Vituttaa kun on köyhä ja kaikkeen pitäs aina vaan tyytyä !!!

Alapeukuttajille riittää todisteeksi vasta se, kun asia julkisesti myönnetään. Sen verran kova auktoriteettiusko ja usko virallisuuteen, että omin silmin havaitulla ei voi mitään todistaa, koska Ylellä asiantuntija sanoi, että ministeriön mukaan kaikille on perustoimeentulotuki sama.

Hölmöt ei tajua, että jos Yle itse toteaa itsestään olevansa luotettava, niin se ei todista mitään, koska Yle on jäävi sanomaan itseään luotettavaksi. Yle on kaikenlisäksi miehitetty, mm. sen hallintoneuvosto, pelkillä poliitikoilla. Käräyttäisivätkö nämä hallintoneuvoston jäsenet omien puolueidensa ja Ylen tekemät rikkomukset tietäessään, että toimeentulotukea jaetaan eri perustein ihonvärin mukaan ja sen, että Yle on salannut tietoa? No eivät varmasti käräyttäisi, se nyt pitäisi tajuta pikkulapsenkin. Siksipä Ylellä pitäisi olla ulkopuolinen hallintoneuvosto, eikä mitään omavalvontaelintä, joka on täysin jäävi.

Mä oon opiskelija ja sama juttu. Tosin mulla aina välillä olis varaa, mutta vanhemmat syyllistää aina jos ostan jotain. Varsinkin uutena. Eilen ostin marketista -40% alennuksesta verhot ja sain heti äidiltä saarnan, että kyllä pitäs kelvata kirppikseltä verhot. Pitäis tyytyä siihen halvimpaan. Minä taas sanon, että minä olen se joka niiden kanssa elää ja katselee vuosia niin en tasan osta jotain vähän sinne päin jos on varaa ostaa mieleinen sillä hetkellä.

Niinhän se menee kaikilla muillakin. Pitää tyytyä siihen mihin on varaa.

Ehkä jollakin monimiljonäärillä on varaa kaikkeen mihin haluaa.

Vaan entä jos hän alkaa haluamaan omaa kuurakettia ja avaruusmatkaa.

Ihmisillä on taipumusta kehittää sellaisia haluja ja toiveita joita eivät pysty saamaan. Sen kanssa on vain elettävä tai tehtävä jotakin toiveidensa saavuttamiseksi.

Symppaan niin sinua, ap! Olin monta vuotta työttömänä ja kun mies perusti yrityksen minulta lakkautettiin työttömyyskorvauskin. Voit uskoa että oli tiukkaa eikä mitään muuta kuin elämisen kannalta pakollista ostettu tähän talouteen.

Sain kuin sainkin viimein työpaikan -huono palkka, iso vastuu, päivät venyy ja se aika on perheeltä pois. Niin paljon on jäänyt työttömyysvuosilta hankintoja rästiin että palkka kuin sulaa noihin juttuihin eikä tulot näy pitkiin aikoihin juuri missään. Ajattelen kuitenkin että tämä on minulle kuin palkallista opiskelua ja toivottavasti ponnahduslauta paremmin palkattuun työhön.

Eipä ilahduta lukea uutisia joissa pienituloisten palkkaa pienennetään entisestään. Kohta ei ihmisillä ole varaa käydä töissä! Meillä rahat menisivät suoraan kulutukseen lähialueellamme eli yhteiskuntaa hyödyttävään kiertoon -isotuloiset pääsevät taas suhteellisesti vähemmällä.

Meillä oli käytettynä ostettu (10€) sohva 10 vuotta kunnes hajosi. Ei tullut mieleenikään laittaa vähiä rahoja johonkin sohvaan. Mielestäni parinsadan sohva, saatikka uusi, on tosiaan jo aika luksusta.

Teetkö/haetko töitä vai odotatko lottovoittoa? Se kiinnostaa eniten.

Vierailija kirjoitti:

AP:n mies kuulostaa fiksulta, AP kuulostaa tyhmältä ja ei sinänsä ihmetytä että hän on vähätuloinen. Paljosta vetoa, että tässäkin tapauksessa nykyinen sohva on täysin käyttökelpoinen, mutta AP on vaan kyllästynyt siihen tai instassa menneillään joku uusi sisustusvillitys jota persaukisena sitten yrittää seurata. 

Kun nykyäijiä kuuntelee, niiin ap on löytänyt aarteen. Olen itse ollut juuri tuossa tilanteessa mieheni kanssa nuorena. On lähes kerjuulla oltu. ei edes ollut kirppiksiä, että olisi saatu lapsille halpoja vaatteita.

Sinnikkäällä säästämisellä olemme selvinneet ja hankkineet ihan hyvän elintason ihan keskituloisilla ammateilla, jota meillä ei vielä silloin köyhänä edes ollut.

Kun opitte nuorina olemaan säästäväisiä, saatte paljon aikaan. Itsekään emme ostaneet mitään, ennenkuin olimme säästää kituuttaneet. Ostimme kuitenkin sitten aika hyviä tavaroita, sillä ei ole paljoa tarvittu uusia hankkia vuosikymmenniin. Ota nyt vaan vastaan esim. sukulasilta käytettyjä huonekaluja, jos saisit ja ostat myöh. sellaista kun haluat.

Se onnisttuu kyllä.

t.mummeli

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olen sitten pihi, mutta meillä on vuonna 2002 hankittu imuri ja vuonna 2001 hankitut sohvat eikä ole tullut mieleenkään hankkia uudempaa, vaikka keskituloinen olen. Ei meilläkään kaikki ole silkkaa kulutusjuhlaa. Kun olemme halunneet hankkia asunnon tietyltä alueelta (asuttuamme ensin alueella, jonne emme enää ikinä halua joutua), niin rahaa ei jää tuhlailuun. Elämässä täytyy aina priorisoida. Meiltä hajosi juuri muutettuamme nopeassa tahdissa jääkaappi, pakastin, astianpesukone ja pesukone. Voin vakuuttaa, ettemme pystyneet kaikkia uusimaan samantien ja muutama vuosi meni, että pääsimme ns. entiseen tilanteeseen.

Tyytymätön ihminen harvoin on tyytyväinen, vaikka jokin haave toteutuisikin. Aina kun on mahdollista haaveilla enemmästä.

Krjoitat asiaa, sillä odotetatvissa oleva onni on suurempi kuin toteutunut onni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan vähävaraisia miehen kanssa. Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa. Nyt pitäs saada sohva ja imuri. Käytettynä sohvia kattelin ja löysin tosi hienon sohvan ja hintaki vaan 190e mutta JUST NYT EI OLE VARAA OSTAA ja tietenki tuoki sohva on menny sitten kun vois olla varaa.

Ja juu, sieltä löytyy halvempiakin sohvia mutta kun ne on rumia... Enkä halua rumaa sohvaa. Tähänki joku alkaa sanomaan, että "Pitää tyytyä siihen mitä saa".. No sepä se, pitäs tyytyä MUTTA EN HALUA TYYTYÄ VÄHEMPÄÄN KUN VOIS SAADA PAREMPAA !!

Vituttaa se että mies sanoo että "pitää tyytyä siihen mitä on. Että sulla on sentään katto pään päällä, jonkunlaista ruokaa edes, jonkunlainen sohva ja jonkunlainen romu imuri. Aattele kun ei ois mitää"

Ja sitten se sanoo, että "Mieti niitä joilla on asiat vielä huonommin". Mutta miks pitäs miettiä? Miks mun pitäs elää elämääni tavallaan muiden kautta ajatellen? Että kun "Siellä jossain päin Suomea tai jossain päin maailmaa joillakin ihmisillä on asiat vielä paskemmin niin mun pitäs olla tyytyväinen että mulla on asiat paremmin"

Ja jos en ole tyytyväinen, enkä ajattele noin, oon joku kauhea itsekäs huono ihminen.

Joskus sairastin vakavaa masennusta ja psykologikin sanoi näin että "Joillakin ihmisillä on asiat vielä huonommin, ajattele sillä tavalla". Mutta miks helvetissä pitäs ajatella?! Että mun masennus ei oo edes mikään kamala asia, koska joillakin muilla on vielä kamalampaa masennusta? :D Just..

Yritän ja yritän ja yritän sitä, että taloudellinen tilanne olisi joskus parempi.

Välillä tulee päiviä, että kaipaan jotain kunnon luksus elämää, sitten mä uppoudun ihan kunnolla siihen haavemaailmaani ja sitten havahdun siitä, katon ympärilleni ja tajuan taas olevani tässä saatanan sonnassa kurkkuani myöten, jossa kaikkeen pitää vaan TYYTYÄ !!!

Miten näistä ajatuksista pääsee eroon? :(

Köyhän elämä on kyllä varmasti vaikeaa jos päiväunetkin pyörii jossain kulutushysteriassa. Itse olen keskituloinen ja rahaa olisi ostaa uusi sohva vaikka kerran viikossa, mutta unelmat ja fantasiat liittyy kyllä ihan muuhun kuin johonkin kulutukseen ja materiaan.

En tiedä miten tuosta pääsee eroon. Materialismi yleensä liittyy yksinkertaisuuteen ja sitä ei nykyäänkään osata parantaa. Jos et saa nautintoa mistään ilmaisista asioista, niin ennuste on aika huono. 

AI kulutushysteria? :D Joopa. Minä olen kouluttautunut, 2 maisterintutkintoa. Ei ole varaa uuteen valaisimeen, laukkuun, kenkiin tms. Kaikki em ovat rikki. Kyllä todella vituttaa kulkea täysin räjähtäneissä vaatteissa varsinkin kun ammatissani yleensä pukeudutaan jakkuun - mitä en pysty ostamaan. Ruokakuluja laskettava koko ajan jne. Ei tässä ole mitään kivaa. Samaa kuraa päivästä toiseen.

Niin asutteko kalliisti? Olet töissä - mihin palkkasi pistät ?

Joku muu kuin ap satsaisi energiansa sen pohtimiseen miten sohvan saisi rahoitettua. Etukäteen suunnittelemalla saa paljon aikaan. Se saa joka toimii ja kantaa vastuun itse.

Siirrä telkkari makuuhuoneeseen, niin et tarvitse sohvaa ollenkaan.

joku yx kirjoitti:

AP:n pitäisi kuulua vähemmistöön, niin rahaa saisi huomattavasti enemmän mm. sossusta. Sen kyllä havaitsee, kun päivittäin kävelee kaupungilla ja näkee tuhansia ihmisiä. Köyhimmän näköiset ovat järjestään suomalaisia.

Kaikkein kurjistuneimpien suomalaisten kohdalla syy on luettavissa heidän kasvoiltaan; alkoholi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan vähävaraisia miehen kanssa. Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa. Nyt pitäs saada sohva ja imuri. Käytettynä sohvia kattelin ja löysin tosi hienon sohvan ja hintaki vaan 190e mutta JUST NYT EI OLE VARAA OSTAA ja tietenki tuoki sohva on menny sitten kun vois olla varaa.

Ja juu, sieltä löytyy halvempiakin sohvia mutta kun ne on rumia... Enkä halua rumaa sohvaa. Tähänki joku alkaa sanomaan, että "Pitää tyytyä siihen mitä saa".. No sepä se, pitäs tyytyä MUTTA EN HALUA TYYTYÄ VÄHEMPÄÄN KUN VOIS SAADA PAREMPAA !!

Vituttaa se että mies sanoo että "pitää tyytyä siihen mitä on. Että sulla on sentään katto pään päällä, jonkunlaista ruokaa edes, jonkunlainen sohva ja jonkunlainen romu imuri. Aattele kun ei ois mitää"

Ja sitten se sanoo, että "Mieti niitä joilla on asiat vielä huonommin". Mutta miks pitäs miettiä? Miks mun pitäs elää elämääni tavallaan muiden kautta ajatellen? Että kun "Siellä jossain päin Suomea tai jossain päin maailmaa joillakin ihmisillä on asiat vielä paskemmin niin mun pitäs olla tyytyväinen että mulla on asiat paremmin"

Ja jos en ole tyytyväinen, enkä ajattele noin, oon joku kauhea itsekäs huono ihminen.

Joskus sairastin vakavaa masennusta ja psykologikin sanoi näin että "Joillakin ihmisillä on asiat vielä huonommin, ajattele sillä tavalla". Mutta miks helvetissä pitäs ajatella?! Että mun masennus ei oo edes mikään kamala asia, koska joillakin muilla on vielä kamalampaa masennusta? :D Just..

Yritän ja yritän ja yritän sitä, että taloudellinen tilanne olisi joskus parempi.

Välillä tulee päiviä, että kaipaan jotain kunnon luksus elämää, sitten mä uppoudun ihan kunnolla siihen haavemaailmaani ja sitten havahdun siitä, katon ympärilleni ja tajuan taas olevani tässä saatanan sonnassa kurkkuani myöten, jossa kaikkeen pitää vaan TYYTYÄ !!!

Miten näistä ajatuksista pääsee eroon? :(

Köyhän elämä on kyllä varmasti vaikeaa jos päiväunetkin pyörii jossain kulutushysteriassa. Itse olen keskituloinen ja rahaa olisi ostaa uusi sohva vaikka kerran viikossa, mutta unelmat ja fantasiat liittyy kyllä ihan muuhun kuin johonkin kulutukseen ja materiaan.

En tiedä miten tuosta pääsee eroon. Materialismi yleensä liittyy yksinkertaisuuteen ja sitä ei nykyäänkään osata parantaa. Jos et saa nautintoa mistään ilmaisista asioista, niin ennuste on aika huono. 

Hassua, että varakkaat ihmiset ovat aina niitä, jotka suurimpaan ääneen ovat vähättelemässä materian ja rahan merkitystä. Sanotaan, että "ei se raha oikeastaan ole minulle tärkeää". Tämän sanovat ihmiset, jotka asuvat omakotitalossa, pihassa tuliterä auto tai kaksi, matkustellaan ja syödään hyvin.

Ei tuo kaikki ole kenenkään syliin itsestään tippunut. Nuo asiat on hankittu siksi, että niitä on haluttu. Sitten niitä, jotka haaveilevat samasta, pidetään yksinkertaisina.

Vierailija kirjoitti:

Symppaan niin sinua, ap! Olin monta vuotta työttömänä ja kun mies perusti yrityksen minulta lakkautettiin työttömyyskorvauskin. Voit uskoa että oli tiukkaa eikä mitään muuta kuin elämisen kannalta pakollista ostettu tähän talouteen.

Sain kuin sainkin viimein työpaikan -huono palkka, iso vastuu, päivät venyy ja se aika on perheeltä pois. Niin paljon on jäänyt työttömyysvuosilta hankintoja rästiin että palkka kuin sulaa noihin juttuihin eikä tulot näy pitkiin aikoihin juuri missään. Ajattelen kuitenkin että tämä on minulle kuin palkallista opiskelua ja toivottavasti ponnahduslauta paremmin palkattuun työhön.

Eipä ilahduta lukea uutisia joissa pienituloisten palkkaa pienennetään entisestään. Kohta ei ihmisillä ole varaa käydä töissä! Meillä rahat menisivät suoraan kulutukseen lähialueellamme eli yhteiskuntaa hyödyttävään kiertoon -isotuloiset pääsevät taas suhteellisesti vähemmällä.

Öö, eikö sun tulot näy juuri noissa rästiin jääneissä hankinnoissa, joita saat palkallasi tehtyä? Palkkasi pitäisi kasaantua vain pankkitilille isoksi saldoksi? Kuule, hankintoihin ne meidän muidenkin, hyvätuloistenkin, palkat menee. Ruuasta autonrenkaisiin.

Vähän samat fiililikset. Olen työkyvyttömyys-eläkkeellä, mies töissä mutta kaikki miehen rahat menevät vuokraan ja muihin laskuihin !

Kaupassa saattaa olla kahdenkympin butjetti, mihinkään ylinmääräiseen ei ole varaa :-(

esim .naamarasva oli loppu puolisen vuotta ja läiskin aamuisin Erioilia mistä tuli sitten kunnon akne..

lapsia ei voi viedä mihinkään mikä maksaa, uimahallikin on liian kallis.

saati sitten, että pääsisivät harrastamaan jotain! :-(

tarhasta tulee jatkuvasti noottia siitä, että milloin on liian pienet kumpparit tai liian pienet kurahousut ja sitten paniikissa kiertelemään kirppareita..

Ei meinaa tajuta, että keväällä ostetut kengät puristavat jo syksyllä! :O

Miehellä oli äsken synttärit, pyysi etten ostaisi lahjaa vaan leipoisin enemmin vaikka pullaa hänelle.

Mikro on rikki, pesukonekin vetelee viimeisiään ja rahaa ei olisi uusia kumpaakaan! Mies valvoo öisin raha-

asioiden vuoksi, itsellä stressi näkyy rikk

i purtuina sormina ja vatsakipuna.

..

olemme miettineet jopa erilleen muuttamista ihan siksi, että rahatilanne kohenisi!

Itse en saa esim. Soskusta nyt mitään, kuin tuijottavat vain miehen tuloja..

Sitten ei muuta kuin itseä niskasta kiinni ja etsimään eksrtatöitä. Niin mä teen aina kun tarviin jotakin, teen vähän lisähommia. Niitä löytyy aina jos ei ole liian nirso. Jos elelet tuilla tai sossun rahoilla niin silloin ei auta kuin tyytyä siihen mitä on.

Helsingissä fb:n kierrätys- ja kirppisryhmissä jaetaan sohvia ja imureita ilmaiseksi.

Tarvittiin vuodesohva meille, maksoin siistikuntoisesta Ikeasta 20€.

190 on vanhasta sohvasta jo paljon.

Tunnistan varattomuuden aiheuttaman ärsytyksen, mutta kierrätyshamsterina olet ap amatööri. Idea on siinä että sitä täydellistä ilmaista/lähes ilmaista sohvaa kytätään vaikka loppuikä.

Mulle lottovoittosohva olis ollut se Ikean Stockholm vihreällä sametilla, mutta taidan loppuikäni olla sellaisessa rahatilanteessa että mikä tahansa löysä 1200€ menee tasan muuhun kuin sohvaan. Ei harmita, koska asenteeni on se, että joku päivä jossain halutaan vielä Stockholm-sohvasta luopua. Ja silloin minä korjaan potin! :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan vähävaraisia miehen kanssa. Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa. Nyt pitäs saada sohva ja imuri. Käytettynä sohvia kattelin ja löysin tosi hienon sohvan ja hintaki vaan 190e mutta JUST NYT EI OLE VARAA OSTAA ja tietenki tuoki sohva on menny sitten kun vois olla varaa.

Ja juu, sieltä löytyy halvempiakin sohvia mutta kun ne on rumia... Enkä halua rumaa sohvaa. Tähänki joku alkaa sanomaan, että "Pitää tyytyä siihen mitä saa".. No sepä se, pitäs tyytyä MUTTA EN HALUA TYYTYÄ VÄHEMPÄÄN KUN VOIS SAADA PAREMPAA !!

Vituttaa se että mies sanoo että "pitää tyytyä siihen mitä on. Että sulla on sentään katto pään päällä, jonkunlaista ruokaa edes, jonkunlainen sohva ja jonkunlainen romu imuri. Aattele kun ei ois mitää"

Ja sitten se sanoo, että "Mieti niitä joilla on asiat vielä huonommin". Mutta miks pitäs miettiä? Miks mun pitäs elää elämääni tavallaan muiden kautta ajatellen? Että kun "Siellä jossain päin Suomea tai jossain päin maailmaa joillakin ihmisillä on asiat vielä paskemmin niin mun pitäs olla tyytyväinen että mulla on asiat paremmin"

Ja jos en ole tyytyväinen, enkä ajattele noin, oon joku kauhea itsekäs huono ihminen.

Joskus sairastin vakavaa masennusta ja psykologikin sanoi näin että "Joillakin ihmisillä on asiat vielä huonommin, ajattele sillä tavalla". Mutta miks helvetissä pitäs ajatella?! Että mun masennus ei oo edes mikään kamala asia, koska joillakin muilla on vielä kamalampaa masennusta? :D Just..

Yritän ja yritän ja yritän sitä, että taloudellinen tilanne olisi joskus parempi.

Välillä tulee päiviä, että kaipaan jotain kunnon luksus elämää, sitten mä uppoudun ihan kunnolla siihen haavemaailmaani ja sitten havahdun siitä, katon ympärilleni ja tajuan taas olevani tässä saatanan sonnassa kurkkuani myöten, jossa kaikkeen pitää vaan TYYTYÄ !!!

Miten näistä ajatuksista pääsee eroon? :(

Köyhän elämä on kyllä varmasti vaikeaa jos päiväunetkin pyörii jossain kulutushysteriassa. Itse olen keskituloinen ja rahaa olisi ostaa uusi sohva vaikka kerran viikossa, mutta unelmat ja fantasiat liittyy kyllä ihan muuhun kuin johonkin kulutukseen ja materiaan.

En tiedä miten tuosta pääsee eroon. Materialismi yleensä liittyy yksinkertaisuuteen ja sitä ei nykyäänkään osata parantaa. Jos et saa nautintoa mistään ilmaisista asioista, niin ennuste on aika huono. 

Hassua, että varakkaat ihmiset ovat aina niitä, jotka suurimpaan ääneen ovat vähättelemässä materian ja rahan merkitystä. Sanotaan, että "ei se raha oikeastaan ole minulle tärkeää". Tämän sanovat ihmiset, jotka asuvat omakotitalossa, pihassa tuliterä auto tai kaksi, matkustellaan ja syödään hyvin.

Ei tuo kaikki ole kenenkään syliin itsestään tippunut. Nuo asiat on hankittu siksi, että niitä on haluttu. Sitten niitä, jotka haaveilevat samasta, pidetään yksinkertaisina.

En usko, että tuota kommenttia kirjoitti varakas. Pikemminkin ap:n kanssa taloudellisesti samassa tilanteessa oleva, joka on jo hieman päässyt yli paremman elämän kaipuustaan.

Tällä palstalla on muutamilla ihmisillä joitakin kipukohtia, ainakin ruoka, merkkilaukut ja uudet autot. Ehkä lastenvaatteet kaupasta hankittuina ja matkustelukin. Näistä asioista positiivisesti puhuva tai hankinnoistaan iloitseva tuomitaan alinpaan helvettiin joka kerta samoilla sanoilla. Yksinkertainen, nousukas, pinnallinen, teennäinen, kulississa elävä. On ihan selvää, että tuollaisen hyökkäilyn, mitätöinnin ja leimaamisen takana on itseensä pettynyt, tyhjä, äärimmäisen kateellinen ihmisraunio. Joka kuitenkin harhaisesti kuvittelee olevansa jotenkin parempi ja jotain enemmän kuin muut.

Ap kuuluu kuitenkin maapallon rikkaimpaan 10 %:iin, kaikki on suhteellista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan vähävaraisia miehen kanssa. Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa. Nyt pitäs saada sohva ja imuri. Käytettynä sohvia kattelin ja löysin tosi hienon sohvan ja hintaki vaan 190e mutta JUST NYT EI OLE VARAA OSTAA ja tietenki tuoki sohva on menny sitten kun vois olla varaa.

Ja juu, sieltä löytyy halvempiakin sohvia mutta kun ne on rumia... Enkä halua rumaa sohvaa. Tähänki joku alkaa sanomaan, että "Pitää tyytyä siihen mitä saa".. No sepä se, pitäs tyytyä MUTTA EN HALUA TYYTYÄ VÄHEMPÄÄN KUN VOIS SAADA PAREMPAA !!

Vituttaa se että mies sanoo että "pitää tyytyä siihen mitä on. Että sulla on sentään katto pään päällä, jonkunlaista ruokaa edes, jonkunlainen sohva ja jonkunlainen romu imuri. Aattele kun ei ois mitää"

Ja sitten se sanoo, että "Mieti niitä joilla on asiat vielä huonommin". Mutta miks pitäs miettiä? Miks mun pitäs elää elämääni tavallaan muiden kautta ajatellen? Että kun "Siellä jossain päin Suomea tai jossain päin maailmaa joillakin ihmisillä on asiat vielä paskemmin niin mun pitäs olla tyytyväinen että mulla on asiat paremmin"

Ja jos en ole tyytyväinen, enkä ajattele noin, oon joku kauhea itsekäs huono ihminen.

Joskus sairastin vakavaa masennusta ja psykologikin sanoi näin että "Joillakin ihmisillä on asiat vielä huonommin, ajattele sillä tavalla". Mutta miks helvetissä pitäs ajatella?! Että mun masennus ei oo edes mikään kamala asia, koska joillakin muilla on vielä kamalampaa masennusta? :D Just..

Yritän ja yritän ja yritän sitä, että taloudellinen tilanne olisi joskus parempi.

Välillä tulee päiviä, että kaipaan jotain kunnon luksus elämää, sitten mä uppoudun ihan kunnolla siihen haavemaailmaani ja sitten havahdun siitä, katon ympärilleni ja tajuan taas olevani tässä saatanan sonnassa kurkkuani myöten, jossa kaikkeen pitää vaan TYYTYÄ !!!

Miten näistä ajatuksista pääsee eroon? :(

Köyhän elämä on kyllä varmasti vaikeaa jos päiväunetkin pyörii jossain kulutushysteriassa. Itse olen keskituloinen ja rahaa olisi ostaa uusi sohva vaikka kerran viikossa, mutta unelmat ja fantasiat liittyy kyllä ihan muuhun kuin johonkin kulutukseen ja materiaan.

En tiedä miten tuosta pääsee eroon. Materialismi yleensä liittyy yksinkertaisuuteen ja sitä ei nykyäänkään osata parantaa. Jos et saa nautintoa mistään ilmaisista asioista, niin ennuste on aika huono. 

Hassua, että varakkaat ihmiset ovat aina niitä, jotka suurimpaan ääneen ovat vähättelemässä materian ja rahan merkitystä. Sanotaan, että "ei se raha oikeastaan ole minulle tärkeää". Tämän sanovat ihmiset, jotka asuvat omakotitalossa, pihassa tuliterä auto tai kaksi, matkustellaan ja syödään hyvin.

Ei tuo kaikki ole kenenkään syliin itsestään tippunut. Nuo asiat on hankittu siksi, että niitä on haluttu. Sitten niitä, jotka haaveilevat samasta, pidetään yksinkertaisina.

En usko, että tuota kommenttia kirjoitti varakas. Pikemminkin ap:n kanssa taloudellisesti samassa tilanteessa oleva, joka on jo hieman päässyt yli paremman elämän kaipuustaan.

Tällä palstalla on muutamilla ihmisillä joitakin kipukohtia, ainakin ruoka, merkkilaukut ja uudet autot. Ehkä lastenvaatteet kaupasta hankittuina ja matkustelukin. Näistä asioista positiivisesti puhuva tai hankinnoistaan iloitseva tuomitaan alinpaan helvettiin joka kerta samoilla sanoilla. Yksinkertainen, nousukas, pinnallinen, teennäinen, kulississa elävä. On ihan selvää, että tuollaisen hyökkäilyn, mitätöinnin ja leimaamisen takana on itseensä pettynyt, tyhjä, äärimmäisen kateellinen ihmisraunio. Joka kuitenkin harhaisesti kuvittelee olevansa jotenkin parempi ja jotain enemmän kuin muut.

Ei sillä ole väliä, mitä uskot. Kirjoittaja itse sanoi olevansa "keskituloinen". Se on n. 3 000 €/kk. Köyhä ihminen tienaa tuosta puolet tai vähemmän. Yleensä paljonkin vähemmän.

Et tainnut edes vaivautua lukemaan tuon alkuperäisen kirjoittajan kommenttia? Halusit vain päästä kirjoittamaan tuon vuodatuksesi kateellisista ihmisistä, joka ei liittynyt näihin kommentteihin millään tavalla.