Miten paljon haittaa voi tehdä toiselle, jos tekee ilkeyttään aiheettoman lastensuojeluilmoituksen?
Mietin vain, mitä siitä seuraa. Jos etsisi jonkin asian jostain perheestä, ja liioittelisi sitä, ja sanoisi että lapsista on todella suuri huoli. Mitä tästä seuraisi tuolle perheelle? Käytetäänkö tällaista paljon aseena riitelyssä?
Kommentit (75)
fd kirjoitti:
Miksi järjestelmä sallii nuo nimettömät ilmoitukset? Miksi niihin reagoidaan samoin, kuin nimellä ja todisteiden kanssa tehtyihin? Tämähän tarjoaa kauheat mahdollisuudet kiusata toisia ihmisiä täysin järjettömällä tavalla. Riippuu sitten niin ihmisestä, miten sen ottaa, ja joissain tapauksissa saattaa saattaa kohteen täysin pois tolaltaan. Mielestäni ilmoituksia pitäisi voida tehdä vain omalla nimellä. Sitä nimeähän ei tarvitsisi kertoa kohteelle, mutta se olisi viranomaisilla siltä varalta, että ilmoitus todettaisiin kiusanteoksi.
On arvioitu, että nimetön ilmoituksen mahdollisuus saattaa tietoon tapauksia, jotka muuten eivät tulisi ilmi. Lapsen etu ehdottomasti on ollut tämän säädännön taustalla.
Valitettavasti lieveilmiönä tapahtuu kiusaamista tai suoranaista vainoamista. Hankala kysymys kaiken kaikkiaan. Kuitenkin pohjalla on tietysti saada jokainen tapaus päivänvaloon. Mitä ihmettä motiivina viranomaistaholla muuta olisi?
Ihan hyvä pointti. Meillä on eräs tuttu, joka aivan surutta juoksuttaa viranomaisia ties millä asioilla, tehtailee valituksia kaikista mahdollisista kunnan asioista ja vähän mahdottomistakin. Tuon ihmisen aktiivisuus riippuu siitä kuinka paljon hänellä on joutoaikaa.
Meidänkin yrityksen on pitänyt tehdä selvityksiä virastoihin, vaikka kaikki asiat on paremmassa kuin hyvässä kunnossa. Kerran sitten pälkähti päähäni, että toivottavasti ei keksi siirtää intoaan siihen, että alkaisi tekemään meidän perheestä aiheettomia lastensuojeluilmoituksia. Sellaisia ei ole vielä tullutkaan! Mutta jos tulisi, niin kyllä siinä haittaa olisi siitä, että ilmoituksen voi jättää nimettömänä. Eri organisaatiot eivät saa yhdistettyä tietojaan ja ohjattua tuota ihmistä hoitoon.
Mutta alkuperäiseen aiheeseen. Lapset ovat vähän eri asia kuin yhteiskunnan muut epäkohdat. Lastensuojeluilmoitusten kynnys halutaan pitää mahdollisimman matalana, olemattomana, jotta lasten kokema kärsimys pysyisi mahdollisimman vähäisenä.
Tarkoitan sitä, että nimettömiin ilmoihin ei reagoitaisi samalla lailla kuin nimellä tehtyihin. Minusta enemmän painoarvoa (viitaten esim Eerikan tapaukseen) pitäisi olla opettajien, päiväkodin henkilökunnan yms viranomaisten tekemillä ilmoilla, ja sellaista ei saisi sivuuttaa.
Mutta jos joku soittaa nimettömänä ja keksii mitä vain, ja sanoo että on suuri huoli, niin mielestäni sellaiseen tapaukseen ei tarvitsisi suhtautua niin vakavasti. Minusta on kurjaa, että tuollaiset anonyymien soitot vievät resursseja oikeilta tapauksilta. Itse olen sitä mieltä, että anonyymejä ilmoituksia ei pitäisi edes ottaa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
fd kirjoitti:
Miksi järjestelmä sallii nuo nimettömät ilmoitukset? Miksi niihin reagoidaan samoin, kuin nimellä ja todisteiden kanssa tehtyihin? Tämähän tarjoaa kauheat mahdollisuudet kiusata toisia ihmisiä täysin järjettömällä tavalla. Riippuu sitten niin ihmisestä, miten sen ottaa, ja joissain tapauksissa saattaa saattaa kohteen täysin pois tolaltaan. Mielestäni ilmoituksia pitäisi voida tehdä vain omalla nimellä. Sitä nimeähän ei tarvitsisi kertoa kohteelle, mutta se olisi viranomaisilla siltä varalta, että ilmoitus todettaisiin kiusanteoksi.
On arvioitu, että nimetön ilmoituksen mahdollisuus saattaa tietoon tapauksia, jotka muuten eivät tulisi ilmi. Lapsen etu ehdottomasti on ollut tämän säädännön taustalla.
Valitettavasti lieveilmiönä tapahtuu kiusaamista tai suoranaista vainoamista. Hankala kysymys kaiken kaikkiaan. Kuitenkin pohjalla on tietysti saada jokainen tapaus päivänvaloon. Mitä ihmettä motiivina viranomaistaholla muuta olisi?
Tämä onkin hyvä kysymys. Kun lastensuojelu kärsii pahasta resurssipulasta, onko oikeasti tehokasta tarttua nimettömiin ilmoituksiin? Jos esim nimettömistä yksi kymmenestä on todellinen (en tiedä lukuja, heitin vain tuon) ja 9 kymmenestä turhia, ja niiden kymmenen tutkimiseen menee aikaa ilmoituksilta, jotka on oikeasti tehnyt esim lapsen hoitaja tai opettaja, tai tapaukset, joissa perhe jo tunnetaan, ja tarvitsivat apua, mutta ei vain ehditä käydä, kun tutkitaan ensin nämä kymmenen anonyymiä ilmoa...
Täydellisessä maailmassa varmaan tutkittaisiin kaikki, ja ratsattaisiin perheet, joista ei edes ilmoja ole tehty, ihan vain pistokokeina, mutta tällaiseen ei vain ole resursseja, ja sen "tuotto" tai onnistumisprosentti on aika huono. Mietin vain, miksi anonyymit ilmoitukset saavat saman painoarvon, kuin nimellä tehdyt.
Kyllähän anonyyminkin ilmoituksen tekijän voi saada kiinni, jos ilmoitus ollut aiheeton ja ilmoituksen kohteeksi joutuneet haluavat tehdä rikosilmoituksen. Eli kyllä perättömistä ilmoituksista voi joutua vastuuseen oikeusteitse.
Systeemiä käytetään väärin ja se on väärin!
Ilmoittajan taustat tutkittava ensimmäiseksi ja mahdolliset mielenterveysongelmat yms.
Olen pohtinut asiaa myös ja samoilla linjoilla olen a.p:n kanssa.
Tietysti se aiheuttaisi stressiä ihan normaaleissakin ihmisissä. Olemmehan ihmisiä!
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän anonyyminkin ilmoituksen tekijän voi saada kiinni, jos ilmoitus ollut aiheeton ja ilmoituksen kohteeksi joutuneet haluavat tehdä rikosilmoituksen. Eli kyllä perättömistä ilmoituksista voi joutua vastuuseen oikeusteitse.
Miten sen voi saada kiinni, jos se on anonyyminä tehty?
Lapset kärsii kun sossut ramppaa, kouluikäiset voi joutua tapaamaan sossuja/kuraattoria tms. koulussa ja luokkalaiset sitten ihmettelee/kiusaa. Koettu on, typerin tapa tehdä toiselle kiusaa. Aikuisten riidat ei kuulu lapsille!!!
Vierailija kirjoitti:
Systeemiä käytetään väärin ja se on väärin!
Ilmoittajan taustat tutkittava ensimmäiseksi ja mahdolliset mielenterveysongelmat yms.
Olen pohtinut asiaa myös ja samoilla linjoilla olen a.p:n kanssa.
Tietysti se aiheuttaisi stressiä ihan normaaleissakin ihmisissä. Olemmehan ihmisiä!
No sepäs se, tuolla kiusaamisilmoituksella voi oikeasti aiheuttaa todella paljon ikävyyksiä perheelle. Jokainen voi itse miettiä, miltä tuntuisi saada sellainen ilmoitus, ja kuulla että teitä ruvetaan nyt kuulustelemaan asiasta. Jos varsinkin itse on esim univelkainen pienen vauvan äiti, muutenkin itkuinen väsymyksen takia tms, niin kyllä siinä rajoilla mennään, ettei anna itsestään sellaista kuvaa että viranomaiset päättävät että olet huono vanhempi...
Sellaista haittaa ainakin tekijälle, että siitä voi tehdä rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta. "Pilan" kohteelle haitaksitietysti henkinen stressi ihan siitäkin, että kuinka joku voi olla niin ilkeä että tekee tuollaista. Sosiaalitoimi kyllä huomaa nopeasti keksityn ja todellisen välin, kun käy kylässä.
gads kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeudessa tavataan. Mieti tarkkaan, onko sulla siihen varaa.
Sehän tässä onkin, ilmoituksen voi tehdä täysin nimettömänä. Ilmoituksen kohde ei saa ikinä tietää, kuka se oli.
Kyllä saa. Jos on riittävästi älyä päässä, pystyy kyllä päättelemään.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista haittaa ainakin tekijälle, että siitä voi tehdä rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta. "Pilan" kohteelle haitaksitietysti henkinen stressi ihan siitäkin, että kuinka joku voi olla niin ilkeä että tekee tuollaista. Sosiaalitoimi kyllä huomaa nopeasti keksityn ja todellisen välin, kun käy kylässä.
Mistä sen huomaa? Itse mietin sitä, että meillä ollaan aika suurpiirteisiä siivoamisen suhteen... Esim lapsen syöttötuoli on usein pinttyneen lian peitossa, lattia myös pöydän kohdalta, tiskiallas täynnä tiskejä.
Onneksi meidän koti on täysin pintaremontoitu ja ns trendikäs, niin tuo ei ehkä ole niin silmiinpistävää, kuin jos kämppä olisi ns vanhanaikaisen näköinen ja sitten vielä tiskit altaassa.
Eräs ystäväni rakastaa 50-luvun asuntoja, ja hänellä on kunnostettu alkuperäinen 50-luvun keittiö. Sinne kun jättää tiskit niin näyttää kyllä siltä että kaikki repsottaa. Mitä , jos tarkistuksen tekijä ei tajua että se keittiö on ihan tahallaan "vanha"?
Vierailija kirjoitti:
gads kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeudessa tavataan. Mieti tarkkaan, onko sulla siihen varaa.
Sehän tässä onkin, ilmoituksen voi tehdä täysin nimettömänä. Ilmoituksen kohde ei saa ikinä tietää, kuka se oli.
Kyllä saa. Jos on riittävästi älyä päässä, pystyy kyllä päättelemään.
Miten ihmeessä? Jos on jonkun kanssa huonoissa väleissä? Mutta se tuskin riittää todisteeksi, jos vastapuoli ei sitä (tietenkään) myönnä.
Rupesin kanssa miettimään. Meilläkään ei ole siistiä, siivooja käy n. 2 viikon välein, ja siinä välissä ei kukaan imuroi, pese vessoja, keittiötä välttämättä, jos sattuu kiireinen viikko. Meillä on kolme lasta, molemmat vanhemmat pitkiä päiviä töissä ja iltaisin kuskataan lapsia harrastuksiin. Ruuat kyllä aina laitetaan ja muuten pidetään lapsista huolta, mutta tuo kämppä on ihan kaaos. Voiko siitä sitten päätellä että jos meistä tehtäisin ilmoitus, se olisi aheellinen.
Ai niin, ja kun kuskaan lasta treeneihin suoran hoidosta, niin syödään välillä eineksiä kylminä suoraan paketista päivälliseksi! :D Lapsen treenit alkaa klo 16, ei mitään mahkuja käydä välissä kotona!
ffd kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fd kirjoitti:
Miksi järjestelmä sallii nuo nimettömät ilmoitukset? Miksi niihin reagoidaan samoin, kuin nimellä ja todisteiden kanssa tehtyihin? Tämähän tarjoaa kauheat mahdollisuudet kiusata toisia ihmisiä täysin järjettömällä tavalla. Riippuu sitten niin ihmisestä, miten sen ottaa, ja joissain tapauksissa saattaa saattaa kohteen täysin pois tolaltaan. Mielestäni ilmoituksia pitäisi voida tehdä vain omalla nimellä. Sitä nimeähän ei tarvitsisi kertoa kohteelle, mutta se olisi viranomaisilla siltä varalta, että ilmoitus todettaisiin kiusanteoksi.
On arvioitu, että nimetön ilmoituksen mahdollisuus saattaa tietoon tapauksia, jotka muuten eivät tulisi ilmi. Lapsen etu ehdottomasti on ollut tämän säädännön taustalla.
Valitettavasti lieveilmiönä tapahtuu kiusaamista tai suoranaista vainoamista. Hankala kysymys kaiken kaikkiaan. Kuitenkin pohjalla on tietysti saada jokainen tapaus päivänvaloon. Mitä ihmettä motiivina viranomaistaholla muuta olisi?
Tämä onkin hyvä kysymys. Kun lastensuojelu kärsii pahasta resurssipulasta, onko oikeasti tehokasta tarttua nimettömiin ilmoituksiin? Jos esim nimettömistä yksi kymmenestä on todellinen (en tiedä lukuja, heitin vain tuon) ja 9 kymmenestä turhia, ja niiden kymmenen tutkimiseen menee aikaa ilmoituksilta, jotka on oikeasti tehnyt esim lapsen hoitaja tai opettaja, tai tapaukset, joissa perhe jo tunnetaan, ja tarvitsivat apua, mutta ei vain ehditä käydä, kun tutkitaan ensin nämä kymmenen anonyymiä ilmoa...
Täydellisessä maailmassa varmaan tutkittaisiin kaikki, ja ratsattaisiin perheet, joista ei edes ilmoja ole tehty, ihan vain pistokokeina, mutta tällaiseen ei vain ole resursseja, ja sen "tuotto" tai onnistumisprosentti on aika huono. Mietin vain, miksi anonyymit ilmoitukset saavat saman painoarvon, kuin nimellä tehdyt.
Se anonyymi voi olla ihan lähipiiriä ja pelätä itsekin henkensä puolesta... siksi tämä mahdollisuus. Usein näin onkin, että ilmoitus tulee hyvinkin läheltä. Pelko siitä, että nimi vuotaa tavalla tai toisella kohteille, voi olla suuri.
Mutta kysymys on tosi vaikea ja pohdiskeltavan arvoinen asia. Tällä hetkellä asia tosiaan on niin, että nimettömät ilmoitukset ovat aivan samassa jonossa nimellisten kanssa, mikäli raportoidaan lapsen olevan liki hengenvaarassa.
Sen sijaan "pikkuhuolissa" virkansa puolesta ilmoittavat ovat helposti etusijalla.
Jankuttajalle: Mä pystyisin kyllä päättelemään. Olen todella "tarkkanäköinen" ja omaan pettämättömän ihmistuntemuksen.
Kun tunnen ja tiedän ihmisen ja hänen tapansa toimia, olen monesti pystynyt päättelemään hänen seuraavan edesottamuksensa.
On myös eräs seikka, jota en tässä kerro, sillä en halua tehdä tuota kiusantekoa yhtään helpommaksi. ;)
Miettikää kenet pistätte kärsimään ja onko hän syyllinen mihinkään!
Miettikää itsenne tuon lapsen asemeen.
Vierailija kirjoitti:
ffd kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fd kirjoitti:
Miksi järjestelmä sallii nuo nimettömät ilmoitukset? Miksi niihin reagoidaan samoin, kuin nimellä ja todisteiden kanssa tehtyihin? Tämähän tarjoaa kauheat mahdollisuudet kiusata toisia ihmisiä täysin järjettömällä tavalla. Riippuu sitten niin ihmisestä, miten sen ottaa, ja joissain tapauksissa saattaa saattaa kohteen täysin pois tolaltaan. Mielestäni ilmoituksia pitäisi voida tehdä vain omalla nimellä. Sitä nimeähän ei tarvitsisi kertoa kohteelle, mutta se olisi viranomaisilla siltä varalta, että ilmoitus todettaisiin kiusanteoksi.
On arvioitu, että nimetön ilmoituksen mahdollisuus saattaa tietoon tapauksia, jotka muuten eivät tulisi ilmi. Lapsen etu ehdottomasti on ollut tämän säädännön taustalla.
Valitettavasti lieveilmiönä tapahtuu kiusaamista tai suoranaista vainoamista. Hankala kysymys kaiken kaikkiaan. Kuitenkin pohjalla on tietysti saada jokainen tapaus päivänvaloon. Mitä ihmettä motiivina viranomaistaholla muuta olisi?
Mitä tuo hengenvaarassa oleminen sitten tarkoittaa? Onko se silloin, kun sanotaan että lapsesta on "suuri huoli"?
Tämä onkin hyvä kysymys. Kun lastensuojelu kärsii pahasta resurssipulasta, onko oikeasti tehokasta tarttua nimettömiin ilmoituksiin? Jos esim nimettömistä yksi kymmenestä on todellinen (en tiedä lukuja, heitin vain tuon) ja 9 kymmenestä turhia, ja niiden kymmenen tutkimiseen menee aikaa ilmoituksilta, jotka on oikeasti tehnyt esim lapsen hoitaja tai opettaja, tai tapaukset, joissa perhe jo tunnetaan, ja tarvitsivat apua, mutta ei vain ehditä käydä, kun tutkitaan ensin nämä kymmenen anonyymiä ilmoa...
Täydellisessä maailmassa varmaan tutkittaisiin kaikki, ja ratsattaisiin perheet, joista ei edes ilmoja ole tehty, ihan vain pistokokeina, mutta tällaiseen ei vain ole resursseja, ja sen "tuotto" tai onnistumisprosentti on aika huono. Mietin vain, miksi anonyymit ilmoitukset saavat saman painoarvon, kuin nimellä tehdyt.
Se anonyymi voi olla ihan lähipiiriä ja pelätä itsekin henkensä puolesta... siksi tämä mahdollisuus. Usein näin onkin, että ilmoitus tulee hyvinkin läheltä. Pelko siitä, että nimi vuotaa tavalla tai toisella kohteille, voi olla suuri.
Mutta kysymys on tosi vaikea ja pohdiskeltavan arvoinen asia. Tällä hetkellä asia tosiaan on niin, että nimettömät ilmoitukset ovat aivan samassa jonossa nimellisten kanssa, mikäli raportoidaan lapsen olevan liki hengenvaarassa.
Sen sijaan "pikkuhuolissa" virkansa puolesta ilmoittavat ovat helposti etusijalla.
Eipä siitä mitään sen kummempaa seuraa, jos lastensuojelullista aihetta ei oikeasti ole.
He käyvät kerran juttelemassa lasun toimistolla, ja sitten EHKÄ lasut käy kerran heillä kääntymässä. Jos syystä huumeiden käytöstä niin joutuvat käymään kerran pissatesteissä. Se siitä.
Älä tuhlaa lasujen resursseja kiusanteon vuokai. Heillä riittää kyllä oikeitakin töitä. Kiusaa voi tehdä muillakin tavoin, jos on ihan pakko. Laita vaikka koirankakkaa postilaatikkoon/-luukkuun. Tai kasva aikuiseksi.
ffd kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista haittaa ainakin tekijälle, että siitä voi tehdä rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta. "Pilan" kohteelle haitaksitietysti henkinen stressi ihan siitäkin, että kuinka joku voi olla niin ilkeä että tekee tuollaista. Sosiaalitoimi kyllä huomaa nopeasti keksityn ja todellisen välin, kun käy kylässä.
Mistä sen huomaa? Itse mietin sitä, että meillä ollaan aika suurpiirteisiä siivoamisen suhteen... Esim lapsen syöttötuoli on usein pinttyneen lian peitossa, lattia myös pöydän kohdalta, tiskiallas täynnä tiskejä.
Onneksi meidän koti on täysin pintaremontoitu ja ns trendikäs, niin tuo ei ehkä ole niin silmiinpistävää, kuin jos kämppä olisi ns vanhanaikaisen näköinen ja sitten vielä tiskit altaassa.
Eräs ystäväni rakastaa 50-luvun asuntoja, ja hänellä on kunnostettu alkuperäinen 50-luvun keittiö. Sinne kun jättää tiskit niin näyttää kyllä siltä että kaikki repsottaa. Mitä , jos tarkistuksen tekijä ei tajua että se keittiö on ihan tahallaan "vanha"?
Ei siivottomuus ole lastensuojelullisia toimenpiteitä vaativaa, eikä sotku ole lastensuojeluilmoitukseen pätevä syy. Ei edes lapsen likaiset vaatteet ole vielä tuota. Ääripäät toki erikseen, terveydelle vaarallinen siivottomuus (lapsella samat likaiset vaatteet viikotolkulla) tai hiiren ulosteet pitkin kämppää ovat sitten jo lastensuojelullisia toimenpiteitä (eli todnäk apua) vaativia juttuja. Tai jos esim. koira saa tehdä tarpeet lattialle ja niitä ei siivota. Kyllä sellainen sotku on erilaista kuin vaikka viikonkin tiskit altaassa ja lattialla levällään olevat lelut + vaatepinot nojatuolilla. Toki sitten jos on kyse muistakin jutuista, niin kotona käynti voi antaa osviittaa elämänhallinnan puutteesta, mutta ei se kodin kunto yksistään riitä mihinkään. Enemmän niissä kotikäynneissä on kyse kai siitä, että vanhemman kanssa jutellaan ja haastatellaan, tsekataan se lapsen kunto ennen kaikkea ja mietitään sitten ilmoitusta kontekstiinsa.
Niin joo vielä selvennykseksi. Nimettömästä ilmoituksesta voi myös tehdä rikosilmoituksen. Varsinkin jos itsellä on joku jota epäillä valmiiksi, niin tilanne helpottuu.
Mitä sinä oikein tarkoitat? Miten sen voisi joku järjestelmä etukäteen tunnistaa, onko ilmoitus aiheeton vai aiheellinen? Pahinta olisi aiheellinen ilmoitus, jota ei tutkittaisi ja lapsen hätä jatkuisi.