Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Päätin lopettaa nyt kokonaan "parisuhteen hoidon"

Vierailija
04.03.2016 |

Olen yrittänyt priorisoida parisuhdetta jo noin kolmen vuoden ajan ja muuttaa sitä paremmaksi omalla toiminnallani. Nyt alan olla vakuuttunut siitä, että se onkin oikeastaan muuttunut entistä huonommaksi, koska tuntuu siltä, ettei miestä kiinnosta ollenkaan sellainen parisuhde, jollaisen minä haluaisin. Miestä ei lainkaan kiinnosta huomioida minua siten kuin mielestäni parisuhteessa pitäisi, seksi ei suju, koska mielestäni mies haluaa yksin päättää asiasta eikä todellakaan keskustella siitä yhtään mitään, eikä edes että teen aloitteita, miestä ei kiinnosta järjestää kahdenkeskistä aikaa ts hankkia lapsille hoitajaa jne ja oikeastaan ainoat asiat joita se kanssani haluaa, on katsoa iltaisin elokuvia tai sarjoja kun lapset nukkuvat ja puhua omista asioistaan, ei ikinä minun asioista. En jaksa enkä halua enää yrittää yksin yhtään mitään tämän suhteen eteen. Haluan vain seurata, mitä mies tekee jos se edes huomaa, että olen lakannut yrittämästä.

Kommentit (307)

Vierailija
201/307 |
05.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ap, sinähän juuri yhdessä tekemässäsi toisessa ketjussa väitit, että treenatulle naiselle olisi aina ottajia (sama siitä 15 % rasvoistaan jankkaava). Kuinkas nyt täällä viimeisimpien kommenttien mukaan yritätkin hyväksyä sen, että et ole seksikäs ja viehättävä?

Itsetuntoni on nyt romahtanut. Eihän kropalla väliä ole, jos ja kun naama roikkuu. Eikä tällainen kroppakaan useampia miehiä miellytä, kun olen lähes rinnatonkin.

Mies kyllä koskee muhun lähes joka päivä jollain tavalla - lähes pelkästään vain lasten nähden eli ehkä ikään kuin esityksenä lapsille, että kyllä isä äitiä huomioi. Ap

Vierailija
202/307 |
05.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä voisin sanoa saman miehelleni, että jos ei kiinnosta niin voit lähteä laputtamaan. Jatkuva negatiivisuus, virheiden etsiminen minusta ja tekemisistäni kyllästyttää. Ennen itkin surkeana kun tuntui ettei mies rakasta ja olen taas tehnyt jotain väärin.

Enää en jaksa murehtia enkä kerjätä hyväksyntää. Elän omaa elämääni ja sanon miehelle että lopettaa nalkuttamisen jos alkaa etsiä virheitä minusta. "En minä nalkuta" puolustautuu mies, mutta on selvästi alkanut vähentää arvosteluaan:)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
203/307 |
05.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minä voisin sanoa saman miehelleni, että jos ei kiinnosta niin voit lähteä laputtamaan. Jatkuva negatiivisuus, virheiden etsiminen minusta ja tekemisistäni kyllästyttää. Ennen itkin surkeana kun tuntui ettei mies rakasta ja olen taas tehnyt jotain väärin.

Enää en jaksa murehtia enkä kerjätä hyväksyntää. Elän omaa elämääni ja sanon miehelle että lopettaa nalkuttamisen jos alkaa etsiä virheitä minusta. "En minä nalkuta" puolustautuu mies, mutta on selvästi alkanut vähentää arvosteluaan:)

Minkälainen seksielämä teillä on? Ap

Vierailija
204/307 |
05.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, sinähän juuri yhdessä tekemässäsi toisessa ketjussa väitit, että treenatulle naiselle olisi aina ottajia (sama siitä 15 % rasvoistaan jankkaava). Kuinkas nyt täällä viimeisimpien kommenttien mukaan yritätkin hyväksyä sen, että et ole seksikäs ja viehättävä?

Itsetuntoni on nyt romahtanut. Eihän kropalla väliä ole, jos ja kun naama roikkuu. Eikä tällainen kroppakaan useampia miehiä miellytä, kun olen lähes rinnatonkin.

Mies kyllä koskee muhun lähes joka päivä jollain tavalla - lähes pelkästään vain lasten nähden eli ehkä ikään kuin esityksenä lapsille, että kyllä isä äitiä huomioi. Ap

Botox, fillereitä kasvoihin? Silarithan voisit ottaa, rasvansiirtoa taas ei varmaankaan kun olet alhaisissa rasvoissa eli ei ole ns. mistä ottaa.

Ei tässä ole hätäpäivää kunhan vähän fiksaisit ulkonäköäsi, kyllä sinäkin voit vielä saada tulevaisuudessa seksielämän!

Vierailija
205/307 |
05.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, sinähän juuri yhdessä tekemässäsi toisessa ketjussa väitit, että treenatulle naiselle olisi aina ottajia (sama siitä 15 % rasvoistaan jankkaava). Kuinkas nyt täällä viimeisimpien kommenttien mukaan yritätkin hyväksyä sen, että et ole seksikäs ja viehättävä?

Itsetuntoni on nyt romahtanut. Eihän kropalla väliä ole, jos ja kun naama roikkuu. Eikä tällainen kroppakaan useampia miehiä miellytä, kun olen lähes rinnatonkin.

Mies kyllä koskee muhun lähes joka päivä jollain tavalla - lähes pelkästään vain lasten nähden eli ehkä ikään kuin esityksenä lapsille, että kyllä isä äitiä huomioi. Ap

Botox, fillereitä kasvoihin? Silarithan voisit ottaa, rasvansiirtoa taas ei varmaankaan kun olet alhaisissa rasvoissa eli ei ole ns. mistä ottaa.

Ei tässä ole hätäpäivää kunhan vähän fiksaisit ulkonäköäsi, kyllä sinäkin voit vielä saada tulevaisuudessa seksielämän!

On kuule harkinnassa. Kun selvästikään en omana itsenäni kelpaa. Ap

Vierailija
206/307 |
05.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, sinähän juuri yhdessä tekemässäsi toisessa ketjussa väitit, että treenatulle naiselle olisi aina ottajia (sama siitä 15 % rasvoistaan jankkaava). Kuinkas nyt täällä viimeisimpien kommenttien mukaan yritätkin hyväksyä sen, että et ole seksikäs ja viehättävä?

Itsetuntoni on nyt romahtanut. Eihän kropalla väliä ole, jos ja kun naama roikkuu. Eikä tällainen kroppakaan useampia miehiä miellytä, kun olen lähes rinnatonkin.

Mies kyllä koskee muhun lähes joka päivä jollain tavalla - lähes pelkästään vain lasten nähden eli ehkä ikään kuin esityksenä lapsille, että kyllä isä äitiä huomioi. Ap

Botox, fillereitä kasvoihin? Silarithan voisit ottaa, rasvansiirtoa taas ei varmaankaan kun olet alhaisissa rasvoissa eli ei ole ns. mistä ottaa.

Ei tässä ole hätäpäivää kunhan vähän fiksaisit ulkonäköäsi, kyllä sinäkin voit vielä saada tulevaisuudessa seksielämän!

On kuule harkinnassa. Kun selvästikään en omana itsenäni kelpaa. Ap

Hyvä juttu. Kannattaa kuitenkin mennä ensin konsultaatioon niin siellä osataan neuvoa paremmin mitä kasvoillesi ja vartalollesi voisi tehdä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
207/307 |
05.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mie niin ymmärrän sinua, minäkin haluan huomioo ja varsinkin kehuja saada, mutta ei...Mies katsoo pornoo paljon, ja tekee sitä että kiihottaa itsensä pornolla tms sitten minun kanssa sänkyyn haluaa ja sekin on siis harvoin kun katsoo pornoa päivittäin. Tuntuu etten häntä ennee kiihota eikä hän pidä minua kauniina tms :/ Siis itse olen pyytänyt kehuja, halauksia, pusuja koska mä teen sen aina siis pyydän pusua jne... ja keskustellut että mistä kiihottuu tms jos vaikka siis pukeutuisin seksikkääseen alus asuun minkä ostinkin pari kk sitten niin ei kuulemma kiihotu sellaisesta... paskapuhetta. Koska tykkäilee instassa juuri sellaisista joilla sama asuste ja minä niin oon yksin tässä parisuhteessa....

En saa tukea jos vaikka tosi stressaantunut oon ja oikeesti puhki niin mies ei välitä edes viedä mua johki tai auttaa  u know?... Sekavaa tekstii mutta jotain selkoa saat varmasti AP T. Lillamy

Vierailija
208/307 |
05.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

lillamy92 kirjoitti:

Mie niin ymmärrän sinua, minäkin haluan huomioo ja varsinkin kehuja saada, mutta ei...Mies katsoo pornoo paljon, ja tekee sitä että kiihottaa itsensä pornolla tms sitten minun kanssa sänkyyn haluaa ja sekin on siis harvoin kun katsoo pornoa päivittäin. Tuntuu etten häntä ennee kiihota eikä hän pidä minua kauniina tms :/ Siis itse olen pyytänyt kehuja, halauksia, pusuja koska mä teen sen aina siis pyydän pusua jne... ja keskustellut että mistä kiihottuu tms jos vaikka siis pukeutuisin seksikkääseen alus asuun minkä ostinkin pari kk sitten niin ei kuulemma kiihotu sellaisesta... paskapuhetta. Koska tykkäilee instassa juuri sellaisista joilla sama asuste ja minä niin oon yksin tässä parisuhteessa....

En saa tukea jos vaikka tosi stressaantunut oon ja oikeesti puhki niin mies ei välitä edes viedä mua johki tai auttaa  u know?... Sekavaa tekstii mutta jotain selkoa saat varmasti AP T. Lillamy

Olet yli 10 vuotta mua nuorempi eikä teillä ilmeisesti ole lapsia, niin helppo sun olisi etsiä enemmän tarpeistasi kiinnostunut mies. Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
209/307 |
05.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eläpä ota kuule ikää tähän :) Ollaan perheellisiä ja mies on minusta 14 vuotta vanhempi ja mellä yksi yhteinen lapsi sekä miehen entisestä suhteesta toinen lapsi siis ollaan nelihenkinen perhe ja miksi mie uuden ehtisin koska rakasta miestäni. Minä haen vain selitystä tälle?

En saa vastausta edes siihen että miksi mies ei vie tyttöjä ulkoilemaan tms...  En vaihda miestä koskaan koska oikean olen löytänyt mutta joku minussa vikana silti.

Vierailija
210/307 |
05.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin ja parisuhteen eteen on töitä tehtävä ei se vaihtamalla parane...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
211/307 |
05.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ok, sori. Oletin että olette lapseton pari kun et heti lapsista maininnut.

Mutta tosiaan kuten otsikko sanoo, en jaksa enää edes ajatella mitään parisuhdetyötä, se on kolmessa vuodessa vain pahentanut tilannetta ja koen nyt että mies saa oloni entistä epävarmemmaksi, rumemmaksi, epäseksikkäämmäksi ja tylsemmäksi jne. epähaluttavammaksi, mitä enemmän yritän ja mitä vähemmän huomiota jne. silti saan ja siihen päälle vielä huomauttelu ulkonäköni huonoista puolista. Mietin jatkuvasti, näkevätkö kaikki muutkin vain virheeni, eikä mitään kehumisen arvoista? Ap

Vierailija
212/307 |
05.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niimpä... Miksi ei voi tajuta sitä että oman puolison  kehuminen tekee oikeesti hyvää toiselle vielä kun itse sanonut että tulee hyvä mieli kun häntä kehun ja sanonut ett minuakin voisit kehuta. En halua muilta kehuja jos ei edes oma mies tee niin, minusta ei ole paljon pyydetty.

Inhottaa viikonloputkin koska molemmat ollaan kotona ja yleensä siis riidellään koska vain ollaan kotona eikä tehdä mitään... Minä oon monesti yrittänyt vaikka mitä ja inhoan itseäni koko ajan enemmän koska stressi saanut minut ämmäksi ja sekin etten saa mitään huomioo toiselta sitä mitä oon pyytänyt... Ja kun riidellään tai aletaan juttelee sitten muuttaa riidaksi niin mies häipyy johki ja tulee takas sitten vain ollaan eikä selvitetä asioita edes kunnolla. En ymmärrä miten on niin vaikeaa halata omaa rakasta tai pussata tai varsinkin kehua? ...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
213/307 |
05.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä voisin sanoa saman miehelleni, että jos ei kiinnosta niin voit lähteä laputtamaan. Jatkuva negatiivisuus, virheiden etsiminen minusta ja tekemisistäni kyllästyttää. Ennen itkin surkeana kun tuntui ettei mies rakasta ja olen taas tehnyt jotain väärin.

Enää en jaksa murehtia enkä kerjätä hyväksyntää. Elän omaa elämääni ja sanon miehelle että lopettaa nalkuttamisen jos alkaa etsiä virheitä minusta. "En minä nalkuta" puolustautuu mies, mutta on selvästi alkanut vähentää arvosteluaan:)

Minkälainen seksielämä teillä on? Ap

Seksiäkin harrastetaan nykyään useammin, sillä en enää sure enkä märehdi miehen sanomisia. Kun olin pahoilla mielin ei tehnyt mieli tehdä aloitteitakaan.

Miehellä on ollut tapana myös harrastaa mököttämistä ja sen vuoksi seksi on ollut tauolla joskus pitkäänkin. Muistan kun nukuin sohvalla ja itkin surkeaa avioelämäämme. Ehkä olen suremiseni jo surrut, liiton loppu tulee jos on tullakseen, maailmanloppu se ei ole.

Herkkänä hetkenä mies tässä sanoi että tätä (seksiä) pitäisi olla joka päivä että vehje toimisi niin kuin pitää. Siitä on hyvä muistuttaa aina jos mies meinaa vetäytyä mökötykseen. Että nyt harjoitetaan sitä välinettä ettei lakkaa toimimasta!

Vierailija
214/307 |
05.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ketjua lukiessani tuli kyllä mieleen, että onkohan miehellä jotain kauan pantattua katkeruutta hampaankolossa sinua kohtaan. Ei kai kukaan normaali mies sano tuosta noin vaan niin rumasti kuin oma miehesi sanoi, ja vielä tuoreelle äidille? Kannattaa yrittää selvittää josko miehesi on jo pitkään ollut jostain syystä sinulle vihamielinen, vaikka vaikeaa se varmasti on jos keskusteluyhteys ei oikein toimi. Mutta omasta kokemuksesta tiedän että kätketty katkeruus vähentää seksihaluja huomattavasti, ja voi juuri saada laukomaan ilkeitä kommentteja toiselle ihan ns. puskista. Voisitko ottaa asian puheeksi vaikka joku kerta kun katsotte illalla yhdessä telkkaria? Ei syytellen vaan ihan vain huomiona, että sinulle on tullut sellainen tunne viime aikoina kuin miehellä olisi jotain sinua vastaan, ja että sinulle tulee paha mieli hänen arvostelevista kommenteistaan. Haluaisit tietää mitä siellä oikein on taustalla, miksi hän haluaa olla sinulle ilkeä. Voi olla että miehesi painaa vain kaiken villasella, mutta kannattaa yrittää. Omani on sellainen, ettei vihjailut auta mitään, mutta jos suoraan ja avoimesti kysyy niin vastaa totuudenmukaisesti vaikeisiinkin asioihin. Tsemppiä sulle, itse ymmärrän miten tärkeää on naisena tuntea itsensä halutuksi. Vielä tärkeämpää on silti hyväksyä itsensä ja ymmärtää, että olet arvokas siitä huolimatta, miten miehesi sinuun suhtautuu. Itsetuntoa ei kannata ulkoistaa. Tämä oli minullekin vaikea läksy, mutta sisäistettyäni sen olen löytänyt siitä paljon mielenrauhaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
215/307 |
05.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä voisin sanoa saman miehelleni, että jos ei kiinnosta niin voit lähteä laputtamaan. Jatkuva negatiivisuus, virheiden etsiminen minusta ja tekemisistäni kyllästyttää. Ennen itkin surkeana kun tuntui ettei mies rakasta ja olen taas tehnyt jotain väärin.

Enää en jaksa murehtia enkä kerjätä hyväksyntää. Elän omaa elämääni ja sanon miehelle että lopettaa nalkuttamisen jos alkaa etsiä virheitä minusta. "En minä nalkuta" puolustautuu mies, mutta on selvästi alkanut vähentää arvosteluaan:)

Minkälainen seksielämä teillä on? Ap

Seksiäkin harrastetaan nykyään useammin, sillä en enää sure enkä märehdi miehen sanomisia. Kun olin pahoilla mielin ei tehnyt mieli tehdä aloitteitakaan.

Miehellä on ollut tapana myös harrastaa mököttämistä ja sen vuoksi seksi on ollut tauolla joskus pitkäänkin. Muistan kun nukuin sohvalla ja itkin surkeaa avioelämäämme. Ehkä olen suremiseni jo surrut, liiton loppu tulee jos on tullakseen, maailmanloppu se ei ole.

Herkkänä hetkenä mies tässä sanoi että tätä (seksiä) pitäisi olla joka päivä että vehje toimisi niin kuin pitää. Siitä on hyvä muistuttaa aina jos mies meinaa vetäytyä mökötykseen. Että nyt harjoitetaan sitä välinettä ettei lakkaa toimimasta!

Kuinka usein ja tekeekö mies seksissä mitä pyydät? Kehuuko koskaan ulkonäköäsi ja/tai seksikkyyttäsi? Sanoin miehelle, että ymmärrän kyllä jos se ei voi taata sitä, ettei koskaan möläytä mitään loukkaavaa, jos koittaisi sitten edes jotenkin sanoin tai teoin hyvittää loukkauksen. Mutta jos sellainen vaataantulo ei kiinnosta, meillä ei enää seksiä tule olemaan, koska en todellakaan halua sellaisen miehen koskevan itseeni jonka sanomisten takia itsetuntoni on miinuksella. Ap

Vierailija
216/307 |
05.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ketjua lukiessani tuli kyllä mieleen, että onkohan miehellä jotain kauan pantattua katkeruutta hampaankolossa sinua kohtaan. Ei kai kukaan normaali mies sano tuosta noin vaan niin rumasti kuin oma miehesi sanoi, ja vielä tuoreelle äidille? Kannattaa yrittää selvittää josko miehesi on jo pitkään ollut jostain syystä sinulle vihamielinen, vaikka vaikeaa se varmasti on jos keskusteluyhteys ei oikein toimi. Mutta omasta kokemuksesta tiedän että kätketty katkeruus vähentää seksihaluja huomattavasti, ja voi juuri saada laukomaan ilkeitä kommentteja toiselle ihan ns. puskista. Voisitko ottaa asian puheeksi vaikka joku kerta kun katsotte illalla yhdessä telkkaria? Ei syytellen vaan ihan vain huomiona, että sinulle on tullut sellainen tunne viime aikoina kuin miehellä olisi jotain sinua vastaan, ja että sinulle tulee paha mieli hänen arvostelevista kommenteistaan. Haluaisit tietää mitä siellä oikein on taustalla, miksi hän haluaa olla sinulle ilkeä. Voi olla että miehesi painaa vain kaiken villasella, mutta kannattaa yrittää. Omani on sellainen, ettei vihjailut auta mitään, mutta jos suoraan ja avoimesti kysyy niin vastaa totuudenmukaisesti vaikeisiinkin asioihin. Tsemppiä sulle, itse ymmärrän miten tärkeää on naisena tuntea itsensä halutuksi. Vielä tärkeämpää on silti hyväksyä itsensä ja ymmärtää, että olet arvokas siitä huolimatta, miten miehesi sinuun suhtautuu. Itsetuntoa ei kannata ulkoistaa. Tämä oli minullekin vaikea läksy, mutta sisäistettyäni sen olen löytänyt siitä paljon mielenrauhaa.

Itse asiassa on katkeruutta ja aina silloin tällöin nostaa ne aiheet esiin. Ihan syystäkin ainakin osittain. Se persekommentti ei minua sen jälkeen ole ahdistanut kun vakuutuin miehen pahoitteluista ja toisaalta siitä, ettei se itsekään tajua, miksi oli niin törkeä. Lievempiä kuittailuja se ei pidä minään, vaikka koitin selittää että tilanteessa jossa minä olen vuosia halunnut enemmän seksiä, otan kaikki sellaiset sanomiset niin että ulkonäköni on syy seksihalujen epätasapainoon. Siitäkin huolimatta, että mies sanoo ettei ole. En tiedä mistä rakentaa normaalia itsetuntoa kun joudun elämään seksittömässä avioliitossa. Ap

Vierailija
217/307 |
05.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt priorisoida parisuhdetta jo noin kolmen vuoden ajan ja muuttaa sitä paremmaksi omalla toiminnallani. Nyt alan olla vakuuttunut siitä, että se onkin oikeastaan muuttunut entistä huonommaksi, koska tuntuu siltä, ettei miestä kiinnosta ollenkaan sellainen parisuhde, jollaisen minä haluaisin. Miestä ei lainkaan kiinnosta huomioida minua siten kuin mielestäni parisuhteessa pitäisi, seksi ei suju, koska mielestäni mies haluaa yksin päättää asiasta eikä todellakaan keskustella siitä yhtään mitään, eikä edes että teen aloitteita, miestä ei kiinnosta järjestää kahdenkeskistä aikaa ts hankkia lapsille hoitajaa jne ja oikeastaan ainoat asiat joita se kanssani haluaa, on katsoa iltaisin elokuvia tai sarjoja kun lapset nukkuvat ja puhua omista asioistaan, ei ikinä minun asioista. En jaksa enkä halua enää yrittää yksin yhtään mitään tämän suhteen eteen. Haluan vain seurata, mitä mies tekee jos se edes huomaa, että olen lakannut yrittämästä.

Muita lukematta:

Tuntuu kuin sinulla olisi päässäsi joku objektiivinen totuus tai kuva siitä, millaisen parisuhteen tulee olla. Olet pyrkinyt siihen, mutta et ole saanut mieheltäsi vastakaikua. Entäs jos miehesi mielestä parisuhdetta hoidetaan nimenomaan niin, että istutaan yhdessä katsomassa leffoja, puhutaan omista asioista, omasta elämäntilanteesta? Hän ehkä tekee juuri samaa kuin sinäkin ja on varmaan yhtä pettynyt kuin sinäkin kun ei saa vastakaikua. 

Parisuhteilla ei IRL ole mitään tekemistä sen kanssa mitä telkkarissa ja naistenlehdissä höpistään, joten niihin "ihanteisiin" on turha pyrkiä. Ehkä paras tapa sulle "hoitaa parisuhdetta" on olla hoitamatta sitä. Ties minkälainen onni ja autuus siitä alkaa kukoistaa! 

Ai niin, miten keskustellaan seksistä? Keittiön pöydän ääressä, kynä ja lehtiö kädessä? Power Point? Seksissä (erotiikassa, hellyydessä, aistillisuudessa) on tuhansia tapoja ilmaista omia halujaan ja toiveitaan. "Vakavan keskustelun paikka" -tyylinen justiinamaisuus on mun kokemukseni mukaan niistä vihoviimeisin. 

Tähän tapaan mies varmaan ajattelee, tai ajatteleekin, ollaanhan me siitä puhuttu. Eli mun on todellakin paras jatkaa suunnitelman toteuttamista ja antaa koko suhteen parantamisen ja seksin olla ja keskittyä itseeni. Vähän hankalaa se kyllä välillä on kun on itku kurkussa koko ajan. Ap

Älä nyt! En osaa viestistäsi päätellä vastaatko huumorilla vai marttyyrina. 

Mutta tosiaan, anna olla ja katso miltä sinusta silloin tuntuu. Ihan sama, onko suhteenne silloin sellainen kuin sen sinun mielestäsi "pitäisi" olla vai millainen. Jos sinulla silloin on hyvä olla, olet rennompi, ajatuksesi suhteenne suhteen ei ole voittopuolisesti korjauskeskeisiä tai pettyneitä, niin se voi parantaa kotielämäänne. Ellei, jos vaikka ajaudutte miehesi kanssa yhä kauemmaksi toisistanne, niin se on sitten toisenlaisen messun paikka. 

Mistä olet omaksunut parisuhteen "mallin"? Onko onni sinusta muuttumaton tila vai muun elämän ajottainen sivutuote? Millainen vanhempiesi avioliitto oli, millaisessa perheessä kasvoit? Millaisessa miehesi? Vertaatko elämääsi kavereihin, median kertomuksiin? Ovatko lapsenne onnettomia?

Olemme olleet miehen kanssa yhdessä parikymmentä vuotta, meillä on kolme jo teini-ikäistä lasta. Olen eroperheestä, appivanhempani ovat olleet yhdessä n. 50 v. Vaikka emme olleet mitään teinejä kun menimme yhteen, niin suhteen alku oli kyllä loputonta "mikset sä ole/ tee niin tai näin. Avaudu! Älä kuormita mua sun jutuilla, mä en ole tunkio! Pitää olla laatuaikaa, romantiikkaa!" -tyyppistä meininkiä. Minä yritin liikaa, mies väisteli. Kun lapset olivat pieniä ja työt painoivat päälle (pidämme molemmat työstämme ja suhtaudumme siihen kunnianhimoisesti), voimat olivat niin lopussa, että niitä riitti vain sen tajuamiseen, että haluamme olla yhdessä ja että rakastamme toisiamme. Se oli aika raskasta aikaa, mutta se loppui aikanaan ja yhteinen elämä jatkui. 

218

Vierailija
218/307 |
05.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voisiko seksittömyys johtua siitä että miehesi katsoo pornoa ja runkkaa kun ei jaksa panostaa seksiin joten valitsee helpomman tien?

Vierailija
219/307 |
05.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

lillamy92 kirjoitti:

Voisiko seksittömyys johtua siitä että miehesi katsoo pornoa ja runkkaa kun ei jaksa panostaa seksiin joten valitsee helpomman tien?

Ei, mieheni ei katso pornoa. Minä katson (ehkä kerran pari kuussa). Mieheni ei ole tarvinnut panostaa seksiin yhtään mitenkään, paljon en liioittele jos sanon että olen ollut aina aina valmis kun vähänkin vinkkaa. Ihan siksikin minusta tuntuu nyt siltä, etten halua enää, jos ja kun se ei mitenkään yritä saada minua haluamaan vaan olettaa aina saavansa heti ja kuten haluaa. Tästäkin ollaan kyllä puhuttu mutta eipä muutosta ole tullut. Minun aloitteisiini on suhtautunut nihkeästi koska mielestään teen niitä painostavalla tavalla.

Hyvä vastaus 218. Ehkä minua eniten ahdistaa se, että koen miehen saavan yksin määritellä miten parisuhde toteutuu vai toteutuuko mitenkään. Ja minä olen jatkuvasti paitsiossa ja altavastaajan asemassa. Ap

Vierailija
220/307 |
05.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko tämä sama kirjoittaja, kun viime viikonloppuna jankkasi miehestä, joka ei halunnutkaan häntä, vaikka hän itse oli varma, että kyseessä on hänen elämänsä mies.

Vaikuttaa ihan samanlaiselta tyhjänpäiväiseltä jankkaukselta! Eli porvoosta!