Vituttaa kun on köyhä ja kaikkeen pitäs aina vaan tyytyä !!!

Saahan sitä haluta vaikka sen kivitalon Espoosta jos ostaa omilla rahoilla. Jos ei ole rahaa, kannattaa opetella tyytymään vähempään, koska tyytyväisyys on mukavampi olotila kuin tyytymättömyys. Buddhalla oli hyvä pointti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista, että oot käynyt vakavan masennuksen läpi ja oot katkera jostain sohvasta. Kun mä selvisin hengissä siitä sairaudesta ni olin todella onnellinen esim. Siitä, että ekaa kertaa pitkään aikaan tajusin lintujen laulavan. Kyllä mä sua periaatteessa tajuan, välillä on ihan ok haluta asioita, mutta itsellä ainakin tullut hyvin vahvaksi tajuntaan etten oikeastaan tarvi paljoa mitään ollakseni tyytyväinen, aina en ole onnellinen,mutta olen elossa ja kevät on tulossa. Se riittää nyt.

Miksi se lintujen laulu on jotenkin pyhempää ja parempaa kuin sohva? Miksi sinun ilonaiheesi on niin paljon parempi kuin jonkun toisen?

No sanotaan näin, että yleensä kun sä käyt lähellä kuolemaa alkaa tollaset pikku jutut kiinnostaa. Sitä alkaa ihmeellisesti kelaan juttuja vähä erillä lailla. Jos se onnellisuus on kiinni siit sohvasta ni sit sun täytyy tehdä asioita sen eteen. Sä et voi tietää vaikka kuukauden päästä olis vielä parempi tarjous edessä. Sitä mä en yiedä onko se sit parempi nauttia lintujen laulusta,mut itselleni on ainakin vapauttavampaa olla onnellinen siitä lintujen laulusta kuin sohvasta.

Miten niin et "tiedä, onko se parempi"? Kun koko ajan väheksyt muiden ilonaiheita ja toiveita ja tarjoat tilalle omaa, parempaa ratkaisuasi? Ei sairaudesta selviäminen tarkoita, että ymmärrät nyt elämää jotenkin paremmin kuin tavallinen ihminen.

:D vais nii. No jos nyt hankkia vielä hetken niin ainakin se teki musta kiitollisemman. Ymmärränkö elämää paremmin, tuskin mutta itseäni kylläki. Sä jankkaat, et pidän omia juttujani parempana, en pidä niitä muutako itselleni parempana ja vapauttavampana.En mä ole tarjonnut sulle tilalle muutako sen, että sun täytyy nyt alkaa sit kerää rahaa. Sun ei täydy pitää lintujen laulusta tai mistään mistä mä pidän. Enkä mä ole vähätellyt sun ilon aiheita, aidosti vaan totesin, että mielenkiintoista tämä sun vitutuksen aihe, koska olet ensimmäinen jonka tapaan masennuksen jäljiltä, joka kelaa asioita näin. Mä toivon, että sä saat sohvas ja mä luulen sitä lintujen laulua;)

Tosissasiko väität, että tämä kommentti: "Mielenkiintoista, että oot käynyt vakavan masennuksen läpi ja oot katkera jostain sohvasta. Kun mä selvisin hengissä siitä sairaudesta ni olin todella onnellinen esim. Siitä, että ekaa kertaa pitkään aikaan tajusin lintujen laulavan" ei ole muiden väheksymistä? Vielä kehtaat nimittää tuota "aidoksi ihmettelyksi". Miksi et voi nauttia linnunlaulusta polkematta muiden ilonaiheita?

Minä en ole sohvista kiinnostunut. En vain pidä ihmisistä, jotka vaikeasta elämäntilanteesta selvittyään ensi töikseen alkavat opettaa muille "oikeaa elämää". Näitä on tullut vastaan tarpeeksi.

Etkä sinä ole minua "tavannut" etkä tiedä, miten minä asioita "kelaan".

Mä en opeta ketään elämään tai vähättelee muiden juttuja, älä tunge sanoja mun suuhun.

Se oli rehellistä ihmetystä, koska Ap oli sen ensimmäinen, jonka olen tavannut vakavan masennuksen jäljiltä joka toimii näin. Se, että mä osaan sanoa mikä mulle toimii paremmin ei tarkoita sitä, että mä olisin guru muiden ihmisten elämässä, omassani kyllä. Se, että sanon et se tekee MUT vapaammaksi ei tarkoita et opettaisin muita elämään. Turhaa sä myöskään itket jos ihmettelen asiaa. Tuskin se ap:ta estää haluamasta juttuja tai olemasta ärsyyntynyt. Se, et asiaa ihmettelee tai pohtii ei luulisi olevan noin iso vitutuksen aihe jos omat arvovalinnat on ihan kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olen sitten pihi, mutta meillä on vuonna 2002 hankittu imuri ja vuonna 2001 hankitut sohvat eikä ole tullut mieleenkään hankkia uudempaa, vaikka keskituloinen olen. Ei meilläkään kaikki ole silkkaa kulutusjuhlaa. Kun olemme halunneet hankkia asunnon tietyltä alueelta (asuttuamme ensin alueella, jonne emme enää ikinä halua joutua), niin rahaa ei jää tuhlailuun. Elämässä täytyy aina priorisoida. Meiltä hajosi juuri muutettuamme nopeassa tahdissa jääkaappi, pakastin, astianpesukone ja pesukone. Voin vakuuttaa, ettemme pystyneet kaikkia uusimaan samantien ja muutama vuosi meni, että pääsimme ns. entiseen tilanteeseen.

Tyytymätön ihminen harvoin on tyytyväinen, vaikka jokin haave toteutuisikin. Aina kun on mahdollista haaveilla enemmästä.

Jos sun sohvassa tyynyt eivät pysy paikallaan ja täytteet valuvat ulos ja imuri sammuilee itsekseen, etkä silti halua hankkia uusia, niin sitten olet pihi. Muussa tapauksessa sulla on toimiva ja siisti sohva ja imuri, miksi silloin pitäisikään uusia ostaa, äly hoi?!

Meillä olisi varaa hankkia sohva. Ei ole hankittu, ei se ole mikään välttämättömyys. Meillä ei ole tällä hetkellä edes sänkyjä vaan patjamajoitus, koska tavaroista piti luopua hometalosta lähtiessä, emmekä ole löytäneet asuntoa jossa homeallergia ei oireilisi niin että uusia olisi kannattanut hankkia. Paremmin on silti asiat kuin jollain Afrikan pakolaisleirillä. Ilmeisesti pidät tuota ajatusta retoriikkana ja pelleilynä, mutta se on totta ja sen ymmärtämällä elämämme on onnellista, melko karuista olosuhteista huolimatta. 

Sua pyydettiin masennushoidossasi pyrkimään ajattelemaan että huonomminkin voisi mennä, koska huonomminkin voisi mennä, ja jos aina keskityt siihen mitä puuttuu teet sitä samaa vaikka olisit miljonääri. Lasi on puolityhjä tai puolitäysi, sekin on ihan fakta. Saat rauhassa ajatella että sulta puuttuu vaikka mitä ja se on milloin kenenkin vika, se ajattelusi haittaa vain sinua itseäsi (ja kenties puolisoasi jos harrastat sitä ääneen).

Onko se teidän mielestä tosiaan niin, että kuka tahansa voi opiskella lisää, hankkia hyväpalkkaisemman ammatin (yliopisto-opintoja hyväpalkkaisella alalla täällä useiten suositellaan) ja löytää oman hyväpalkkaisen alansa työpaikan? Minä olen sitä mieltä, että joillakin on mahdollisuuksia tuohon, mutta läheskään kaikilla ei ole. Kaikilla ei riitä älli koulutukseen pääsemiseen (vaikka kuinka haluaisi johonkin koulutukseen, sinne otetaan vaan se tietty määrä eli osa jää väistämättä rannalle) ja kaikille hienon koulutuksen saaneille ei löydy töitä (Suomessa on tällä hetkellä n. 245 000 työtöntä ja julkisesti haussa n. 15 000 työpaikkaa, piilossa jonkin verran enemmän). Tilastot ovat karut ja surkeutta on paljon jaossa, mutta onneksi omaan kohtaloon pystyy monesti vaikuttamaan ainakin vähän. Se mihin itse voi vaikuttaa, on pitää itsensä fyysisesti hyväkuntoisena (että on vakuuttavan näköinen työnhakija), harrastaa ja osallistua (joskus harrastus voi poikia lisätuloja tai suhteita joilla saa työpaikan, tuleva työhaastattelija saattaaa harrastaa samaa asiaa ja syntyy hyvä keskustelu ym.), etsiä aktiivisesti parempaa työ- tai opiskelupaikkaa ja olla antamatta katkeruudelle valtaa. Sairaudet ovat sitten eri asia, silloin mahdollisuudet kaventuvat.

Minulla itselläni on korkeakoulututkinto, mutta en koskaan työllistynyt sille alalle. Valmistuessani minulla ei ollut yhtään työkokemusta alalta, kun en saanut opiskeluaikana kesätöitä siltä alalta ja valtiohallinnon harjoittelupaikatkin annettiin määräysten vastaisesti samoille henkilöille useampana vuotena. Tein melko pienipalkkaista työtä (1500 €/kk netto) vuosikausia ja sain maksettua opintolainani pois. Kouluttauduin tuohon ammattiin työn ohessa ja sain vakituisen paikan. Kun yt:t lähestyivät, aloin kartoittaa opiskelumahdollisuuksia. Löytyi yksi ala, joka olisi kiinnostanut ja pääsin siinä soveltuvuuskokeisiin asti. Sain ihan hyvät pisteet eli olisin ollut sopiva sille alalle, mutta hakijoita oli paljon, enkä päässyt koulutukseen. "Kannattaa hankkia työkokemusta ja hakea sitten uudestaan", minulle sanottiin. No, nyt olen työtön eikä minulla ole enää varaa opiskella, eikä tuolta alalta ole helppoa saada harjoittelupaikkaa ilman työkokemusta. Valoisin mielin olen kuitenkin, kun olen saanut kesätyöpaikan ja se saattaa poikia lisää sijaisuuksia kesän jälkeen. Kaupan alan vuokratyöfirmoihin olen pannut hakemuksia, mutta eivät ole olleet kiinnostuneita minun työpanoksestani. Siivousalan osa-aikatöitä myös harkitsin, mutta tulinkin toisiin ajatuksiin noiden keikkatöiden suhteen. Niistä saisi kyllä lisätuloa, mutta ne saattavat estää kokopäiväisten sijaisuuksien vastaanottamisen. Minä pidän itseäni selviytyjänä ja uskon työurani jatkuvan tästä eteenpäin, mutta en usko että minulla olisi mahdollisuuksia vaurastua vaikka mitkä temput tekisin. Tietysti voisi koittaa tehdä kahta (pienipalkkaista) työtä yhtä aikaa, mutta uskoisin sen näkyvän lisääntyneinä sairauslomina, kun olen kohtaa 50-vuotias enkä enää niin vetreä kuin nuorempana.

Noissa meidän firman yt:issä jäi työttömäksi muutama minun ikäiseni, runsaasti ylipainoinen ja huonokuntoinen kollega, joiden atk-taidot ja kirjalliset taidot ovat heikot. Yhden työhakemuksen tarkistin ja korjasin yhdelle heistä, mutta kaduin sitä jälkeenpäin, koska nyt siitä sai väärän kuvan ko. henkilön kyvystä tuottaa tekstiä. No, tuskin hän sitä työpaikkaa kuitenkaan saa, kun jonossa on nuoria ja reippaan näköisiä ihmisiä. En keksi oikein mitään työtä, mihin nuo sinänsä oikein mukavat ex-kollegat olisivat sopivia, itse en myöskään työnantajana palkkaisi noin kärryiltä pudonneita ja huonokuntoisia ihmisiä. En oikein usko, että heillä riittää energiaa opiskeluunkaan ja vaikka riittäisi, en usko että heitä kukaan palkkaisi, elleivät muuttuisi roimasti olemukseltaan ja energiatasoltaan. Minulla ei ole yhtään neuvoa antaa heille, kun he ovat tuollaisia periaatteessa ihan hyviä työihmisiä, mutta kun se ei riitä nykymaailmassa. Ehkä työkkäri tarttuu jossain vaiheessa asiaan.

Miksi ette osta uutta sohvaa vaikka maskusta (tai onhan niitä muitakin firmoja) osamaksulla? ite ostin hyvännäköisen kulmadivaanin sieltä, oli hyvä tarjous kun uuden sohvan sai 275€:lla ja ostin sen osamaksulla... ostin sen tammikuussa kun oli hyvät alennukset ja maksan sitä sohvaa kuukaudessa 17€ että vielä pitkän aikaa joudun maksamaan mutta kyllä multa se 17€ löytyy joka kuukaus ja nyt mulla on sohva :D

En lukenut kaikkia vastauksia niin en tiedä ehdottiko kukaan osamaksulla maksamuista ja onko ap:lla edes luottotietoja jotta osamaksu on mahdollinen..

Pitäisi ehkä pyrkiä pois tuosta materialistisesta ajatusmaailmasta. Ei se sohva onnelliseksi tee, sitten kaipaat kuitenkin jotain muuta tavaraa täyttämään tyhjiötä sisälläsi.

Aggressio ja katkeruus ovat tapoja selvitä masennuksesta. Toimivia sellaisia, voisin lisätä.

Ainoina selviytymiskeinoina saattavat aiheuttaa omat ongelmansa, mutta nyt vois se linnunlaulunkuuntelija vähän mennä itteensä ja miettiä että mitä iloa omista, mahdollisesti toimivammista selviytymiskeinoista on ihmiselle joka niitä jei ole itse löytänyt / jolle ne eivät tepsi.

Masennuksesta toipuminen on itse kunkin itse omin keinoin tehtävä.

Meillä on myös ollut jo pidempään hyvin tiukkaa työttömyyden takia, vaikka hyvä koulutus molemmilta löytyykin. Ostan lähes kaiken käytettynä. Etsin sen hintaluokan tuotteita, mihin on varaa tai sitten säästän jonkin aikaa, että saan hieman kalliimpaa hankittua. Sohvia tulee ja menee. Mikään ei ole oikeasti niin ainutlaatuista, että sitä kannattaisi noin kamalasti harmitella. En minäkään huoli kotiini mitää rumaa, minkä vuoksi olen nähnyt paljon vaivaa sisustuksen suhteen (seuraan ahkerasti nettikirppiksiä, käyn oikeilla kirppiksillä ja kierrätyskeskuksissa yms.). Olen saanut hyvin edullisesti sisustettua juuri oman maun mukaisen kodin (kelpaa se miehellekin tosin ;) ).

Yksi kysymys, miksi aina oletetaan että omaan ajatteluunsa ei voi vaikuttaa? Jos haluaa ajatella pahaa ja onnetonta, näkee pahaa ja onnetonta. Jos valitsee hyvän, saa tehdä ehkä töitä enemmän (ei ole mitään onniautomaattia, vaan ihan päivittäin voi tehdä sen päätöksen että nyt. ajattelen. hyvää.), mutta palkintona näkee hyvän. Positiivisuus ei ole kenenkään velvollisuus, vaan oikeus. T hometaloon omaisuutensa menettänyt

Vierailija kirjoitti:

Aggressio ja katkeruus ovat tapoja selvitä masennuksesta. Toimivia sellaisia, voisin lisätä.

Ainoina selviytymiskeinoina saattavat aiheuttaa omat ongelmansa, mutta nyt vois se linnunlaulunkuuntelija vähän mennä itteensä ja miettiä että mitä iloa omista, mahdollisesti toimivammista selviytymiskeinoista on ihmiselle joka niitä jei ole itse löytänyt / jolle ne eivät tepsi.

Masennuksesta toipuminen on itse kunkin itse omin keinoin tehtävä.

Ei helvetti miten täällä luetaan näitä juttuja. Mä käsitin, että Ap on selvinnyt masennuksestaan. Mun moka toki voi olla, anteeksi siitä jos ymmärsin väärin. Siihen perustin juttuni, että minä olen tyytyväinen et tajuan taas lintujen laulavan. Oli aika jolloin en sitä tajunnut ja pystynyt havainnoimaan. kyllä mä ainakin kävin monennäköisiä vihan tunteita läpi, et masennuksesta toivuin, mutta nyt mun elämä on erilaista.

-

Suomessa on tällä hetkellä n. 245 000 työtöntä ja julkisesti haussa n. 15 000 työpaikkaa[/quote kirjoitti:

Suomessa ei ole 245 000 työtöntä, vaan minimissään 483 000. Todellisuudessa paljon tätäkin enemmän, todennäköisesti 700 - 800 000. Jos Suomessa todella olisi vain 245 000 työtöntä, niin mitä merkitystä tällä koko lamalla ylipäänsä olisi?

Jos kaikille olisi tarjolla tes-palkalla työpaikka, olisi Suomi reilu. Tässä ei ole mitään reilua, kun kaikilla ei ole mahdollisuus työhön.

Muistatteko Urpo Lepsen työministeriajan, jolloin valtiolla oli velvollisuus työllistää ihan jokainen halukas. Se oli hyvää aikaa.

*Siis Leppäsen

Ala lukea romaaneja niin saat muuta ajateltavaa. Liikaa nyt pyörii ajatukset oman navan ympärillä.

Sinänsä esim. imurit ei ole kauhean kalliita. Etsi jotain lisätienestiä vaikka vuokravälitysfirman kautta niin, että saat sen imurin ostetuksi. Jos tekee mieli jotakin tavaraa, palvelua tms. pitää miettiä, miten sen rahoittaa. Vaihtoehdot on joko karsia muista kuluista tai lisätä tuloja.

Tästä aloituksesta tuli sellainen kuva, anteeksi vaan, että ap on katkera ja kateellinen. Tuo "miksi mun pitäisi olla tyytyväinen ettei mulla ole yhtä huonosti kuin jollain muulla" on vaan käänteistä kateutta.

Aika paljon kyse on kuitenkin omista teoista ja valinnoista. Suomessa kaikilla on mahdollisuus kouluttautua ja hankkia hyvä ammatti, jos vain tahtoa ja yritystä riittää. Edes lahjattomuus ei ole este, erityisopetusta ym on yllin kyllin tarjolla.

Suomalainen koulutusjärjestelmä on ehkä maailman tasa-arvoisin ja verotus maailman tasapäistävin. Apua tarjotaan monelta luukulta ja nimenomaan niitä, jotka eivät ole itse valmiita laittamaan tikkua ristiin, paapotaan ja pidetään hyvänä yhteiskunnan toimesta.

Tätä taustaa vastaan näyttää selvältä mihin monien suomalaisten ongelmat juontavat juurensa: kun on kasvanut siihen, että yhteiskunnan tulisi huolehtia kaikesta, tuntuu siltä, että kaikki toiveet pitäisi saada toteutettua ilman mitään omaa yritystä tai uhrauksia. Luksuksesta unelmoiva Ap, herätessään karuun todellisuuteen, ei ryhdy pohtimaan miten yhdessä puolisonsa kanssa voisi muuttaa elämänsä suuntaa, vaan laatii katkeran kirjoituksen vauva-palstalle. Hmmm.

Toivon vilpittömästi sinulle Ap ja miehellesi tsemppiä ja yrityshenkeä. Asiat muuttuvat varmemmin, kun niitä lähtee muuttamaan itse!

Oho! Oon todella ymmälläni, kuinka paljon tämä ketju on saanut viestejä ja yllättävän positiivisia. Kuvittelin, että mut haukutaan heti lyttyyn, kuten tällä palstalla tuntuu olevan tapana. Myös aloitukseni on saanut paljon yläpeukkuja, vaikka ajattelin että alapeukkuja satelee. 

Paljon sain ajattelemisen aihetta ja kyllä hymyilytti aamulla lukea tätä ketjua, tuli peräti parempi mielikin! Paremman mielen saaminen tällä palstalla on yleensä kait aikamoinen harvinaisuus... :D

Nyt ei edes sohvakaan vituta niin paljoa, mutta tiedän että kyllä se taas päivän mittaan alkaa sapettamaan.

En taida selata netissä sohvia nyt vähään aikaan, ettei tuu taas pettymyksiä, kun tietenkin sinne tulee taas ihania sohvia just kun ei ole itellä varaa ostaa.

AP

Onko teillä oikeutta toimeentulotukeen? Voisitte harkinnanvaraisena saada rahaa sohvan ja imurin hankintaan.

Vierailija kirjoitti:

Tästä aloituksesta tuli sellainen kuva, anteeksi vaan, että ap on katkera ja kateellinen. Tuo "miksi mun pitäisi olla tyytyväinen ettei mulla ole yhtä huonosti kuin jollain muulla" on vaan käänteistä kateutta.

Aika paljon kyse on kuitenkin omista teoista ja valinnoista. Suomessa kaikilla on mahdollisuus kouluttautua ja hankkia hyvä ammatti, jos vain tahtoa ja yritystä riittää. Edes lahjattomuus ei ole este, erityisopetusta ym on yllin kyllin tarjolla.

Suomalainen koulutusjärjestelmä on ehkä maailman tasa-arvoisin ja verotus maailman tasapäistävin. Apua tarjotaan monelta luukulta ja nimenomaan niitä, jotka eivät ole itse valmiita laittamaan tikkua ristiin, paapotaan ja pidetään hyvänä yhteiskunnan toimesta.

Tätä taustaa vastaan näyttää selvältä mihin monien suomalaisten ongelmat juontavat juurensa: kun on kasvanut siihen, että yhteiskunnan tulisi huolehtia kaikesta, tuntuu siltä, että kaikki toiveet pitäisi saada toteutettua ilman mitään omaa yritystä tai uhrauksia. Luksuksesta unelmoiva Ap, herätessään karuun todellisuuteen, ei ryhdy pohtimaan miten yhdessä puolisonsa kanssa voisi muuttaa elämänsä suuntaa, vaan laatii katkeran kirjoituksen vauva-palstalle. Hmmm.

Toivon vilpittömästi sinulle Ap ja miehellesi tsemppiä ja yrityshenkeä. Asiat muuttuvat varmemmin, kun niitä lähtee muuttamaan itse!

Totta. Oon katkera ja kateellinen. Sellaisille ihmisille, jotka pystyy ostamaan mitä haluavat tai edes suurimman osan siitä mitä haluavat. Jos vaikka miehen joku kaveri mainitsee, että ostivat uuden telkkarin, niin tunnen kateellisuutta. "Toiki pysty ostamaan telkkarin, mä en pysty edes ostamaan sohvaa"

Kai sitä ihminen haaveilla saa vaikka avaruusmatkasta? Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että odotan tässä että joku sen matkan mulle kustantaa. 

En usko tuohon, että kaikilla olisi mahdollisuus kouluttautua siihen mihin haluaisi ja opiskella niin pitkälle kun haluaisi. Eikä kaikki saa hyvää palkkaa vaikka kuinka haluaisi.

Esim. minä haluaisin eläinlääkäriksi. Minulle kuitenkin matikka tuottaa kovia vaikeuksia ja matikka on koulussa aina ollut mulle helpoutettua eli mukautettua ja jo pelkästään tämä tuottaisi paljon vaikeuksia.

Eikös yliopistossa, eläinlääkärinkin koulutuksessa ole kirjat englanniksi tai ainakin tosi moni? Osaan englantia mutta en lainkaan niin hyvin, että osaisin lukea jonkun englannin kielisen kirjan ja tajuaisin mitä siinä sanotaan. En tajuaisi edes puoliakaan. Ja se englanti siellä koulussa ois kaiken lisäksi niin lääketieteellisiä ihme termejä ja sanoja täynnä, että kyllä tekisi vaikeaa.

Kyllä pitää olla tietynlaista lahjakkuutta, että voisi esim. opiskella eläinlääkäriksi. Ei siihen kuka vaan voi opiskella, en ainakaan itse usko siihen. 

Ei kaikille ihmisille ole annettu samoja kortteja tähän maailmaan. Voisiko kehitysvammainenkin opiskella vaikka kirurgiksi? Tuskin. 

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan vähävaraisia miehen kanssa. Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa. Nyt pitäs saada sohva ja imuri. Käytettynä sohvia kattelin ja löysin tosi hienon sohvan ja hintaki vaan 190e mutta JUST NYT EI OLE VARAA OSTAA ja tietenki tuoki sohva on menny sitten kun vois olla varaa.

Ja juu, sieltä löytyy halvempiakin sohvia mutta kun ne on rumia... Enkä halua rumaa sohvaa. Tähänki joku alkaa sanomaan, että "Pitää tyytyä siihen mitä saa".. No sepä se, pitäs tyytyä MUTTA EN HALUA TYYTYÄ VÄHEMPÄÄN KUN VOIS SAADA PAREMPAA !!

Vituttaa se että mies sanoo että "pitää tyytyä siihen mitä on. Että sulla on sentään katto pään päällä, jonkunlaista ruokaa edes, jonkunlainen sohva ja jonkunlainen romu imuri. Aattele kun ei ois mitää"

Ja sitten se sanoo, että "Mieti niitä joilla on asiat vielä huonommin". Mutta miks pitäs miettiä? Miks mun pitäs elää elämääni tavallaan muiden kautta ajatellen? Että kun "Siellä jossain päin Suomea tai jossain päin maailmaa joillakin ihmisillä on asiat vielä paskemmin niin mun pitäs olla tyytyväinen että mulla on asiat paremmin"

Ja jos en ole tyytyväinen, enkä ajattele noin, oon joku kauhea itsekäs huono ihminen.

Joskus sairastin vakavaa masennusta ja psykologikin sanoi näin että "Joillakin ihmisillä on asiat vielä huonommin, ajattele sillä tavalla". Mutta miks helvetissä pitäs ajatella?! Että mun masennus ei oo edes mikään kamala asia, koska joillakin muilla on vielä kamalampaa masennusta? :D Just..

Yritän ja yritän ja yritän sitä, että taloudellinen tilanne olisi joskus parempi.

Välillä tulee päiviä, että kaipaan jotain kunnon luksus elämää, sitten mä uppoudun ihan kunnolla siihen haavemaailmaani ja sitten havahdun siitä, katon ympärilleni ja tajuan taas olevani tässä saatanan sonnassa kurkkuani myöten, jossa kaikkeen pitää vaan TYYTYÄ !!!

Miten näistä ajatuksista pääsee eroon? :(

Köyhän elämä on kyllä varmasti vaikeaa jos päiväunetkin pyörii jossain kulutushysteriassa. Itse olen keskituloinen ja rahaa olisi ostaa uusi sohva vaikka kerran viikossa, mutta unelmat ja fantasiat liittyy kyllä ihan muuhun kuin johonkin kulutukseen ja materiaan.

En tiedä miten tuosta pääsee eroon. Materialismi yleensä liittyy yksinkertaisuuteen ja sitä ei nykyäänkään osata parantaa. Jos et saa nautintoa mistään ilmaisista asioista, niin ennuste on aika huono. 

AI kulutushysteria? :D Joopa. Minä olen kouluttautunut, 2 maisterintutkintoa. Ei ole varaa uuteen valaisimeen, laukkuun, kenkiin tms. Kaikki em ovat rikki. Kyllä todella vituttaa kulkea täysin räjähtäneissä vaatteissa varsinkin kun ammatissani yleensä pukeudutaan jakkuun - mitä en pysty ostamaan. Ruokakuluja laskettava koko ajan jne. Ei tässä ole mitään kivaa. Samaa kuraa päivästä toiseen.

Niin asutteko kalliisti? Olet töissä - mihin palkkasi pistät ?

Joudun asumaan vuokralla eli kyllä, asun kalliisti. Asumiseen menee suuri osa tuloista, lisäksi muihin pakollisiin menoihin kuten vakuutuksiin, sähköön, ruokaan jne. Hyvässä kuussa on jonkin verran rahaa käytettäväksi, huonossa kuten nyt ollaan miinuksella jo nyt 2vk ennen palkkapäivää ja palkkapäivänä lähtee samantien laskuihin suuri osa rahoista. En tällä hetkellä suorastaan kärsi mutta mitään ylimääräistä en juuri pysty ostamaan tai hyvin harvoin. Matkustamisesta en enää edes haaveile. Sinänsä kun kouluttauduin niin kuvittelin saavuttavani hyvän elintason. Tänä päivänä hyväkään koulutus ei ole tae hyviin tuloihin.