Käyttäjä34415

Mieheni oli saattohoidossa lähes 14 kuukautta. Ensin puoli vuotta Suursuon sairaalassa. Sitten hänet siirrettiin palvelutaloon, ja hän kuoli siellä. Ilmeisesti lääkäreillä oli paha arviointivirhe hänen kunnostaan. Hän sairasti glioblastooma-nimistä aivokasvainta.

Minulle tehtiin kohdunpoisto vuonna 2003 yli sadan myooman ja niiden aiheuttaman anemian takia. En halunnut leikkausta, mutta Diacorin gynekologi sanoi, ettei ole muuta vaihtoehtoa tai muuten myoomat alkavat painaa myös virtsarakkoa. Se oli tähystysleikkaus. Leikkauksessa minulla todettiin myös endometrioosi, ja sitä poistettiin.

Jouduin olemaan sairaalassa yön yli ja pääsin seuraavana päivänä kotiin. Runsas, yösiteitä vaativa verenvuoto jatkui kaksi kuukautta. Minut leikanneen gynekologin mielestä minulla ei ollut tulehdusta ja verenvuoto oli normaalia eikä minun tarvinnut tulla lopputarkastukseen otettuani häneen yhteyttä ja käytyäni hänen vastaanotollaan noin viikon kuluttua leikkauksesta, koska olin niin huolissani verenvuodosta.

Olin 46-vuotias. Munasarjani säästettiin. Minulle ei kerrottu mitään leikkauksen aiheuttamista haitoista. Aloin kärsiä heti leikkauksen jälkeen ärtyvän suolen oireyhtymästä, joka ei ole vieläkään mennyt ohi.  Vihdoin seitsemän vuotta myöhemmin minulla todettiin keliakia. Kärsin edelleen ärtyvän suolen oireyhtymästä. En kärsisi, jos minut olisi lähetetty keliakiaverikokeeseen, sen sijaan että jouduin noin vuoden kuluttua leikkauksesta kahden vihaisen ja ilkeän gastroenteorologin vastaanotolle, jotka kumpikin olisivat laittaneet minut paksusuolen tähystykseen. Kieltäydyin siitä.

Olin hyvin järkyttynyt leikkauksesta. En ole koskaan synnyttänyt enkä onnistunut tulemaan raskaaksi. Sukupuolielämäni huononi leikkauksen jälkeen. Tunsin vain kipua ja suostuin siihen mieheni takia.

Minulle ei kerrottu leikkauksen jälkeen, että voisin saada mitään apua vaihdevuosioireisiin, jotka alkoivat jo kahden vuoden kuluttua leikkauksesta. Olin niin traumatisoitunut, etten uskaltanut mennä gynekologille.

Aloin kärsiä inkontinenssin vastakohdasta. En pysty aina virtsaamaan, vaikka minulla olisi hätä, ja minun on odotettava muutama tunti, että se onnistuisi.

Kun uskaltauduin vihdoin viime talvena gynekologille, hän totesi, että minulla on pieni cystocele eli virtsarakon laskeuma.

Ainoa positiivinen seuraus leikkauksesta oli, että migreenit loppuivat. Ärtyvän suolen oireyhtymä ja virtsarakko-ongelmat tuntuvat minusta kuitenkin pahemmilta kuin migreeni.

En suosittelisi kohdunpoistoa tähystysleikkauksella pahimmalle vihamiehellenikään. Tunnen olevani vain torso, minut on typistetty ja amputoitu.

Uskaltauduin äsken menemään uudelle gynekologille, joka määräsi minulle vihdoinkin Vagifemiä. Olen lukenut, että yleensä kohdunpoistoleikkauksen jälkeen heti limakalvojen atrofisten oireiden alettua yksityisgynekologit kutsuvat potilaan tarkastukseen ja huolehtivat siitä, että he saavat hormonihoitoa, joka estää cystocelen, virtsatietulehduksen ja muut oireet. Valitettavasti minä en saanut mitään tukea leikkauksen jälkeen eikä minulle kerrottu leikkauksen mahdollisesti aiheuttamista haitoista.

Soitin on kanteleen ja sitran sukuinen autoharp. Sille ei ole suomenkielistä nimeä. Sitä soitetaan USAn lisäksi ainakin Englannissa.