Päätin lopettaa nyt kokonaan "parisuhteen hoidon"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat huomiointia ei siihen auta se että jätät toisen huomioimatta. Saat toki kokeilla, mutta epäilen vahvasti.

Oletko varma että mies edes kaipaa sitä huomiointia mitä sinä olet hänelle antanut? Kerro mieluummin omista tarpeistasi ja kysele millaista asioista toinen pitää ja mitä hän haluaa parisuhteelta.

Vuorovaikutus taitojen opettelua suosittelisin molemmille.

Jätän huomioimatta jatkossa miehenä. Koska mies ei halua huomioida minua naisena. Muuten kyllä aion huomioida, ehkä aiempaakin kärsivällisemmin ja ystävällisemmin. En vain jaksa enkä siis haluakaan enää yksin yrittää ylläpitää jotakin seksuaalista kipinää, kun toinen sitä ei kerran lainkaan tunne, eikä näköjään edes kaipaa. Ainakaan tilanteessa jossa saa on saanut satunnaisen pikapanon aina kun HÄNTÄ on sattunut huvittamaan. Olen kertonut tarpeistani miljoona kertaa. Mies haluaa selvästikin parisuhteelta sitä, että minä olen koska tahansa valmis kuuntelemaan ja keskustelemaan HÄNEN asioistaan ja tajuan olla hiljaa omistani, hänen mielestään epäkiinnostavista asioista. En vonkaa seksiä enkä valita ja teen ylipäätään mitä se pyytää/käskee. Siinä se. ap

Voin hyvin kuvitella, kuinka voimatonkin olo sinulla varmaan ajoittain on, kun olet se joka ottaa miehen huomioon, mutta mies ei tee sinun suhteesi samoin.  Oikein mikään ihmissuhde ei voi noin yksipuolisena hyvin. Mutta onko miehesi ollut aina tällainen? Itsekeskeisyys on aika pysyvä piirre ihmisessä. Läheisen ihmisen ominaisuutena raskas.

No en voi väittää, ettei mies mitenkään minua huomio. Mutta haluttavana naisena ei, ja se on se suurin tyytymättömyyteni aihe. Ap

Haluttavana naisena (toivomallasi tavalla) ei koskaan? Miten olette alun perin päätyneet yhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat huomiointia ei siihen auta se että jätät toisen huomioimatta. Saat toki kokeilla, mutta epäilen vahvasti.

Oletko varma että mies edes kaipaa sitä huomiointia mitä sinä olet hänelle antanut? Kerro mieluummin omista tarpeistasi ja kysele millaista asioista toinen pitää ja mitä hän haluaa parisuhteelta.

Vuorovaikutus taitojen opettelua suosittelisin molemmille.

Jätän huomioimatta jatkossa miehenä. Koska mies ei halua huomioida minua naisena. Muuten kyllä aion huomioida, ehkä aiempaakin kärsivällisemmin ja ystävällisemmin. En vain jaksa enkä siis haluakaan enää yksin yrittää ylläpitää jotakin seksuaalista kipinää, kun toinen sitä ei kerran lainkaan tunne, eikä näköjään edes kaipaa. Ainakaan tilanteessa jossa saa on saanut satunnaisen pikapanon aina kun HÄNTÄ on sattunut huvittamaan. Olen kertonut tarpeistani miljoona kertaa. Mies haluaa selvästikin parisuhteelta sitä, että minä olen koska tahansa valmis kuuntelemaan ja keskustelemaan HÄNEN asioistaan ja tajuan olla hiljaa omistani, hänen mielestään epäkiinnostavista asioista. En vonkaa seksiä enkä valita ja teen ylipäätään mitä se pyytää/käskee. Siinä se. ap

Voin hyvin kuvitella, kuinka voimatonkin olo sinulla varmaan ajoittain on, kun olet se joka ottaa miehen huomioon, mutta mies ei tee sinun suhteesi samoin.  Oikein mikään ihmissuhde ei voi noin yksipuolisena hyvin. Mutta onko miehesi ollut aina tällainen? Itsekeskeisyys on aika pysyvä piirre ihmisessä. Läheisen ihmisen ominaisuutena raskas.

No en voi väittää, ettei mies mitenkään minua huomio. Mutta haluttavana naisena ei, ja se on se suurin tyytymättömyyteni aihe. Ap

Haluttavana naisena (toivomallasi tavalla) ei koskaan? Miten olette alun perin päätyneet yhteen?

Ensimmäiset pari vuotta ja ylikin kyllä. Alussa vetovoima oli molemminpuolista. Seksiä oli todella paljon. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat huomiointia ei siihen auta se että jätät toisen huomioimatta. Saat toki kokeilla, mutta epäilen vahvasti.

Oletko varma että mies edes kaipaa sitä huomiointia mitä sinä olet hänelle antanut? Kerro mieluummin omista tarpeistasi ja kysele millaista asioista toinen pitää ja mitä hän haluaa parisuhteelta.

Vuorovaikutus taitojen opettelua suosittelisin molemmille.

Jätän huomioimatta jatkossa miehenä. Koska mies ei halua huomioida minua naisena. Muuten kyllä aion huomioida, ehkä aiempaakin kärsivällisemmin ja ystävällisemmin. En vain jaksa enkä siis haluakaan enää yksin yrittää ylläpitää jotakin seksuaalista kipinää, kun toinen sitä ei kerran lainkaan tunne, eikä näköjään edes kaipaa. Ainakaan tilanteessa jossa saa on saanut satunnaisen pikapanon aina kun HÄNTÄ on sattunut huvittamaan. Olen kertonut tarpeistani miljoona kertaa. Mies haluaa selvästikin parisuhteelta sitä, että minä olen koska tahansa valmis kuuntelemaan ja keskustelemaan HÄNEN asioistaan ja tajuan olla hiljaa omistani, hänen mielestään epäkiinnostavista asioista. En vonkaa seksiä enkä valita ja teen ylipäätään mitä se pyytää/käskee. Siinä se. ap

Voin hyvin kuvitella, kuinka voimatonkin olo sinulla varmaan ajoittain on, kun olet se joka ottaa miehen huomioon, mutta mies ei tee sinun suhteesi samoin.  Oikein mikään ihmissuhde ei voi noin yksipuolisena hyvin. Mutta onko miehesi ollut aina tällainen? Itsekeskeisyys on aika pysyvä piirre ihmisessä. Läheisen ihmisen ominaisuutena raskas.

No en voi väittää, ettei mies mitenkään minua huomio. Mutta haluttavana naisena ei, ja se on se suurin tyytymättömyyteni aihe. Ap

Haluttavana naisena (toivomallasi tavalla) ei koskaan? Miten olette alun perin päätyneet yhteen?

Ensimmäiset pari vuotta ja ylikin kyllä. Alussa vetovoima oli molemminpuolista. Seksiä oli todella paljon. Ap

Ihan koko ketjua en ole lukenut mutta eikö sitä seksiä nytkin kuitenkin ole ollut... ennen sinun päätöstä lopettaa... Miten seksi ja huomioiminen sitten on muuttunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat huomiointia ei siihen auta se että jätät toisen huomioimatta. Saat toki kokeilla, mutta epäilen vahvasti.

Oletko varma että mies edes kaipaa sitä huomiointia mitä sinä olet hänelle antanut? Kerro mieluummin omista tarpeistasi ja kysele millaista asioista toinen pitää ja mitä hän haluaa parisuhteelta.

Vuorovaikutus taitojen opettelua suosittelisin molemmille.

Jätän huomioimatta jatkossa miehenä. Koska mies ei halua huomioida minua naisena. Muuten kyllä aion huomioida, ehkä aiempaakin kärsivällisemmin ja ystävällisemmin. En vain jaksa enkä siis haluakaan enää yksin yrittää ylläpitää jotakin seksuaalista kipinää, kun toinen sitä ei kerran lainkaan tunne, eikä näköjään edes kaipaa. Ainakaan tilanteessa jossa saa on saanut satunnaisen pikapanon aina kun HÄNTÄ on sattunut huvittamaan. Olen kertonut tarpeistani miljoona kertaa. Mies haluaa selvästikin parisuhteelta sitä, että minä olen koska tahansa valmis kuuntelemaan ja keskustelemaan HÄNEN asioistaan ja tajuan olla hiljaa omistani, hänen mielestään epäkiinnostavista asioista. En vonkaa seksiä enkä valita ja teen ylipäätään mitä se pyytää/käskee. Siinä se. ap

Voin hyvin kuvitella, kuinka voimatonkin olo sinulla varmaan ajoittain on, kun olet se joka ottaa miehen huomioon, mutta mies ei tee sinun suhteesi samoin.  Oikein mikään ihmissuhde ei voi noin yksipuolisena hyvin. Mutta onko miehesi ollut aina tällainen? Itsekeskeisyys on aika pysyvä piirre ihmisessä. Läheisen ihmisen ominaisuutena raskas.

No en voi väittää, ettei mies mitenkään minua huomio. Mutta haluttavana naisena ei, ja se on se suurin tyytymättömyyteni aihe. Ap

Haluttavana naisena (toivomallasi tavalla) ei koskaan? Miten olette alun perin päätyneet yhteen?

Ensimmäiset pari vuotta ja ylikin kyllä. Alussa vetovoima oli molemminpuolista. Seksiä oli todella paljon. Ap

Ihan koko ketjua en ole lukenut mutta eikö sitä seksiä nytkin kuitenkin ole ollut... ennen sinun päätöstä lopettaa... Miten seksi ja huomioiminen sitten on muuttunut?

Vähentynyt ihan todella paljon. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat huomiointia ei siihen auta se että jätät toisen huomioimatta. Saat toki kokeilla, mutta epäilen vahvasti.

Oletko varma että mies edes kaipaa sitä huomiointia mitä sinä olet hänelle antanut? Kerro mieluummin omista tarpeistasi ja kysele millaista asioista toinen pitää ja mitä hän haluaa parisuhteelta.

Vuorovaikutus taitojen opettelua suosittelisin molemmille.

Jätän huomioimatta jatkossa miehenä. Koska mies ei halua huomioida minua naisena. Muuten kyllä aion huomioida, ehkä aiempaakin kärsivällisemmin ja ystävällisemmin. En vain jaksa enkä siis haluakaan enää yksin yrittää ylläpitää jotakin seksuaalista kipinää, kun toinen sitä ei kerran lainkaan tunne, eikä näköjään edes kaipaa. Ainakaan tilanteessa jossa saa on saanut satunnaisen pikapanon aina kun HÄNTÄ on sattunut huvittamaan. Olen kertonut tarpeistani miljoona kertaa. Mies haluaa selvästikin parisuhteelta sitä, että minä olen koska tahansa valmis kuuntelemaan ja keskustelemaan HÄNEN asioistaan ja tajuan olla hiljaa omistani, hänen mielestään epäkiinnostavista asioista. En vonkaa seksiä enkä valita ja teen ylipäätään mitä se pyytää/käskee. Siinä se. ap

Voin hyvin kuvitella, kuinka voimatonkin olo sinulla varmaan ajoittain on, kun olet se joka ottaa miehen huomioon, mutta mies ei tee sinun suhteesi samoin.  Oikein mikään ihmissuhde ei voi noin yksipuolisena hyvin. Mutta onko miehesi ollut aina tällainen? Itsekeskeisyys on aika pysyvä piirre ihmisessä. Läheisen ihmisen ominaisuutena raskas.

No en voi väittää, ettei mies mitenkään minua huomio. Mutta haluttavana naisena ei, ja se on se suurin tyytymättömyyteni aihe. Ap

Haluttavana naisena (toivomallasi tavalla) ei koskaan? Miten olette alun perin päätyneet yhteen?

Ensimmäiset pari vuotta ja ylikin kyllä. Alussa vetovoima oli molemminpuolista. Seksiä oli todella paljon. Ap

Ihan koko ketjua en ole lukenut mutta eikö sitä seksiä nytkin kuitenkin ole ollut... ennen sinun päätöstä lopettaa... Miten seksi ja huomioiminen sitten on muuttunut?

Vähentynyt ihan todella paljon. Ap

Vähentynyt, mutta huomioimistakin kuitenkin on?

Hei ÄitiHullu. Annan saman vinkin kuin miehille täällä annetaan. Ala osallistua edes vähän kotitöihin ja lastenhoitoon. Lopeta itsekäs vellominen. Rakasta edes vähän muitakin kuin itseäsi. Puhu edes joskus jostain muusta kuin että sinulle pitää antaa aina vaan enemmän. Anna edes joskus jotain

Vierailija kirjoitti:

Hei ÄitiHullu. Annan saman vinkin kuin miehille täällä annetaan. Ala osallistua edes vähän kotitöihin ja lastenhoitoon. Lopeta itsekäs vellominen. Rakasta edes vähän muitakin kuin itseäsi. Puhu edes joskus jostain muusta kuin että sinulle pitää antaa aina vaan enemmän. Anna edes joskus jotain

Ai edes vähän? No osallistun kyllä. Määrä ja etenkin laatu ei vain miestä miellytä. Meillä puhutaan enimmäkseen miehen asioista. Seksin suhteen ainakin olen antanut viime vuosien aikana niin paljon enemmän etten edes viitsi alkaa luetella. Tällä hetkellä en luota mieheeni (viimeisimmän ulkonäkökommentin takia ja muutenkaan) siten, että edes haluaisin hänen koskevan itseeni. Hän saa oloni epävarmaksi ja epäseksikkääksi. Ja jos kysyn asiasta oikeasti, vastaus on ettei ikinä pitäisi lastensa äitiä vastenmielisenä! Äitiyttänikö se ajattelee pannessaan?! Ei oikein sytytä se ajatus. Ap

Kuulostaa hieman siltä, että kyseessä on ihan normaali alkuinnostuksen hiipuminen, joka tapahtuu pitkässä parisuhteessa ilman lapsiakin, mutta varsinkin kun on lapset hoidettavana. Kaikille tuo ei passaa, vaan elämän pitäisi olla jatkuvaa ensi-ihastumisen huumaa, Ero --> uusperhe --> ero jne...

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa hieman siltä, että kyseessä on ihan normaali alkuinnostuksen hiipuminen, joka tapahtuu pitkässä parisuhteessa ilman lapsiakin, mutta varsinkin kun on lapset hoidettavana. Kaikille tuo ei passaa, vaan elämän pitäisi olla jatkuvaa ensi-ihastumisen huumaa, Ero --> uusperhe --> ero jne...

En ole eroamassa, elän nyt sitten tässä vain äitinä kuten mies haluaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ÄitiHullu. Annan saman vinkin kuin miehille täällä annetaan. Ala osallistua edes vähän kotitöihin ja lastenhoitoon. Lopeta itsekäs vellominen. Rakasta edes vähän muitakin kuin itseäsi. Puhu edes joskus jostain muusta kuin että sinulle pitää antaa aina vaan enemmän. Anna edes joskus jotain

Ai edes vähän? No osallistun kyllä. Määrä ja etenkin laatu ei vain miestä miellytä. Meillä puhutaan enimmäkseen miehen asioista. Seksin suhteen ainakin olen antanut viime vuosien aikana niin paljon enemmän etten edes viitsi alkaa luetella. Tällä hetkellä en luota mieheeni (viimeisimmän ulkonäkökommentin takia ja muutenkaan) siten, että edes haluaisin hänen koskevan itseeni. Hän saa oloni epävarmaksi ja epäseksikkääksi. Ja jos kysyn asiasta oikeasti, vastaus on ettei ikinä pitäisi lastensa äitiä vastenmielisenä! Äitiyttänikö se ajattelee pannessaan?! Ei oikein sytytä se ajatus. Ap

Viimeisin ulkonäkökommentti lapsen syntymän jälkeen. Eli viisi vuotta sitten.

Ei seksi sytytä tunne-elämältään epävakaan kanssa. Seksi vaatii myös tasapainoa. Rakkautta. Ei kukaan halua itsekästä ja sisältä rumaa ihmistä. Se on vastemielistä, kun toinen on ulkoistanut itsensä kaikesta. Ei pysty edes lastaan hoitamaan.

Samoin se toimii niiden itsekkäiden miesten kanssa. Minä. Minä. Minun tarpeet. Ja kumma kun toista ei kiinnosta. Sinä olet vieläpä ihastunut toiseen. Kertonut, ettet rakasta perheessäsi ketään. Juuri siedät, koska he kaikki kannattelevat sinua. Jopa lapset

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt priorisoida parisuhdetta jo noin kolmen vuoden ajan ja muuttaa sitä paremmaksi omalla toiminnallani. Nyt alan olla vakuuttunut siitä, että se onkin oikeastaan muuttunut entistä huonommaksi, koska tuntuu siltä, ettei miestä kiinnosta ollenkaan sellainen parisuhde, jollaisen minä haluaisin. Miestä ei lainkaan kiinnosta huomioida minua siten kuin mielestäni parisuhteessa pitäisi, seksi ei suju, koska mielestäni mies haluaa yksin päättää asiasta eikä todellakaan keskustella siitä yhtään mitään, eikä edes että teen aloitteita, miestä ei kiinnosta järjestää kahdenkeskistä aikaa ts hankkia lapsille hoitajaa jne ja oikeastaan ainoat asiat joita se kanssani haluaa, on katsoa iltaisin elokuvia tai sarjoja kun lapset nukkuvat ja puhua omista asioistaan, ei ikinä minun asioista. En jaksa enkä halua enää yrittää yksin yhtään mitään tämän suhteen eteen. Haluan vain seurata, mitä mies tekee jos se edes huomaa, että olen lakannut yrittämästä.

Muita lukematta:

Tuntuu kuin sinulla olisi päässäsi joku objektiivinen totuus tai kuva siitä, millaisen parisuhteen tulee olla. Olet pyrkinyt siihen, mutta et ole saanut mieheltäsi vastakaikua. Entäs jos miehesi mielestä parisuhdetta hoidetaan nimenomaan niin, että istutaan yhdessä katsomassa leffoja, puhutaan omista asioista, omasta elämäntilanteesta? Hän ehkä tekee juuri samaa kuin sinäkin ja on varmaan yhtä pettynyt kuin sinäkin kun ei saa vastakaikua. 

Parisuhteilla ei IRL ole mitään tekemistä sen kanssa mitä telkkarissa ja naistenlehdissä höpistään, joten niihin "ihanteisiin" on turha pyrkiä. Ehkä paras tapa sulle "hoitaa parisuhdetta" on olla hoitamatta sitä. Ties minkälainen onni ja autuus siitä alkaa kukoistaa! 

Ai niin, miten keskustellaan seksistä? Keittiön pöydän ääressä, kynä ja lehtiö kädessä? Power Point? Seksissä (erotiikassa, hellyydessä, aistillisuudessa) on tuhansia tapoja ilmaista omia halujaan ja toiveitaan. "Vakavan keskustelun paikka" -tyylinen justiinamaisuus on mun kokemukseni mukaan niistä vihoviimeisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ÄitiHullu. Annan saman vinkin kuin miehille täällä annetaan. Ala osallistua edes vähän kotitöihin ja lastenhoitoon. Lopeta itsekäs vellominen. Rakasta edes vähän muitakin kuin itseäsi. Puhu edes joskus jostain muusta kuin että sinulle pitää antaa aina vaan enemmän. Anna edes joskus jotain

Ai edes vähän? No osallistun kyllä. Määrä ja etenkin laatu ei vain miestä miellytä. Meillä puhutaan enimmäkseen miehen asioista. Seksin suhteen ainakin olen antanut viime vuosien aikana niin paljon enemmän etten edes viitsi alkaa luetella. Tällä hetkellä en luota mieheeni (viimeisimmän ulkonäkökommentin takia ja muutenkaan) siten, että edes haluaisin hänen koskevan itseeni. Hän saa oloni epävarmaksi ja epäseksikkääksi. Ja jos kysyn asiasta oikeasti, vastaus on ettei ikinä pitäisi lastensa äitiä vastenmielisenä! Äitiyttänikö se ajattelee pannessaan?! Ei oikein sytytä se ajatus. Ap

Viimeisin ulkonäkökommentti lapsen syntymän jälkeen. Eli viisi vuotta sitten.

Ei seksi sytytä tunne-elämältään epävakaan kanssa. Seksi vaatii myös tasapainoa. Rakkautta. Ei kukaan halua itsekästä ja sisältä rumaa ihmistä. Se on vastemielistä, kun toinen on ulkoistanut itsensä kaikesta. Ei pysty edes lastaan hoitamaan.

Samoin se toimii niiden itsekkäiden miesten kanssa. Minä. Minä. Minun tarpeet. Ja kumma kun toista ei kiinnosta. Sinä olet vieläpä ihastunut toiseen. Kertonut, ettet rakasta perheessäsi ketään. Juuri siedät, koska he kaikki kannattelevat sinua. Jopa lapset

???? Viimeisin kommentti kyllä tuli ihan tällä viikolla. Ja nuorin lapsi on alle 2v. Jos minä pelin epävakaa niin on kyllä mieskin. En ole kaikkea kertonut ketjussa enkä tietenkään kerrokaan. Ja mistä keksit, etten lapsia pysty hoitamaan? Kukaan ei todellakaan kannattele minua millään tavalla. Enkä ole ihastunut toiseen ja mistä keksit, etten rakasta ketään? Sen takiako, että kaipaan seksuaalista huomiota ja hyväksyntää naisena, en vain äitinä? Jos viehättävyytenikin miehen mielestä perustuu siihen että olen hänen lastensa äiti, niin se ei kyllä vakuuta minua lainkaan siitä, että mies pitää minua seksikkäänä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt priorisoida parisuhdetta jo noin kolmen vuoden ajan ja muuttaa sitä paremmaksi omalla toiminnallani. Nyt alan olla vakuuttunut siitä, että se onkin oikeastaan muuttunut entistä huonommaksi, koska tuntuu siltä, ettei miestä kiinnosta ollenkaan sellainen parisuhde, jollaisen minä haluaisin. Miestä ei lainkaan kiinnosta huomioida minua siten kuin mielestäni parisuhteessa pitäisi, seksi ei suju, koska mielestäni mies haluaa yksin päättää asiasta eikä todellakaan keskustella siitä yhtään mitään, eikä edes että teen aloitteita, miestä ei kiinnosta järjestää kahdenkeskistä aikaa ts hankkia lapsille hoitajaa jne ja oikeastaan ainoat asiat joita se kanssani haluaa, on katsoa iltaisin elokuvia tai sarjoja kun lapset nukkuvat ja puhua omista asioistaan, ei ikinä minun asioista. En jaksa enkä halua enää yrittää yksin yhtään mitään tämän suhteen eteen. Haluan vain seurata, mitä mies tekee jos se edes huomaa, että olen lakannut yrittämästä.

Muita lukematta:

Tuntuu kuin sinulla olisi päässäsi joku objektiivinen totuus tai kuva siitä, millaisen parisuhteen tulee olla. Olet pyrkinyt siihen, mutta et ole saanut mieheltäsi vastakaikua. Entäs jos miehesi mielestä parisuhdetta hoidetaan nimenomaan niin, että istutaan yhdessä katsomassa leffoja, puhutaan omista asioista, omasta elämäntilanteesta? Hän ehkä tekee juuri samaa kuin sinäkin ja on varmaan yhtä pettynyt kuin sinäkin kun ei saa vastakaikua. 

Parisuhteilla ei IRL ole mitään tekemistä sen kanssa mitä telkkarissa ja naistenlehdissä höpistään, joten niihin "ihanteisiin" on turha pyrkiä. Ehkä paras tapa sulle "hoitaa parisuhdetta" on olla hoitamatta sitä. Ties minkälainen onni ja autuus siitä alkaa kukoistaa! 

Ai niin, miten keskustellaan seksistä? Keittiön pöydän ääressä, kynä ja lehtiö kädessä? Power Point? Seksissä (erotiikassa, hellyydessä, aistillisuudessa) on tuhansia tapoja ilmaista omia halujaan ja toiveitaan. "Vakavan keskustelun paikka" -tyylinen justiinamaisuus on mun kokemukseni mukaan niistä vihoviimeisin. 

Tähän tapaan mies varmaan ajattelee, tai ajatteleekin, ollaanhan me siitä puhuttu. Eli mun on todellakin paras jatkaa suunnitelman toteuttamista ja antaa koko suhteen parantamisen ja seksin olla ja keskittyä itseeni. Vähän hankalaa se kyllä välillä on kun on itku kurkussa koko ajan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa hieman siltä, että kyseessä on ihan normaali alkuinnostuksen hiipuminen, joka tapahtuu pitkässä parisuhteessa ilman lapsiakin, mutta varsinkin kun on lapset hoidettavana. Kaikille tuo ei passaa, vaan elämän pitäisi olla jatkuvaa ensi-ihastumisen huumaa, Ero --> uusperhe --> ero jne...

En ole eroamassa, elän nyt sitten tässä vain äitinä kuten mies haluaa. Ap

Perheesi hyötyisi, jos lähtisit. Et ole edes äiti. Vaan vapaamatkustaja. Siksi et voi lähteä. Joutuisit itse tekemään jotain. Palvelua ei olisi. Eikä ketään, jolle voit jankuttaa.

Eihän sinulla ole edes yhtään ystävää. Eikä välejä sukulaisiin. Miksiköhän

Miksi keksit minusta asoita ja kirjoitat fantasioitasi tänne? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies tekee kyllä vaikka mitä asioita PERHEEN eteen, varmaan enemmän ja paremmin kuin minä. Siinä näkyy juuri se, että kyllä perhe ja lapset miestä kiinnostavat, mutta minä en kiinnosta, eikä meidän PARIsuhde. Ap

Tuolla tavallahan käyttäytyy noin 85% naisista avioliitossa. Kun on perhe ja muut, niin mies voidaan unohtaa.

Niinpä, olen tietoinen tästä ilmiöstä. Meillä roolit ovat menneet jotenkin ihan nurin. Mies on vieläpä kotonakin paljon enemmän kuin minä, koska tekee töitä etänä. Mutta en todellakaan aio loppuiäkseni tyytyä tällaiseen parisuhteeseen, josta en itse saa mitään. Olen sanonutkin sen miehelle. Viimeksi eilen kun aloin asiasta puhua, miehen vastaus oli lähinnä ei taas tätä samaa jauhamista ja ala vetää, jos olet niin tyytymätön, hän pitää lapset. Ap

Toi selittää kaiken "mies tekee töitä etänä" - se on pirun tylsistynyt olemaan VAAN kotona. Sen tarttee tehdä duunia muualla edes parina päivänä kuin kotona. Ei kukaan jakso olla vaan kotona koko aikaa, hulluksi, masentuneeksi ja vittuntuneeksi tulee! Kyllä ihminen kaipaa vaihtelua

Mulla on tavallaan sama tilanne, mut ei noin paha. Homma luistaa heti paremmin kun olen " vienyt miehen ulos" (kuulostaa kuin koiraa käyttäisin ulkona :D ) tai hän on itse mennyt menoihinsa - useasti! Tasaisin väliajoin tehdyt ulkomaanmatkat auttaa myös.

Relaa hetkeksi ja jätä loputon analysointi. Tee asioita, joista sinulle tulee hyvä mieli ja joista nautit. Elä elämääsi, älä analysoi, mitä sen pitäisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies tekee kyllä vaikka mitä asioita PERHEEN eteen, varmaan enemmän ja paremmin kuin minä. Siinä näkyy juuri se, että kyllä perhe ja lapset miestä kiinnostavat, mutta minä en kiinnosta, eikä meidän PARIsuhde. Ap

Tuolla tavallahan käyttäytyy noin 85% naisista avioliitossa. Kun on perhe ja muut, niin mies voidaan unohtaa.

Niinpä, olen tietoinen tästä ilmiöstä. Meillä roolit ovat menneet jotenkin ihan nurin. Mies on vieläpä kotonakin paljon enemmän kuin minä, koska tekee töitä etänä. Mutta en todellakaan aio loppuiäkseni tyytyä tällaiseen parisuhteeseen, josta en itse saa mitään. Olen sanonutkin sen miehelle. Viimeksi eilen kun aloin asiasta puhua, miehen vastaus oli lähinnä ei taas tätä samaa jauhamista ja ala vetää, jos olet niin tyytymätön, hän pitää lapset. Ap

Toi selittää kaiken "mies tekee töitä etänä" - se on pirun tylsistynyt olemaan VAAN kotona. Sen tarttee tehdä duunia muualla edes parina päivänä kuin kotona. Ei kukaan jakso olla vaan kotona koko aikaa, hulluksi, masentuneeksi ja vittuntuneeksi tulee! Kyllä ihminen kaipaa vaihtelua

Mulla on tavallaan sama tilanne, mut ei noin paha. Homma luistaa heti paremmin kun olen " vienyt miehen ulos" (kuulostaa kuin koiraa käyttäisin ulkona :D ) tai hän on itse mennyt menoihinsa - useasti! Tasaisin väliajoin tehdyt ulkomaanmatkat auttaa myös.

Tässä on kyllä perää, olen huomannut. Mies onkin alkanut suunnitella enemmän menoja itselleen eikä mulla todellakaan ole sitä vastaan mitään. Minä en enää meille mitään kahdenkeskisiä menoja halua enkä jaksa järjestää, koska sehän olisi parisuhteeseen panostamista ja sitä en enää halua tehdä, kuten suunnitelma on. Matkat koko perheen kanssa piristävät kyllä myös vaikka ovatkin myös rasittavia. Jos olisi enemmän löysää rahaa, kävisimme varmasti ulkomailla useammin kuin noin kerran vuodessa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Relaa hetkeksi ja jätä loputon analysointi. Tee asioita, joista sinulle tulee hyvä mieli ja joista nautit. Elä elämääsi, älä analysoi, mitä sen pitäisi olla.

Sitä ennen mun on oikeasti hyväksyttävä se, ettei kukaan halua minua eikä pidä seksikkäänä ja viehättävänä. Muuten tuota faktaa vastaan taistelu vie kaiken energiani. Ap

Kuulostaa tutulta. Mulla meni myös hermot kerran siihen että minä olin täysin vastuussa parisuhteen ylläpitämisessä. Tein myös testin etten halannut, pussannut miestä oma-aloitteisesti. En järjestänyt kahdenkeskistä aikaa, en mitään. Ei se e mies tajunnut mitään ennen kuin nostin kissan pöydälle ja kerroin omat pikku tutkimus tulokset. Sitten vasta tajusi kun väänsin ratakiskosta, eipä tuo edelleenkään ole mitenkään kovin aktiivinen tässä asiassa mutta pientä parannusta on ollut ilmassa.

Ap, sinähän juuri yhdessä tekemässäsi toisessa ketjussa väitit, että treenatulle naiselle olisi aina ottajia (sama siitä 15 % rasvoistaan jankkaava). Kuinkas nyt täällä viimeisimpien kommenttien mukaan yritätkin hyväksyä sen, että et ole seksikäs ja viehättävä?