Miten te masentuneet jaksatte käydä töissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt vakavasti masentuneet ihmeessä ne tekemänne duunit, missä voi olla siinä kunnossa. Minä lähden heti huomenna hakemaan alan hommia. Kuinka kylmää porukkaa täällä on, kun ei jeesata kaveria yhtään???

Kävikö mielessä että se pystyykö joku yksittäinen vaikeasti masentunut tekemään jotain tiettyä, itselleen mieleistä työtä ei riipu siitä miten helppoa tai vaativaa työ on? Kyse on henkilökohtaisista ominaisuuksista, siitä mistä kukakin nauttii ja siitä mikä kenelläkin on masennuksen aiheuttanut ja laukaissut. Ei se sama työ tietenkään auta jokaiselle masentuneelle, eikä kaikille masentuneille auta mikään työ. Kukaan ei voi omaa duuniaan sinulle lääkkeeksi tarjota, ainakaan sinua ja sairauttasi tuntematta.

Kylläpä sitä ollaan uniikkeja lumihiutaleita. Kukaan, ilmeisesti kaapisssa elävä ja masennuksensa paljastumista anonyymillä palstalla hysteerisesti pelkäävä, ei voinut kertoa mitään. Eikö se ole sinusta kummallista?

Minä olen aina pistänyt kaikki niksit kiertoon ja minusta sellainen periaate ja käytäntö tekee maailmasta vähän siedettävämmän paikan. Kaikki eivät selvästikään ole samaa mieltä.

Tässäpä sulle niksi. Älä ilku toisia. Tulee maailmasta prempi paikka.

Vaikeasti masentunut duunariko se siellä kirjoittelee? Troll...kirjoitatko työajalla? :D

Ei, kun ihan tavallinen ihminen joka näkee ristiriidan tuon puheena olevan viestin ilkkuvan negatiivisen sävyn ja maailmanparannusta mainostavan sisällön välillä.

Tavallinen ihminen ymmärtää, mitä on ironia tässä kontekstissa. Rautalangasta: ei pidä yrittää esittää olevansa jotenkin ainutlaatuisempi, erikoisempi tai poikkeustapaus, jos ei sitä ole.

Nythän keskustelussa vaikeasti masentuneiden työtehtävät ovat kuin suuri salaisuus, mystinen juttu verhon takana, jota ei saa raottaa, se on jotain, mitä eivät muut voi ymmärtää kuin se yksi masentunut itse. Se yksi.

Onhan vaikka kuinka moni kertonut, millä alalla töitä tekee. Sinua vain jostain syystä nyt harmittaa se, että katsot ei-tyypillisimmät tapaukset erikoisuudentavoittelijoiksi ja valehtelijoiksi, mutta sinun kanssasi ei olla samaa mieltä. Oletko analysoinut itsesikin kyökkipsykologiallasi ja minkä huomasit motiiviksesi? Saankos kysyä, mitä sinä itse teet töiksesi - vai teetkö mitään?

Minun pitää nyt lähteä. Jätän suosiolla sinulle sen viimeisen sanan, koska sitähän sinä täällä enää odotat, että pääset lohkaisemaan jotain nokkelaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt vakavasti masentuneet ihmeessä ne tekemänne duunit, missä voi olla siinä kunnossa. Minä lähden heti huomenna hakemaan alan hommia. Kuinka kylmää porukkaa täällä on, kun ei jeesata kaveria yhtään???

Kävikö mielessä että se pystyykö joku yksittäinen vaikeasti masentunut tekemään jotain tiettyä, itselleen mieleistä työtä ei riipu siitä miten helppoa tai vaativaa työ on? Kyse on henkilökohtaisista ominaisuuksista, siitä mistä kukakin nauttii ja siitä mikä kenelläkin on masennuksen aiheuttanut ja laukaissut. Ei se sama työ tietenkään auta jokaiselle masentuneelle, eikä kaikille masentuneille auta mikään työ. Kukaan ei voi omaa duuniaan sinulle lääkkeeksi tarjota, ainakaan sinua ja sairauttasi tuntematta.

Kylläpä sitä ollaan uniikkeja lumihiutaleita. Kukaan, ilmeisesti kaapisssa elävä ja masennuksensa paljastumista anonyymillä palstalla hysteerisesti pelkäävä, ei voinut kertoa mitään. Eikö se ole sinusta kummallista?

Minä olen aina pistänyt kaikki niksit kiertoon ja minusta sellainen periaate ja käytäntö tekee maailmasta vähän siedettävämmän paikan. Kaikki eivät selvästikään ole samaa mieltä.

Tässäpä sulle niksi. Älä ilku toisia. Tulee maailmasta prempi paikka.

Vaikeasti masentunut duunariko se siellä kirjoittelee? Troll...kirjoitatko työajalla? :D

Ei, kun ihan tavallinen ihminen joka näkee ristiriidan tuon puheena olevan viestin ilkkuvan negatiivisen sävyn ja maailmanparannusta mainostavan sisällön välillä.

Tavallinen ihminen ymmärtää, mitä on ironia tässä kontekstissa. Rautalangasta: ei pidä yrittää esittää olevansa jotenkin ainutlaatuisempi, erikoisempi tai poikkeustapaus, jos ei sitä ole.

Nythän keskustelussa vaikeasti masentuneiden työtehtävät ovat kuin suuri salaisuus, mystinen juttu verhon takana, jota ei saa raottaa, se on jotain, mitä eivät muut voi ymmärtää kuin se yksi masentunut itse. Se yksi.

Onhan vaikka kuinka moni kertonut, millä alalla töitä tekee. Sinua vain jostain syystä nyt harmittaa se, että katsot ei-tyypillisimmät tapaukset erikoisuudentavoittelijoiksi ja valehtelijoiksi, mutta sinun kanssasi ei olla samaa mieltä. Oletko analysoinut itsesikin kyökkipsykologiallasi ja minkä huomasit motiiviksesi? Saankos kysyä, mitä sinä itse teet töiksesi - vai teetkö mitään?

Kun ei ole. Itse olen sen tässä ketjussa jo kirjoittanut. Etkö seuraa ketjua? Ethän sinä sitten voi tietää, mitä kukin vaikeasti masentunut on työkseen ilmoittanut - tai ei ole. Jos olet nähnyt ne tehtävät, ole hyvä ja kirjoita ne seuraavaan viestiisi.

Palstan pätevimmän psykologisen profiloijan teksti meni kyllä niin pieleen kuin voi mennä. Kannattaisiko jo mennä nukkumaan, kun ei tuon parempaan pysty?

Ahaa, et siis ole vaivautunut lukemaan tarpeeksi tarkasti. Mutta ei ihme, koska pelkkää turhautumistasi sinä olet täällä kitisemässä. Olet kyllä onnistunut myös pilaamaan aikuisten keskustelua siinä samalla. Mikä sinua siis niin harmittaa? Kerro ihan rohkeasti vain. Jollet siis ole niin erikoinen ja ainutlaatuinen, ettet millään voi. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt vakavasti masentuneet ihmeessä ne tekemänne duunit, missä voi olla siinä kunnossa. Minä lähden heti huomenna hakemaan alan hommia. Kuinka kylmää porukkaa täällä on, kun ei jeesata kaveria yhtään???

Kävikö mielessä että se pystyykö joku yksittäinen vaikeasti masentunut tekemään jotain tiettyä, itselleen mieleistä työtä ei riipu siitä miten helppoa tai vaativaa työ on? Kyse on henkilökohtaisista ominaisuuksista, siitä mistä kukakin nauttii ja siitä mikä kenelläkin on masennuksen aiheuttanut ja laukaissut. Ei se sama työ tietenkään auta jokaiselle masentuneelle, eikä kaikille masentuneille auta mikään työ. Kukaan ei voi omaa duuniaan sinulle lääkkeeksi tarjota, ainakaan sinua ja sairauttasi tuntematta.

Kylläpä sitä ollaan uniikkeja lumihiutaleita. Kukaan, ilmeisesti kaapisssa elävä ja masennuksensa paljastumista anonyymillä palstalla hysteerisesti pelkäävä, ei voinut kertoa mitään. Eikö se ole sinusta kummallista?

Minä olen aina pistänyt kaikki niksit kiertoon ja minusta sellainen periaate ja käytäntö tekee maailmasta vähän siedettävämmän paikan. Kaikki eivät selvästikään ole samaa mieltä.

Tässäpä sulle niksi. Älä ilku toisia. Tulee maailmasta prempi paikka.

Vaikeasti masentunut duunariko se siellä kirjoittelee? Troll...kirjoitatko työajalla? :D

Ei, kun ihan tavallinen ihminen joka näkee ristiriidan tuon puheena olevan viestin ilkkuvan negatiivisen sävyn ja maailmanparannusta mainostavan sisällön välillä.

Tavallinen ihminen ymmärtää, mitä on ironia tässä kontekstissa. Rautalangasta: ei pidä yrittää esittää olevansa jotenkin ainutlaatuisempi, erikoisempi tai poikkeustapaus, jos ei sitä ole.

Nythän keskustelussa vaikeasti masentuneiden työtehtävät ovat kuin suuri salaisuus, mystinen juttu verhon takana, jota ei saa raottaa, se on jotain, mitä eivät muut voi ymmärtää kuin se yksi masentunut itse. Se yksi.

Onhan vaikka kuinka moni kertonut, millä alalla töitä tekee. Sinua vain jostain syystä nyt harmittaa se, että katsot ei-tyypillisimmät tapaukset erikoisuudentavoittelijoiksi ja valehtelijoiksi, mutta sinun kanssasi ei olla samaa mieltä. Oletko analysoinut itsesikin kyökkipsykologiallasi ja minkä huomasit motiiviksesi? Saankos kysyä, mitä sinä itse teet töiksesi - vai teetkö mitään?

Kun ei ole. Itse olen sen tässä ketjussa jo kirjoittanut. Etkö seuraa ketjua? Ethän sinä sitten voi tietää, mitä kukin vaikeasti masentunut on työkseen ilmoittanut - tai ei ole. Jos olet nähnyt ne tehtävät, ole hyvä ja kirjoita ne seuraavaan viestiisi.

Palstan pätevimmän psykologisen profiloijan teksti meni kyllä niin pieleen kuin voi mennä. Kannattaisiko jo mennä nukkumaan, kun ei tuon parempaan pysty?

Ok, tässä mun työt viimeisimmästä duunioaikasta ennen sairauslomaa:: johdon assistentti, asiantuntija, kouluttaja, markkinoinnin ja myynnin tukihlö. 3 ihmisen työt. Nyt kuntoutustuella yritän pysyä ns normielömässä kaiken varalta ja olen matkailualalla sen minkä pystyn

Alan ymmärtää, minne veroeuroni uppoavat. Tää ei oo todellista. Kuinka paljon meillä on työikäisiä masentuneita saikulla tai eläkkeellä??

Vierailija kirjoitti:

Itse olen psykoottisen masennuksen diagnoosin saanut ja vaativa persoonallisuus. Lapset on vuosien mittaan kärsineet ja paljon. En ole jaksanut olla se huolehtiva äiti. Koti on ollut monesti mullin mallin ja lastenhuoneet. En tiedä miten jaksan itseni kanssa ja katsoa itseäni peiliin. En saa menetettyjä vuosia mitenkään takaisin. Itkettää. Toinen lapsista jäänyt vielä etäiseksi, koska on muutenkin ujompi ja varautuneempi kuten minäkin. Elin vain töille ja siitä on nyt toivuttava. Vuosia ollut pätkissä sairaslomilla ja nyt myönnettiin kuntoutustuki. Teen siis osapäiväistä työtä tällä hetkellä. Lohduttavaa lukea etten ole ainut. Välillä tuntee itsensä niin yksinäiseksi ja erilaiseksi.

ap

Mä oon koittanut selittää lapsille että se että mä itken/huudan/nukun ei oo niiden vika vaan johtuu sairaudesta. Josta mä parannun hitaasti. Oon myös pyytänyt anteeksi ja kertonut että ovat maailman rakkaimmat.

Silti poden huonoa omaatuntoa ja huolta siitä miten vaikutan lapsiin. Tsemppiä sulle ja älä syyllistä itseäsi. Oot silti rakas lapsillesi. Muista näyttää rakkautta myös heille! Saat siitä itsekkin lohtua

Vierailija kirjoitti:

Alan ymmärtää, minne veroeuroni uppoavat. Tää ei oo todellista. Kuinka paljon meillä on työikäisiä masentuneita saikulla tai eläkkeellä??

Et näköjään seuraa vauvapalstaa. Tämä keskustelu käydään noin kerran kuukaudessa, missä veronmaksaja huutaa tuskaansa, että sossupummeilta tuet pois / niskasta kiinni ja töihin / kaveri feikkasi masennuksen ja pääsi eläkkeelle ja saa nyt netto enempi kuin mä / kaveri sai kannabispsykoosin ja pääsi eläkkeelle, pelaa päivät pleikkaa / pullamössösukupolvi / masentunut on heikko luuseri.

Eläkkeitä määrätään myös turhin perustein, vaikka väittäjä ei tunne prosessia, eläkekäytäntöjä, diagnooseja, lääkitystä yms.

Voit valita vapaasti näistä ja aloittaa öyhöttämisen. Kaikki on kuultu kymmeniä kertoja eli älä ihmettele, jos jotaiin ei kiinnosta sinun valituksesi.

Itse kerran masennuksen sairastaneena haluaisin muistuttaa ettei masennus ole parantumaton tauti, ainakaan suurimmalla osalla. Voi kuntoutua, voi kyetä vaativiin tehtäviin. Osalla tauti ei hellitä ja joutuu sairauseläkkeelle tai noihin kuntouttaviin töihin jne. Mutta jos katsotaan kuinka yleistä masennus Suomessa on ei missään nimessä tarvitse ajatella, että kaikki ovat lopun ikänsä työkyvyttömiä. t. masennuksesta toipunut, johtavassa asiantuntijatyössä iloisesti pakertava veronmaksaja.

Tää on just se ongelma jos monet puhuu olevansa masentuneita ja käyvät silti töissä: kaikki luulee että ne sairaslomalla olevat on sitten vaan lusmuja. Kyllä se on niin että vakava masennus diagnoosissakin on eri asteita, olisin mäkin ehkä saanut sellaisen diagnoosin lukiossa kun mietin itsemurhaa ja käytin yksiä ja samoja vaatteita koko ajan enkä pessyt hiuksiani, pystyin kuitenkin opiskelemaan ja se oli tärkeää. Mutta myöhemmin sairastuin "ihan oikeasti" vakavaan masennukseen eikä siinä tullut opiskelu edes mieleen, en muista koko vuodesta mitään. Kuulemma en juuri reagoinut kun minulle puhui. Eli kukaan ei ole viemässä toisen diagnooseja mutta toisen vakava masennus voi olla ihan eri planeetalta kuin toisen eikä ole siten vertailukelpoinen. Mä tosin olen kuulemma työkykyinen Kelan mielestä kun diagnoosina on psykoottinen masennus, epävakaa persoonallisuushäiriö ja dissosiaatiohäiriö joten kaipa mä voin sitten jatkaa opettajaopintojani vaikken pysty lukemaan tenttikirjoja.

Toistuva masennus. Pahimmillaan ollut keskivaikea-vaikea. loppuunpalaminen ja pari pidempää sairaslomaa ollut parin viime vuoden aikana.. pääasiassa kuitenkin työkykyinen vaikkakin koti rempallaan kun ei vaan jaksa. töitten lisäksi ei juuri sosiaalista elämää, ei riitä virta.Teen vajaata päivää asiakaspalvelussa. Siellä olen "joku toinen", ja unohtuu oma todellisuus muutamaksi tunniksi aina. Ilman töitä en pystyis olemaan.. se pitää mut ees vähän järjissäni.

En uskalla jäädä pois töistä masennuksen vuoksi, koska pelkään että yrittäessäni palata työelämään ko. syy sulkisi minut pois mahdollisista palkattavista.

Ketjussa vastaa vakavaa masennusta sairastavia hoitoalan työntekijöitä ja teiltä haluaisin kysyä, miten uskallatte vaikeasti masentuneena tehdä työtä, jossa olette vastuussa ihmisten terveydestä? Minä en uskaltaisi, perustuen jo tietoon vaikean masennuksen vaikutuksesta kognitiivisiin kykyihin, enkä kyllä uskaltaisi olla vaikeasti masentuneen hoidettavanakaan. T.sh/masentunut/työkyvytön

Huonosti

Pitäisi olla enemmän osatyökykyisille paikkoja. Ei niin että vaihtoehdot on 40 tuntia viikossa tai ei mitään.

Keskivaikea masennus, vaikea krooninen unettomuus. Työterveydestä 3vrk sairauslomaa, nukahtamislääkkeitä( joita en ostanut ), ja kommentti "älä nyt näitä päivällä vedä". Enpä mennyt toiste, töissä on pitänyt käydä ettei saa potkuja.

Helposti.

Asiakkaat on vielä masentuneempia.

- soteala

15 vuotta jaksoin ja sitten napsahti sulake. Vaikka olen vuosia ollut ns. vapaalla niin hermot ei siltikään kestä enää mitään.

Sairastan kaksisuuntaista, masennuskaudet ovat syviä, mutta onneksi eivät loputtoman pitkiä. Olen työnjohtaja elintarvikealalla, työ ei ole kohtuuttoman sosiaalista. Työsuhde on määräaikainen, oma oletukseni on että seuraava sopimus voisi olla vakituinen. Jos niin on, uskallan hakea sairaslomaa kun sitä tarvitsen.

Lääkitys on vahva, ja ilman sitä en pääsisi sängystä ylös.

Vierailija kirjoitti:

En uskalla jäädä pois töistä masennuksen vuoksi, koska pelkään että yrittäessäni palata työelämään ko. syy sulkisi minut pois mahdollisista palkattavista.

Aika kevyt masennus, jos voit itse valita. 

Lääkityksen avulla jaksan. Lisäksi pidän työstäni koska se on itsenäistä hommaa eikä siinä ole lainkaan asiakaspalvelua eli täydellinen minulle. En voisi tehdä asiakaspalvelua koska sos tilanteiden pelko ja saan myös paniikkikohtauksia (onneksi harvoin nykyään kun lääkitys kunnossa). Diagnoosina vaikea masennus ja pitkillä saikuilla ollut aikanaan ennen kun oikea lääkitys löytyi.