Vituttaa kun on köyhä ja kaikkeen pitäs aina vaan tyytyä !!!

Onpa typerä avaus. Kukaan ei pakota tyytymään siihen mitä on ja miettimään niitä joilla menee huonommin, se vaan kannattaa, jos haluat olla tyytyväinen ja onnellinen. Jos et halua niin siitä vaan, voivottele kurjaa kohtaloasi. Protip: maailmasta löytyy AINA niitä joilla mene kuitenkin paremmin, että jos sitä haluaa surkutella niin on ihan sama miten itsellä menee, vertailukohdat ei kyllä lopu.

"Miten näistä ajatuksista pääsee eroon?" ""Mieti niitä joilla on asiat vielä huonommin". Mutta miks pitäs miettiä?"

Just siksi, sillä niistä pääsee eroon tai voi ainakin vähän helpottaa, kun muistaa ettei kaikilla ole sitä mitä sulla on, ei edes sitä miestä lohduttamassa.

Muuta johonkin missä halvempaa.miettikää miten kallista Suomessa on.ajokorttikin 3000 euro ei helvatti

Siistin, vielä useita tulevia käyttövuosia omaan sohvan saa takuulla käytettynä muutamalla kympillä. Sohvia on tarjolla niin paljon, että maksutta huonekaluja niutavat kierrätyskeskuksetkin ovat niiden suhteen hyvin valikoiva.

No höh. Itsellä imuri jonka putkiosa on teipattu ja jonu muu olisi jo ostanut uuden jo aikoja sitten. Ei mua kiinnosta vaikka säästössä hyvin rahaa. Se on imuri. Sillä imuroidaan! Prkl, minähän en ole markkinamiesten orja ja osta uutta kun tuokin pelittää. Joo ja varmaan siksi onkin säästössä rahaa.

Kuinka paljon siis ovat yhteenlasketut palkkatulonne kuussa? Entä menot?

Näillä tiedoilla voisi ehkä koittaa antaa vinkkejäkin.

Onkohan ap oikeasti pitänyt kuluseurantaa, että sitä todellakaan ei mene sellaiseen, josta voisi hyvin tinkiä, esin. ravintolat, tupakka, lehdett, tv-kanavat jne?

Miten olisi työssäkäynti? Hankit varakkaamman miehen? Mikä pakko se on köyhyydessä kituuttaa? Masennusta aiheuttaa todellisuuden ja tavoitteiden ristiriita. Tässä tapauksessa on selvä, että sun elämä ei vastaa sun tavoitteita. Jos et kuitenkaan ole valmis työskentelemään tavoitteidesi eteen joudut tosiaan tyytymään siihen mitä on. Itse inhoan myös sanontaa pitää tyytyä, mutta minulla tyytymättömyys taas on se moottori millä mä käyn.

Joo, imuri toki on, mutta se on aikansa elänyt, eikä vedä kunnolla. Se myös sammuilee vähän väliä ja vituttaa, kun ei saa kerralla imuroitua kunnolla kun rötiskö päättääkin sammua. Kaikki paska vaan jää lattialle, kun tuo kivikautinen rakkine ei vedä kunnolla roskia sisään. 

Sohva on toki sellainen, että siinä voi istua, mutta sohvan päälliset irtoilee, koska vetoketjut niissä on menneet rikki. Vanut vai mitkä lie pumpulit nyt ovatkaan, valuvat sieltä pois. Vähän väliä on ihania pumpuli palleroisia pitkin kämppää ja tietenkin tuo myös on ruman näköistä, kun sohvan päälliset irtoilee ja niitä saa jatkuvasti olla oikomassa ja vetämässä tuonne sohvan reunoihin kii niitä päällisiä että edes hetken näyttäis sistiltä. Myös tyynyt menee jatkuvasti lyttyyn ja valuvat asennoistaan pois.

Ja joo, tiedän että itse voi elämäänsä vaikuttaa. Voisi esim. opiskella pitemmälle ja päästä sitten hyväpalkkaiseen työhön, mutta kun asiat ei oo niin yksinkertaisia. Nyt kun tämä Suomen tilannekin on mitä on, ei niitä töitä vaan löydy. Tai voi löytyä joo, mutta kun niihin ei perkele pääse.

Enkä ole mikään sellainen, että pitää jatkuvasti olla uusimassa kodinkoneita ja huonekaluja. Uusin ne vain silloin, kun on tarvetta, kuten nyt olisi.

Vituttaa vaan niin, että helpotti kun sai purkautua tänne. 

Köyhästä perheestä lähtöisin ja jumalauta vielä viettää koko loppu elämä köyhänä ennen kun se kuolema korjaa. Saatana!!

AP

Vierailija kirjoitti:

Onkohan ap oikeasti pitänyt kuluseurantaa, että sitä todellakaan ei mene sellaiseen, josta voisi hyvin tinkiä, esin. ravintolat, tupakka, lehdett, tv-kanavat jne?

En tupakoi, en käy ravintoloissa koskaan, en tilaa lehtiä, ei ole mitään maksukanavia. En myöskään käy baareissa, alkoholia käytän (muutaman saunasiiderin) 1-2 x kuukaudessa.

AP

Ehkä olen sitten pihi, mutta meillä on vuonna 2002 hankittu imuri ja vuonna 2001 hankitut sohvat eikä ole tullut mieleenkään hankkia uudempaa, vaikka keskituloinen olen. Ei meilläkään kaikki ole silkkaa kulutusjuhlaa. Kun olemme halunneet hankkia asunnon tietyltä alueelta (asuttuamme ensin alueella, jonne emme enää ikinä halua joutua), niin rahaa ei jää tuhlailuun. Elämässä täytyy aina priorisoida. Meiltä hajosi juuri muutettuamme nopeassa tahdissa jääkaappi, pakastin, astianpesukone ja pesukone. Voin vakuuttaa, ettemme pystyneet kaikkia uusimaan samantien ja muutama vuosi meni, että pääsimme ns. entiseen tilanteeseen.

Tyytymätön ihminen harvoin on tyytyväinen, vaikka jokin haave toteutuisikin. Aina kun on mahdollista haaveilla enemmästä.

Ap, en usko että tulet viettämään loppuelämääsi köyhänä. Minulla on erinomainen kuudes aisti :)  Sinun on kuitenkin löydettävä töitä ja edettävä sitä kautta eteenpäin tai mentävä kouluun, ellei sinulla ole jotakin sairautta joka estää sen. Muuta vaikka, jos kotipaikkakunnallasi ei ole töitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammatinvalintakysymys. Muuta en osaa sanoa sulle.

Ammattia ei aina valita. Ap:ta tuntematta totean vain että kaikki me ei olla neroja vaan jotkut ovat jopa tyhmiä. Miksei se tyhmempi haluais myös rahaa? On tylsää tyytyä koko elämä köyhyyteen eikä saa edes valittaa. Älynlahjoja ei voi valita.

Ahkeruudella pitäis myös rikastua. Fyysisesti raskaiden töiden palkat ylös myös! Saahan ne lääkäritkin alkaa siivoamaan sit jos haluaa :)

Naulan kantaan! Älykkyys on ominaisuus kuten kauneus, toisilla on, toisilla ei. älykkyyttä vaativista hommista maksetaan enemmän, älykkään on helpompi vaurastua. Tyhmiä sorretaan. Vaikkeivät voi sille mitään, että ovat tyhmiä.

Ap voisi kertoa tarkemmin tilanteestaan, siis siitä miksi on niin köyhä. Olisi helpompi auttaa, jos tietäisi ongelman syyt.

Vierailija kirjoitti:

"Miten näistä ajatuksista pääsee eroon?" ""Mieti niitä joilla on asiat vielä huonommin". Mutta miks pitäs miettiä?"

Just siksi, sillä niistä pääsee eroon tai voi ainakin vähän helpottaa, kun muistaa ettei kaikilla ole sitä mitä sulla on, ei edes sitä miestä lohduttamassa.

Näinpä. Ymmärrän kuitenkin aloittajaa, vaikka omat köyhyysjaksoni ovatkin olleet tilapäisiä (opiskeluaika sekä hoitovapaat) ja toivo paremmasta huomisesta on ollut olemassa silloinkin. Aloittaja on kuin elinkautisvanki ilman armahdusmahdollisuutta ja sellaisen tilanteen voi kokea niin lohduttomana ja toivottomana, ettei tyytyminen vallitseviin olosuhteisiin auta millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan vähävaraisia miehen kanssa. Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa. Nyt pitäs saada sohva ja imuri. Käytettynä sohvia kattelin ja löysin tosi hienon sohvan ja hintaki vaan 190e mutta JUST NYT EI OLE VARAA OSTAA ja tietenki tuoki sohva on menny sitten kun vois olla varaa.

Ja juu, sieltä löytyy halvempiakin sohvia mutta kun ne on rumia... Enkä halua rumaa sohvaa. Tähänki joku alkaa sanomaan, että "Pitää tyytyä siihen mitä saa".. No sepä se, pitäs tyytyä MUTTA EN HALUA TYYTYÄ VÄHEMPÄÄN KUN VOIS SAADA PAREMPAA !!

Vituttaa se että mies sanoo että "pitää tyytyä siihen mitä on. Että sulla on sentään katto pään päällä, jonkunlaista ruokaa edes, jonkunlainen sohva ja jonkunlainen romu imuri. Aattele kun ei ois mitää"

Ja sitten se sanoo, että "Mieti niitä joilla on asiat vielä huonommin". Mutta miks pitäs miettiä? Miks mun pitäs elää elämääni tavallaan muiden kautta ajatellen? Että kun "Siellä jossain päin Suomea tai jossain päin maailmaa joillakin ihmisillä on asiat vielä paskemmin niin mun pitäs olla tyytyväinen että mulla on asiat paremmin"

Ja jos en ole tyytyväinen, enkä ajattele noin, oon joku kauhea itsekäs huono ihminen.

Joskus sairastin vakavaa masennusta ja psykologikin sanoi näin että "Joillakin ihmisillä on asiat vielä huonommin, ajattele sillä tavalla". Mutta miks helvetissä pitäs ajatella?! Että mun masennus ei oo edes mikään kamala asia, koska joillakin muilla on vielä kamalampaa masennusta? :D Just..

Yritän ja yritän ja yritän sitä, että taloudellinen tilanne olisi joskus parempi.

Välillä tulee päiviä, että kaipaan jotain kunnon luksus elämää, sitten mä uppoudun ihan kunnolla siihen haavemaailmaani ja sitten havahdun siitä, katon ympärilleni ja tajuan taas olevani tässä saatanan sonnassa kurkkuani myöten, jossa kaikkeen pitää vaan TYYTYÄ !!!

Miten näistä ajatuksista pääsee eroon? :(

Köyhän elämä on kyllä varmasti vaikeaa jos päiväunetkin pyörii jossain kulutushysteriassa. Itse olen keskituloinen ja rahaa olisi ostaa uusi sohva vaikka kerran viikossa, mutta unelmat ja fantasiat liittyy kyllä ihan muuhun kuin johonkin kulutukseen ja materiaan.

En tiedä miten tuosta pääsee eroon. Materialismi yleensä liittyy yksinkertaisuuteen ja sitä ei nykyäänkään osata parantaa. Jos et saa nautintoa mistään ilmaisista asioista, niin ennuste on aika huono. 

Olipa älynväläys. Onko sinulla kokemusta köyhänä olemisesta? Eihän niitä tarvitsisi jatkuvasti miettiä jos siitä materiasta ei olisi puutetta, ymmärsitkö jutun??

en ole edellisen kirjoittaja, mutta minulla on kokemusta köyhyydestä. muutin tosi nuorena pois kotoa ja kitkuttelin opintotuella ja välillä tein jotain hanttihommia siinä sivussa. valmistumisen jälkeen olin matalapalkka-alalla duunissa. jonkun sohvan tai uuden imurin ostamisesta oli turha edes haaveilla. olin köyhä n. 27-vuotiaaksi asti, kunnes sain ensimmäisen kunnollisen työpaikan. ja kyllä, sain köyhänä nautintoa ihan samoista ilmaisista asioista kuin nytkin. luonnosta, liikunnan tuomasta hyvästä olosta, ystävien seurasta, hyvän musiikin kuuntelemisesta ja lukemisesta (kirjaston kirjoja).

nyt olen ollut normaalituloinen jo parikymmentä vuotta, ja nautintojeni lähteet eivät ole muuttuneet miksikään. on tietysti ihanaa, että voin maksaa laskut ajoissa, matkustella jonkin verran, ja on kaunis koti. nämä ovat ekstraa, jotka voin suoda itselleni koska olen edennyt työssäni asemaan, josta maksetaan kunnon palkka.

niin että on kyllä aika paljon asenteesta kiinni, millaisena elämän kokee. paljon voi vaikuttaa,omaan tilanteeseensa kouluttautumalla ja tekemällä,työtä, jos sitä onnistuu nykypäivänä saamaan.

ap, mieti mitkä asiat elämässäsi ovat hyvin ja koita keskittyä niihin. mieti, mistä.esim harrastuksesta saisit sisältöä elämääsi, ettei ajatukset täyty kulutushaaveista, jotka eivät ilmeisesti toteudu.

ja jos haluat tulot, joilla pystyt hankkimaan itsellesi tavaraa, tee asialle jotain äläkä marise.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan vähävaraisia miehen kanssa. Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa. Nyt pitäs saada sohva ja imuri. Käytettynä sohvia kattelin ja löysin tosi hienon sohvan ja hintaki vaan 190e mutta JUST NYT EI OLE VARAA OSTAA ja tietenki tuoki sohva on menny sitten kun vois olla varaa.

Ja juu, sieltä löytyy halvempiakin sohvia mutta kun ne on rumia... Enkä halua rumaa sohvaa. Tähänki joku alkaa sanomaan, että "Pitää tyytyä siihen mitä saa".. No sepä se, pitäs tyytyä MUTTA EN HALUA TYYTYÄ VÄHEMPÄÄN KUN VOIS SAADA PAREMPAA !!

Vituttaa se että mies sanoo että "pitää tyytyä siihen mitä on. Että sulla on sentään katto pään päällä, jonkunlaista ruokaa edes, jonkunlainen sohva ja jonkunlainen romu imuri. Aattele kun ei ois mitää"

Ja sitten se sanoo, että "Mieti niitä joilla on asiat vielä huonommin". Mutta miks pitäs miettiä? Miks mun pitäs elää elämääni tavallaan muiden kautta ajatellen? Että kun "Siellä jossain päin Suomea tai jossain päin maailmaa joillakin ihmisillä on asiat vielä paskemmin niin mun pitäs olla tyytyväinen että mulla on asiat paremmin"

Ja jos en ole tyytyväinen, enkä ajattele noin, oon joku kauhea itsekäs huono ihminen.

Joskus sairastin vakavaa masennusta ja psykologikin sanoi näin että "Joillakin ihmisillä on asiat vielä huonommin, ajattele sillä tavalla". Mutta miks helvetissä pitäs ajatella?! Että mun masennus ei oo edes mikään kamala asia, koska joillakin muilla on vielä kamalampaa masennusta? :D Just..

Yritän ja yritän ja yritän sitä, että taloudellinen tilanne olisi joskus parempi.

Välillä tulee päiviä, että kaipaan jotain kunnon luksus elämää, sitten mä uppoudun ihan kunnolla siihen haavemaailmaani ja sitten havahdun siitä, katon ympärilleni ja tajuan taas olevani tässä saatanan sonnassa kurkkuani myöten, jossa kaikkeen pitää vaan TYYTYÄ !!!

Miten näistä ajatuksista pääsee eroon? :(

Köyhän elämä on kyllä varmasti vaikeaa jos päiväunetkin pyörii jossain kulutushysteriassa. Itse olen keskituloinen ja rahaa olisi ostaa uusi sohva vaikka kerran viikossa, mutta unelmat ja fantasiat liittyy kyllä ihan muuhun kuin johonkin kulutukseen ja materiaan.

En tiedä miten tuosta pääsee eroon. Materialismi yleensä liittyy yksinkertaisuuteen ja sitä ei nykyäänkään osata parantaa. Jos et saa nautintoa mistään ilmaisista asioista, niin ennuste on aika huono. 

AI kulutushysteria? :D Joopa. Minä olen kouluttautunut, 2 maisterintutkintoa. Ei ole varaa uuteen valaisimeen, laukkuun, kenkiin tms. Kaikki em ovat rikki. Kyllä todella vituttaa kulkea täysin räjähtäneissä vaatteissa varsinkin kun ammatissani yleensä pukeudutaan jakkuun - mitä en pysty ostamaan. Ruokakuluja laskettava koko ajan jne. Ei tässä ole mitään kivaa. Samaa kuraa päivästä toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan vähävaraisia miehen kanssa. Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa. Nyt pitäs saada sohva ja imuri. Käytettynä sohvia kattelin ja löysin tosi hienon sohvan ja hintaki vaan 190e mutta JUST NYT EI OLE VARAA OSTAA ja tietenki tuoki sohva on menny sitten kun vois olla varaa.

Ja juu, sieltä löytyy halvempiakin sohvia mutta kun ne on rumia... Enkä halua rumaa sohvaa. Tähänki joku alkaa sanomaan, että "Pitää tyytyä siihen mitä saa".. No sepä se, pitäs tyytyä MUTTA EN HALUA TYYTYÄ VÄHEMPÄÄN KUN VOIS SAADA PAREMPAA !!

Vituttaa se että mies sanoo että "pitää tyytyä siihen mitä on. Että sulla on sentään katto pään päällä, jonkunlaista ruokaa edes, jonkunlainen sohva ja jonkunlainen romu imuri. Aattele kun ei ois mitää"

Ja sitten se sanoo, että "Mieti niitä joilla on asiat vielä huonommin". Mutta miks pitäs miettiä? Miks mun pitäs elää elämääni tavallaan muiden kautta ajatellen? Että kun "Siellä jossain päin Suomea tai jossain päin maailmaa joillakin ihmisillä on asiat vielä paskemmin niin mun pitäs olla tyytyväinen että mulla on asiat paremmin"

Ja jos en ole tyytyväinen, enkä ajattele noin, oon joku kauhea itsekäs huono ihminen.

Joskus sairastin vakavaa masennusta ja psykologikin sanoi näin että "Joillakin ihmisillä on asiat vielä huonommin, ajattele sillä tavalla". Mutta miks helvetissä pitäs ajatella?! Että mun masennus ei oo edes mikään kamala asia, koska joillakin muilla on vielä kamalampaa masennusta? :D Just..

Yritän ja yritän ja yritän sitä, että taloudellinen tilanne olisi joskus parempi.

Välillä tulee päiviä, että kaipaan jotain kunnon luksus elämää, sitten mä uppoudun ihan kunnolla siihen haavemaailmaani ja sitten havahdun siitä, katon ympärilleni ja tajuan taas olevani tässä saatanan sonnassa kurkkuani myöten, jossa kaikkeen pitää vaan TYYTYÄ !!!

Miten näistä ajatuksista pääsee eroon? :(

Köyhän elämä on kyllä varmasti vaikeaa jos päiväunetkin pyörii jossain kulutushysteriassa. Itse olen keskituloinen ja rahaa olisi ostaa uusi sohva vaikka kerran viikossa, mutta unelmat ja fantasiat liittyy kyllä ihan muuhun kuin johonkin kulutukseen ja materiaan.

En tiedä miten tuosta pääsee eroon. Materialismi yleensä liittyy yksinkertaisuuteen ja sitä ei nykyäänkään osata parantaa. Jos et saa nautintoa mistään ilmaisista asioista, niin ennuste on aika huono. 

Olipa älynväläys. Onko sinulla kokemusta köyhänä olemisesta? Eihän niitä tarvitsisi jatkuvasti miettiä jos siitä materiasta ei olisi puutetta, ymmärsitkö jutun??

en ole edellisen kirjoittaja, mutta minulla on kokemusta köyhyydestä. muutin tosi nuorena pois kotoa ja kitkuttelin opintotuella ja välillä tein jotain hanttihommia siinä sivussa. valmistumisen jälkeen olin matalapalkka-alalla duunissa. jonkun sohvan tai uuden imurin ostamisesta oli turha edes haaveilla. olin köyhä n. 27-vuotiaaksi asti, kunnes sain ensimmäisen kunnollisen työpaikan. ja kyllä, sain köyhänä nautintoa ihan samoista ilmaisista asioista kuin nytkin. luonnosta, liikunnan tuomasta hyvästä olosta, ystävien seurasta, hyvän musiikin kuuntelemisesta ja lukemisesta (kirjaston kirjoja).

nyt olen ollut normaalituloinen jo parikymmentä vuotta, ja nautintojeni lähteet eivät ole muuttuneet miksikään. on tietysti ihanaa, että voin maksaa laskut ajoissa, matkustella jonkin verran, ja on kaunis koti. nämä ovat ekstraa, jotka voin suoda itselleni koska olen edennyt työssäni asemaan, josta maksetaan kunnon palkka.

niin että on kyllä aika paljon asenteesta kiinni, millaisena elämän kokee. paljon voi vaikuttaa,omaan tilanteeseensa kouluttautumalla ja tekemällä,työtä, jos sitä onnistuu nykypäivänä saamaan.

ap, mieti mitkä asiat elämässäsi ovat hyvin ja koita keskittyä niihin. mieti, mistä.esim harrastuksesta saisit sisältöä elämääsi, ettei ajatukset täyty kulutushaaveista, jotka eivät ilmeisesti toteudu.

ja jos haluat tulot, joilla pystyt hankkimaan itsellesi tavaraa, tee asialle jotain äläkä marise.

Minulla on vähän samanlainen elämänkaari, kitkuttelin hanttihommissa (kolmekin osa-aikaista työtä yhtäaikaa) tuonne kolmenkympin korville ja senkin jälkeen kun ura lähti nousuun lähinnä lyhentelin lainoja aika kauan. Nyt on taloudellisesti erittäin hyvä tilanne, mutta niin vaan viime viikon kohokohta oli se ihana tunne, kun köpöttelin kirjastosta kotiin reppu täynnä, mukavan odotuksen vallassa.  (Kindlekin mulla kyllä on ja kaksi muuta lukulaitetta :D) Kai se on tämä ikäkin, on jo hormonit tasoittuneet eikä ympäristö aiheuta paineita kun en enää muiden mielipiteistä ja hienoista sohvista välitä. Vaihdevuosia odotellessa, ap ;) 

AP:n pitäisi kuulua vähemmistöön, niin rahaa saisi huomattavasti enemmän mm. sossusta. Sen kyllä havaitsee, kun päivittäin kävelee kaupungilla ja näkee tuhansia ihmisiä. Köyhimmän näköiset ovat järjestään suomalaisia.

joku yx kirjoitti:

AP:n pitäisi kuulua vähemmistöön, niin rahaa saisi huomattavasti enemmän mm. sossusta. Sen kyllä havaitsee, kun päivittäin kävelee kaupungilla ja näkee tuhansia ihmisiä. Köyhimmän näköiset ovat järjestään suomalaisia.

Alapeukuttajat voivat ihan itse katsoa ja ottaa pään pensaasta, katsomalla millainen ero on kymmenien prosenttien työttömyysasteen mamujen pukeutumisessa verrattuna 15% työttömyysasteen kantaväestöön. Jos heillä on kymmenien prosenttien työttömyysaste, niin vastatkaa, miten on mahdollista, että nämä mamut ovat järjestään erittäin hyvin pukeutuneita? Sitä ei selitä mikään muu, kuin rasistinen perustuslainvastainen kantaväestön syrjintä toimeentulotuessa. Se, ettei asiaa ole mainittu Ylellä ja ihmetelty, ei todista sitä, etteikö näin olisi kuten väitän. Ylekin voi katsokaas pimittää asioita.

En ole mamuille vihainen tästä, vaan olen vihainen Suomen valtiolle perustuslakirikkomuksista ja sen tiedotusvälineille.