Päätin lopettaa nyt kokonaan "parisuhteen hoidon"

Täs on ny selkeesti kyse siitä, että miehen saalistusviettiä ei olla huomioitu. Jos kaikki tulee koko ajan nenän eteen kannettuna, niin se alkaa olla itsestäänselvä asia, jossa ei ole haastetta. Haastakaa miehiänne ja herättäkää saalistusvietti jälleen eloon - älkää passatko ja uhriutuko.

Ihme tollukoita täällä, jotka eivät tajua että pitäähän se kumppani huomioida myös miehenä tai naisena, eikä pelkästään sinä toisena tyyppinä joka asuu täällä ja hoitaa lapsia ja käy kaupassa. En minäkään suostuisi olemaan mikään kämppäkaveri. Siinä vaiheessa jos emäntä ei enää näe minua miehenä tai minä häntä naisena, on aika ottaa eri suunnat. Se ei ole liikaa vaadittu, se on päinvastoin perusedellytys, jonka pohjalta suhde on alunperin syntynytkin.

Mekano kirjoitti:

Täs on ny selkeesti kyse siitä, että miehen saalistusviettiä ei olla huomioitu. Jos kaikki tulee koko ajan nenän eteen kannettuna, niin se alkaa olla itsestäänselvä asia, jossa ei ole haastetta. Haastakaa miehiänne ja herättäkää saalistusvietti jälleen eloon - älkää passatko ja uhriutuko.

No jos siitä on kyse, niin eiköhän mies aika pian huomaa, etten halua häntä (tai ylipäätään seksiä) enää. Koska seksuaalinen itsetuntoni on tuhoutunut. Saapa nähdä, alkaako kiinnostaa sitten yrittää sitä jotenkin palauttaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi väittää että haukkuminen tms olisi läheskään jatkuvaa. Ja siihen mieskin vetoaa, että montako prosenttia yhdessäiloajastani hän mitään ikävää ikinä on sanonut. Mies vain joskus ajattelee ääneen asioita minusta, joita ei kannattaisi tehdä, mikäli haluasi tukea ennestään huteraa itsetuntoani. Olin ja olen niin käsittämättömän pettynyt kun todella pitkän ajan jälkeen meni huomauttamaan naamani juonteista. Ja kyllä minunkin mieheni välillä vähän yrittää minua huomioida, tarkkailen tilannetta nyt ikään kuin etäältä. Se on totta että ahdistukseen helpotus ei enää voi tulla miehen sanoista tai teoista. Minun on itse hoidettava se asia miehestä riippumattomin keinoin. Mulla ei ole aikaa mennä terapiaan, kuten olen sanonut, kaikki oma aikani menee liikuntaan ja ulkonäön hoitamiseen. Ap

Ilmeisesti se rasvaprosentti 15 ja roikkuva naama juonteineen ei ole vaivansa arvoista, jos kaikki aikasi menee ulkonäön ylläpitoon. Mitä jos vaikka alkaisit lukea kaunokirjallisuutta ja sivistäisit itseäsi tms. Vaikutat aika rasittavalta omaan napaan tuijottelijalta.

Sulle tahdon sanoa vain että vaikutat ihmiseltä joka tykkää lyödä lyötyä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tuskin se miehes huomaa. Mä lopetin just siivoamisen, ruoan laiton sille, pyykinpesun yms. Ihan vaan sen takia että mä en enää jaksa. Yhden lapsen kanssa olen kotona ja toista odotan viimeisilläni. Kaikki pyynnöt mitä esitän miehelle, menee toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Ei tee kotona koskaan mitään eikä osallistu minkään asioiden hoitoon tai organisointiin. Vauva syntyy lähipäivinä eikä sänkyä ole kasattu, vaatteita pesty, petivaatteita pesty, kaukaloa haettu, ei mitään. Mies aina sanoo että hän ei kerkeä kun käy töissä. Ihan perus virka työajat sillä on, kummasti kaikkien muiden miehet kerkeää. Ja kummasti sillä on töiden jälkeen aikaa käydä salilla, harrastuksissa, menoillaan, nukkua ip unia yms.

Mun pointti on se että ei ne assholet huomaa kun nainen lyö hanskat tiskiin. Ehkä se huomaa kun joku päivä oon pakannu mun ja lasten kamat ja muuttanu pois. En tiedä huomaako sittenkään. Näin kauan oon tätä kestäny vaa lasten takia. Nyt kattelen aktiivisesti mulle ja lapsille asuntoa. Lapsethan tästä tulee kärsimään mutta nyt mun on pakko ajatella kerran edes itseäni myös. Ot

Mikset pese niitä vaatteita ite? Mulla on kaksi lasta ja koti kiilto vaikka mies käy töissä ja molemmat lapset kotona

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi väittää että haukkuminen tms olisi läheskään jatkuvaa. Ja siihen mieskin vetoaa, että montako prosenttia yhdessäiloajastani hän mitään ikävää ikinä on sanonut. Mies vain joskus ajattelee ääneen asioita minusta, joita ei kannattaisi tehdä, mikäli haluasi tukea ennestään huteraa itsetuntoani. Olin ja olen niin käsittämättömän pettynyt kun todella pitkän ajan jälkeen meni huomauttamaan naamani juonteista. Ja kyllä minunkin mieheni välillä vähän yrittää minua huomioida, tarkkailen tilannetta nyt ikään kuin etäältä. Se on totta että ahdistukseen helpotus ei enää voi tulla miehen sanoista tai teoista. Minun on itse hoidettava se asia miehestä riippumattomin keinoin. Mulla ei ole aikaa mennä terapiaan, kuten olen sanonut, kaikki oma aikani menee liikuntaan ja ulkonäön hoitamiseen. Ap

Ilmeisesti se rasvaprosentti 15 ja roikkuva naama juonteineen ei ole vaivansa arvoista, jos kaikki aikasi menee ulkonäön ylläpitoon. Mitä jos vaikka alkaisit lukea kaunokirjallisuutta ja sivistäisit itseäsi tms. Vaikutat aika rasittavalta omaan napaan tuijottelijalta.

Sulle tahdon sanoa vain että vaikutat ihmiseltä joka tykkää lyödä lyötyä. Ap

Itse asiassa en halua lyödä lyötyä, vaan haluan ravistella sinut hereillä kuplastasi, ulos maailmaan, näkemään asiat mittasuhteissaan. Oletko ap terve, onko lapset ja mies? Onko sulla työpaikka? Entä miehelläsi? Perusasiat kunnossa? Mieti, mitä elämältä haluat ja ryhdy toimimaan. Älä syyllistä muita hyvin- tai pahoinvoinnistasi. Ja tee jotain muuta kuin tuijota silmät kiiluen rasvaprosentteja ja ulkonäköä, ihmisessä kun on noin keskimääräisesti muutakin kiinnostavaa. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi väittää että haukkuminen tms olisi läheskään jatkuvaa. Ja siihen mieskin vetoaa, että montako prosenttia yhdessäiloajastani hän mitään ikävää ikinä on sanonut. Mies vain joskus ajattelee ääneen asioita minusta, joita ei kannattaisi tehdä, mikäli haluasi tukea ennestään huteraa itsetuntoani. Olin ja olen niin käsittämättömän pettynyt kun todella pitkän ajan jälkeen meni huomauttamaan naamani juonteista. Ja kyllä minunkin mieheni välillä vähän yrittää minua huomioida, tarkkailen tilannetta nyt ikään kuin etäältä. Se on totta että ahdistukseen helpotus ei enää voi tulla miehen sanoista tai teoista. Minun on itse hoidettava se asia miehestä riippumattomin keinoin. Mulla ei ole aikaa mennä terapiaan, kuten olen sanonut, kaikki oma aikani menee liikuntaan ja ulkonäön hoitamiseen. Ap

Ilmeisesti se rasvaprosentti 15 ja roikkuva naama juonteineen ei ole vaivansa arvoista, jos kaikki aikasi menee ulkonäön ylläpitoon. Mitä jos vaikka alkaisit lukea kaunokirjallisuutta ja sivistäisit itseäsi tms. Vaikutat aika rasittavalta omaan napaan tuijottelijalta.

Sulle tahdon sanoa vain että vaikutat ihmiseltä joka tykkää lyödä lyötyä. Ap

Itse asiassa en halua lyödä lyötyä, vaan haluan ravistella sinut hereillä kuplastasi, ulos maailmaan, näkemään asiat mittasuhteissaan. Oletko ap terve, onko lapset ja mies? Onko sulla työpaikka? Entä miehelläsi? Perusasiat kunnossa? Mieti, mitä elämältä haluat ja ryhdy toimimaan. Älä syyllistä muita hyvin- tai pahoinvoinnistasi. Ja tee jotain muuta kuin tuijota silmät kiiluen rasvaprosentteja ja ulkonäköä, ihmisessä kun on noin keskimääräisesti muutakin kiinnostavaa. Tsemppiä!

Eli onko mielestäsi kuplassa elämistä se, jos haluaisi kokea olevansa haluttava nainen, etenkin kun on vielä nähnyt vaivaa sen eteen?! Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi väittää että haukkuminen tms olisi läheskään jatkuvaa. Ja siihen mieskin vetoaa, että montako prosenttia yhdessäiloajastani hän mitään ikävää ikinä on sanonut. Mies vain joskus ajattelee ääneen asioita minusta, joita ei kannattaisi tehdä, mikäli haluasi tukea ennestään huteraa itsetuntoani. Olin ja olen niin käsittämättömän pettynyt kun todella pitkän ajan jälkeen meni huomauttamaan naamani juonteista. Ja kyllä minunkin mieheni välillä vähän yrittää minua huomioida, tarkkailen tilannetta nyt ikään kuin etäältä. Se on totta että ahdistukseen helpotus ei enää voi tulla miehen sanoista tai teoista. Minun on itse hoidettava se asia miehestä riippumattomin keinoin. Mulla ei ole aikaa mennä terapiaan, kuten olen sanonut, kaikki oma aikani menee liikuntaan ja ulkonäön hoitamiseen. Ap

Ilmeisesti se rasvaprosentti 15 ja roikkuva naama juonteineen ei ole vaivansa arvoista, jos kaikki aikasi menee ulkonäön ylläpitoon. Mitä jos vaikka alkaisit lukea kaunokirjallisuutta ja sivistäisit itseäsi tms. Vaikutat aika rasittavalta omaan napaan tuijottelijalta.

Sulle tahdon sanoa vain että vaikutat ihmiseltä joka tykkää lyödä lyötyä. Ap

Itse asiassa en halua lyödä lyötyä, vaan haluan ravistella sinut hereillä kuplastasi, ulos maailmaan, näkemään asiat mittasuhteissaan. Oletko ap terve, onko lapset ja mies? Onko sulla työpaikka? Entä miehelläsi? Perusasiat kunnossa? Mieti, mitä elämältä haluat ja ryhdy toimimaan. Älä syyllistä muita hyvin- tai pahoinvoinnistasi. Ja tee jotain muuta kuin tuijota silmät kiiluen rasvaprosentteja ja ulkonäköä, ihmisessä kun on noin keskimääräisesti muutakin kiinnostavaa. Tsemppiä!

Eli onko mielestäsi kuplassa elämistä se, jos haluaisi kokea olevansa haluttava nainen, etenkin kun on vielä nähnyt vaivaa sen eteen?! Ap

Haluttavuus ei välttämättä synny siitä alhaisesta rasvaprosentista yms. Se voi olla ihan jotain muuta, mitä, sitä sun pitäisi alkaa tutkiskella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi väittää että haukkuminen tms olisi läheskään jatkuvaa. Ja siihen mieskin vetoaa, että montako prosenttia yhdessäiloajastani hän mitään ikävää ikinä on sanonut. Mies vain joskus ajattelee ääneen asioita minusta, joita ei kannattaisi tehdä, mikäli haluasi tukea ennestään huteraa itsetuntoani. Olin ja olen niin käsittämättömän pettynyt kun todella pitkän ajan jälkeen meni huomauttamaan naamani juonteista. Ja kyllä minunkin mieheni välillä vähän yrittää minua huomioida, tarkkailen tilannetta nyt ikään kuin etäältä. Se on totta että ahdistukseen helpotus ei enää voi tulla miehen sanoista tai teoista. Minun on itse hoidettava se asia miehestä riippumattomin keinoin. Mulla ei ole aikaa mennä terapiaan, kuten olen sanonut, kaikki oma aikani menee liikuntaan ja ulkonäön hoitamiseen. Ap

Ilmeisesti se rasvaprosentti 15 ja roikkuva naama juonteineen ei ole vaivansa arvoista, jos kaikki aikasi menee ulkonäön ylläpitoon. Mitä jos vaikka alkaisit lukea kaunokirjallisuutta ja sivistäisit itseäsi tms. Vaikutat aika rasittavalta omaan napaan tuijottelijalta.

Sulle tahdon sanoa vain että vaikutat ihmiseltä joka tykkää lyödä lyötyä. Ap

Itse asiassa en halua lyödä lyötyä, vaan haluan ravistella sinut hereillä kuplastasi, ulos maailmaan, näkemään asiat mittasuhteissaan. Oletko ap terve, onko lapset ja mies? Onko sulla työpaikka? Entä miehelläsi? Perusasiat kunnossa? Mieti, mitä elämältä haluat ja ryhdy toimimaan. Älä syyllistä muita hyvin- tai pahoinvoinnistasi. Ja tee jotain muuta kuin tuijota silmät kiiluen rasvaprosentteja ja ulkonäköä, ihmisessä kun on noin keskimääräisesti muutakin kiinnostavaa. Tsemppiä!

Eli onko mielestäsi kuplassa elämistä se, jos haluaisi kokea olevansa haluttava nainen, etenkin kun on vielä nähnyt vaivaa sen eteen?! Ap

Haluttavuus ei välttämättä synny siitä alhaisesta rasvaprosentista yms. Se voi olla ihan jotain muuta, mitä, sitä sun pitäisi alkaa tutkiskella.

Eli joka tapauksessa minussa on vikaa, miehessä ei, ja minun pitäisi mielestäsi edelleen jatkuvasti miettiä miten saisin miehen haluamaan itseäni ja yrittää miellyttää? En jaksa enää, enkä siis halua koko seksiä enää. Haluan silti treenata. Ymmärrätkö? Ap

Mieshän se usein on tuossa asemassa parisuhteessa: valittaa ettei saa seksiä, nainen ei huomioi, on vain lapsi- ja perhekeskeinen, mies ei koe itseään haluttavaksi jne jne ja sitten lopulta hänen raukan on haettava huomiota muilta naisilta ja päädyttävä vieraaseen petiin.

No mietitään tällaisen miehen naista, koska hän voisi olla verrattavissa aloittajan mieheen. Miksi se miesparan nainen ei halua seksiä? Koska se mies ei ota vastuuta. Nainen on se joka miettiin perheen kaikki asiat, miettiin taloutta ja lasten harrastuksia ja rahan riittämistä ja sitä ja tätä. Se mies on diminutoinut itsensä yhdeksi (hankalanpuoleiseksi) lapseksi koko porukassa. Nainen halveksii miestään, ehkä itse sitä tiedostamattaan, koska ei koe olevansa toisen aikuisen ihmisen kanssa parisuhteessa. Hän kokee miehensä asettuneen hankalan siipeilijäkakaran asemaan ja on suunnattoman pettynyt koko ukkoon.

Onko tästä kyse teillä, aloittaja, käänteisesti? Arvostaako miehesi sinua, enkä nyt tarkoita seksiä ja naamaa, vaan henkistä panostasi, vastuunkantoa, aikuisuutta? Jos toista ei voi arvostaa ei sitä niin liiemmälti huvita pannakaan. Jos sinussa ei tosiaan muuta ole kuin tuijottelu rasvaprosentteihin ja jatkuva kälkätys niin enpä ihmettele  miestäsikään... Oletko ihminen jota voi ja kannattaa arvostaa?

Joo enpä varmasti ole, ainakaan jos mieheltä kysyisi, paitsi ehkä hetkittäin (kun onhan se silloin tällöin seksiäkin halunnut). Ap

Vierailija kirjoitti:

Joo enpä varmasti ole, ainakaan jos mieheltä kysyisi, paitsi ehkä hetkittäin (kun onhan se silloin tällöin seksiäkin halunnut). Ap

Eli hän tyydyttää itsensä sinussa ja jatkaa sitten taas yksinäistä perheenisän puurtamistaan. Sinä et ole hänelle sellainen tuki ja turva ja rinnalla seisova kumppani jota hän toivoisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo enpä varmasti ole, ainakaan jos mieheltä kysyisi, paitsi ehkä hetkittäin (kun onhan se silloin tällöin seksiäkin halunnut). Ap

Eli hän tyydyttää itsensä sinussa ja jatkaa sitten taas yksinäistä perheenisän puurtamistaan. Sinä et ole hänelle sellainen tuki ja turva ja rinnalla seisova kumppani jota hän toivoisi?

En jaksa jatkaa enää tätä keskustelua. Ap

fsdfasdf kirjoitti:

Ihme tollukoita täällä, jotka eivät tajua että pitäähän se kumppani huomioida myös miehenä tai naisena, eikä pelkästään sinä toisena tyyppinä joka asuu täällä ja hoitaa lapsia ja käy kaupassa. En minäkään suostuisi olemaan mikään kämppäkaveri. Siinä vaiheessa jos emäntä ei enää näe minua miehenä tai minä häntä naisena, on aika ottaa eri suunnat. Se ei ole liikaa vaadittu, se on päinvastoin perusedellytys, jonka pohjalta suhde on alunperin syntynytkin.

Justiinsa näin. Entä kun lapset ovat poissa kotoa, siis kasvaneet aikuiseksi ja talo maksettu, niin mikä pitää enää yhdessä ellei parisuhde ole voimissaan.

Ei kannata upota kokonaan äiti tai isä - maahan.

Lasten koti on vanhempien hyvä suhde.

Kyllä sitä kannattaa vaalia. Toki jos se on kokonaan toisen vastuulla niin vaikeaksi menee.

Ja jos ap kaipaa mieheltään huomiota , mies fiksuna ihmisenä antaa sitä vaikka itse ei tarvisi juuri samanlaista ja toisin päin.

Ei omia tarpeita voi pitää esimerkkinä " oikeista" tarpeista. Toista on kuunneltava ja kysyttävä ja hiukan seurailtava että mikä toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo enpä varmasti ole, ainakaan jos mieheltä kysyisi, paitsi ehkä hetkittäin (kun onhan se silloin tällöin seksiäkin halunnut). Ap

Eli hän tyydyttää itsensä sinussa ja jatkaa sitten taas yksinäistä perheenisän puurtamistaan. Sinä et ole hänelle sellainen tuki ja turva ja rinnalla seisova kumppani jota hän toivoisi?

En jaksa jatkaa enää tätä keskustelua. Ap

Kyllähän monesti nainen on miehelle sitä varten johon nussitaan siemenet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo enpä varmasti ole, ainakaan jos mieheltä kysyisi, paitsi ehkä hetkittäin (kun onhan se silloin tällöin seksiäkin halunnut). Ap

Eli hän tyydyttää itsensä sinussa ja jatkaa sitten taas yksinäistä perheenisän puurtamistaan. Sinä et ole hänelle sellainen tuki ja turva ja rinnalla seisova kumppani jota hän toivoisi?

Tätä minäkin epäilin koko ketjun ajan. En väitä, etteikö miehessä ole vikaa, mutta koko ajan mietin, että mies on selvästi turhautunut ja väsynyt, ei jaksa kuin aivottomasti tuijottaa elokuvaa, kun on koko päivän organisoinut lasten menoja ja perheen arkea, samalla kun vaimo on juossut jumpissa ja pitänyt yllä ulkonäköään. Kun mies ei selvästi ole mikään avautuja, ei hän myöskään saa sanottua, että kaipaisi rinnalleen arjen kumppanuutta ja yhdessä tekemisen meininkiä vaan katkeruus purkautuu ulos ilkeinä kommentteina vaimon ulkonäöstä ikään kuin piikkinä siihen, että siihen panostetaan tässä perheessä liikaa.

En tiedä, mikä on totuus ap:n perheen arjesta mutta ihan helppohan on päätellä, että jos mies on enemmän lasten kanssa ja ap:lla on paljon liikuntaharrastuksia, niin vapaa-aika ei jakaudu tasapuolisesti eikä reilusti. Ehkä se haluttavuus ei miehen silmissä synny sillä vonkaamisella vaan nimenomaan sillä että tehdään jotain miehen arkea helpottamaan: hoidetaan osa miehelle ajautuneista tehtävistä, kokataan yhdessä illallista siivotaan yhdessä ja valitaan yhdessä se elokuva, jota katsellaan. Ja kaiken hellyyden ei tarvitsisi aina johtaa seksiin vaan joskus voi kyhnöttää kainalossa ihan vain läheisyyden takia.

Ap, korostan, että en pidä miehen toimia oikeutettuna, en varsinkaan sinun haukkumistasi. Mutta yritän ajatella, mikä on se voima, joka saa miehen näin toimimaan. On vaikea ajatella seksiä, jos arki on jo erittäin kuluttavaa ja ainoa rooli, jota saat vapaa-aikanasi suorittaa, on se isän rooli. Ei se moodi vaihdu pois, vaikka vaimo tulee kosmetologilta ja jumpasta suihkun raikkaana ja valmiina seksiin.

Nyt tulee se ikävin kysymys: mitä teet päivittäin/viikottain miehen hyväksi ilman että taka-ajatuksena on seksi? En tiedä, onko tämä totta, mutta tekstistäsi sai vähän sellaisen kuvan, että teet asioita miehelle vain, jos oletat sen johtavan seksiin ja nyt et enää tee, kun todennäköisyys seksiin tai nimenomaan tietynkaltaiseen seksiin on erittäin pieni.

Kysymys numero kakkonen: minkälainen äiti olet? Miten hoidat lasten hyvinvointia? Kuka päivittää lasten vaatteet, vie lääkäriin/hammaslääkäriin/neuvolaan, valvoo sairaan lapsen kanssa, hoitaa yöheräämiset? Onko miehen lastenhoito ns. leikkimistä, kuskaamista, hauskanpitoa? Kuka tekee ruoan, pesee vaatteet, vaihtaa vaipat, opettaa ajamaan polkupyörällä, vie kaverisynttäreille, varaa harrastukset jne.?

Suurimmalle osalle ihmisistä olisi hyötyä terapiasta, niin sinullekin ap. Joko pari- tai yksilöterapiaa. Ensinnäkin itsetuntoasi täytyisi vahvistaa. Opetella rakastamaan jokaista ryppyäänkin! Toiseksi millainen äitisuhde miehelläsi on ollut? Hän voi heijastaa äitiinsä kohdistuneita tunteita/aggressioita nyt sinuun. Kolmanneksi avoimuutta tarvitaan; ehkä miehelläsi on jotakin vaivaa fyysisesti/henkisesti, sen pohtiminen voi viedä kaiken energian eikä seksikään kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä voisin sanoa saman miehelleni, että jos ei kiinnosta niin voit lähteä laputtamaan. Jatkuva negatiivisuus, virheiden etsiminen minusta ja tekemisistäni kyllästyttää. Ennen itkin surkeana kun tuntui ettei mies rakasta ja olen taas tehnyt jotain väärin.

Enää en jaksa murehtia enkä kerjätä hyväksyntää. Elän omaa elämääni ja sanon miehelle että lopettaa nalkuttamisen jos alkaa etsiä virheitä minusta. "En minä nalkuta" puolustautuu mies, mutta on selvästi alkanut vähentää arvosteluaan:)

Minkälainen seksielämä teillä on? Ap

Seksiäkin harrastetaan nykyään useammin, sillä en enää sure enkä märehdi miehen sanomisia. Kun olin pahoilla mielin ei tehnyt mieli tehdä aloitteitakaan.

Miehellä on ollut tapana myös harrastaa mököttämistä ja sen vuoksi seksi on ollut tauolla joskus pitkäänkin. Muistan kun nukuin sohvalla ja itkin surkeaa avioelämäämme. Ehkä olen suremiseni jo surrut, liiton loppu tulee jos on tullakseen, maailmanloppu se ei ole.

Herkkänä hetkenä mies tässä sanoi että tätä (seksiä) pitäisi olla joka päivä että vehje toimisi niin kuin pitää. Siitä on hyvä muistuttaa aina jos mies meinaa vetäytyä mökötykseen. Että nyt harjoitetaan sitä välinettä ettei lakkaa toimimasta!

Kuinka usein ja tekeekö mies seksissä mitä pyydät? Kehuuko koskaan ulkonäköäsi ja/tai seksikkyyttäsi? Sanoin miehelle, että ymmärrän kyllä jos se ei voi taata sitä, ettei koskaan möläytä mitään loukkaavaa, jos koittaisi sitten edes jotenkin sanoin tai teoin hyvittää loukkauksen. Mutta jos sellainen vaataantulo ei kiinnosta, meillä ei enää seksiä tule olemaan, koska en todellakaan halua sellaisen miehen koskevan itseeni jonka sanomisten takia itsetuntoni on miinuksella. Ap

Mies ei arvostele ulkonäköäni, tosin ei ole juuri kehunutkaan. Joskus kauhistelin itse vatsamakkaroitani tietyssä asennossa ja mies sanoi ettei haittaa mitään -ja painoi menemään.

Suhteessa on vielä sen verran herkkä vaihe menossa etten odota mitään maata mullistavaa sängyssä. Hoitelee kyllä minutkin usein loppuun saakka.

Niin kliseistä kuin se onkin, niin muutos lähtee itsestä. Vaikka tuntuu että mies tekee väärin ja on inhottava, se ei latista sinua eikä vaikuta itsetuntoosi jos sinulla on oikea asenne. Itse tajusin tämän vasta äskettäin -kun arvostan itseäni ja pidän itseäni kelvollisena, seksikkäänä ja hyvänä, miehen mielipide ei hetkauta juuri ollenkaan.

Voi olla että tämän ansiosta suhteemme kääntyy parempaan tai sitten pahempaan ja päädymme lopulta eroon, mutta ajattelen niin että minun työni parisuhteemme eteen on se että arvostan itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrotko lapsillekkin sitten et joo isi ja äiti eros... Muuten kaikki oli hyvin mut äiti sai liian vähän kullia?

Sehän olisi valhe, että "Muuten kaikki oli hyvin".

Voisi kertoa myös, että isä unohti, että äiti oli tyttö.

Huoh, ja sitten ihmetellään miksi liitot ei kestä. Kun ollaan vaan "minäminäminäminäminä..." Ei muulla väliä? Osta ap dildo! Runkkaa miehes nähde ni varmana tulee panee! Mistä vetoa?

Mutta kun huomionkipeille ämmille dildon pitää ostaa mies. Eihän se naisen omaa hommaa VOI OLLA.

köökkipsykologi kirjoitti:

Suurimmalle osalle ihmisistä olisi hyötyä terapiasta, niin sinullekin ap. Joko pari- tai yksilöterapiaa. Ensinnäkin itsetuntoasi täytyisi vahvistaa. Opetella rakastamaan jokaista ryppyäänkin! Toiseksi millainen äitisuhde miehelläsi on ollut? Hän voi heijastaa äitiinsä kohdistuneita tunteita/aggressioita nyt sinuun. Kolmanneksi avoimuutta tarvitaan; ehkä miehelläsi on jotakin vaivaa fyysisesti/henkisesti, sen pohtiminen voi viedä kaiken energian eikä seksikään kiinnosta.

Tässä esitetyt spekulaatiot osuvat nappiin. Siis selittävät varmasti osan kokonaistilanteesta. Mutta toisin kuin viimeisen kolmen vuoden aikana, minä en oikeasti halua enää seksiä, en kykene haluamaan, koska seksuaalinen itsetuntoni on tuhoutunut miehen sanomisten ja reaktioiden takia.

Niin ja olen ihan itse ostanut n. 10 dildoa ja onnistunut kyllä saamaan velvollisuusseksiä mieheltä niitä käyttämällä hänen nähtensä useammankin kerran, mutta pidemmän päälle sellainen kerjuu huonontaa tilannetta entisestään.

Ap