Omituisin lääkärikäyntisi?

Vierailija kirjoitti:

Kävin allergioiden takia lääkärissä. Oli mennyt pari kevättä ilman oireita, joten olin jo kuvitellut että olisin jotenkin parantunut siitepölyallergiastani, ja sanoinkin sen lääkärille joka katsoi minua syvälle silmiin ja sanoi: Voi kuule Anna, kun sellaista hyvää haltijaa ei olekaan joka sellaisia toiveita toteuttaisi.

Määräsi sitten lääkkeitä ja sanoi että jos olo ei parane viikonlopun aikana niin mun piti soittaa maanantaina ja sanoa että hei äijä, ei noist sun määräämist lääkkeist ollu mitään iloo!

No, maanantaina oli edelleen yskää ja kaikkea muutakin joten soitin taas lääkäriin ja sain ajan samalle. Olin hyvin ajoissa, enkä reagoinut kun kuuluu ovelta että Noniin Ansku, tänne sitten. Hetken päästä se toisti että no Ansku, meinaatko tulla? Tajusin että se puhuu mulle vaikka käytti jotaib omaa keksimää lempinimeä (nimi muutettu) ja kun hän kysyi mikä on, sanoin piruuttani että no äijä, kun niistä lääkkeistä ei ollut mitään iloa.

Hän huokaisi, katsoi minua murheellisesti ja sanoi No niin mä vähän arvasinkin, mutta ethän sinä ikinä minua kuuntele.

Sain lisää lääkkeitä, ja lähdin ihmeissäni.

En tajua vieläkään miksi se käyttäytyi niin tuttavallisesti =D

Kyseessä vanha, lähellä eläkeikää oleva lääkäri.

(Piilokamera.....?)

Tapahtuiko Turussa?

Olin mieslääkärin vastaanotolla about 11-vuotiaana ja tämä lääkäri halusi nähdä rintani. Tunnusteli niitä ja kehui kuinka kauniilta nuorelta kehittyvältä naiselta näytän. Järkytyin niistä sanoista. Muistaakseni tämä lääkärin vastaanotto oli muutenkin täysin toisesta aiheesta eikä liittynyt rintojen kehittymiseen millään tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Olin mieslääkärin vastaanotolla about 11-vuotiaana ja tämä lääkäri halusi nähdä rintani. Tunnusteli niitä ja kehui kuinka kauniilta nuorelta kehittyvältä naiselta näytän. Järkytyin niistä sanoista. Muistaakseni tämä lääkärin vastaanotto oli muutenkin täysin toisesta aiheesta eikä liittynyt rintojen kehittymiseen millään tavalla. 

Hyi! :(

Tipuin hevosen selästä 12-vuotiaana ja päädyin virolaislääkärin (nuoren sellaisen) vastaanotolle koska käsi oli turvonnut vähäsen ja halusi kokeilla rintojani, löysi sitten niistä patin ja alkoi googlailemaan mikä se voisi olla. En saanut käteen mitään :(

Menin nuorena, ehkä 13-vuotiaana lääkärille pitkään jatkuneiden selkäkipujen takia. Ennen kuin ehdin istua alas, lääkäri kysyi onko minulla säteilykipuja. Kun vastasin ei, tohtori totesi, että "ei sinua sitten mikään vaivaa". Kyllä meinasi itku tulla, kun olin elämää haittaavista kivuista jo pari vuotta kärsinyt. Olisin varmasti juossut ulos sieltä ellei vanhemmat olisi olleet mukana :D

Lapsuudessani ja nuoruudessani asuin pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki tunsivat toisensa ja lääkäritkin tiesi jokaisen kotiolot. Terkkarissa oli eräs lääkäri, jolle kaikki halusivat, koska hän oli hyvä ja huipputehokas (tyyliin 10 potilasta tunnissa). Hänelle minäkin menin pitkittyneen flunssan vuoksi. Kun pääsin sisään, hän totesi, että teillähän on se kissa. Olet kissalle allerginen ja kissa pitää lopettaa. Ja antoi käteen etukäteen kirjoittamansa reseptin.

Reseptin lääke auttoi mutta kissaa ei lopetettu enkä saanut oireita kissasta.

Hoitovirheestä voi tehdä ilmoituksen jälkikäteen, kun olet saanut oikean diagnoosin niin 3 vuotta siitä eteenpäin voit ilmoituksen tehdä. Eli jos on vaikka 10 v sitten tehty hoitovirhe ja sait tänään oikean diagnoosin niin voit seuraavan 3 vuoden aikana tehdä valituksen.

Menin n. 20-vuotiaana yksityisen kautta hakemaan lähetettä allergiatutkimukseen (heinänuha) ja siedätyshoitoon. Lääkäri oli n. 50-vuotias äärimmäisen charmikas herrasmies, jonka kanssa keskustelimme hoidosta, ja hän kirjoitti minulle tarvittavan lähetteen. En muista sanatarkasti, mitä lääkäri sanoi, mutta hän flirttaili minulle tahdikkaasti koko vastaanoton ajan. Olin nuorena melko ujo enkä mikään erityinen kaunotarkaan, mutta ko. herra sai oloni tuntemaan viehättäväksi ja hyvällä tavalla imarrelluksi. Tuli kyllä tosi hyvä mieli siitä käynnistä pitkäksi aikaa :)

12 vuoden kokemus kirjoitti:

Hoitovirheestä voi tehdä ilmoituksen jälkikäteen, kun olet saanut oikean diagnoosin niin 3 vuotta siitä eteenpäin voit ilmoituksen tehdä. Eli jos on vaikka 10 v sitten tehty hoitovirhe ja sait tänään oikean diagnoosin niin voit seuraavan 3 vuoden aikana tehdä valituksen.

Niin tämä siis sille jolla oli mukamas lonkan nivelpussin tulehdus vaikka oikeasti halvaantumisvaara.

12 vuoden kokemus kirjoitti:

12 vuoden kokemus kirjoitti:

Hoitovirheestä voi tehdä ilmoituksen jälkikäteen, kun olet saanut oikean diagnoosin niin 3 vuotta siitä eteenpäin voit ilmoituksen tehdä. Eli jos on vaikka 10 v sitten tehty hoitovirhe ja sait tänään oikean diagnoosin niin voit seuraavan 3 vuoden aikana tehdä valituksen.

Niin tämä siis sille jolla oli mukamas lonkan nivelpussin tulehdus vaikka oikeasti halvaantumisvaara.

Meillä tk:ssa yksi mummo tuli valittamaan lonkkaansa, diagnosoitiin lonkan limapussin tulehdukseksi ja sai kortisonipistoksen. No, tuli muutama viikko uudelleen, kun ei ollut parantunut. Mummo toivoi pääsevänsä lonkkakuvaan, jos olisi vaikka kulumaa. No, kuva otetiin, ja siinähän oli lonkkamurtuma. Vasta tässä vaiheessa mummo mainitsi kaatuneensa joskus reilu kk aiemmin. Siinä se oli köpötellyt murtuneella lonkallaan monta viikkoa. Oikeaan diagnoosiin oltaisiin varmasti päästy jo ensimmäisellä käyntikerralla, jos olisi kertonut kaatuneensa.

Noin kahdeksanvuotiaana minulla todettiin penisiliiniallergia, tämä tapahtui 80-luvulla. Lääkäri totesi äidilleni, että näin se varmaan tämä lapsi sitten lopulta kuolee keuhkokuumeeseen. Ehkä totta, mutta melko karu kommentti.

Vierailija kirjoitti:

12 vuoden kokemus kirjoitti:

12 vuoden kokemus kirjoitti:

Hoitovirheestä voi tehdä ilmoituksen jälkikäteen, kun olet saanut oikean diagnoosin niin 3 vuotta siitä eteenpäin voit ilmoituksen tehdä. Eli jos on vaikka 10 v sitten tehty hoitovirhe ja sait tänään oikean diagnoosin niin voit seuraavan 3 vuoden aikana tehdä valituksen.

Niin tämä siis sille jolla oli mukamas lonkan nivelpussin tulehdus vaikka oikeasti halvaantumisvaara.

Meillä tk:ssa yksi mummo tuli valittamaan lonkkaansa, diagnosoitiin lonkan limapussin tulehdukseksi ja sai kortisonipistoksen. No, tuli muutama viikko uudelleen, kun ei ollut parantunut. Mummo toivoi pääsevänsä lonkkakuvaan, jos olisi vaikka kulumaa. No, kuva otetiin, ja siinähän oli lonkkamurtuma. Vasta tässä vaiheessa mummo mainitsi kaatuneensa joskus reilu kk aiemmin. Siinä se oli köpötellyt murtuneella lonkallaan monta viikkoa. Oikeaan diagnoosiin oltaisiin varmasti päästy jo ensimmäisellä käyntikerralla, jos olisi kertonut kaatuneensa.

Tuttuni oli liikenneonnettomuudessa. Lonkkamaljakko murtunut. Vuoden päästä huomattiin, että reisiluun kaulassakin murtuma. Ihmeteltiin vuosi potilaan kipuja ja pyörätuolissa istumista.

Vierailija kirjoitti:

Kävin joitakin vuosia sitten juttelemassa psykiatrin (yksityinen) kanssa erään trauman jälkeisistä tuntemuksista. Ehdin käydä vastaanotolla muutaman kerran. Ensimmäisten kertojen jälkeen olin terapiaan tyytyväinen, mutta myöhemmin aloin epäillä, että lääkäri oli jollakin tavalla epänormaalin ja epäammattimaisen kiinnostunut asioistani. Hän kyseli erittäin seikkaperäisesti parisuhteestani, eikä vain nykyisestä, vaan myös entisistä miehistä ja seksielämästäni. Nämä eivät millään lailla liittyneet käsiteltävään asiaan. Vastailin ensin kysymyksiin velvollisuudentuntoisesti, mutta lopulta aloin vaihtaa puheenaihetta, koska tilanne tuntui liian kiusalliselta. Hän myös myötäili minua kaikissa asioissa ja puhui muutenkin häiritsevän tuttavallisesti.

Viimeisen kerran lopuksi sanoin lääkärille, että taidan jättää terapian täällä erää tähän. Psykiatri oli tästä silminnähden tyrmistynyt ja yritti saada monella tavoin pääni käännettyä. Sanoin, että olen nyt päätökseni tehnyt ja nousin tuolista tarttuakseni ovenkahvaan. Tässä vaiheessa lääkäri säntäsi perään, tarttui molemmilla käsillä kiinni käsistäni ja sanoi: "Muista että minä rakastan sinua.". Olin niin yllättynyt, että sanoin vain "kiitos", ja lähdin ulos. Myöhemmin on käynyt mielessä paljon parempiakin vastauksia, mutta jätin asian kuitenkin tähän.

Erikoinen tapaus. Ihan Off Topic, mutta kaikki psykiatrit eivät ole psykoterapeutteja.

Traumaattisin oli joku 5. tai 6. luokan perus terveystarkastus, jonka teki nuorehko mieslääkäri. Kuunteli keuhkot ja paidan riisuminen täysin vieraan ihmisen edessä oli aika iso kynnys sen ikäiselle, etenkin kun sellaiseen ei ollut osannut varautua.

Loukkasin polveni kun olin lenkillä ja kompastuin polvi edellä kalliota vasten. Lääkäri meinasi että josko polvikipu onkin vain jotain psykosomaattista. Määräsi mulle mielialalääkkeitä, jotka jätin kylläkin hakematta kun en kokenut niitä tarvitsevan.

Hankin toisen mielipiteen ja pääsin polven röntgeniin, löydöksenä oli patellamurtuma. Oli vielä huonoon asentoon murtunut niin leikkaukseen jouduin.

Kävin yksityisellä lääkärillä vatsakivun vuoksi. Mieslääkäri ei varmaan sanonut yhtään normaalia sanaa käyntini aikana. Urisi vain urrrmm, örrrm kun kerroin oireistani. Jossain kohtaa naurahtikin urhhmmhaahhaa. Siis tosi outo tapaus, mutta sain sentään lääkekuurin, joka auttoi vaivaan. Urrrmmmhh!

Erään lääkärin vastaanottokäynti oli kaikinpuolin erikoinen kokemus. Kaveri oli selvästi aivan omaa sarjaansa, ja jutut olivat sen mukaiset. Sain reseptin lääkkeisiin, joiden yhtenä mahdollisena haittavaikutuksena on lihominen. Koska olen jo reilusti ylipainoinen, otin painonnousun ja lääkkeiden lihottavan vaikutuksen puheeksi. Lääkäriä  alkoikin mietityttää, että mistä runsas painoni johtuu. Niinpä hän päätti tokaista jotain todella diplomaattista ja korrektia "olet sinä kyllä muutakin kuin kasviksia syönyt"! Lisäksi samaiset määrätyt lääkkeet saattavat aiheuttaa haluttomuutta. Lääkäri ilmoitti, että erityisesti miehille seksi on parisuhteessa tärkeä asia ja että suhteessa seksittömyys voi muodostua todelliseksi ongelmaksi. Seksipuheensa loppukaneettina hän tokaisikin: "sen näkee naamasta kun lakkaa saamasta".

Toinen kummallinen lääkärikäynti oli, kun lääkäri alkoi esitellä kuvagooglelöydöksiään limakalvovaurioista. Olin siis mennyt lääkärille limakalvon haavaumien vuoksi. Olisi ehkä voinut jättää tuon googlaus-ohjelmanumeron välistä...

Vierailija kirjoitti:

Kävin yksityisellä lääkärillä vatsakivun vuoksi. Mieslääkäri ei varmaan sanonut yhtään normaalia sanaa käyntini aikana. Urisi vain urrrmm, örrrm kun kerroin oireistani. Jossain kohtaa naurahtikin urhhmmhaahhaa. Siis tosi outo tapaus, mutta sain sentään lääkekuurin, joka auttoi vaivaan. Urrrmmmhh!

Mulla oli tuollainen gastroenterologian erikoislääkäri sairaalassa osastolla. Aamukierrollakin vastasi joka kysymykseen tuollain urahtamalla. En saanut mitään tolkkua ko. lääkäristä.

Olin gynellä ja tarkoituksena oli tehdä ultra alakautta... No vanhempi miesgyne siinä sitten seisoskeli jalkojeni välissä ja tokaisi reippaasti, että "etsitäänpäs se reikä sitten!". No reikä löytyi ja itse ultraus sujui ilman sen kummempia kommelluksia paitsi, että lääkäri kehui kohtuani "erittäin kauniiksi yksilöksi". Saatuaan homman hoidettua herra laittoi ultrasauvan pois ja tuli oikein nostamaan minut pöydältä ylös :D Lääkäri oli siis oikein mukava ja asiallinen kyllä, mutta vähän meinasi jälkeenpäin naurattaa :D

Vierailija kirjoitti:

Tintui omituiselta kun kätilö opistolla oli kymmenen harjottelijaa hanskat kädessä jonottamassa minun kopelointiani.siinä makasit jalat levällään ja kaikki vuoron perään kykkäsivät kätensä sisääni liukkaria vaan lisättiin

Tää kuulostaa ihan joltain pornoleffan käsikirjoitukselta :D