Vituttaa kun on köyhä ja kaikkeen pitäs aina vaan tyytyä !!!

Vierailija kirjoitti:

Joo, sellaista se on. Muuttakaa toiselle paikkakunnalle. Hakekaa töitä ulkomailta tai lisäkouluttautukaa. Ei noi ajatukset mene koskaan ohi, joten yrittäkää rikastua.

Ei kannata kouluttautua, vituttaa vielä enemmän.

t. työtön tohtori

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on tällä hetkellä n. 245 000 työtöntä ja julkisesti haussa n. 15 000 työpaikkaa[/quote kirjoitti:

Suomessa ei ole 245 000 työtöntä, vaan minimissään 483 000. Todellisuudessa paljon tätäkin enemmän, todennäköisesti 700 - 800 000. Jos Suomessa todella olisi vain 245 000 työtöntä, niin mitä merkitystä tällä koko lamalla ylipäänsä olisi?

Suomessa oli joulukuussa noin 600 000 työtöntä, joista tosin 2/3 oli tungettuna erilaisiin harjoitteluihin ja koulutuksiin. Mutta hekin siis palkallista työtä vailla! Ja lisäksi kokonaan työkkärin tilastoista on laskettu pudonneen noin 177 000 ihmistä. Eli joo, kyllä siitä se rapiat 800 000 tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan vähävaraisia miehen kanssa. Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa. Nyt pitäs saada sohva ja imuri. Käytettynä sohvia kattelin ja löysin tosi hienon sohvan ja hintaki vaan 190e mutta JUST NYT EI OLE VARAA OSTAA ja tietenki tuoki sohva on menny sitten kun vois olla varaa.

Ja juu, sieltä löytyy halvempiakin sohvia mutta kun ne on rumia... Enkä halua rumaa sohvaa. Tähänki joku alkaa sanomaan, että "Pitää tyytyä siihen mitä saa".. No sepä se, pitäs tyytyä MUTTA EN HALUA TYYTYÄ VÄHEMPÄÄN KUN VOIS SAADA PAREMPAA !!

Vituttaa se että mies sanoo että "pitää tyytyä siihen mitä on. Että sulla on sentään katto pään päällä, jonkunlaista ruokaa edes, jonkunlainen sohva ja jonkunlainen romu imuri. Aattele kun ei ois mitää"

Ja sitten se sanoo, että "Mieti niitä joilla on asiat vielä huonommin". Mutta miks pitäs miettiä? Miks mun pitäs elää elämääni tavallaan muiden kautta ajatellen? Että kun "Siellä jossain päin Suomea tai jossain päin maailmaa joillakin ihmisillä on asiat vielä paskemmin niin mun pitäs olla tyytyväinen että mulla on asiat paremmin"

Ja jos en ole tyytyväinen, enkä ajattele noin, oon joku kauhea itsekäs huono ihminen.

Joskus sairastin vakavaa masennusta ja psykologikin sanoi näin että "Joillakin ihmisillä on asiat vielä huonommin, ajattele sillä tavalla". Mutta miks helvetissä pitäs ajatella?! Että mun masennus ei oo edes mikään kamala asia, koska joillakin muilla on vielä kamalampaa masennusta? :D Just..

Yritän ja yritän ja yritän sitä, että taloudellinen tilanne olisi joskus parempi.

Välillä tulee päiviä, että kaipaan jotain kunnon luksus elämää, sitten mä uppoudun ihan kunnolla siihen haavemaailmaani ja sitten havahdun siitä, katon ympärilleni ja tajuan taas olevani tässä saatanan sonnassa kurkkuani myöten, jossa kaikkeen pitää vaan TYYTYÄ !!!

Miten näistä ajatuksista pääsee eroon? :(

Köyhän elämä on kyllä varmasti vaikeaa jos päiväunetkin pyörii jossain kulutushysteriassa. Itse olen keskituloinen ja rahaa olisi ostaa uusi sohva vaikka kerran viikossa, mutta unelmat ja fantasiat liittyy kyllä ihan muuhun kuin johonkin kulutukseen ja materiaan.

En tiedä miten tuosta pääsee eroon. Materialismi yleensä liittyy yksinkertaisuuteen ja sitä ei nykyäänkään osata parantaa. Jos et saa nautintoa mistään ilmaisista asioista, niin ennuste on aika huono. 

Hassua, että varakkaat ihmiset ovat aina niitä, jotka suurimpaan ääneen ovat vähättelemässä materian ja rahan merkitystä. Sanotaan, että "ei se raha oikeastaan ole minulle tärkeää". Tämän sanovat ihmiset, jotka asuvat omakotitalossa, pihassa tuliterä auto tai kaksi, matkustellaan ja syödään hyvin.

Ei tuo kaikki ole kenenkään syliin itsestään tippunut. Nuo asiat on hankittu siksi, että niitä on haluttu. Sitten niitä, jotka haaveilevat samasta, pidetään yksinkertaisina.

En usko, että tuota kommenttia kirjoitti varakas. Pikemminkin ap:n kanssa taloudellisesti samassa tilanteessa oleva, joka on jo hieman päässyt yli paremman elämän kaipuustaan.

Tällä palstalla on muutamilla ihmisillä joitakin kipukohtia, ainakin ruoka, merkkilaukut ja uudet autot. Ehkä lastenvaatteet kaupasta hankittuina ja matkustelukin. Näistä asioista positiivisesti puhuva tai hankinnoistaan iloitseva tuomitaan alinpaan helvettiin joka kerta samoilla sanoilla. Yksinkertainen, nousukas, pinnallinen, teennäinen, kulississa elävä. On ihan selvää, että tuollaisen hyökkäilyn, mitätöinnin ja leimaamisen takana on itseensä pettynyt, tyhjä, äärimmäisen kateellinen ihmisraunio. Joka kuitenkin harhaisesti kuvittelee olevansa jotenkin parempi ja jotain enemmän kuin muut.

En minä ainakaan katso karsaasti rahoistaan nauttivaa ihmistä. Mutta sinunlaisesi tekopyhät oksettavat. Kuka se kuvitteleekaan olevansa parempi kuin muut?

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä oikeesti köyhä ihminen on sellainen joka asuu kadulla, tai koko perheen voimin jossakin kommuunin yhdessä huoneessa. Jolla ei ole ruokaa, vaan käyttää päivänsä siihen että kaivaa roskiksia ja tarjoutuu vaikka kiillottamaan kenkiä saadakseen muutaman euron. Ei sellainen joka makaa perse homeessa kotona ja valittaa kun valtio ei kustanna niin hienoa sohvaa kuin itse haluaisi. Ymmärtämättä että toiset ihmiset ovat tehneet paljon töitä saavuttaakseen sen mitä omistavat, heille ei kukaan ole sitä antanut.

Kulti, me kaikki tehtäisiin kovasti töitä, jos olisi niitä koulutusta vastaavia työpaikkoja; koulutusta, jonka eteen olemme tehneet kovasti töitä!

Imuri ja sohva eivät ole pakollisia asioita. Joskus 1930-luvulla ei sellaisia tavis pirteissä kauheasti ollut

Mut tiedätsä, ne joilla on rahaa ja tavaraa on usein kaikkein tyytymättömimpiä ihmisiä yleensä. Se on kummallaista mutta olen huomannut monesti, että juuri ne joilla on eniten ovat kateellisimpia ja pikkusieluisimpia ja kauheita marisijoita. Ei ne osaa olla yhtään onnellisia siitä kaikesta hyvästä mitä niillä on. Ei kiitollisia kauniista uudesta sohvasta, ei hienoimmasta merkkilaukusta tai siitä, että on varaa palkata siivooja kotiin ja matkustella maailman ääriin. 

Kyllä mä ymmärrän, että ainainen köyhyys masentaa ja kyllästyttää mutta niin kauan kun osaa olla pienestä onnellinen on maailman onnellisimpia ihmisiä. Tämän olen reilun 40 elinvuoteni aikana havainnut.

Osta joku iso peitto sen vanhan sohvan päälle ja pari uutta pikkutyynyä. Mä tein niin kun halusin kerran äkkiä uutta sisustusta kotiin halvalla.

Ilman sohvaa hetken aikaa pärjää, vaan ei ilman imuria.  Totta ettei vertailusta ole hyötyä, toisillakaan ei ole.

Parempi näin jos mies on vaatimaton.  Sitä vastoin jos hän tyrmää kaiken vain periaatteesta, sitten sohva ei ole hänen makuunsa.

Ärsyttää kun köyhät olettaa että sama elintaso muka kuuluisi kaikille. Ei todellakaan kuulu.

Mä ajattelin etsiä rikkaan miehen / sugar daddyn nyt kun vielä ehdin.

En tiedä. Itsekin sorrun tuohon ajatteluun joskus. Ja minulla olisi varaa uuteen sohvaan mutta ei sellaisiin matkoihin kun haluaisin. Luultavasti tulot saisivat olla tosi isot ja silti haluaisi jotain mitä saa edes niillä tuloilla. Ei kateus ja katkeruus lopu ikinä.

En minäkään halua köyhänä ihan mihin vaan tyytyä, mutta en myöskään kehtaisi valittaa siitä ettei kelpaa.

Ei täällä suomessa ole edes oikeasti köyhiä ihmisiä. 

Ei mul muuta

Huutista pissiksen luksusfantasioille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammatinvalintakysymys. Muuta en osaa sanoa sulle.

Ammattia ei aina valita. Ap:ta tuntematta totean vain että kaikki me ei olla neroja vaan jotkut ovat jopa tyhmiä. Miksei se tyhmempi haluais myös rahaa? On tylsää tyytyä koko elämä köyhyyteen eikä saa edes valittaa. Älynlahjoja ei voi valita.

Ahkeruudella pitäis myös rikastua. Fyysisesti raskaiden töiden palkat ylös myös! Saahan ne lääkäritkin alkaa siivoamaan sit jos haluaa :)

Ei voi valitakaan, mutta silloin täytyy työskennellä asian eteen enemmän ja opetella asioita ahkerammin. Senhän takia koulujakin käydään, että niissä opitaan. Harva on hyvä jo valmiiksi. Ja onhan fyysisestikin raskailla aloilla hyväpalkkaisia töitä. Eri asia minkä niistä aloista valitsee.

Ette taida olla työssäkäyviä?

Vierailija kirjoitti:

No höh. Itsellä imuri jonka putkiosa on teipattu ja jonu muu olisi jo ostanut uuden jo aikoja sitten. Ei mua kiinnosta vaikka säästössä hyvin rahaa. Se on imuri. Sillä imuroidaan! Prkl, minähän en ole markkinamiesten orja ja osta uutta kun tuokin pelittää. Joo ja varmaan siksi onkin säästössä rahaa.

Heh! Mäkin imuroin teipatulla imurilla. Kuusitoista vuotta vanha Miele pelittää oikein hyvin, joten miksi ostaa uutta?

Myönnän, että asun omannäköisessäni kodissa, joka on neljän viime vuoden aikana rempattu lattiasta kattoon - ihan itse. Ei meilläkään ollut varaa uuteen 200m2 kivitaloon kaupungin kivoimmalla asuinalueella, mutta oli varaa tyydyttävän kuntoiseen rivariin kaupungin laidalla.

Elämä on. Osittain valintoja, osittain tuuria. Valittaminen ei auta.

Vituttaa kun oon köyhä eikä mihinkään kuulu tyytyä.

Nettomaksajat ihmettelee maan menoa.

Ap ei nyt halua vastata kysymykseen taustoista. Ovatko he molemmat työttömiä, mikä ala, mitkä vaikeuttavat työnhakua jne. Varsinaisesti hän ei halua neuvoja tilanteesta pois pääsemiseksi, vaan vain purkaa vitutustaan. Mikäs siinä.

Tuo eläinlääkärihomma on ihan ohhoijaa. Että kun matikkapää ei riitä lääkäriksi niin sitten ei voi kouluttautua mihinkään. Ei minunkaan matikkapää olisi riittänyt, joten hain sitten muuta opiskelemaan. Kaikkea haluamaansa ei varmasti kukaan saa, mutta aikuinen ihminen osaa kyllä käsitellä pettymyksensä ja suunnata katseensa johonkin muuhun.

Anna kun arvaan, et ole juuri matkustellut? Reppureissu kehitysmaahan voisi olla pakollinen jokaiselle siinä 18-23-vuotiaana. Avartaa kummasti pikkuruisimpiakin mieliä.

Jokainen joutuu tyytymään siihen mitä saa ja on vara. Se raha ei tuo onnea eikä sitä ettei riittämättömyyden tunnetta kokisi. Aina on jokin huonosti tai haluiaisi parempaa olipa varaa tai ei. Säästä ja osta sitten sellanen sohva kun haluat. Kun joka kuukausi säästät vähän niin pian sulla on rahaa säästössä kun sopiva sohva tulee vastaan ja voit sen hankkia heti. Ei aina tarvii tyytyä kaikkeen, voi jonkin asian hankkia mihin on tyytyväinen ja saada siitä iloa itselleen. Mutta silloin kun ei rahaa ole käytössä ylimääräistä niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin säästäminen vähitellen.