Vituttaa kun on köyhä ja kaikkeen pitäs aina vaan tyytyä !!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan vähävaraisia miehen kanssa. Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa. Nyt pitäs saada sohva ja imuri. Käytettynä sohvia kattelin ja löysin tosi hienon sohvan ja hintaki vaan 190e mutta JUST NYT EI OLE VARAA OSTAA ja tietenki tuoki sohva on menny sitten kun vois olla varaa.

Ja juu, sieltä löytyy halvempiakin sohvia mutta kun ne on rumia... Enkä halua rumaa sohvaa. Tähänki joku alkaa sanomaan, että "Pitää tyytyä siihen mitä saa".. No sepä se, pitäs tyytyä MUTTA EN HALUA TYYTYÄ VÄHEMPÄÄN KUN VOIS SAADA PAREMPAA !!

Vituttaa se että mies sanoo että "pitää tyytyä siihen mitä on. Että sulla on sentään katto pään päällä, jonkunlaista ruokaa edes, jonkunlainen sohva ja jonkunlainen romu imuri. Aattele kun ei ois mitää"

Ja sitten se sanoo, että "Mieti niitä joilla on asiat vielä huonommin". Mutta miks pitäs miettiä? Miks mun pitäs elää elämääni tavallaan muiden kautta ajatellen? Että kun "Siellä jossain päin Suomea tai jossain päin maailmaa joillakin ihmisillä on asiat vielä paskemmin niin mun pitäs olla tyytyväinen että mulla on asiat paremmin"

Ja jos en ole tyytyväinen, enkä ajattele noin, oon joku kauhea itsekäs huono ihminen.

Joskus sairastin vakavaa masennusta ja psykologikin sanoi näin että "Joillakin ihmisillä on asiat vielä huonommin, ajattele sillä tavalla". Mutta miks helvetissä pitäs ajatella?! Että mun masennus ei oo edes mikään kamala asia, koska joillakin muilla on vielä kamalampaa masennusta? :D Just..

Yritän ja yritän ja yritän sitä, että taloudellinen tilanne olisi joskus parempi.

Välillä tulee päiviä, että kaipaan jotain kunnon luksus elämää, sitten mä uppoudun ihan kunnolla siihen haavemaailmaani ja sitten havahdun siitä, katon ympärilleni ja tajuan taas olevani tässä saatanan sonnassa kurkkuani myöten, jossa kaikkeen pitää vaan TYYTYÄ !!!

Miten näistä ajatuksista pääsee eroon? :(

Köyhän elämä on kyllä varmasti vaikeaa jos päiväunetkin pyörii jossain kulutushysteriassa. Itse olen keskituloinen ja rahaa olisi ostaa uusi sohva vaikka kerran viikossa, mutta unelmat ja fantasiat liittyy kyllä ihan muuhun kuin johonkin kulutukseen ja materiaan.

En tiedä miten tuosta pääsee eroon. Materialismi yleensä liittyy yksinkertaisuuteen ja sitä ei nykyäänkään osata parantaa. Jos et saa nautintoa mistään ilmaisista asioista, niin ennuste on aika huono. 

Hassua, että varakkaat ihmiset ovat aina niitä, jotka suurimpaan ääneen ovat vähättelemässä materian ja rahan merkitystä. Sanotaan, että "ei se raha oikeastaan ole minulle tärkeää". Tämän sanovat ihmiset, jotka asuvat omakotitalossa, pihassa tuliterä auto tai kaksi, matkustellaan ja syödään hyvin.

Ei tuo kaikki ole kenenkään syliin itsestään tippunut. Nuo asiat on hankittu siksi, että niitä on haluttu. Sitten niitä, jotka haaveilevat samasta, pidetään yksinkertaisina.

En usko, että tuota kommenttia kirjoitti varakas. Pikemminkin ap:n kanssa taloudellisesti samassa tilanteessa oleva, joka on jo hieman päässyt yli paremman elämän kaipuustaan.

Tällä palstalla on muutamilla ihmisillä joitakin kipukohtia, ainakin ruoka, merkkilaukut ja uudet autot. Ehkä lastenvaatteet kaupasta hankittuina ja matkustelukin. Näistä asioista positiivisesti puhuva tai hankinnoistaan iloitseva tuomitaan alinpaan helvettiin joka kerta samoilla sanoilla. Yksinkertainen, nousukas, pinnallinen, teennäinen, kulississa elävä. On ihan selvää, että tuollaisen hyökkäilyn, mitätöinnin ja leimaamisen takana on itseensä pettynyt, tyhjä, äärimmäisen kateellinen ihmisraunio. Joka kuitenkin harhaisesti kuvittelee olevansa jotenkin parempi ja jotain enemmän kuin muut.

Ei sillä ole väliä, mitä uskot. Kirjoittaja itse sanoi olevansa "keskituloinen". Se on n. 3 000 €/kk. Köyhä ihminen tienaa tuosta puolet tai vähemmän. Yleensä paljonkin vähemmän.

Et tainnut edes vaivautua lukemaan tuon alkuperäisen kirjoittajan kommenttia? Halusit vain päästä kirjoittamaan tuon vuodatuksesi kateellisista ihmisistä, joka ei liittynyt näihin kommentteihin millään tavalla.

Osui ja upposi.

Mun mielestä oikeesti köyhä ihminen on sellainen joka asuu kadulla, tai koko perheen voimin jossakin kommuunin yhdessä huoneessa. Jolla ei ole ruokaa, vaan käyttää päivänsä siihen että kaivaa roskiksia ja tarjoutuu vaikka kiillottamaan kenkiä saadakseen muutaman euron. Ei sellainen joka makaa perse homeessa kotona ja valittaa kun valtio ei kustanna niin hienoa sohvaa kuin itse haluaisi. Ymmärtämättä että toiset ihmiset ovat tehneet paljon töitä saavuttaakseen sen mitä omistavat, heille ei kukaan ole sitä antanut.

Mielenkiintoista, että oot käynyt vakavan masennuksen läpi ja oot katkera jostain sohvasta. Kun mä selvisin hengissä siitä sairaudesta ni olin todella onnellinen esim. Siitä, että ekaa kertaa pitkään aikaan tajusin lintujen laulavan. Kyllä mä sua periaatteessa tajuan, välillä on ihan ok haluta asioita, mutta itsellä ainakin tullut hyvin vahvaksi tajuntaan etten oikeastaan tarvi paljoa mitään ollakseni tyytyväinen, aina en ole onnellinen,mutta olen elossa ja kevät on tulossa. Se riittää nyt.

Kenen vika se on että sulla ei ole varaa ostaa just nyt sitä haluamaasi sohvaa?

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä oikeesti köyhä ihminen on sellainen joka asuu kadulla, tai koko perheen voimin jossakin kommuunin yhdessä huoneessa. Jolla ei ole ruokaa, vaan käyttää päivänsä siihen että kaivaa roskiksia ja tarjoutuu vaikka kiillottamaan kenkiä saadakseen muutaman euron. Ei sellainen joka makaa perse homeessa kotona ja valittaa kun valtio ei kustanna niin hienoa sohvaa kuin itse haluaisi. Ymmärtämättä että toiset ihmiset ovat tehneet paljon töitä saavuttaakseen sen mitä omistavat, heille ei kukaan ole sitä antanut.

Puhut nyt Intiasta. Olemme Suomessa. Täällä ei ole ihmisiä, joille kukaan ei olisi "antanut mitä he omistavat". Täällä on ilmainen koulutus, ilmainen terveydenhuolto, ilmaiset kirjastot, yrittäjien tuet jne. Jokainen on velkaa suomalaiselle yhteiskunnalle, mistä sinunkin pitäisi olla nöyrän kiitollinen. Sen sijaan valitat että sinulle ei muka ole mitään annettu.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista, että oot käynyt vakavan masennuksen läpi ja oot katkera jostain sohvasta. Kun mä selvisin hengissä siitä sairaudesta ni olin todella onnellinen esim. Siitä, että ekaa kertaa pitkään aikaan tajusin lintujen laulavan. Kyllä mä sua periaatteessa tajuan, välillä on ihan ok haluta asioita, mutta itsellä ainakin tullut hyvin vahvaksi tajuntaan etten oikeastaan tarvi paljoa mitään ollakseni tyytyväinen, aina en ole onnellinen,mutta olen elossa ja kevät on tulossa. Se riittää nyt.

Miksi se lintujen laulu on jotenkin pyhempää ja parempaa kuin sohva? Miksi sinun ilonaiheesi on niin paljon parempi kuin jonkun toisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä oikeesti köyhä ihminen on sellainen joka asuu kadulla, tai koko perheen voimin jossakin kommuunin yhdessä huoneessa. Jolla ei ole ruokaa, vaan käyttää päivänsä siihen että kaivaa roskiksia ja tarjoutuu vaikka kiillottamaan kenkiä saadakseen muutaman euron. Ei sellainen joka makaa perse homeessa kotona ja valittaa kun valtio ei kustanna niin hienoa sohvaa kuin itse haluaisi. Ymmärtämättä että toiset ihmiset ovat tehneet paljon töitä saavuttaakseen sen mitä omistavat, heille ei kukaan ole sitä antanut.

Puhut nyt Intiasta. Olemme Suomessa. Täällä ei ole ihmisiä, joille kukaan ei olisi "antanut mitä he omistavat". Täällä on ilmainen koulutus, ilmainen terveydenhuolto, ilmaiset kirjastot, yrittäjien tuet jne. Jokainen on velkaa suomalaiselle yhteiskunnalle, mistä sinunkin pitäisi olla nöyrän kiitollinen. Sen sijaan valitat että sinulle ei muka ole mitään annettu.

Nyt hieman luetunymmärtämistä peliin! En valita mistään, en etenkään siitä että tällä esim. koulutus on ilmainen. Päinvastoin, sehän takaa kaikille samanlaiset mahdollisuudet edetä elämässään, mutta toiset tekevät enemmän töitä saavuttaakseen sen minkä haluavat. On naiivia sinulta olettaa että toiset eivät olisi tehneet töitä esim. koulutuksensa ja elinkeinonsa eteen. Ja oltiin Suomessa tai Intiassa, ei valtion kuulu maksaa sisutusmieltymysten mukaan.

Se on mentävä kouluun ja hankittava kunnon ammatti, työllistävältä alalta. Valitsin itse rahan takia ei niin mieluisan yliopiston alan, mutta vuosi opiskelua ja pääsin 3000€/kk palkalle, joka riittää ihan hyvin :)

Toistaiseksi Suomessa on kuitenkin ihan jokaisella mahdollisuus päästä kouluun ja opiskella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä oikeesti köyhä ihminen on sellainen joka asuu kadulla, tai koko perheen voimin jossakin kommuunin yhdessä huoneessa. Jolla ei ole ruokaa, vaan käyttää päivänsä siihen että kaivaa roskiksia ja tarjoutuu vaikka kiillottamaan kenkiä saadakseen muutaman euron. Ei sellainen joka makaa perse homeessa kotona ja valittaa kun valtio ei kustanna niin hienoa sohvaa kuin itse haluaisi. Ymmärtämättä että toiset ihmiset ovat tehneet paljon töitä saavuttaakseen sen mitä omistavat, heille ei kukaan ole sitä antanut.

Puhut nyt Intiasta. Olemme Suomessa. Täällä ei ole ihmisiä, joille kukaan ei olisi "antanut mitä he omistavat". Täällä on ilmainen koulutus, ilmainen terveydenhuolto, ilmaiset kirjastot, yrittäjien tuet jne. Jokainen on velkaa suomalaiselle yhteiskunnalle, mistä sinunkin pitäisi olla nöyrän kiitollinen. Sen sijaan valitat että sinulle ei muka ole mitään annettu.

Täällä on myös ihmiset jotka tekevät 50 tunnin työpäivää, jotka istuvat kirjastossa 8 tuntia päivässä opiskelemassa, yrittäjiä jotka luopuvat lomistaan ym. saadakseen firmansa pyörimään. Ja sitten on niitä jotka istuvat kotona ja valittavat kun heillä on oikeus saada enemmän, mutta ei velvollisuutta tehdä mitään sen eteen. Eikä ymmärretä sitä että toiset oikeasti näkevät vaivaa saavuttaakseen elämässään enemmän.

Ostin sohvan ja se oli kallis. Ei tehnyt minusta sen onnellisempaa. Onni on muissa jutuissa kuin sohvissa ja imureissa. Se on hymyssä, raikkaassa ilmassa, lapsen naurussa, makkarasopassa ym. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista, että oot käynyt vakavan masennuksen läpi ja oot katkera jostain sohvasta. Kun mä selvisin hengissä siitä sairaudesta ni olin todella onnellinen esim. Siitä, että ekaa kertaa pitkään aikaan tajusin lintujen laulavan. Kyllä mä sua periaatteessa tajuan, välillä on ihan ok haluta asioita, mutta itsellä ainakin tullut hyvin vahvaksi tajuntaan etten oikeastaan tarvi paljoa mitään ollakseni tyytyväinen, aina en ole onnellinen,mutta olen elossa ja kevät on tulossa. Se riittää nyt.

Miksi se lintujen laulu on jotenkin pyhempää ja parempaa kuin sohva? Miksi sinun ilonaiheesi on niin paljon parempi kuin jonkun toisen?

No sanotaan näin, että yleensä kun sä käyt lähellä kuolemaa alkaa tollaset pikku jutut kiinnostaa. Sitä alkaa ihmeellisesti kelaan juttuja vähä erillä lailla. Jos se onnellisuus on kiinni siit sohvasta ni sit sun täytyy tehdä asioita sen eteen. Sä et voi tietää vaikka kuukauden päästä olis vielä parempi tarjous edessä. Sitä mä en yiedä onko se sit parempi nauttia lintujen laulusta,mut itselleni on ainakin vapauttavampaa olla onnellinen siitä lintujen laulusta kuin sohvasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä oikeesti köyhä ihminen on sellainen joka asuu kadulla, tai koko perheen voimin jossakin kommuunin yhdessä huoneessa. Jolla ei ole ruokaa, vaan käyttää päivänsä siihen että kaivaa roskiksia ja tarjoutuu vaikka kiillottamaan kenkiä saadakseen muutaman euron. Ei sellainen joka makaa perse homeessa kotona ja valittaa kun valtio ei kustanna niin hienoa sohvaa kuin itse haluaisi. Ymmärtämättä että toiset ihmiset ovat tehneet paljon töitä saavuttaakseen sen mitä omistavat, heille ei kukaan ole sitä antanut.

Puhut nyt Intiasta. Olemme Suomessa. Täällä ei ole ihmisiä, joille kukaan ei olisi "antanut mitä he omistavat". Täällä on ilmainen koulutus, ilmainen terveydenhuolto, ilmaiset kirjastot, yrittäjien tuet jne. Jokainen on velkaa suomalaiselle yhteiskunnalle, mistä sinunkin pitäisi olla nöyrän kiitollinen. Sen sijaan valitat että sinulle ei muka ole mitään annettu.

Nyt hieman luetunymmärtämistä peliin! En valita mistään, en etenkään siitä että tällä esim. koulutus on ilmainen. Päinvastoin, sehän takaa kaikille samanlaiset mahdollisuudet edetä elämässään, mutta toiset tekevät enemmän töitä saavuttaakseen sen minkä haluavat. On naiivia sinulta olettaa että toiset eivät olisi tehneet töitä esim. koulutuksensa ja elinkeinonsa eteen. Ja oltiin Suomessa tai Intiassa, ei valtion kuulu maksaa sisutusmieltymysten mukaan.

Minulla ei ole mitään vaikeuksia ymmärtää. Väität, että suomalainen ei voisi olla köyhä, kun jossain päin maailmaa ihmisillä ei ole edes ruokaa. Hyvinvointivaltiossa ei tarvitse tyytyä siihen, että on kuolematta nälkään. Elämässä saa vaatia enemmänkin.

On tekstini vääristelyä sinulta väittää, että olisin olettanut mitään menestyneiden ihmisten työmääristä.

Sinä valitit siitä, että toisille muka ei olisi annettu mitä he omistavat. Se ei ole totta. Suomessa annetaan paljonkin ihan ilmaiseksi, jokaiselle. Kukaan täällä ei voi sanoa tehneensä kaiken itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista, että oot käynyt vakavan masennuksen läpi ja oot katkera jostain sohvasta. Kun mä selvisin hengissä siitä sairaudesta ni olin todella onnellinen esim. Siitä, että ekaa kertaa pitkään aikaan tajusin lintujen laulavan. Kyllä mä sua periaatteessa tajuan, välillä on ihan ok haluta asioita, mutta itsellä ainakin tullut hyvin vahvaksi tajuntaan etten oikeastaan tarvi paljoa mitään ollakseni tyytyväinen, aina en ole onnellinen,mutta olen elossa ja kevät on tulossa. Se riittää nyt.

Miksi se lintujen laulu on jotenkin pyhempää ja parempaa kuin sohva? Miksi sinun ilonaiheesi on niin paljon parempi kuin jonkun toisen?

No sanotaan näin, että yleensä kun sä käyt lähellä kuolemaa alkaa tollaset pikku jutut kiinnostaa. Sitä alkaa ihmeellisesti kelaan juttuja vähä erillä lailla. Jos se onnellisuus on kiinni siit sohvasta ni sit sun täytyy tehdä asioita sen eteen. Sä et voi tietää vaikka kuukauden päästä olis vielä parempi tarjous edessä. Sitä mä en yiedä onko se sit parempi nauttia lintujen laulusta,mut itselleni on ainakin vapauttavampaa olla onnellinen siitä lintujen laulusta kuin sohvasta.

Miten niin et "tiedä, onko se parempi"? Kun koko ajan väheksyt muiden ilonaiheita ja toiveita ja tarjoat tilalle omaa, parempaa ratkaisuasi? Ei sairaudesta selviäminen tarkoita, että ymmärrät nyt elämää jotenkin paremmin kuin tavallinen ihminen.

Ymmärrän ap: tä täysin. Olen samassa tilanteessa. Joku sanoi, että mene töihin. Menisin, kun saisin. Hakenut olen. Turhaan. Elämänhaluun vaikuttaa.

Huhuukukkuu kirjoitti:

Ostin sohvan ja se oli kallis. Ei tehnyt minusta sen onnellisempaa. Onni on muissa jutuissa kuin sohvissa ja imureissa. Se on hymyssä, raikkaassa ilmassa, lapsen naurussa, makkarasopassa ym. Tsemppiä!

Minua lasten nauru ärsyttää ja makkarasoppa pursuaa jo korvista, kun ei ole varaa ostaa juuri muuta kuin makkaraa. Sohvalla istuskelen joka ilta ja olisi mukava jos se olisi pehmeä. En ole sinua huonompi ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä oikeesti köyhä ihminen on sellainen joka asuu kadulla, tai koko perheen voimin jossakin kommuunin yhdessä huoneessa. Jolla ei ole ruokaa, vaan käyttää päivänsä siihen että kaivaa roskiksia ja tarjoutuu vaikka kiillottamaan kenkiä saadakseen muutaman euron. Ei sellainen joka makaa perse homeessa kotona ja valittaa kun valtio ei kustanna niin hienoa sohvaa kuin itse haluaisi. Ymmärtämättä että toiset ihmiset ovat tehneet paljon töitä saavuttaakseen sen mitä omistavat, heille ei kukaan ole sitä antanut.

Puhut nyt Intiasta. Olemme Suomessa. Täällä ei ole ihmisiä, joille kukaan ei olisi "antanut mitä he omistavat". Täällä on ilmainen koulutus, ilmainen terveydenhuolto, ilmaiset kirjastot, yrittäjien tuet jne. Jokainen on velkaa suomalaiselle yhteiskunnalle, mistä sinunkin pitäisi olla nöyrän kiitollinen. Sen sijaan valitat että sinulle ei muka ole mitään annettu.

Täällä on myös ihmiset jotka tekevät 50 tunnin työpäivää, jotka istuvat kirjastossa 8 tuntia päivässä opiskelemassa, yrittäjiä jotka luopuvat lomistaan ym. saadakseen firmansa pyörimään. Ja sitten on niitä jotka istuvat kotona ja valittavat kun heillä on oikeus saada enemmän, mutta ei velvollisuutta tehdä mitään sen eteen. Eikä ymmärretä sitä että toiset oikeasti näkevät vaivaa saavuttaakseen elämässään enemmän.

Olisivatko nuo ihmiset onnellisia, jos saisivat 50 tunnin työpäivillä (!!!) itselleen uuden sohvan? Vai odottavatko he saavansa 2-kerroksisen omakotitalon, upouuden auton ja kuukauden lomamatkoja etelään? Miksi nuo ihmiset eivät tyydy sohvaan, kun muut eivät saisi haaveilla edes siitä?

Vierailija kirjoitti:

Se on mentävä kouluun ja hankittava kunnon ammatti, työllistävältä alalta. Valitsin itse rahan takia ei niin mieluisan yliopiston alan, mutta vuosi opiskelua ja pääsin 3000€/kk palkalle, joka riittää ihan hyvin :)

Toistaiseksi Suomessa on kuitenkin ihan jokaisella mahdollisuus päästä kouluun ja opiskella.

Mutta ei töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista, että oot käynyt vakavan masennuksen läpi ja oot katkera jostain sohvasta. Kun mä selvisin hengissä siitä sairaudesta ni olin todella onnellinen esim. Siitä, että ekaa kertaa pitkään aikaan tajusin lintujen laulavan. Kyllä mä sua periaatteessa tajuan, välillä on ihan ok haluta asioita, mutta itsellä ainakin tullut hyvin vahvaksi tajuntaan etten oikeastaan tarvi paljoa mitään ollakseni tyytyväinen, aina en ole onnellinen,mutta olen elossa ja kevät on tulossa. Se riittää nyt.

Miksi se lintujen laulu on jotenkin pyhempää ja parempaa kuin sohva? Miksi sinun ilonaiheesi on niin paljon parempi kuin jonkun toisen?

No sanotaan näin, että yleensä kun sä käyt lähellä kuolemaa alkaa tollaset pikku jutut kiinnostaa. Sitä alkaa ihmeellisesti kelaan juttuja vähä erillä lailla. Jos se onnellisuus on kiinni siit sohvasta ni sit sun täytyy tehdä asioita sen eteen. Sä et voi tietää vaikka kuukauden päästä olis vielä parempi tarjous edessä. Sitä mä en yiedä onko se sit parempi nauttia lintujen laulusta,mut itselleni on ainakin vapauttavampaa olla onnellinen siitä lintujen laulusta kuin sohvasta.

Miten niin et "tiedä, onko se parempi"? Kun koko ajan väheksyt muiden ilonaiheita ja toiveita ja tarjoat tilalle omaa, parempaa ratkaisuasi? Ei sairaudesta selviäminen tarkoita, että ymmärrät nyt elämää jotenkin paremmin kuin tavallinen ihminen.

:D vais nii. No jos nyt hankkia vielä hetken niin ainakin se teki musta kiitollisemman. Ymmärränkö elämää paremmin, tuskin mutta itseäni kylläki. Sä jankkaat, et pidän omia juttujani parempana, en pidä niitä muutako itselleni parempana ja vapauttavampana.En mä ole tarjonnut sulle tilalle muutako sen, että sun täytyy nyt alkaa sit kerää rahaa. Sun ei täydy pitää lintujen laulusta tai mistään mistä mä pidän. Enkä mä ole vähätellyt sun ilon aiheita, aidosti vaan totesin, että mielenkiintoista tämä sun vitutuksen aihe, koska olet ensimmäinen jonka tapaan masennuksen jäljiltä, joka kelaa asioita näin. Mä toivon, että sä saat sohvas ja mä luulen sitä lintujen laulua;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista, että oot käynyt vakavan masennuksen läpi ja oot katkera jostain sohvasta. Kun mä selvisin hengissä siitä sairaudesta ni olin todella onnellinen esim. Siitä, että ekaa kertaa pitkään aikaan tajusin lintujen laulavan. Kyllä mä sua periaatteessa tajuan, välillä on ihan ok haluta asioita, mutta itsellä ainakin tullut hyvin vahvaksi tajuntaan etten oikeastaan tarvi paljoa mitään ollakseni tyytyväinen, aina en ole onnellinen,mutta olen elossa ja kevät on tulossa. Se riittää nyt.

Miksi se lintujen laulu on jotenkin pyhempää ja parempaa kuin sohva? Miksi sinun ilonaiheesi on niin paljon parempi kuin jonkun toisen?

No sanotaan näin, että yleensä kun sä käyt lähellä kuolemaa alkaa tollaset pikku jutut kiinnostaa. Sitä alkaa ihmeellisesti kelaan juttuja vähä erillä lailla. Jos se onnellisuus on kiinni siit sohvasta ni sit sun täytyy tehdä asioita sen eteen. Sä et voi tietää vaikka kuukauden päästä olis vielä parempi tarjous edessä. Sitä mä en yiedä onko se sit parempi nauttia lintujen laulusta,mut itselleni on ainakin vapauttavampaa olla onnellinen siitä lintujen laulusta kuin sohvasta.

Miten niin et "tiedä, onko se parempi"? Kun koko ajan väheksyt muiden ilonaiheita ja toiveita ja tarjoat tilalle omaa, parempaa ratkaisuasi? Ei sairaudesta selviäminen tarkoita, että ymmärrät nyt elämää jotenkin paremmin kuin tavallinen ihminen.

:D vais nii. No jos nyt hankkia vielä hetken niin ainakin se teki musta kiitollisemman. Ymmärränkö elämää paremmin, tuskin mutta itseäni kylläki. Sä jankkaat, et pidän omia juttujani parempana, en pidä niitä muutako itselleni parempana ja vapauttavampana.En mä ole tarjonnut sulle tilalle muutako sen, että sun täytyy nyt alkaa sit kerää rahaa. Sun ei täydy pitää lintujen laulusta tai mistään mistä mä pidän. Enkä mä ole vähätellyt sun ilon aiheita, aidosti vaan totesin, että mielenkiintoista tämä sun vitutuksen aihe, koska olet ensimmäinen jonka tapaan masennuksen jäljiltä, joka kelaa asioita näin. Mä toivon, että sä saat sohvas ja mä luulen sitä lintujen laulua;)

Tosissasiko väität, että tämä kommentti: "Mielenkiintoista, että oot käynyt vakavan masennuksen läpi ja oot katkera jostain sohvasta. Kun mä selvisin hengissä siitä sairaudesta ni olin todella onnellinen esim. Siitä, että ekaa kertaa pitkään aikaan tajusin lintujen laulavan" ei ole muiden väheksymistä? Vielä kehtaat nimittää tuota "aidoksi ihmettelyksi". Miksi et voi nauttia linnunlaulusta polkematta muiden ilonaiheita?

Minä en ole sohvista kiinnostunut. En vain pidä ihmisistä, jotka vaikeasta elämäntilanteesta selvittyään ensi töikseen alkavat opettaa muille "oikeaa elämää". Näitä on tullut vastaan tarpeeksi.

Etkä sinä ole minua "tavannut" etkä tiedä, miten minä asioita "kelaan".

Sulla on nyt onneksi terve mieli, koska jaksat haluta parempaa ja välität siitä, miltä ympäristö näyttää. Mullakin oli vanha sohva aivan liian kauan ja kun sain uuden, ei vain sohva muuttunut, vaan moni muukin asia. Kotona on kiva olla, kun täällä ei näytä enää niin karseelta.

Kyllähän psykat heittelee kaikennäköisiä ehdotuksia, jotkut tepsivät, toiset eivät. Ei niitä niin tosissaan tarvi ottaa. 

Sovitaanko, että löydät tänä vuonna hyvän sohvan ja sulla on siihen varaa :)