi, onni on asenne ja ymmärrys. Lakkaa vaatimasta mieheltäsi mitään (joo, sanoit, että et vaadi ja kohtelet ystävällisesti, teet mitä pyydetään, mutta marttyyrin viitta heilahti tuossakin).

Toista et voi muuttaa, vain itseäsi. Nyt vanhempana vasta ymmärtää mikä voima tuohon kätkeytyy. Kun päätät olla tyytyväinen ja onnellinen niin muut huomaavat muutoksen ja pikkuhiljaa joko kääntyvät puoleesi tai jos he eivät ole sinun ihmisiäsi niin eivät kestä onneasi ja tilanne selkiytyy. Ei sinulla ole rajattomasti aikaa käytettävissäsi, lakkaa odottamasta milloin miehesi kohtelee sinua naisena, kohtele itseäsi naisena. Ei se onni tule muiden ihmisten kautta vaan itsestäsi. Sano, että olet urhea nainen ja ansaitset hyvää. Tee hyvää, ole hyvä, arvosta itseäsi, lopeta valitus ja ala elää.

Näitä sun viestejä on surullista lukea, ap. Totuus on se, että tämä tuhoa sut pikkuhiljaa. Mitä tekisi sivusuhde? Sitä samaa.

Sanoit, että erossa lapset menisivät miehelle. Enpä usko. Oikeus katsoo teidän kummankin taustat läpi ja sen minkälaisia olette vanhempina lapsillenne, jos siis huoltajuuskiista tulisi. Jos hoidat lapsia hyvin ja rakastat heitä, etkä kuluta elämää väkivaltaan tai päihteisiin etkä laiminlyö perhe-elämää, mitään ei ole syytä huoleen. Itsestään huolehtiminen ei ole syntiä, jos mies päättää nälviä sun ulkonäöstä eron jälkeen lapsista taistellessa.

Olet kokenut henkistä väkivaltaa, ja ihmettelen että miten sun pääsi on kestänyt sitä kaikkea. Tulet vielä katumaan sitä, että tuhlaat elämäsi tähän kaikkeen. Sanon tuosta sivusuhteesta sen verran, että jos kiinni jäät niin sekoitat pakkaa vielä enemmän.

Puhun nyt itse rankan eron ja huoltajuusriidan läpikäyneenä.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin se miehes huomaa. Mä lopetin just siivoamisen, ruoan laiton sille, pyykinpesun yms. Ihan vaan sen takia että mä en enää jaksa. Yhden lapsen kanssa olen kotona ja toista odotan viimeisilläni. Kaikki pyynnöt mitä esitän miehelle, menee toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Ei tee kotona koskaan mitään eikä osallistu minkään asioiden hoitoon tai organisointiin. Vauva syntyy lähipäivinä eikä sänkyä ole kasattu, vaatteita pesty, petivaatteita pesty, kaukaloa haettu, ei mitään. Mies aina sanoo että hän ei kerkeä kun käy töissä. Ihan perus virka työajat sillä on, kummasti kaikkien muiden miehet kerkeää. Ja kummasti sillä on töiden jälkeen aikaa käydä salilla, harrastuksissa, menoillaan, nukkua ip unia yms.

Mun pointti on se että ei ne assholet huomaa kun nainen lyö hanskat tiskiin. Ehkä se huomaa kun joku päivä oon pakannu mun ja lasten kamat ja muuttanu pois. En tiedä huomaako sittenkään. Näin kauan oon tätä kestäny vaa lasten takia. Nyt kattelen aktiivisesti mulle ja lapsille asuntoa. Lapsethan tästä tulee kärsimään mutta nyt mun on pakko ajatella kerran edes itseäni myös. Ot

MIKSI  olet mennyt tekemään vielä toisenkin lapsen moisen assholen kanssa? Eiku niin, kun mies "muuttui lapsen saamisen jälkeen..."

Hoh hoi, katsopa peiliin. Olisiko pitänyt tehdä elämällään jotain muuta kuin vääntää lapsia hänen kanssaan.

No nytpä on tilanne se, että mies on jo huomannut ja haluaa puhua suhteesta. Kiitos kommenteista. Nyt päätän ketjun tähän. Ap

Ap taitaa olla sen tyypin naisia, jotka valittaa passiivisaggressiivusena mutta ymmärrys ei riitä tekemään asialle mitään. Miehen pitäisi pelastaa hänen naisellisuutensa. Voi helvetti. Jos nainen on naisellinen, nauttii elämästä ja on sinut itsensä kanssa niin miehet tarraa kiinni kuin kärpäspaperiin. Marisijassa ei ole mitään kiinnostavaa.

Miestäni odotat paikkaamaan itsetuntosi, siinähän odottelet. Jospa ensin tykkäisit itse itsestäsi ja tekisit jotain mukavia asioita, arvostaisivat terveyttäsi ja nauttisit elämästä niin seuraavat asiat tapahtuvat vuorollaan.

Esimerkki:

1) nainen tulee pihaan, hikisenä ja kulmat kurtussa, olin salilla, etkö yhtään arvosta, että käytin kaksi tuntia treenatakseni reisiä ja persettä, katso kuinka tiukat ne ovat ikäisekseni naiseksi, sinä et halua panna minua siltikään, olen onneton.

2) nainen tulee pihaan, hikisenä ja iloisena, mahtava treeni, mahtava päivä, kato mikä hauis, nostan vaikka auton, mites te ootte pärjänneet, mä meen suihkuun, tehdäänkö jotain sapuskaa kohta? Heippa, nähään kohta, ootte rakkaat!

Joopa joo, "mies on huomannut ja haluaa puhua suhteesta", en usko. Ap hermostui kunnes saanut mieleistään palautetta ketjusta, että voisi muka jotenkin vaikuttaa omalla ajattelultaan ja toiminnallaan tilanteeseen. Aloittaa kohta uuden ketjun, mieheni ei arvosta minua. So boaring.

Työnnä ap hanuriisi ne alapeukut ja tee jotain elämällesi, rasvaprosentti ei mittaa älyä ja ymmärrystä. Vitun ärsyttäviä tuollaiset hiiret.

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo, "mies on huomannut ja haluaa puhua suhteesta", en usko. Ap hermostui kunnes saanut mieleistään palautetta ketjusta, että voisi muka jotenkin vaikuttaa omalla ajattelultaan ja toiminnallaan tilanteeseen. Aloittaa kohta uuden ketjun, mieheni ei arvosta minua. So boaring.

Kyllä itse asiassa sain paljonkin mielestäni erittäin rakentavaa palautetta. Ja omassa asenteessani myös on omastakin mielestäni paljon pielessä. Joten vaikka mies nyt tosiaan jo huomasi ettei kaikki ole kunnossa ja otti asian puheeksi, ei se takaa etten aloittaisi vielä joskus aiheesta uutta ketjua. Täytyy sitten vain muunnella faktoja sen verran, etten jää kiinni että minä se taas tilitän... Ap

Miten sä viittit pelleillä elämälläsi, ap? Sä vaan odottelet ja nyt kun mies huomaa ja mies on tosissaan ja mies haluaa puhua.. no toivottavasti asiat järjestyy. Sähän vaan elät sun elämää passiivisena ja odotat et miehellä on vastaukset. Koitahan reipastua, kiviriippa joka vaan odottaa asioita tapahtuvan on aika vaikee kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Miten sä viittit pelleillä elämälläsi, ap? Sä vaan odottelet ja nyt kun mies huomaa ja mies on tosissaan ja mies haluaa puhua.. no toivottavasti asiat järjestyy. Sähän vaan elät sun elämää passiivisena ja odotat et miehellä on vastaukset. Koitahan reipastua, kiviriippa joka vaan odottaa asioita tapahtuvan on aika vaikee kumppani.

Mulla on ala-asteelta saakka ollut tunne, etten viehätä vastakkaista sukupuolta kuten jotkut nätimmät ja tyttömäisemmät tytöt. Miten muuten vakuuttuisin muusta kuin huomion kautta? Ap joka näköjään yhä roikkuu ketjussa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sä viittit pelleillä elämälläsi, ap? Sä vaan odottelet ja nyt kun mies huomaa ja mies on tosissaan ja mies haluaa puhua.. no toivottavasti asiat järjestyy. Sähän vaan elät sun elämää passiivisena ja odotat et miehellä on vastaukset. Koitahan reipastua, kiviriippa joka vaan odottaa asioita tapahtuvan on aika vaikee kumppani.

Mulla on ala-asteelta saakka ollut tunne, etten viehätä vastakkaista sukupuolta kuten jotkut nätimmät ja tyttömäisemmät tytöt. Miten muuten vakuuttuisin muusta kuin huomion kautta? Ap joka näköjään yhä roikkuu ketjussa

Ap, älä nyt tähän lopeta. Kerro toki, mitä mies huomasi, mistä hän haluaa puhua ja miten tilanne etenee!

Aikuistumalla ap, että viehätysvoima on muutakin kuin naama ja kroppa. Elämänilo, olemalla hyvä ihminen, lämpö. Olemalla avoin, olemalla oma itsensä. Tunne on tunnetila, josta voi päättää itse, joko niin että antaa tunteen kutistaa itsensä tai päättämällä että minä siirrän tuon tunteen sivuun ja päätän olla arvokas ihminen, elämäni arvoinen ja seksikäs, saatana soikoon. Miehesi varmaan ahdistuu tahtomattaan, että hänen pitäisi paikata huono itsetuntosi. Paikkaa se itse niin teillä on mahdollisuus hyvään parisuhteeseen. Kuka sinut tuntee paremmin ja voi olla paras ystäväsi kuin sinä itse?

Vierailija kirjoitti:

Miten sä viittit pelleillä elämälläsi, ap? Sä vaan odottelet ja nyt kun mies huomaa ja mies on tosissaan ja mies haluaa puhua.. no toivottavasti asiat järjestyy. Sähän vaan elät sun elämää passiivisena ja odotat et miehellä on vastaukset. Koitahan reipastua, kiviriippa joka vaan odottaa asioita tapahtuvan on aika vaikee kumppani.

Tässä on paljon samaa mitä mies halusi sanoa. Ja sanoi myös, ettei häntä huvita kehua minua, koska on niin pettynyt mm siihen miten perheenäitiyteen kuuluvista asioista suoriuduin. Ja että teen yksittäisistä kommenteista liian ison numeron eikä niistä jankkaamisesta tule loppua - tuossa kohtaa suuttui. Ap

Vierailija kirjoitti:

No nytpä on tilanne se, että mies on jo huomannut ja haluaa puhua suhteesta. Kiitos kommenteista. Nyt päätän ketjun tähän. Ap

Jo oli aika! Älä lopeta ketjua tähän! Haluamme kuulla, että mihin keskustelunne johti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nytpä on tilanne se, että mies on jo huomannut ja haluaa puhua suhteesta. Kiitos kommenteista. Nyt päätän ketjun tähän. Ap

Jo oli aika! Älä lopeta ketjua tähän! Haluamme kuulla, että mihin keskustelunne johti.

Niin siis ollaan me monestikin puhuttu näistä samoista asioista aikaisemmin. Tässähän tavallaan kummankin traumat kolahtavat pahasti vastakkain ja tilanne paisuu. Mutta mulle ensisijainen tehtävä on nyt tosiaan sen miehestä riippumattoman itsetunnon rakentaminen. Se on nyt parisuhdettakin ensisijaisempi asia. Enkä tosiaan nyt edelleenkään enää panosta parisuhteeseen pakonomaisesti ainakaan kuten viimeiset 3 vuotta olen tehnyt ja samaan aikaan osoittanut vähintäänkin epäsuoraan olevani mieheen tyytymätön. Siitä koko keskustelu lähtikin liikkeelle että mies sanoi että hänestä on pitkään tuntunut siltä, että minä suhtaudun häneen kielteisesti. Vaikka omasta mielestäni olen yrittänyt parantaa parisuhdetta! Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nytpä on tilanne se, että mies on jo huomannut ja haluaa puhua suhteesta. Kiitos kommenteista. Nyt päätän ketjun tähän. Ap

Jo oli aika! Älä lopeta ketjua tähän! Haluamme kuulla, että mihin keskustelunne johti.

Niin siis ollaan me monestikin puhuttu näistä samoista asioista aikaisemmin. Tässähän tavallaan kummankin traumat kolahtavat pahasti vastakkain ja tilanne paisuu. Mutta mulle ensisijainen tehtävä on nyt tosiaan sen miehestä riippumattoman itsetunnon rakentaminen. Se on nyt parisuhdettakin ensisijaisempi asia. Enkä tosiaan nyt edelleenkään enää panosta parisuhteeseen pakonomaisesti ainakaan kuten viimeiset 3 vuotta olen tehnyt ja samaan aikaan osoittanut vähintäänkin epäsuoraan olevani mieheen tyytymätön. Siitä koko keskustelu lähtikin liikkeelle että mies sanoi että hänestä on pitkään tuntunut siltä, että minä suhtaudun häneen kielteisesti. Vaikka omasta mielestäni olen yrittänyt parantaa parisuhdetta! Ap

Eli parisuhteeseen panostaminen ja miehen rakastaminen on kielteisesti suhtautumista. Älä sitten panosta suhteeseen vaan elä oma elämääsi. Pistä mies kaipaamaan sua enemmän lopettamalla huomioiminen.

Miehesi elää liikaa menneisyydessä, jos on ikuisesti katkera. Pyytäkää anteeksi toisiltanne ja jatkakaa eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nytpä on tilanne se, että mies on jo huomannut ja haluaa puhua suhteesta. Kiitos kommenteista. Nyt päätän ketjun tähän. Ap

Jo oli aika! Älä lopeta ketjua tähän! Haluamme kuulla, että mihin keskustelunne johti.

Niin siis ollaan me monestikin puhuttu näistä samoista asioista aikaisemmin. Tässähän tavallaan kummankin traumat kolahtavat pahasti vastakkain ja tilanne paisuu. Mutta mulle ensisijainen tehtävä on nyt tosiaan sen miehestä riippumattoman itsetunnon rakentaminen. Se on nyt parisuhdettakin ensisijaisempi asia. Enkä tosiaan nyt edelleenkään enää panosta parisuhteeseen pakonomaisesti ainakaan kuten viimeiset 3 vuotta olen tehnyt ja samaan aikaan osoittanut vähintäänkin epäsuoraan olevani mieheen tyytymätön. Siitä koko keskustelu lähtikin liikkeelle että mies sanoi että hänestä on pitkään tuntunut siltä, että minä suhtaudun häneen kielteisesti. Vaikka omasta mielestäni olen yrittänyt parantaa parisuhdetta! Ap

Eli parisuhteeseen panostaminen ja miehen rakastaminen on kielteisesti suhtautumista. Älä sitten panosta suhteeseen vaan elä oma elämääsi. Pistä mies kaipaamaan sua enemmän lopettamalla huomioiminen.

Miehesi elää liikaa menneisyydessä, jos on ikuisesti katkera. Pyytäkää anteeksi toisiltanne ja jatkakaa eteenpäin.

Niin teenkin! Se on totta, että panostamisessani on ollut mukana vaativaa sävyä. Eli ei se ihan nappiin ole useinkaan mennyt. Ei mies sanonut olevansa koko ajan katkera ollut, se vain tulee pintaan kun on joku uusi vaikea tilanne ja minä syytän häntä jostain. Ja olenhan minäkin ollut katketa välillä vuosienkin takaisista sanomisista. Ap

Jos te pystytte sopimaan että arjessa suhtaudutte toisiinne avoimesti, kunnioittavasti ja ystävällisesti, puhutte nätisti ettekä syyttele toisianne, otatte aikaa itsellenne ja teette asioita yhdessä perheenä.. niin luulisin, että parisuhdekin alkaa taas ajan kuluessa kummasti kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos te pystytte sopimaan että arjessa suhtaudutte toisiinne avoimesti, kunnioittavasti ja ystävällisesti, puhutte nätisti ettekä syyttele toisianne, otatte aikaa itsellenne ja teette asioita yhdessä perheenä.. niin luulisin, että parisuhdekin alkaa taas ajan kuluessa kummasti kiinnostaa.

Ehkä, tai sitten ei. Yksi kasvun paikka mulle on se, etten vaatisi takeita minkään asian sujumisesta mieleni mukaisesti. Eihän sitä kukaan voi taata, että miestä tulee parisuhde (kuten minä haluaisin) ikinä kiinnostamaan. Ja sekin on yksi mahdollinen skenaario, että mies ei vain oikeasti pidä minua haluttavana enää (joskus tulevaisuudessa ainakaan kun olen vielä vanhempi ja naama roikkuu entistä enemmän). Ap

Kyllä, miehestä riippumattoman itsetunnon hankkiminen olisi tosiaan kaikkein tärkeintä, aivan riippumatta siitä, mitä parisuhteelle tai millekään muulle asialle käy. Kroppa on jo varmasti kunnossa, tarvittaisiin pääsyä ihmisten ilmoille, pois näköalattomasta kotielämästä ja oman pään sisältä. Ja, no, mielellään sinne terapiaankin. Siis oikeasti suosittelisin, edes yksi kerta viikossa.

Veikkaan, että siinä vaiheessa, kun iloitset elämästä miehestä ja hänen sanomisistaan riippumatta, miehen tyytymättömyys räjähtää käsiin. Se itsetunnottomuus kun oli tärkeä ellei tärkein kumppaninvalintakriteeri. Mutta ei se siinä vaiheessa enää vauhtia haittaa.

297