Miten te masentuneet jaksatte käydä töissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt vakavasti masentuneet ihmeessä ne tekemänne duunit, missä voi olla siinä kunnossa. Minä lähden heti huomenna hakemaan alan hommia. Kuinka kylmää porukkaa täällä on, kun ei jeesata kaveria yhtään???

Kävikö mielessä että se pystyykö joku yksittäinen vaikeasti masentunut tekemään jotain tiettyä, itselleen mieleistä työtä ei riipu siitä miten helppoa tai vaativaa työ on? Kyse on henkilökohtaisista ominaisuuksista, siitä mistä kukakin nauttii ja siitä mikä kenelläkin on masennuksen aiheuttanut ja laukaissut. Ei se sama työ tietenkään auta jokaiselle masentuneelle, eikä kaikille masentuneille auta mikään työ. Kukaan ei voi omaa duuniaan sinulle lääkkeeksi tarjota, ainakaan sinua ja sairauttasi tuntematta.

Kylläpä sitä ollaan uniikkeja lumihiutaleita. Kukaan, ilmeisesti kaapisssa elävä ja masennuksensa paljastumista anonyymillä palstalla hysteerisesti pelkäävä, ei voinut kertoa mitään. Eikö se ole sinusta kummallista?

Minä olen aina pistänyt kaikki niksit kiertoon ja minusta sellainen periaate ja käytäntö tekee maailmasta vähän siedettävämmän paikan. Kaikki eivät selvästikään ole samaa mieltä.

Tässäpä sulle niksi. Älä ilku toisia. Tulee maailmasta prempi paikka.

Käyn töissä koska tunnen sen olevan vaan pakko. Sinänsä se tuntuu myös etuoikeudelta kun työllistymistilanne suomessa on niin surkea. Pari tuttua ollut vuosia työttömänä. Pakollinen pahahan se on. Usein menen vaan puolitehoilla zombina päivät kun nukun erittäin huonosti yöni..pari vuotta mennyt 5-6 h unilla...

Eipä ole ollut vaihtoehtoja. Mun masennus ilmenee hyperaktiivisuutena joten olen vain lisännyt kierroksia ja sinnitellyt. Nyt vuosikymmenten jälkeen terapiassa mutta terveys mennyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt vakavasti masentuneet ihmeessä ne tekemänne duunit, missä voi olla siinä kunnossa. Minä lähden heti huomenna hakemaan alan hommia. Kuinka kylmää porukkaa täällä on, kun ei jeesata kaveria yhtään???

Kävikö mielessä että se pystyykö joku yksittäinen vaikeasti masentunut tekemään jotain tiettyä, itselleen mieleistä työtä ei riipu siitä miten helppoa tai vaativaa työ on? Kyse on henkilökohtaisista ominaisuuksista, siitä mistä kukakin nauttii ja siitä mikä kenelläkin on masennuksen aiheuttanut ja laukaissut. Ei se sama työ tietenkään auta jokaiselle masentuneelle, eikä kaikille masentuneille auta mikään työ. Kukaan ei voi omaa duuniaan sinulle lääkkeeksi tarjota, ainakaan sinua ja sairauttasi tuntematta.

Kylläpä sitä ollaan uniikkeja lumihiutaleita. Kukaan, ilmeisesti kaapisssa elävä ja masennuksensa paljastumista anonyymillä palstalla hysteerisesti pelkäävä, ei voinut kertoa mitään. Eikö se ole sinusta kummallista?

Minä olen aina pistänyt kaikki niksit kiertoon ja minusta sellainen periaate ja käytäntö tekee maailmasta vähän siedettävämmän paikan. Kaikki eivät selvästikään ole samaa mieltä.

No kun ei niissä masentuneiden tekemissä töissä vaan ole mitään salaperäistä taika-ainesta joka auttaisi. Ei ole mitään sen tarkempaa yleispätevää "niksiä" kuin että jos työnteko tuntuu hyvältä, niin tee työtä.

Jos oikein ymmärsin, ilmeisesti kyse oli aluperin, ei masentuneiden, vaan "vaikeasti masentuneiden" työpaikoista ja siitä millaisissa paikoissa "vaikeasti masentuneet" ovat ja mitkä heidän tehtävänsä ehkä ovat.

Jos joku sanoisi olevansa vaikeasti masentunut ja silti tekevänsä joka päivä töitä ja ne työt olisivatkin mielenterveystalon vessan siivoamista, niin en pitäisi sitä niin ihmeellisenä asiansa.

Voi anteeksi, kuvittelin että kun koko lainausketju on käsitellyt niitä VAIKEASTI masentuneita, niin olisi oletuksena että siitä puhutaan, vaikka sitä ei aina erikseen mainitsisi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt vakavasti masentuneet ihmeessä ne tekemänne duunit, missä voi olla siinä kunnossa. Minä lähden heti huomenna hakemaan alan hommia. Kuinka kylmää porukkaa täällä on, kun ei jeesata kaveria yhtään???

Kävikö mielessä että se pystyykö joku yksittäinen vaikeasti masentunut tekemään jotain tiettyä, itselleen mieleistä työtä ei riipu siitä miten helppoa tai vaativaa työ on? Kyse on henkilökohtaisista ominaisuuksista, siitä mistä kukakin nauttii ja siitä mikä kenelläkin on masennuksen aiheuttanut ja laukaissut. Ei se sama työ tietenkään auta jokaiselle masentuneelle, eikä kaikille masentuneille auta mikään työ. Kukaan ei voi omaa duuniaan sinulle lääkkeeksi tarjota, ainakaan sinua ja sairauttasi tuntematta.

Kylläpä sitä ollaan uniikkeja lumihiutaleita. Kukaan, ilmeisesti kaapisssa elävä ja masennuksensa paljastumista anonyymillä palstalla hysteerisesti pelkäävä, ei voinut kertoa mitään. Eikö se ole sinusta kummallista?

Minä olen aina pistänyt kaikki niksit kiertoon ja minusta sellainen periaate ja käytäntö tekee maailmasta vähän siedettävämmän paikan. Kaikki eivät selvästikään ole samaa mieltä.

No kun ei niissä masentuneiden tekemissä töissä vaan ole mitään salaperäistä taika-ainesta joka auttaisi. Ei ole mitään sen tarkempaa yleispätevää "niksiä" kuin että jos työnteko tuntuu hyvältä, niin tee työtä.

Jos oikein ymmärsin, ilmeisesti kyse oli aluperin, ei masentuneiden, vaan "vaikeasti masentuneiden" työpaikoista ja siitä millaisissa paikoissa "vaikeasti masentuneet" ovat ja mitkä heidän tehtävänsä ehkä ovat.

Jos joku sanoisi olevansa vaikeasti masentunut ja silti tekevänsä joka päivä töitä ja ne työt olisivatkin mielenterveystalon vessan siivoamista, niin en pitäisi sitä niin ihmeellisenä asiansa.

Voi anteeksi, kuvittelin että kun koko lainausketju on käsitellyt niitä VAIKEASTI masentuneita, niin olisi oletuksena että siitä puhutaan, vaikka sitä ei aina erikseen mainitsisi...

Saat anteeksi. Mitään annettavaa sinulla ei keskusteluun ilmeisesti ollut?

Mun vanhempi kollega sanoi mulle viisaasti että kuka vaan voidaan korvata töissä mutta äitinä ei. Se on semmonen asia missä juuri sä oot korvaamaton.

Siinä avautui mun silmät. Todellakin se on ainoa rooli missä mä oon korvaamaton ja se mun pitää pystyä hoitamaan oikein.

Töissä ei oo pakko käydä pahimman masennuksen aikana. Pankista saa lyhennysvapaita yms.

Että sitä voi jokainen itse miettiä onko se edes jotenkin hereillä ja jaksava äiti tärkeempi kun se v***n kova työntekijä jolla saikkua 0pv vuodessa. Että haluaako maksattaa perheen hyvinvoinnilla sen että jaksaa töissä ja kotona ei sitten mitään jaksakkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt vakavasti masentuneet ihmeessä ne tekemänne duunit, missä voi olla siinä kunnossa. Minä lähden heti huomenna hakemaan alan hommia. Kuinka kylmää porukkaa täällä on, kun ei jeesata kaveria yhtään???

Kävikö mielessä että se pystyykö joku yksittäinen vaikeasti masentunut tekemään jotain tiettyä, itselleen mieleistä työtä ei riipu siitä miten helppoa tai vaativaa työ on? Kyse on henkilökohtaisista ominaisuuksista, siitä mistä kukakin nauttii ja siitä mikä kenelläkin on masennuksen aiheuttanut ja laukaissut. Ei se sama työ tietenkään auta jokaiselle masentuneelle, eikä kaikille masentuneille auta mikään työ. Kukaan ei voi omaa duuniaan sinulle lääkkeeksi tarjota, ainakaan sinua ja sairauttasi tuntematta.

Kylläpä sitä ollaan uniikkeja lumihiutaleita. Kukaan, ilmeisesti kaapisssa elävä ja masennuksensa paljastumista anonyymillä palstalla hysteerisesti pelkäävä, ei voinut kertoa mitään. Eikö se ole sinusta kummallista?

Minä olen aina pistänyt kaikki niksit kiertoon ja minusta sellainen periaate ja käytäntö tekee maailmasta vähän siedettävämmän paikan. Kaikki eivät selvästikään ole samaa mieltä.

Tässäpä sulle niksi. Älä ilku toisia. Tulee maailmasta prempi paikka.

Vaikeasti masentunut duunariko se siellä kirjoittelee? Troll...kirjoitatko työajalla? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu kuin ihmiset puhuisivat toistensa ohitse. On kriisejä jotka aiheuttavat masennusta, niinkuin joku kirjoitti uskottomasta miehestä ja parisuhdekriisistä, joku burn outista jne. Masennus diagnoosina ei liene kuitenkaan ennusteeltaan lohduton, eikö suurimmalla ihmisillä se masennus mene ohi, joko itsekseen, lääkkeillä, terapialla taai näiden yhdistelmällä? Sitten on ihmisiä joilla olotila kroonistuu jostain syystä. Kun lääkitys alkaa purra monet selviävät keskivaikeasta masennuksesta jaloilleen, kykenevät takaisin töihin jne. Tiedän vaikeampia tapauksia joissa ihminen käy välillä sähköshokkien ja laitoshoitojakson mutta paranee taas työkuntoon. Ei se olo kaikilla pysy koko ajan yhtä kehnona, paranee ja silloin voi pystyä hyvinkin vaativaan työhön.  Sitten taas ihmisiä jotka eivät oikein millään pääse kuntoon, eivät pääse oireistaan. Yksi pitkäaikaissmielisairaala-asiakas teki väitöskirjan kokemuksistaan. Omalla kohdallaan alkoi parata kun omahoitaja oli kysynyt eikö sairaana oleminen ala jo kyllästyttää. Päätti parantua. Ehkä masennuksen kohdalla on vähän samaa kuin addiktioista toipumisessa, tärkein on oma vankka halu parantua. Hakee avun, tekee asioita jotka auttavat. Ei varmasti helppoa, mutta jos vain jää makaamaan ei ennuste ole hyvä. Ei saa antaa periksi!

Jos kysymys on Päivi Rissasesta, josta oli juttu mm. Hesarissa, ei hoitaja suinkaan kysynyt, eikö sairas ole kyllästynyt sairauteensa, kuten väität (aika törppö hoitaja pitäisi olla, jos noin kysyisi). Hoitaja kysyi, aikooko potilas olla sairaalassa loppuelämänsä. Hänellä oli kuitenkin 40 sairaalajaksoa jo takana. Tuolla kysymyksellä hoitaja herätteli potilaan auttamaan hoitajaa auttamaan potilasta niin, että pärjäisi kotona. Syöpäsairaaltakin voisi kysyä, millä avuin hän pärjäisi kotona, jos ei halua olla sairaalassa loppuelämäänsä, mutta aika vajaalla kävisi hoitaja, joka utelisi syöpäsairaalta, eikö hän ole kyllästynyt sairauteensa.

'

Varmaan juuri noin. Tuo kyllästyminen-sanana on enemmän tuolta addiktiopuolelta. Siinä ihmisen pitää totaalisesti kyllästyä addiktin elämäänsä, haluta muutosta. Ehkä kuitenkin samaa tuossa Rissasen tapauksessa: ajatus tulevaisuudesta sairaalassa inhotti ja laittoi haluamaan voimallisesti muuta, miettimään itse kuinka tuohon muuhun voisi päästä, millaista apua tarvitsee. Monesti kun se sairas, oli masentunut tai addikti ei oikein ota apua vastaan, ei mieti itse miksi apu ei toimi, millaista oikeasti tarvitsisi. Eniten addiktipuolella tarvitaan se voimakas päätös, että haluaa muuta, tavallaan on helpompaa vain lillua ja antaa asioiden mennä. Olisiko samaa myös masennuksessa? Olen nähnyt vasta ihmisen paranevan nopeasti psykoottisesta masennuksesta. Lääkkeet ja sairaalajakso auttoi alkuun, loppu tuli nopeasti kun pääsi mielekkääseen ympäristöön jossa sai toteuttaa itseään. Työ voi jollekin olla tuo mielekäs ympäristö, siksi minusta kaikki ei kotona makaamalla parane.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskivaikean masennuksen syyt oli kotona (pettävä aviomies) joten työ oli suorastaan pelastus mulle. Eli todella hyvin, saikkua en suostunut ottamaan vaikka työterveyslääkäri tuputti sitä joka käänteessä...

Oletko hieman yksinkertainen, että kuvittelet masennuksesi aihettajan eli miehesi pettämisen parantuvan sun töissä käymiselläsi????  Etkö älyä heittää miestäsi pihalle?  Eiköhän se masennuksesikin siitä sitten paranesi, jos ei syy sittenkin ole jossakin muualla eli sun omien korviesi välisessä maastossa ihan geeneissäsi perittynä.

Sähän hyvin tulkitset:) Taidat olla ihan selvännäkijä? Puuhttiinko siitä, mitä tein kotona tai parisuhteessa? Ei, vaan siitä olinko töissä. Se missä mies oli tai on nykyään ei kuulu sulle (eikä tähän keskusteluun) paskaakaan.

Terveyskirjaston mukaan vaikeasti masentunut on työkyvytön ja tarvitsee usein sairaalahoitoa. Tuskin olette sellaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt vakavasti masentuneet ihmeessä ne tekemänne duunit, missä voi olla siinä kunnossa. Minä lähden heti huomenna hakemaan alan hommia. Kuinka kylmää porukkaa täällä on, kun ei jeesata kaveria yhtään???

Kävikö mielessä että se pystyykö joku yksittäinen vaikeasti masentunut tekemään jotain tiettyä, itselleen mieleistä työtä ei riipu siitä miten helppoa tai vaativaa työ on? Kyse on henkilökohtaisista ominaisuuksista, siitä mistä kukakin nauttii ja siitä mikä kenelläkin on masennuksen aiheuttanut ja laukaissut. Ei se sama työ tietenkään auta jokaiselle masentuneelle, eikä kaikille masentuneille auta mikään työ. Kukaan ei voi omaa duuniaan sinulle lääkkeeksi tarjota, ainakaan sinua ja sairauttasi tuntematta.

Kylläpä sitä ollaan uniikkeja lumihiutaleita. Kukaan, ilmeisesti kaapisssa elävä ja masennuksensa paljastumista anonyymillä palstalla hysteerisesti pelkäävä, ei voinut kertoa mitään. Eikö se ole sinusta kummallista?

Minä olen aina pistänyt kaikki niksit kiertoon ja minusta sellainen periaate ja käytäntö tekee maailmasta vähän siedettävämmän paikan. Kaikki eivät selvästikään ole samaa mieltä.

No kun ei niissä masentuneiden tekemissä töissä vaan ole mitään salaperäistä taika-ainesta joka auttaisi. Ei ole mitään sen tarkempaa yleispätevää "niksiä" kuin että jos työnteko tuntuu hyvältä, niin tee työtä.

Jos oikein ymmärsin, ilmeisesti kyse oli aluperin, ei masentuneiden, vaan "vaikeasti masentuneiden" työpaikoista ja siitä millaisissa paikoissa "vaikeasti masentuneet" ovat ja mitkä heidän tehtävänsä ehkä ovat.

Jos joku sanoisi olevansa vaikeasti masentunut ja silti tekevänsä joka päivä töitä ja ne työt olisivatkin mielenterveystalon vessan siivoamista, niin en pitäisi sitä niin ihmeellisenä asiansa.

Voi anteeksi, kuvittelin että kun koko lainausketju on käsitellyt niitä VAIKEASTI masentuneita, niin olisi oletuksena että siitä puhutaan, vaikka sitä ei aina erikseen mainitsisi...

Saat anteeksi. Mitään annettavaa sinulla ei keskusteluun ilmeisesti ollut?

Eipä kai sitten niin. Tarkoitus oli sanoa sellainen itsestäänselvyys että jokaiselle masentuneelle (masennuksen asteesta riippumatta) on sairauden syyt ja helpotuskeinot yksilöllisiä, ja jos jotakuta se työnteko auttaa niin en minä näkisi kenelläkään ulkopuolisella olevan siihen nokankoputtamista, mutta jos se ei riitä "annettavaksi keskusteluun" niin ei väkisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt vakavasti masentuneet ihmeessä ne tekemänne duunit, missä voi olla siinä kunnossa. Minä lähden heti huomenna hakemaan alan hommia. Kuinka kylmää porukkaa täällä on, kun ei jeesata kaveria yhtään???

Kävikö mielessä että se pystyykö joku yksittäinen vaikeasti masentunut tekemään jotain tiettyä, itselleen mieleistä työtä ei riipu siitä miten helppoa tai vaativaa työ on? Kyse on henkilökohtaisista ominaisuuksista, siitä mistä kukakin nauttii ja siitä mikä kenelläkin on masennuksen aiheuttanut ja laukaissut. Ei se sama työ tietenkään auta jokaiselle masentuneelle, eikä kaikille masentuneille auta mikään työ. Kukaan ei voi omaa duuniaan sinulle lääkkeeksi tarjota, ainakaan sinua ja sairauttasi tuntematta.

Kylläpä sitä ollaan uniikkeja lumihiutaleita. Kukaan, ilmeisesti kaapisssa elävä ja masennuksensa paljastumista anonyymillä palstalla hysteerisesti pelkäävä, ei voinut kertoa mitään. Eikö se ole sinusta kummallista?

Minä olen aina pistänyt kaikki niksit kiertoon ja minusta sellainen periaate ja käytäntö tekee maailmasta vähän siedettävämmän paikan. Kaikki eivät selvästikään ole samaa mieltä.

Tässäpä sulle niksi. Älä ilku toisia. Tulee maailmasta prempi paikka.

Vaikeasti masentunut duunariko se siellä kirjoittelee? Troll...kirjoitatko työajalla? :D

Ei, kun ihan tavallinen ihminen joka näkee ristiriidan tuon puheena olevan viestin ilkkuvan negatiivisen sävyn ja maailmanparannusta mainostavan sisällön välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt vakavasti masentuneet ihmeessä ne tekemänne duunit, missä voi olla siinä kunnossa. Minä lähden heti huomenna hakemaan alan hommia. Kuinka kylmää porukkaa täällä on, kun ei jeesata kaveria yhtään???

Kävikö mielessä että se pystyykö joku yksittäinen vaikeasti masentunut tekemään jotain tiettyä, itselleen mieleistä työtä ei riipu siitä miten helppoa tai vaativaa työ on? Kyse on henkilökohtaisista ominaisuuksista, siitä mistä kukakin nauttii ja siitä mikä kenelläkin on masennuksen aiheuttanut ja laukaissut. Ei se sama työ tietenkään auta jokaiselle masentuneelle, eikä kaikille masentuneille auta mikään työ. Kukaan ei voi omaa duuniaan sinulle lääkkeeksi tarjota, ainakaan sinua ja sairauttasi tuntematta.

Kylläpä sitä ollaan uniikkeja lumihiutaleita. Kukaan, ilmeisesti kaapisssa elävä ja masennuksensa paljastumista anonyymillä palstalla hysteerisesti pelkäävä, ei voinut kertoa mitään. Eikö se ole sinusta kummallista?

Minä olen aina pistänyt kaikki niksit kiertoon ja minusta sellainen periaate ja käytäntö tekee maailmasta vähän siedettävämmän paikan. Kaikki eivät selvästikään ole samaa mieltä.

No kun ei niissä masentuneiden tekemissä töissä vaan ole mitään salaperäistä taika-ainesta joka auttaisi. Ei ole mitään sen tarkempaa yleispätevää "niksiä" kuin että jos työnteko tuntuu hyvältä, niin tee työtä.

Jos oikein ymmärsin, ilmeisesti kyse oli aluperin, ei masentuneiden, vaan "vaikeasti masentuneiden" työpaikoista ja siitä millaisissa paikoissa "vaikeasti masentuneet" ovat ja mitkä heidän tehtävänsä ehkä ovat.

Jos joku sanoisi olevansa vaikeasti masentunut ja silti tekevänsä joka päivä töitä ja ne työt olisivatkin mielenterveystalon vessan siivoamista, niin en pitäisi sitä niin ihmeellisenä asiansa.

Voi anteeksi, kuvittelin että kun koko lainausketju on käsitellyt niitä VAIKEASTI masentuneita, niin olisi oletuksena että siitä puhutaan, vaikka sitä ei aina erikseen mainitsisi...

Saat anteeksi. Mitään annettavaa sinulla ei keskusteluun ilmeisesti ollut?

Eipä kai sitten niin. Tarkoitus oli sanoa sellainen itsestäänselvyys että jokaiselle masentuneelle (masennuksen asteesta riippumatta) on sairauden syyt ja helpotuskeinot yksilöllisiä, ja jos jotakuta se työnteko auttaa niin en minä näkisi kenelläkään ulkopuolisella olevan siihen nokankoputtamista, mutta jos se ei riitä "annettavaksi keskusteluun" niin ei väkisin.

Et vieläkään suostu ymmärtämään, mistä on kyse, tai sitten vain tekeydyt tyhmäksi.

Minulla on keskivaikea masennus ja käyn paikallisessa mielenterveyspotilaiden tapaamispaikassa siivoamassa. Pystyn siihen, en aina. Voin suositella toisille lievemmin masentuneille samaa, kannattaa edes kokeilla.

Katsos, tämän vaikeampaa se asian kertomien ei ole - jos on rehellinen eikä vedätä keskusteluissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt vakavasti masentuneet ihmeessä ne tekemänne duunit, missä voi olla siinä kunnossa. Minä lähden heti huomenna hakemaan alan hommia. Kuinka kylmää porukkaa täällä on, kun ei jeesata kaveria yhtään???

Kävikö mielessä että se pystyykö joku yksittäinen vaikeasti masentunut tekemään jotain tiettyä, itselleen mieleistä työtä ei riipu siitä miten helppoa tai vaativaa työ on? Kyse on henkilökohtaisista ominaisuuksista, siitä mistä kukakin nauttii ja siitä mikä kenelläkin on masennuksen aiheuttanut ja laukaissut. Ei se sama työ tietenkään auta jokaiselle masentuneelle, eikä kaikille masentuneille auta mikään työ. Kukaan ei voi omaa duuniaan sinulle lääkkeeksi tarjota, ainakaan sinua ja sairauttasi tuntematta.

Kylläpä sitä ollaan uniikkeja lumihiutaleita. Kukaan, ilmeisesti kaapisssa elävä ja masennuksensa paljastumista anonyymillä palstalla hysteerisesti pelkäävä, ei voinut kertoa mitään. Eikö se ole sinusta kummallista?

Minä olen aina pistänyt kaikki niksit kiertoon ja minusta sellainen periaate ja käytäntö tekee maailmasta vähän siedettävämmän paikan. Kaikki eivät selvästikään ole samaa mieltä.

Tässäpä sulle niksi. Älä ilku toisia. Tulee maailmasta prempi paikka.

Vaikeasti masentunut duunariko se siellä kirjoittelee? Troll...kirjoitatko työajalla? :D

Ei, kun ihan tavallinen ihminen joka näkee ristiriidan tuon puheena olevan viestin ilkkuvan negatiivisen sävyn ja maailmanparannusta mainostavan sisällön välillä.

Tavallinen ihminen ymmärtää, mitä on ironia tässä kontekstissa. Rautalangasta: ei pidä yrittää esittää olevansa jotenkin ainutlaatuisempi, erikoisempi tai poikkeustapaus, jos ei sitä ole.

Nythän keskustelussa vaikeasti masentuneiden työtehtävät ovat kuin suuri salaisuus, mystinen juttu verhon takana, jota ei saa raottaa, se on jotain, mitä eivät muut voi ymmärtää kuin se yksi masentunut itse. Se yksi.

Keskustelu tähän mennessä:

Kysymys: Miten te masentuneet jaksatte käydä töissä?

Vastaus: Olen vaikeasti masentunut ja käyn töissä.

Kysymys: Missä töissä?

Vastaus: En voi kertoa.

Kysymys: Jankutijank.

Vastaus: Jankutijank.

Vierailija kirjoitti:

Terveyskirjaston mukaan vaikeasti masentunut on työkyvytön ja tarvitsee usein sairaalahoitoa. Tuskin olette sellaisia.

No psykiatrin mukaan näin ei ole. Masennusta on erilaista.

Tosin mulla vain vaikean ja keskivaikean rajatapaus

Itse olen psykoottisen masennuksen diagnoosin saanut ja vaativa persoonallisuus. Lapset on vuosien mittaan kärsineet ja paljon. En ole jaksanut olla se huolehtiva äiti. Koti on ollut monesti mullin mallin ja lastenhuoneet. En tiedä miten jaksan itseni kanssa ja katsoa itseäni peiliin. En saa menetettyjä vuosia mitenkään takaisin. Itkettää. Toinen lapsista jäänyt vielä etäiseksi, koska on muutenkin ujompi ja varautuneempi kuten minäkin. Elin vain töille ja siitä on nyt toivuttava. Vuosia ollut pätkissä sairaslomilla ja nyt myönnettiin kuntoutustuki. Teen siis osapäiväistä työtä tällä hetkellä. Lohduttavaa lukea etten ole ainut. Välillä tuntee itsensä niin yksinäiseksi ja erilaiseksi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Itse olen psykoottisen masennuksen diagnoosin saanut ja vaativa persoonallisuus. Lapset on vuosien mittaan kärsineet ja paljon. En ole jaksanut olla se huolehtiva äiti. Koti on ollut monesti mullin mallin ja lastenhuoneet. En tiedä miten jaksan itseni kanssa ja katsoa itseäni peiliin. En saa menetettyjä vuosia mitenkään takaisin. Itkettää. Toinen lapsista jäänyt vielä etäiseksi, koska on muutenkin ujompi ja varautuneempi kuten minäkin. Elin vain töille ja siitä on nyt toivuttava. Vuosia ollut pätkissä sairaslomilla ja nyt myönnettiin kuntoutustuki. Teen siis osapäiväistä työtä tällä hetkellä. Lohduttavaa lukea etten ole ainut. Välillä tuntee itsensä niin yksinäiseksi ja erilaiseksi.

ap

Et ole ainoa.

Onko sinulla ketään, kenen kanssa voit puhua? Ketään, joka auttaisi joskus lasten kanssa?

Anteeksi, olet varmasti miettinyt nämä miljoonaan kertaan. Sanon vielä vain sen, että minua auttaa kliseinen ajatus, että uusi elämä voi alkaa tänään. Sen avulla olen kiivennyt ylös monesta lähinnä itse itselleni sairaana kaivamastani kuopasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt vakavasti masentuneet ihmeessä ne tekemänne duunit, missä voi olla siinä kunnossa. Minä lähden heti huomenna hakemaan alan hommia. Kuinka kylmää porukkaa täällä on, kun ei jeesata kaveria yhtään???

Kävikö mielessä että se pystyykö joku yksittäinen vaikeasti masentunut tekemään jotain tiettyä, itselleen mieleistä työtä ei riipu siitä miten helppoa tai vaativaa työ on? Kyse on henkilökohtaisista ominaisuuksista, siitä mistä kukakin nauttii ja siitä mikä kenelläkin on masennuksen aiheuttanut ja laukaissut. Ei se sama työ tietenkään auta jokaiselle masentuneelle, eikä kaikille masentuneille auta mikään työ. Kukaan ei voi omaa duuniaan sinulle lääkkeeksi tarjota, ainakaan sinua ja sairauttasi tuntematta.

Kylläpä sitä ollaan uniikkeja lumihiutaleita. Kukaan, ilmeisesti kaapisssa elävä ja masennuksensa paljastumista anonyymillä palstalla hysteerisesti pelkäävä, ei voinut kertoa mitään. Eikö se ole sinusta kummallista?

Minä olen aina pistänyt kaikki niksit kiertoon ja minusta sellainen periaate ja käytäntö tekee maailmasta vähän siedettävämmän paikan. Kaikki eivät selvästikään ole samaa mieltä.

Tässäpä sulle niksi. Älä ilku toisia. Tulee maailmasta prempi paikka.

Vaikeasti masentunut duunariko se siellä kirjoittelee? Troll...kirjoitatko työajalla? :D

Ei, kun ihan tavallinen ihminen joka näkee ristiriidan tuon puheena olevan viestin ilkkuvan negatiivisen sävyn ja maailmanparannusta mainostavan sisällön välillä.

Tavallinen ihminen ymmärtää, mitä on ironia tässä kontekstissa. Rautalangasta: ei pidä yrittää esittää olevansa jotenkin ainutlaatuisempi, erikoisempi tai poikkeustapaus, jos ei sitä ole.

Nythän keskustelussa vaikeasti masentuneiden työtehtävät ovat kuin suuri salaisuus, mystinen juttu verhon takana, jota ei saa raottaa, se on jotain, mitä eivät muut voi ymmärtää kuin se yksi masentunut itse. Se yksi.

Onhan vaikka kuinka moni kertonut, millä alalla töitä tekee. Sinua vain jostain syystä nyt harmittaa se, että katsot ei-tyypillisimmät tapaukset erikoisuudentavoittelijoiksi ja valehtelijoiksi, mutta sinun kanssasi ei olla samaa mieltä. Oletko analysoinut itsesikin kyökkipsykologiallasi ja minkä huomasit motiiviksesi? Saankos kysyä, mitä sinä itse teet töiksesi - vai teetkö mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt vakavasti masentuneet ihmeessä ne tekemänne duunit, missä voi olla siinä kunnossa. Minä lähden heti huomenna hakemaan alan hommia. Kuinka kylmää porukkaa täällä on, kun ei jeesata kaveria yhtään???

Kävikö mielessä että se pystyykö joku yksittäinen vaikeasti masentunut tekemään jotain tiettyä, itselleen mieleistä työtä ei riipu siitä miten helppoa tai vaativaa työ on? Kyse on henkilökohtaisista ominaisuuksista, siitä mistä kukakin nauttii ja siitä mikä kenelläkin on masennuksen aiheuttanut ja laukaissut. Ei se sama työ tietenkään auta jokaiselle masentuneelle, eikä kaikille masentuneille auta mikään työ. Kukaan ei voi omaa duuniaan sinulle lääkkeeksi tarjota, ainakaan sinua ja sairauttasi tuntematta.

Kylläpä sitä ollaan uniikkeja lumihiutaleita. Kukaan, ilmeisesti kaapisssa elävä ja masennuksensa paljastumista anonyymillä palstalla hysteerisesti pelkäävä, ei voinut kertoa mitään. Eikö se ole sinusta kummallista?

Minä olen aina pistänyt kaikki niksit kiertoon ja minusta sellainen periaate ja käytäntö tekee maailmasta vähän siedettävämmän paikan. Kaikki eivät selvästikään ole samaa mieltä.

Tässäpä sulle niksi. Älä ilku toisia. Tulee maailmasta prempi paikka.

Vaikeasti masentunut duunariko se siellä kirjoittelee? Troll...kirjoitatko työajalla? :D

Ei, kun ihan tavallinen ihminen joka näkee ristiriidan tuon puheena olevan viestin ilkkuvan negatiivisen sävyn ja maailmanparannusta mainostavan sisällön välillä.

Tavallinen ihminen ymmärtää, mitä on ironia tässä kontekstissa. Rautalangasta: ei pidä yrittää esittää olevansa jotenkin ainutlaatuisempi, erikoisempi tai poikkeustapaus, jos ei sitä ole.

Nythän keskustelussa vaikeasti masentuneiden työtehtävät ovat kuin suuri salaisuus, mystinen juttu verhon takana, jota ei saa raottaa, se on jotain, mitä eivät muut voi ymmärtää kuin se yksi masentunut itse. Se yksi.

Onhan vaikka kuinka moni kertonut, millä alalla töitä tekee. Sinua vain jostain syystä nyt harmittaa se, että katsot ei-tyypillisimmät tapaukset erikoisuudentavoittelijoiksi ja valehtelijoiksi, mutta sinun kanssasi ei olla samaa mieltä. Oletko analysoinut itsesikin kyökkipsykologiallasi ja minkä huomasit motiiviksesi? Saankos kysyä, mitä sinä itse teet töiksesi - vai teetkö mitään?

Kun ei ole. Itse olen sen tässä ketjussa jo kirjoittanut. Etkö seuraa ketjua? Ethän sinä sitten voi tietää, mitä kukin vaikeasti masentunut on työkseen ilmoittanut - tai ei ole. Jos olet nähnyt ne tehtävät, ole hyvä ja kirjoita ne seuraavaan viestiisi.

Palstan pätevimmän psykologisen profiloijan teksti meni kyllä niin pieleen kuin voi mennä. Kannattaisiko jo mennä nukkumaan, kun ei tuon parempaan pysty?