Miten kohdunpoisto on vaikuttanut elämääsi? Plussat ja miinukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteistanne. Tuli heti parempi mieli. Olin jo ehtinyt murehtia noista laskeumista ym. kun lääkäri niistä kovasti varoitteli. Ei ollut mikään empaattisin lääkäri tuo, kenen vastaanotolla olin. Ap

Todella kurjaa että jouduit tuollaisen lääkärin vastaanotolle.

Itse olen nyt 53, kohtu poistettiin tähystyksellä noin 10 vuotta sitten. Alkoi ihan uusi elämä kun jatkuvat rajut vuodot loppuivat ja hemoglobiini normalisoitui. Otin eron kelvottomasta miehestä, leikkautin ja vörjöytin harmaat hiukset takaisin alkuperäiseen väriin, kävin Lapissa vaeltamassa ja pian tutustuin nykyiseen mieheeni jonka kanssa sujuu sekä seksi että muukin elämä.

Vaihdevuodet ovat tulleet mutta en ole huomannut mitään ylimääräistä ongelmaa.

Kannustan sinua ap mene hyvillä mielin leikkaukseen. Jos leikkaus onnistuu tähystämällä pääset kotiin jo seuraavana päivänä ja parin päivän jälkeen et enää tarvitse edes kipulääkettä.

Ihanaa uutta elämänvaihetta sinulle ap.

Kohtu on varmaan poistettu, kun on viisi vuotta vanha aloitus

Minulle tehtiin kohdunpoisto vuonna 2003 yli sadan myooman ja niiden aiheuttaman anemian takia. En halunnut leikkausta, mutta Diacorin gynekologi sanoi, ettei ole muuta vaihtoehtoa tai muuten myoomat alkavat painaa myös virtsarakkoa. Se oli tähystysleikkaus. Leikkauksessa minulla todettiin myös endometrioosi, ja sitä poistettiin.

Jouduin olemaan sairaalassa yön yli ja pääsin seuraavana päivänä kotiin. Runsas, yösiteitä vaativa verenvuoto jatkui kaksi kuukautta. Minut leikanneen gynekologin mielestä minulla ei ollut tulehdusta ja verenvuoto oli normaalia eikä minun tarvinnut tulla lopputarkastukseen otettuani häneen yhteyttä ja käytyäni hänen vastaanotollaan noin viikon kuluttua leikkauksesta, koska olin niin huolissani verenvuodosta.

Olin 46-vuotias. Munasarjani säästettiin. Minulle ei kerrottu mitään leikkauksen aiheuttamista haitoista. Aloin kärsiä heti leikkauksen jälkeen ärtyvän suolen oireyhtymästä, joka ei ole vieläkään mennyt ohi.  Vihdoin seitsemän vuotta myöhemmin minulla todettiin keliakia. Kärsin edelleen ärtyvän suolen oireyhtymästä. En kärsisi, jos minut olisi lähetetty keliakiaverikokeeseen, sen sijaan että jouduin noin vuoden kuluttua leikkauksesta kahden vihaisen ja ilkeän gastroenteorologin vastaanotolle, jotka kumpikin olisivat laittaneet minut paksusuolen tähystykseen. Kieltäydyin siitä.

Olin hyvin järkyttynyt leikkauksesta. En ole koskaan synnyttänyt enkä onnistunut tulemaan raskaaksi. Sukupuolielämäni huononi leikkauksen jälkeen. Tunsin vain kipua ja suostuin siihen mieheni takia.

Minulle ei kerrottu leikkauksen jälkeen, että voisin saada mitään apua vaihdevuosioireisiin, jotka alkoivat jo kahden vuoden kuluttua leikkauksesta. Olin niin traumatisoitunut, etten uskaltanut mennä gynekologille.

Aloin kärsiä inkontinenssin vastakohdasta. En pysty aina virtsaamaan, vaikka minulla olisi hätä, ja minun on odotettava muutama tunti, että se onnistuisi.

Kun uskaltauduin vihdoin viime talvena gynekologille, hän totesi, että minulla on pieni cystocele eli virtsarakon laskeuma.

Ainoa positiivinen seuraus leikkauksesta oli, että migreenit loppuivat. Ärtyvän suolen oireyhtymä ja virtsarakko-ongelmat tuntuvat minusta kuitenkin pahemmilta kuin migreeni.

En suosittelisi kohdunpoistoa tähystysleikkauksella pahimmalle vihamiehellenikään. Tunnen olevani vain torso, minut on typistetty ja amputoitu.

Uskaltauduin äsken menemään uudelle gynekologille, joka määräsi minulle vihdoinkin Vagifemiä. Olen lukenut, että yleensä kohdunpoistoleikkauksen jälkeen heti limakalvojen atrofisten oireiden alettua yksityisgynekologit kutsuvat potilaan tarkastukseen ja huolehtivat siitä, että he saavat hormonihoitoa, joka estää cystocelen, virtsatietulehduksen ja muut oireet. Valitettavasti minä en saanut mitään tukea leikkauksen jälkeen eikä minulle kerrottu leikkauksen mahdollisesti aiheuttamista haitoista.

Kohtu ja toinen munasarja poistettiin suunnitellusti avoleikkauksella. Kohdussa on kiinni valtava kasvain, joka piti saada ehjänä pois. Mitään jälkivuotoja ei ole ollut päivääkään. Toipuminen sujui, miten nyt isosta leikkauksesta. Ei mitään draamaa kuitenkaan. En laskeumia tms. Toiminnanhäiriöt , mitä minulla on, on ollut jo synnytysrepeämästä alkaen. Kaikki ok

Käyttäjä34415 kirjoitti:

Minulle tehtiin kohdunpoisto vuonna 2003 yli sadan myooman ja niiden aiheuttaman anemian takia. En halunnut leikkausta, mutta Diacorin gynekologi sanoi, ettei ole muuta vaihtoehtoa tai muuten myoomat alkavat painaa myös virtsarakkoa. Se oli tähystysleikkaus. Leikkauksessa minulla todettiin myös endometrioosi, ja sitä poistettiin.

Jouduin olemaan sairaalassa yön yli ja pääsin seuraavana päivänä kotiin. Runsas, yösiteitä vaativa verenvuoto jatkui kaksi kuukautta. Minut leikanneen gynekologin mielestä minulla ei ollut tulehdusta ja verenvuoto oli normaalia eikä minun tarvinnut tulla lopputarkastukseen otettuani häneen yhteyttä ja käytyäni hänen vastaanotollaan noin viikon kuluttua leikkauksesta, koska olin niin huolissani verenvuodosta.

Olin 46-vuotias. Munasarjani säästettiin. Minulle ei kerrottu mitään leikkauksen aiheuttamista haitoista. Aloin kärsiä heti leikkauksen jälkeen ärtyvän suolen oireyhtymästä, joka ei ole vieläkään mennyt ohi.  Vihdoin seitsemän vuotta myöhemmin minulla todettiin keliakia. Kärsin edelleen ärtyvän suolen oireyhtymästä. En kärsisi, jos minut olisi lähetetty keliakiaverikokeeseen, sen sijaan että jouduin noin vuoden kuluttua leikkauksesta kahden vihaisen ja ilkeän gastroenteorologin vastaanotolle, jotka kumpikin olisivat laittaneet minut paksusuolen tähystykseen. Kieltäydyin siitä.

Olin hyvin järkyttynyt leikkauksesta. En ole koskaan synnyttänyt enkä onnistunut tulemaan raskaaksi. Sukupuolielämäni huononi leikkauksen jälkeen. Tunsin vain kipua ja suostuin siihen mieheni takia.

Minulle ei kerrottu leikkauksen jälkeen, että voisin saada mitään apua vaihdevuosioireisiin, jotka alkoivat jo kahden vuoden kuluttua leikkauksesta. Olin niin traumatisoitunut, etten uskaltanut mennä gynekologille.

Aloin kärsiä inkontinenssin vastakohdasta. En pysty aina virtsaamaan, vaikka minulla olisi hätä, ja minun on odotettava muutama tunti, että se onnistuisi.

Kun uskaltauduin vihdoin viime talvena gynekologille, hän totesi, että minulla on pieni cystocele eli virtsarakon laskeuma.

Ainoa positiivinen seuraus leikkauksesta oli, että migreenit loppuivat. Ärtyvän suolen oireyhtymä ja virtsarakko-ongelmat tuntuvat minusta kuitenkin pahemmilta kuin migreeni.

En suosittelisi kohdunpoistoa tähystysleikkauksella pahimmalle vihamiehellenikään. Tunnen olevani vain torso, minut on typistetty ja amputoitu.

Uskaltauduin äsken menemään uudelle gynekologille, joka määräsi minulle vihdoinkin Vagifemiä. Olen lukenut, että yleensä kohdunpoistoleikkauksen jälkeen heti limakalvojen atrofisten oireiden alettua yksityisgynekologit kutsuvat potilaan tarkastukseen ja huolehtivat siitä, että he saavat hormonihoitoa, joka estää cystocelen, virtsatietulehduksen ja muut oireet. Valitettavasti minä en saanut mitään tukea leikkauksen jälkeen eikä minulle kerrottu leikkauksen mahdollisesti aiheuttamista haitoista.

Vanha ketju, mutta lueskelin, koska on kohta ajankohtainen asia itsellänikin.

Tietääkö kukaan mikä on tämä hormonihoito, josta tässä puhutaan?

"saavat hormonihoitoa, joka estää cystocelen, virtsatietulehduksen ja muut oireet."

Minulta poistettiin kohtu nelikymppisenä. Se paransi elämänlaatua kovasti. En saanut mitään hormoneja koska munasarjat jäi. Ei vaikuttanut virtsaamiseen.

Mummoiässä poistettiin munasarjat kasvaimen vuoksi. Se lähinnä oireili jatkuvana pissahätänä kun painoi virtsarakkoa. En saanut hormoneja koska olin jo mummo.

Vagifemia joskus käytän, auttaa alapään ärsyyntymiseen, sehän on käsikauppalääke, reseptillä vähän halvempaa.

Kummitytön kokemus ( 40 v) viime vuodelta. Kohtu poistettiin, pieni syöpäkasvain, samoin munasarjat. Koska hänellä alkoi ennenaikaiset vaihdevuodet ko. toimenpiteestä, tietysti hormonihoito.

Mutta kokee myös elämän parantuneen paljon, hemoglobini nousi jopa hyväksi, ei vuotoja, hormonilääkitys löytyi hyvä, vaihdevuosioireita ei ole.

Ja vielä, kohdunpoisto ei aiheuttanut virtsaamisvaivoja ja 30 vuotta myöhemmin munasarjojen poiston jälkeen loppui virtsavaivat, joita kasvain ( hyvälaatuinen) aiheutti.

Ei myöskään kummityttö ole totaalipoistojen jälkeen valittanut virtsavaivoja. Aika avoimesti on asiasta puhuttu, hän on sen tyyppinen, yhdessä oltiin parin päivän reissulla.

Hän ei saanut mitään hoitoja, leikkaus piti riittää lääkärien mukaan. Toivottavasti niin jatkossakin.