Vituttaa kun on köyhä ja kaikkeen pitäs aina vaan tyytyä !!!

Niin olishan se kiva, kun voisi hankkia kaikkea mitä mieli tekee. Toissapäivänä kaupassa mietin, että hitto kun olisi ihana ottaa vain se mitä haluaa, mutta ei. Aina pitää etsiä se halvin vaihtoehto, ostaa alennuksesta. Menen aamuisin kauppaan ja ostan niitä laputettuja ruokia. Ihan hyväähän ne on, mutta olisi niin kiva olla joskus miettimättä ja laskematta senttejä. Mennä kahville ja ostaa suklaakakkupala, mennä kauppaan ja sanoa, että otan tuon sohvan, kiitos.

Ne ihmiset kenellä on rahaa, eivät ymmärrä millaista on, kun jokainen ostos on kallis. Ja tämä tulee vielä lisääntymään Suomessa ja muualla maailmassa. Ne kenellä on rahaa, haluaa sitä vielä enemmän, kuten nähtiin nokiarenkaiden kanssa. Rikkaat saavat melkein luvan kanssa huijata ihmisiä. Ja köyhät köyhtyy entisestään. Hiljaiseksi köyhät saadaan sillä, että syyllistetään heitä siitä, että "kaikilla on samat mahdollisuudet ja et vain ole osannut". Että olisi oma vika, että olet työtön tai huonolle alalle kouluttautunut tai et ole osannut kouluttautua ollenkaan. Näin pidetään köyhät kyykyssä ja rikkaat senkun rikastuu. Milloin oikeasti myönnetään, että jotain on vialla siinä, että osalla ihmisistä ei ole rahaa juuri mihinkään? Missä on vika? Toimeentulotuki on ihan järkyttävän pieni. Asuminen Suomessa on todella kallista. Ruoka ja päivittäiset tarpeelliset asiat on tuhottoman hintaista. Ja vielä myytiin sähkö, seuraavaksi vedet ja metsät. Kohta meillä on köyhiä, joilla ei ole enää mitään. Ei edes sitä mitä nyt on. No eipähän enää voi sanoa köyhälle, että "mene poimimaan marjoja".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan vähävaraisia miehen kanssa. Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa. Nyt pitäs saada sohva ja imuri. Käytettynä sohvia kattelin ja löysin tosi hienon sohvan ja hintaki vaan 190e mutta JUST NYT EI OLE VARAA OSTAA ja tietenki tuoki sohva on menny sitten kun vois olla varaa.

Ja juu, sieltä löytyy halvempiakin sohvia mutta kun ne on rumia... Enkä halua rumaa sohvaa. Tähänki joku alkaa sanomaan, että "Pitää tyytyä siihen mitä saa".. No sepä se, pitäs tyytyä MUTTA EN HALUA TYYTYÄ VÄHEMPÄÄN KUN VOIS SAADA PAREMPAA !!

Vituttaa se että mies sanoo että "pitää tyytyä siihen mitä on. Että sulla on sentään katto pään päällä, jonkunlaista ruokaa edes, jonkunlainen sohva ja jonkunlainen romu imuri. Aattele kun ei ois mitää"

Ja sitten se sanoo, että "Mieti niitä joilla on asiat vielä huonommin". Mutta miks pitäs miettiä? Miks mun pitäs elää elämääni tavallaan muiden kautta ajatellen? Että kun "Siellä jossain päin Suomea tai jossain päin maailmaa joillakin ihmisillä on asiat vielä paskemmin niin mun pitäs olla tyytyväinen että mulla on asiat paremmin"

Ja jos en ole tyytyväinen, enkä ajattele noin, oon joku kauhea itsekäs huono ihminen.

Joskus sairastin vakavaa masennusta ja psykologikin sanoi näin että "Joillakin ihmisillä on asiat vielä huonommin, ajattele sillä tavalla". Mutta miks helvetissä pitäs ajatella?! Että mun masennus ei oo edes mikään kamala asia, koska joillakin muilla on vielä kamalampaa masennusta? :D Just..

Yritän ja yritän ja yritän sitä, että taloudellinen tilanne olisi joskus parempi.

Välillä tulee päiviä, että kaipaan jotain kunnon luksus elämää, sitten mä uppoudun ihan kunnolla siihen haavemaailmaani ja sitten havahdun siitä, katon ympärilleni ja tajuan taas olevani tässä saatanan sonnassa kurkkuani myöten, jossa kaikkeen pitää vaan TYYTYÄ !!!

Miten näistä ajatuksista pääsee eroon? :(

Köyhän elämä on kyllä varmasti vaikeaa jos päiväunetkin pyörii jossain kulutushysteriassa. Itse olen keskituloinen ja rahaa olisi ostaa uusi sohva vaikka kerran viikossa, mutta unelmat ja fantasiat liittyy kyllä ihan muuhun kuin johonkin kulutukseen ja materiaan.

En tiedä miten tuosta pääsee eroon. Materialismi yleensä liittyy yksinkertaisuuteen ja sitä ei nykyäänkään osata parantaa. Jos et saa nautintoa mistään ilmaisista asioista, niin ennuste on aika huono. 

Se on ihan eri asia jos on hyvätuloinen tai keskituloinen. Itse ainakin opiskelijana ja nuorena varattomana halusin kaikenlaista, koska varaa ei ollut koskaan ostaa mitään kivaa tai uutta erilaista. Sitten kun aloitin työt sekä osa-aikatyöt ja perheemme muutenkin vaurastui niin en enää ole välittänyt yhtä paljoa samoista asioista tai haaveile mistään erikoisesta materiaan liittyvästä. Suurin osa rahoista menee säästöön. Samoin vaatteiden, tavaroiden ostaminen ei kiinnosta enää yhtä paljoa, koska halutessani voin vain marssia kauppaan sekä ostaa haluamani tavarat.

Se on kuitenkin eri asia jos on ollut aina köyhä. Silloin on ihan luonnollista että haluaa ostaa jotain kivaa itselleen tai haluaa kauniin kodin.

Se on vitusti paljon helpompaa olla downshiftaaja tai ei-materialistinen jos on ollut jo pidempään tarpeeksi rahaa tilillä hankkia sitä mitä haluaa.

Onko nykyisessä sohvassa muuta vikaa kuin rikkinäinen vetoketju, joka aiheuttaa täytteiden irtoilun? Saisitko vain vetoketjun uusittua? Ei maksaisi paljon. Ja jos sulla ei ole ompelukonetta, niin kangaskaupasta voi kysyä ompelupalvelua siihen. Sekään ei varmasti kovin kallista olisi.

Miksi ihmiset yläpeukuttavat tuollaista paska-avausta? Siitä toki samaa mieltä, että masennus on tragedia, mutta hyvä elintaso on etuoikeus. Sen eteen joutuu tekemään töitä ja valintoja. On todella surkeaa valittaa asiasta, joka on omaa syytä.

Minäkin haluaisin olla huippu-urheilija. Miksi en ole? Koska en tehnyt kaikkeani kehittyäkseni. Jos joskus alan valittaa asiasta, niin toivottavasti joku vetää mua turpaan.

Ymmärrän vitutuksen. Olen keskituloinen ja niin vain rahat menee palkasta, ettei ole varaa uuteen sohvaan. On helppo huudella, että mene opiskelemaan hyvätuloiseen ammattiin. No, eiköhän joka alalla ole jo koulutettuja jonossa työpaikan toivossa. Sitä paitsi suuri enemmistö on älyltään ja kyvyiltään keskinkertaista. Olisi oltava heille sopivaa käytännön työtä ja palkalla, jolla elää. Lukekaa tän päivän Hesarista Antero Mukan kolumni.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset yläpeukuttavat tuollaista paska-avausta? Siitä toki samaa mieltä, että masennus on tragedia, mutta hyvä elintaso on etuoikeus. Sen eteen joutuu tekemään töitä ja valintoja. On todella surkeaa valittaa asiasta, joka on omaa syytä.

Minäkin haluaisin olla huippu-urheilija. Miksi en ole? Koska en tehnyt kaikkeani kehittyäkseni. Jos joskus alan valittaa asiasta, niin toivottavasti joku vetää mua turpaan.

Hyvä elintaso ei kyllä aina ole oman työn tulosta, vaan perittyä. Sen työn siis teki joku isoisänisä vuonna miekka ja kilpi. Joukossamme elää nuoria, jotka saavat pääomatuloina satoja tonneja vuodessa. Tekemättä mitään. Ei ole kohtuutonta, jos heille on ihan vähän vaan kateellinen. Joku vaan on köyhä, koska ei peri mitään, paitsi suvun alttiuden saada joku oppimishäiriö tms vaikeus, mikä estää korkeakouluttautumisen.

Jokaisen tulisi miettiä, millaisen yhteiskunnan haluaisi tilanteessa, jossa ei tiedä omaa lähtökohtiaan/asemaansa siinä.

Vierailija kirjoitti:

Niin olishan se kiva, kun voisi hankkia kaikkea mitä mieli tekee. Toissapäivänä kaupassa mietin, että hitto kun olisi ihana ottaa vain se mitä haluaa, mutta ei. Aina pitää etsiä se halvin vaihtoehto, ostaa alennuksesta. Menen aamuisin kauppaan ja ostan niitä laputettuja ruokia. Ihan hyväähän ne on, mutta olisi niin kiva olla joskus miettimättä ja laskematta senttejä. Mennä kahville ja ostaa suklaakakkupala, mennä kauppaan ja sanoa, että otan tuon sohvan, kiitos.

Ne ihmiset kenellä on rahaa, eivät ymmärrä millaista on, kun jokainen ostos on kallis. Ja tämä tulee vielä lisääntymään Suomessa ja muualla maailmassa. Ne kenellä on rahaa, haluaa sitä vielä enemmän, kuten nähtiin nokiarenkaiden kanssa. Rikkaat saavat melkein luvan kanssa huijata ihmisiä. Ja köyhät köyhtyy entisestään. Hiljaiseksi köyhät saadaan sillä, että syyllistetään heitä siitä, että "kaikilla on samat mahdollisuudet ja et vain ole osannut". Että olisi oma vika, että olet työtön tai huonolle alalle kouluttautunut tai et ole osannut kouluttautua ollenkaan. Näin pidetään köyhät kyykyssä ja rikkaat senkun rikastuu. Milloin oikeasti myönnetään, että jotain on vialla siinä, että osalla ihmisistä ei ole rahaa juuri mihinkään? Missä on vika? Toimeentulotuki on ihan järkyttävän pieni. Asuminen Suomessa on todella kallista. Ruoka ja päivittäiset tarpeelliset asiat on tuhottoman hintaista. Ja vielä myytiin sähkö, seuraavaksi vedet ja metsät. Kohta meillä on köyhiä, joilla ei ole enää mitään. Ei edes sitä mitä nyt on. No eipähän enää voi sanoa köyhälle, että "mene poimimaan marjoja".

Jos puhutaan viime vuosista, niin tämä sosiaalidemokraattinen politiikka on aiheuttanut suuren loven talouskasvuun, kun palkkoja on nostettu liikaa. Suomen talous ei ole kasvanut yhtään vuodesta 2007. Korkea verotus ja suuri julkinen sektori ovat syösseet maamme kurimukseen. Juurikin nämä "köyhien asialla" olevat poliitikot ovat todellisia syyllisiä siihen, että täällä on heikko ostovoima. Ei ole töitä, ei ole kysyntää tuotteille, vain rikkaat rikastuvat pääomatuloillaan. AY-järjestöt ajavat vain jäsentensä etua. Edes se, että täällä on ollut lama 10 vitun vuotta, ei johda siihen että yritettäisiin parantaa maan kilpailukykyä. Ei vailla poliittista vastuuta olevien etujärjestöjen pitäisi päästä päättämään vaaleilla valittujen poliitikkojen rinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä fb:n kierrätys- ja kirppisryhmissä jaetaan sohvia ja imureita ilmaiseksi.

Tarvittiin vuodesohva meille, maksoin siistikuntoisesta Ikeasta 20€.

190 on vanhasta sohvasta jo paljon.

Tunnistan varattomuuden aiheuttaman ärsytyksen, mutta kierrätyshamsterina olet ap amatööri. Idea on siinä että sitä täydellistä ilmaista/lähes ilmaista sohvaa kytätään vaikka loppuikä.

Mulle lottovoittosohva olis ollut se Ikean Stockholm vihreällä sametilla, mutta taidan loppuikäni olla sellaisessa rahatilanteessa että mikä tahansa löysä 1200€ menee tasan muuhun kuin sohvaan. Ei harmita, koska asenteeni on se, että joku päivä jossain halutaan vielä Stockholm-sohvasta luopua. Ja silloin minä korjaan potin! :D

Heh, meillä on näköjään juuri sama unelmasohva! :D Itse olen ratkaissut täydellisen sohvan puutteen niin, että olen hankkinut halvan, myös minua miellyttävän sohvan (eräs Ikean vanha malli 30€:lla) ja mm. vihreillä samettityynyillä ja vihreäkuvioisella torkkupeitolla. 

Niin onkin hyvä elintasomme Suomessa perittyä ja sattumanvaraista. Edelleen, joka ikinen suomalainen kuuluu maailman mittakaavassa rikkaimpien joukkoon. Isovanhempamme olivat myös köyhiä, mm. liha pöydässä harvinaisuus. Jotain suhteellisuudentajua elämään nyt niiden sohvien kanssa. Maailma on luonteeltan sellainen, että elämä on selviytymistä, pieni harvinaisen hyväonninen joukko on ilmeisesti sotkenut joiltakin unelmat ja todellisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä fb:n kierrätys- ja kirppisryhmissä jaetaan sohvia ja imureita ilmaiseksi.

Tarvittiin vuodesohva meille, maksoin siistikuntoisesta Ikeasta 20€.

190 on vanhasta sohvasta jo paljon.

Tunnistan varattomuuden aiheuttaman ärsytyksen, mutta kierrätyshamsterina olet ap amatööri. Idea on siinä että sitä täydellistä ilmaista/lähes ilmaista sohvaa kytätään vaikka loppuikä.

Mulle lottovoittosohva olis ollut se Ikean Stockholm vihreällä sametilla, mutta taidan loppuikäni olla sellaisessa rahatilanteessa että mikä tahansa löysä 1200€ menee tasan muuhun kuin sohvaan. Ei harmita, koska asenteeni on se, että joku päivä jossain halutaan vielä Stockholm-sohvasta luopua. Ja silloin minä korjaan potin! :D

Heh, meillä on näköjään juuri sama unelmasohva! :D Itse olen ratkaissut täydellisen sohvan puutteen niin, että olen hankkinut halvan, myös minua miellyttävän sohvan (eräs Ikean vanha malli 30€:lla) ja somistanut sen mm. vihreillä samettityynyillä ja vihreäkuvioisella torkkupeitolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset yläpeukuttavat tuollaista paska-avausta? Siitä toki samaa mieltä, että masennus on tragedia, mutta hyvä elintaso on etuoikeus. Sen eteen joutuu tekemään töitä ja valintoja. On todella surkeaa valittaa asiasta, joka on omaa syytä.

Minäkin haluaisin olla huippu-urheilija. Miksi en ole? Koska en tehnyt kaikkeani kehittyäkseni. Jos joskus alan valittaa asiasta, niin toivottavasti joku vetää mua turpaan.

Hyvä elintaso ei kyllä aina ole oman työn tulosta, vaan perittyä. Sen työn siis teki joku isoisänisä vuonna miekka ja kilpi. Joukossamme elää nuoria, jotka saavat pääomatuloina satoja tonneja vuodessa. Tekemättä mitään. Ei ole kohtuutonta, jos heille on ihan vähän vaan kateellinen. Joku vaan on köyhä, koska ei peri mitään, paitsi suvun alttiuden saada joku oppimishäiriö tms vaikeus, mikä estää korkeakouluttautumisen.

Jokaisen tulisi miettiä, millaisen yhteiskunnan haluaisi tilanteessa, jossa ei tiedä omaa lähtökohtiaan/asemaansa siinä.

Siis kateellinen siitä että joillain on rahaa paljon enemmän kuin tarvitsee ja eivät joudu tekemään töitä sen eteen? Voi jeesus. Saman tien voisit olla kateellinen Bill Gatesille. Mun mielestä saa jokainen suomalainen olla tyytyväinen että on syntynyt maahan, jossa ei jää koskaan täysin oman onnensa nojaan, rikollisuus on vähäistä jne. Se, että ajattelee että jokaiselle pitäisi kuulua joku vapaaherran elämä on niin käsittämätön asennevamma, että siihen on vaikea edes sanoa mitään. Jos todella ajattelet noin, niin luultavasti sua on vaikea kenenkään muun auttaa kuin itsesi. Katso vittu peiliin että mitä sä olet tehnyt saavuttaaksesi sen korkean elintason, jos se on sulle tärkeää? Jos et ole edes yrittänyt, niin älä vittu itke. Tiedät kyllä että millä aloilla sitä korkeaa elintasoa olisi tarjolla. Oletko pyrkinyt niille aloille ja lukenut kuin hullu päästäksesi sisään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan vähävaraisia miehen kanssa. Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa. Nyt pitäs saada sohva ja imuri. Käytettynä sohvia kattelin ja löysin tosi hienon sohvan ja hintaki vaan 190e mutta JUST NYT EI OLE VARAA OSTAA ja tietenki tuoki sohva on menny sitten kun vois olla varaa.

Ja juu, sieltä löytyy halvempiakin sohvia mutta kun ne on rumia... Enkä halua rumaa sohvaa. Tähänki joku alkaa sanomaan, että "Pitää tyytyä siihen mitä saa".. No sepä se, pitäs tyytyä MUTTA EN HALUA TYYTYÄ VÄHEMPÄÄN KUN VOIS SAADA PAREMPAA !!

Vituttaa se että mies sanoo että "pitää tyytyä siihen mitä on. Että sulla on sentään katto pään päällä, jonkunlaista ruokaa edes, jonkunlainen sohva ja jonkunlainen romu imuri. Aattele kun ei ois mitää"

Ja sitten se sanoo, että "Mieti niitä joilla on asiat vielä huonommin". Mutta miks pitäs miettiä? Miks mun pitäs elää elämääni tavallaan muiden kautta ajatellen? Että kun "Siellä jossain päin Suomea tai jossain päin maailmaa joillakin ihmisillä on asiat vielä paskemmin niin mun pitäs olla tyytyväinen että mulla on asiat paremmin"

Ja jos en ole tyytyväinen, enkä ajattele noin, oon joku kauhea itsekäs huono ihminen.

Joskus sairastin vakavaa masennusta ja psykologikin sanoi näin että "Joillakin ihmisillä on asiat vielä huonommin, ajattele sillä tavalla". Mutta miks helvetissä pitäs ajatella?! Että mun masennus ei oo edes mikään kamala asia, koska joillakin muilla on vielä kamalampaa masennusta? :D Just..

Yritän ja yritän ja yritän sitä, että taloudellinen tilanne olisi joskus parempi.

Välillä tulee päiviä, että kaipaan jotain kunnon luksus elämää, sitten mä uppoudun ihan kunnolla siihen haavemaailmaani ja sitten havahdun siitä, katon ympärilleni ja tajuan taas olevani tässä saatanan sonnassa kurkkuani myöten, jossa kaikkeen pitää vaan TYYTYÄ !!!

Miten näistä ajatuksista pääsee eroon? :(

Köyhän elämä on kyllä varmasti vaikeaa jos päiväunetkin pyörii jossain kulutushysteriassa. Itse olen keskituloinen ja rahaa olisi ostaa uusi sohva vaikka kerran viikossa, mutta unelmat ja fantasiat liittyy kyllä ihan muuhun kuin johonkin kulutukseen ja materiaan.

En tiedä miten tuosta pääsee eroon. Materialismi yleensä liittyy yksinkertaisuuteen ja sitä ei nykyäänkään osata parantaa. Jos et saa nautintoa mistään ilmaisista asioista, niin ennuste on aika huono. 

Se on ihan eri asia jos on hyvätuloinen tai keskituloinen. Itse ainakin opiskelijana ja nuorena varattomana halusin kaikenlaista, koska varaa ei ollut koskaan ostaa mitään kivaa tai uutta erilaista. Sitten kun aloitin työt sekä osa-aikatyöt ja perheemme muutenkin vaurastui niin en enää ole välittänyt yhtä paljoa samoista asioista tai haaveile mistään erikoisesta materiaan liittyvästä. Suurin osa rahoista menee säästöön. Samoin vaatteiden, tavaroiden ostaminen ei kiinnosta enää yhtä paljoa, koska halutessani voin vain marssia kauppaan sekä ostaa haluamani tavarat.

Se on kuitenkin eri asia jos on ollut aina köyhä. Silloin on ihan luonnollista että haluaa ostaa jotain kivaa itselleen tai haluaa kauniin kodin.

Se on vitusti paljon helpompaa olla downshiftaaja tai ei-materialistinen jos on ollut jo pidempään tarpeeksi rahaa tilillä hankkia sitä mitä haluaa.

Olen samaa mieltä. Asuin maassa, jossa ei saanut tiettyjä tavaroita. Minulla oli hirveä tarve niille tavaroille. Ajattelin, että heti kun muutan takaisin Suomeen ostan ne. Suomessa se hirveä tarve jotenkin vain hävisi, eikä sillä ollut enää väliä. Paljon helpompi olla haluamatta, kun on kuitenkin mahdollisuus saada. Ja joka tapauksessa pienituloinen käytännössä tyytyy siihen mihin on varaa. Saahan sen valituksen sanoa ääneen. Usein se silloin helpottaakin.

Sijoituslainaa - ja pelimerkit kohdilleen!

Jotkut ihmiset valittaa aina. Yhden aloituksen perustella vaikea päätellä paljon mutta 1. Ap valittaa ja 2. Hänen mukaansa sekä mies että hoitava psykologi ovat sanoneet että hän valittaa liikaa. Jos tuut ap sohvasta onnelliseksi niin keksi keino hankkia se, tai keksi keino tulla onnelliseksi.

Moi,

Myy netissä jotain tavaraa vaikka tori.fi tai huutonet. Onko sinulla vaikkapa muumimukeja? Ne menevät aina kaupaksi.

Itse olen opiskelija ja välillä myynyt käytettyjä pikkuhousuja. Niistä maksetaan 20-50€ kpl ja esimerkiksi joskus vaatekaupoissa saa ota kolme maksa kaksi pikkuhousuja alle kympillä sen 3kpl.

Käy ainakin ensiksi läpi kaikki vaatteet ja tavarat jotka voisit laittaa myyntiin netissä. Ja muista hinnoitella edullisesti! Kyllä pikkuhiljaa saat sohvarahat kasaan. Valittaminen ei auta mitään. Pitää toimia.