Lue keskustelun säännöt.
Miten voit elää ilman uskoa Jumalaan
03.03.2016 |
Mistä saat sen voiman ja lohdun jaksaa vaikeina hetkinä? Raamattu on hieno kirja jossa on ihmisille hyviä elämänohjeita.
Kommentit (76)
Just nyt mulla tulee raamatusta mieleen vain joku tarina jossa pikkuvauva uhattiin halkaista kahtia. Minua ei lohduta tuollaiset tarinat yhtään.
Minulla on sellainen käsitys että raamattu-uskovaisten jumala on raamattu ja oma seurakunta. Sellainen ei ole minua varten. Itse uskon suoraan yhteyteen jumalaan, alkulähteeseen en keksi sanaa. Jostain kai tällainen hieno järjestelmä kuin universumi on saanut alkunsa, ei kai tällainen voi sattumalta ilmaantua tyhjästä.
Mutta minun "jumalani" on kirkkaus, puhtaus, täydellisyys, jin-jang. Ja tähän meidän itsekin tulisi pyrkiä. Siksi pyrin elämään väkivallatonta(vegaani), puhdasta, epäitsekästä, ahneudesta ja itsekkäästä kunniahimosta vapaata elämää. Saan hyvää oloa siitä että syön elinvoimaista ruokaa(en tuki elinvoimaani syömällä ruumiita), pidän kehoni kunnossa ja yritän elää harmonisesti, välillä meditoiden ja paastoten. Silloin tunnen flowmaisen elämänvirran kulkevan lävitseni koen olevani yhteydessä korkeimpaan. Voin luottaa että maailmankaikkeus pitää minusta huolta.
Itse en ymmärrä miten uskovaiset voivat syödä lihaa. Eikö se nyt ole henkisyyden peruspilari että ei tapeta eikä laiteta toisia tappamaan omasta puolesta, varsinkaan ihan pelkän makunautinnon vuoksi. Älä tapa. Mielestäni myötätunto, myös eläimiä kohtaan, on luonnollinen asia ihmiselle jolla on omatunto. Omantunnon kautta "jumala" kertoo mikä on oikein mikä väärin. Jos ei ole omaatuntoa, ei ole yhteydessä jumalaan.
Minusta on aika ulkokultaista että toisille uskonto on vain sitä että näytetään käyvän hartaasti kirkossa tai luetaan raamattua tai puhutaan ja julistetaan, mutta sitten usko ei arkipäivän teoissa näy mitenkään, esim. ei auteta muita eli ollaan hirmu itsekkäitä tai kaikki teot liittyvät vain siihen miten hienolta ja hurskaalta näytetään muiden silmissä ja voidaan paheksua muita jotka eivät ole näin hurskaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota pitäisi kysyä siinä vaiheessa kun lentokone, jonka matkustamossa ollaan matkalla alkaakin tippua...
Uskovaiset on just tämmösiä. Hekumoidaan sillä että ei-uskovaisille tapahtuisi hirveitä asioita. Sitten kuitenkin ajatellaan että ollaan itse niin hyviä että se oma taivaspaikka on niin varma että voi vaan moikata rennosti Pietaria siinä portilla. Oikeasti ollaan julmia ja sydämetömiä.
Niinpä. Mukulana sain kuulla toisilta skideiltä useinkin, että en pääse taivaaseen/joudun helvettiin. Eikä tilanne ole kovin suuresti muuttunut vieläkään, paitsi että nykyään vanhempana ei liikuta edes sen vertaa kuin penskana. Sen sijaan uskovaiset eivät ole kyllä kasvaneet sen fiksummiksi. (Uskonnottomia kun kannattaa pelotella helvetillä, me ollaan siitä tosi huolissamme)
Vierailija kirjoitti:
Tuota pitäisi kysyä siinä vaiheessa kun lentokone, jonka matkustamossa ollaan matkalla alkaakin tippua...
Siinä kohtaa normaali aikuinen kaivaa kynän ja paperia jättääkseen läheisilleen viestiä, jos siihen on aikaa. Ajatukset ovat omissa vastuissa, ei pelastuksessa. En oikein usko, että paniikissa kiljujat ovat järkiään ateisteja ja kynäilijät uskovaisia.
Sodassa taas ei kiljuta jumalaa vaan äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Mistä saat sen voiman ja lohdun jaksaa vaikeina hetkinä? Raamattu on hieno kirja jossa on ihmisille hyviä elämänohjeita.
Aika jännä juttu, että minä olen elänyt niiden hyvien ohjeiden mukaan ihan pienestä lähtien, eikä kukaan ole kertonut niitä minulle mistään satukirjasta. Raamatussa on myös erittäin paljon sontaa ja puhuvia käärmeitä ja muuta liirumlaarumia. Myös ajatus ikuisestä kärsimyksestä tulimeressä on äärimmäisen sairasta.
Helposti. Raamattu on ihmisten kirjoittamata satukirja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No viimeksi kun minulla oli oikeasti paha olla niin ystäväni veti minut syliinsä ja piteli siinä kunnes rauhoituin. Sitten lähdettiin porukalla baariin tuulettamaan tunteita :)
Vierailija kirjoitti:
Mistä saat sen voiman ja lohdun jaksaa vaikeina hetkinä? Raamattu on hieno kirja jossa on ihmisille hyviä elämänohjeita.
Miksi vaikeat ajat pitäisi ulkoistaa esimerkiksi jumalalle? Mielestäni tuo on ihmisen heikkoutta. Kun ei enää kyetä ottamaan vastuuta itsestään, niin ryhdytään uskomaan satuolentoihin. Tietysti tämä on hyvä esimerkiksi alkkisten kannalta, koska he saavat kuvitelmistaan voimia selviytymiseen.
Raamattu on parhaat palat vanhoista tarinoista. Onhan siellä ihan fiksujakin kohtia, mutta valtaosa on täyttä puutaheinää.
En ole vielä ikinä kokenut tilannetta, että pitäisi uskoa johonkin olemattomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raamatussa on ehkä viisi hyvää elämänohjetta, nekin hyvin perushuttua, mikä on kuitenkin aika vähän niin paksulle kirjalle.
Vaikka olenkin kirkkoon kastettu, en siltikään usko näitä asioita. Näen henkiä, tunnen kosketuksia ja uskon paranormaaleihin asioihin (sanokaa vain hulluksi, kuitenkin sitä haluatte! :D ). Olen myös masentunut rankan koulukiusaamisen takia ja joskus jopa rukoilin apua tähän, mutta vastakaikua en saanut. Miksi siis uskoisin kirjaan, joka on kirjoitettu vuonna kivi ja johonkin, joka elää jossain?
Mutta jos kovasti haluat uskoa kirjaan jossa on tarinoita jostain hienosta ihmisestä, so be it. Mutta älä minulle ala tuputtamaan asioitasi. Jokainen uskoo mihin haluaa ja sillä selvä. :D
Elämä on sattumia, epäonnistumisia, tuuria ja onnistumisia, eikä niihin voi vaikuttaa kukaan muu, kun sinä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun on vain erittäin vaikea uskoa johonkin mitä kukaan ei ole ikinä nähnyt tai mitä ei todistettavasti ole olemassa. En vain pysty siihen.
Ja jos tulee vaikea hetki elämässä, niin mietin miksi siihen jouduin ja miten pystyn jatkossa välttämään saman tilanteen ja miten pääsen nyt eteenpäin.
Käytän raamatun sivuja perseeni pyyhkimiseen kesämökin huussissa. Tasapuolisuuden nimissä pyyhin myös koraaniin välillä.
Toki tavallinen vessapaperi on parempaa, eli raamattu ei kelpaa edes tähän hommaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskonto on ooppiumia kansalle.
Pitää tyhmät nöyrinä.
Kyllähän ihmisen pitäisi tajut ihan omilla aivoillaan käyttäytyä fiksusti, sen sijaan että luetaan jotain sekavaa paskaa 2 tuhannen vuoden takaa. Jos ette oikeasti tajua mikä on oikein ja mikä väärin toista ihmistä kohtaan, niin teissä on jotakin vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon kerran koittanut tätä kysyä hyvin tyypillisestä etelävaltiolaiselta kristityltä afroamerikkalaiselta: miten hän olettaa, että yhtäkkiä löydän Jumalan ja alan uskoa, kun koko elämäni olen uskonut ihan johonkin muuhun ja en kasvanut kristillisessä kodissa.
Vastausta en saanut, paasaaminen vaan jatkui. Ei uskovaisetkaan kovin helposti käänny ateisteiksi tai unohda uskomaan, mutta luulevat, että _paasaamalla_ Jeesuksesta koko maailmankuvani muuttuu.... 😐
Vierailija kirjoitti:
Mistä saat sen voiman ja lohdun jaksaa vaikeina hetkinä? Raamattu on hieno kirja jossa on ihmisille hyviä elämänohjeita.
Ne elämänohjeet voi ottaa onkeensa myös ilman uskoa jumalaan. Esimerkiksi "älä tapa" on ihan käypäinen ohje riippumatta siitä uskooko vai ei.
Uskonnot on vaan heikoille... Jokaisen pitäis kasvaa vähän ja pärjätä omillaan eikä tukeutua johki mielikuvitusolentoon... Uskovaiset on muutenki niin helvetin tekopyhiä :D
Minä olin noin 14-16 vuotiaana melko uskonnollinen kun paras ystävä oli melko kiihkouskovaisesta perheestä. Pääsiäisenä aina katsoivat joitan Jeesus-leffaa ja itkivät, oli vähä kummaa kun meillä kotona ei uskontoa tuotu niin julki. Sitten kun kasvoi ja alkoi ajatella omilla aivoilla niin olen melkeinpä alkanut vihaamaan kristinuskoa ja kaikkea paskaa mitä siihen liittyy.. Suorastaan vituttaa olla esim. lasten ristiäisissä ku se jeesus puhe on pelkkää paskaa sielä ja niin tekopyhää. Enkä ymmärrä näitä tapakristittyjä, vitun nössöt paskat ku ei vaan uskalla olla erilaisia, koska "kuuluu" olla kristitty.. Itse erosin kirkosta heti kun täytin 18v, koska äiti ei aikaisemmin suostunut erottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota pitäisi kysyä siinä vaiheessa kun lentokone, jonka matkustamossa ollaan matkalla alkaakin tippua...
Voi saatana että tällaisella uskovaiset vielä hekumoivat. Siis kun ovat pumpanneet sairaan ahdistustekijän viattomiin lapsiin.
No,no älä nyt suotta hermostu,hyvä ihminen... Enhän minä mitään pelotellut,tai ketään ahdistanut.Tottakai lasten kuuluu saada nauttia Pelle Hermannin katselemisesta tai Peppi Pitkätosun seikkailuista (...niitä luen itsekin ihan mielelläni silloin tällöin ) En väittänyt olevani edes mikään 'uskovainenkaan' (olen pikemminkin ns. agnostikko-eli jätän kysymyksen avoimeksi ,ja uskon sitten kun näen,'so to speak' )
Uskoisin kuitenkin .että esim vaikka m/s Estonialla silloin aikanaan,kun se Utön edustalla upposi aika harva huusi avukseen mitään Pelle Hermannia,Spaghettihirviötä tms. mielikuvitushahmoja ( ...eivätkö ne muka oikeasti niitä ole ?)
Silloin kun terroristin ohjaama kone syöksyi New Yorkissa kaksoistorneihin,niin eipä siellä uutisissa taustalla hätääntyneiden ihmisten suista kuulunut huutoa 'Oh my Pelle Hermanni' (...tai Donald Duck. )
Ihmisillä vain on tapana ajatella (varsinkin omalla kohdallaan),että kaikki jatkuu samanlaisena ikäänkuin loppumattomiin,mutta näinhän ei-tietenkään- ole.
Ellei se lähtö täältä sitten tule aivan äkkiä ja silmänräpäyksessä ,niin joku päivä varmasti olemme sitten jokainen yksinämme sen ihmiskunnan suuren kysymyksen edessä,eli siis sen että 'mihin tästä nyt ?'
Jos jotakuta sitten (tietoisuuden siinä vielä toimiessa)viime vaiheissaan tyydyttää,lohduttaa ja hänelle antaa voimaa vastaus, että piakkoin hengitykseni lakkaa,verenkiertoni pysähtyy ja biomassasta koostuva järjestelmäni alkaa mätänemisprosessinsa,niin silloinhan on kaikki hyvin.
Hänhän on sitten ehdottoman varma asiasta ja vakuuttunut siitä, eikä muuta vastausta kaipaakaan,miksi siis muidenkaan tulisi huolehtia siitä.
Ei minulla henkilökohtaisesti ole mitään sitä vastaan jos joku niin ajattelee.
Olen suvaitsevainen ihminen ja suon sen mielessäni hänelle ilman muuta. Onhan sellaisia ihmisiä ja saa minun puolestani olla ihan täysin vapaasti. Aivan vapaasti jokainen saa myös ilmaista mielipiteensä näistä 'ikuisista kysymyksistä',en missään nimessä kannata mitään teokratiaa tai uskonnon avulla harjoitettua ihmisten pakkovaltaa, mutta en myöskään kiellä sellaisen olemassaoloa mistä en ole aivan niin ehdottoman varma,kuin moni täällä tuntuu olevan.
Juuri siksi olenkin agnostikko.
Mistä kumpuaa tämä ajatus, että ateisti huutaisi jotain mielikuvitusolentoa avuksi hädän hetkellä? Siis miksi? Mä en ymmärrä tätä koko ajatusmallia. Siis koko pointtihan ateismissa on se, ettei usko tollaisiin. Ne ateistit oli varmaan siellä kiipeämässä pelastusveneisiin eikä rukoilemassa? En tiedä.
Uskovaiset on just tämmösiä. Hekumoidaan sillä että ei-uskovaisille tapahtuisi hirveitä asioita. Sitten kuitenkin ajatellaan että ollaan itse niin hyviä että se oma taivaspaikka on niin varma että voi vaan moikata rennosti Pietaria siinä portilla. Oikeasti ollaan julmia ja sydämetömiä.