Olen työharjoittelussa päiväkodissa ja siellä yksi tyttö...

Jos sinä olet työharjoittelussa opiskelupaikan kautta, sinun tulisi kyllä tämä asia tietää. Sinulla on harjoittelun ohjaaja, jolta voit kysyä neuvoa.

On oikeasti asioita, jotka "ei sinulle kuulu" ja pahimmassa tapauksessa voi käydä, että harjoittelu hylätään siksi, että et hypi harjoittelupaikan pomon pillin mukaan. Siksi sinun kannattaa keskustella ohjaajasi kanssa.

Kärsin itse koko lapsuuteni hirveässä ryysyissä.Yleensä kaikki oli vanhempien perheemme lasten vaatteita,jotka sain.Olisipa joku kerrankin sanonut.Vanhempani olivat super-pihejä ihan sairaalla tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuollaisia tilanteita varten on harkinnanvarainen toimeentulotuki ja tekisit vain palveluksen perheelle,jos vinkkaisit.Puhuisit vaikka niistä kuravaatteista.

Niin muuten, tuli mieleen että eräs sairaalan sosiaalityöntekijä sanoi joskus että lastensuojeluasiakkuus tehdään joskus vain siksi että perhe saa taloudellista tukea. Puhui silloin sairaalamaksuista, mutta voiko sama koskea myös lastenvaatteita? Ap

Edelleenkin voi olla niin, että perheessä ei ole rahasta ongelmaa. Joten kannattaa ottaa asia puheeksi vanhempien kanssa. Kirppikseltä saa myös puoli-ilmaiseksi lastenvaatteita, vaikka olisikin rahapulaa.

Itse varmaan muistuttelisin varavaatteista ihan joka ikinen päivä. Sanoisin myös kengistä ja kuravaatteista.

Veisin lapsen päiväkodin suihkuun ja harjaisin lapsen hiukset. Jos tilanne ei millään parantuisi niin pakkohan ilmoitus on tehdä.

Mutta jonkin aikaa voi tilannetta seurailla ja ihan rehellisesti kertoa huolensa vanhemmalle.

Mä nimenomaan sanoin päiväkodin henkilökunnalle, että puen lapselle päiväkotiin sitten pelkkästään huonoja vaatteita päälle. Ei sitten haittaa, jos on mustikkakiisselit tai sormivärit rinnuksilla. Toki vaatteet ovat puhtaita joka päivä, mutta hihasta saattaa löytyä reikä tai paidan helmasta pinttynyt tahra.

Parempia vaatteita käytetään sitten muualla. Pääasia, ettei lapsen tarvitse varoa likaa leikeissään.

Jos olisin sinä, tekisin ilmoituksen nimettömänä. Sanot vaikka, että näet kyseistä tyttöä viikottain ja aina kulkee ryysyläisenä ja surullisen näköisenä ja veljeään aggressiivisena.

Vierailija kirjoitti:

Kärsin itse koko lapsuuteni hirveässä ryysyissä.Yleensä kaikki oli vanhempien perheemme lasten vaatteita,jotka sain.Olisipa joku kerrankin sanonut.Vanhempani olivat super-pihejä ihan sairaalla tasolla.

Mutta olisitko ollut onnellisempi, jos sinut olisi huostaanotettu johonkin vieraaseen perheeseen, jossa vanhemmat eivät aidosti olisi välittäneet sinusta ja jossa ehkä olisikin ollut jotain muita ongelmia? Ne sijaisperheidenkin aikuiset edustavat suomalaisia laidasta laitaan. Ehkä vanhempasi muuten välittivät, mutta ainoa ongelma oli se pihiys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo aika paljon näistä ihmisistä, jotka kuvittelevat aloittajan puhuvan juuri heidän lapsestaan ja kiivaasti puolustautuvat. Voi tulla narsistille yllätyksenä (paitsi ei tule kun maailma pyörii vaan itsensä ympärillä) että Suomessa on oikeasti lapsia tosi kurjista oloista. Osa voi olla lasun piirissä, osa ei. Kyllä meistä moni olisi vastaavassa tilanteessa huolissaan. En tiedä voisinko itse olla puuttumatta asiaan tavalla tai toisella. Luulen, että vähintäänkin ostaisin itse tuolle lapselle lämpimät ulkoiluvaatteet ja yrittäisin kammata ja letittää tukan päivittäin tms. Kyllä varmasti yleensä empaattinen ihminen erottaa, onko lapsella todellinen hätä vai onko kyseessä vain joku yks hiton puurotakku ja kotiin vahingossa unohdettu mini rodini.

Ottakaa pää pois sieltä perseestänne (jos noin syvältä enää irtoaa). Ei kuulosta siltä, että tuon tytön isoin ongelma olisi pelko, että merkkivaatteet varastetaan tarhassa tai ettei täti muista kurkata lokeroon parempien vaatteiden toivossa.

Mitä se lastensuojeluilmoitus vaikuttaa, jos lapsi on jo valmiiksi päivähoidossa perhetilanteen takia? Voihan niitä lasuja tehdä vaikka 10 päivässä, mutta jos ei ole lapselle vaatteita niin ei ole. Päivähoidossa ei kukaan hoitaja ryhdy itsekseen ostamaan lapsille vaatteita, se katsotaan jo sellaiseksi puuttumiseksi, johon esimiehet ottavat vahvasti kantaa.

Tottakai vaikuttaa!! Jos lapsen hoito laiminlyödään kotona ja muut tukitoimet (pk-paikka ) eivät ole riittävät,  lapsen huostaanotto on yksi ratkaisu. Pelkkä päiväkoti ei ole ratkaisu, jos kotona on vanhemmat, jotka eivät kykene antamaan lapselle turvaa ja hoivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuollaisia tilanteita varten on harkinnanvarainen toimeentulotuki ja tekisit vain palveluksen perheelle,jos vinkkaisit.Puhuisit vaikka niistä kuravaatteista.

Niin muuten, tuli mieleen että eräs sairaalan sosiaalityöntekijä sanoi joskus että lastensuojeluasiakkuus tehdään joskus vain siksi että perhe saa taloudellista tukea. Puhui silloin sairaalamaksuista, mutta voiko sama koskea myös lastenvaatteita? Ap

Toimeentulotuki on nimenomaan taloudellista tukea. Se on tarkoitettu viimesijaiseksi, tilapäiseksi tueksi ja tavoite on ehkäistä suurempia ongelmia.

Ehkä ymmärrät, että jo sairaalamaksu menee ulosottoon vaikka yllättävän suuren synnärilaskun vuoksi, siitä seuraa ikävyyksiä vähävaraisessa lapsiperheessä, jossa ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen, eikä aina edes kaikkeen tarpeelliseen. Toimeentulotuen saaminen ei edellytä lastensuojelun asiakkuutta, mutta sitä kautta on paljon helpompi saada niin taloudellista kuin muutakin sosiaaliapua.

Hoitajien tulee keskustella vanhempien kanssa, mutta ei harjoittelijan ainakaan näin arkaluontoisista asioista! Silti sinä voit olla se, joka ihan täysin ulkopuolisena "jokamiehenä" voit tehdä ilmoituksen, jos kukaan muu ei välitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on harjoittelijoille tehty alusta asti selväksi, että heille eivät kuulu ne syyt, miksi lapset ovat päivähoidossa eivä heille kuulu perheiden asiat. Silti löytyy aina ap:n kaltaisia harjoittelijoita, jotka ottavat jonkun lapsen silmätikukseen, urkkivat asioita ja tekevät lastensuojeluilmoituksia.

Ap voisi miettiä pari kertaa, miltä tuntuu vanhemmista, kun hän ryhtyy heidän lastaan pukemaan ja kantaa päiväkotiin vaatteita. Ajatus voi olla hyvä, mutta se on kuitenkin vanhempien reviirille astumista ja voi aiheuttaa jopa sen, että lapsi ei enää tule päivähoitoon. Meillä on päiväkodissa ns. yhteisiä varavaatteita, joista otetaan näille huolettomien perheiden lapsille vaatteita päälle, jos omia ei ole, mutta missään nimessä niitä ei tyrkytetä perheille "köyhäinavuksi".

Todennäköisesti lapsi on jo lastensuojelun asiakas, joten päiväkodilla ei ole sen enempää tehtävissä kuin jo nyt tehdään. Lisä ilmoituksia voi tehdä päivittäin, mutta ainoa hyöty on se, että lastensuojelussa menee paljon aikaa ilmoitusten setvimiseen ja lapsen asioiden hoito jää sivuun.

Jäin vain miettimään että miksi opiskelijoille ei kuulu tietää lapsista mitään? Tulee hieman sellainen mielikuva että opiskelijan mielipitellä ja huolella ei ole mitään väliä, hänhän on vain opiskelija.

Ap kertoi jossain viestissään että ulkoisen habituksen lisäksi tyttö itkeskelee paljon. Epäsiistin ulkonäön ja surullisen vaikutelman pitäisi kaikille toimia hälytyskellona. Tällaista lasta ei voi olla huomaamatta ja ajatella että kyllä se siitä. Lapsen hyysäämistä, pesemistä ja puettamista en itsekään suosittele, ne ovat vanhempien vastuulla olevia asioita. Osaltaan jatkuvat ilmoitukset kuormittavat lasun henkilökuntaa, mutta mikäli ilmoituksia samasta lapsesta tulee useita, on asioita pakko alkaa selvittelemään.

Opiskelijoille tai työkokeilijoille eivät kuulu ne syyt, miksi lapsi on päiväkodissa. Näin siksi, että ko. tiedot löytyvät rekistereistä, jotka eivät ole opiskelijoita varten ja jos ne kerrotaan, rikotaan henkilörekisterilakia. Opiskelija ei tarvitse harjoittelujaksolla tietoa siitä, että Andyn isä on  pedofiili tai Henrietan äiti kärsii synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. He ovat siellä tekemässä ihan muuta kuin nysväämässä lasten taustatietoja ja jos se ei heille sovi, kannattaa miettiä koko ammatinvalintaa. Säännöt ovat noudatettaviksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kärsin itse koko lapsuuteni hirveässä ryysyissä.Yleensä kaikki oli vanhempien perheemme lasten vaatteita,jotka sain.Olisipa joku kerrankin sanonut.Vanhempani olivat super-pihejä ihan sairaalla tasolla.

Mutta olisitko ollut onnellisempi, jos sinut olisi huostaanotettu johonkin vieraaseen perheeseen, jossa vanhemmat eivät aidosti olisi välittäneet sinusta ja jossa ehkä olisikin ollut jotain muita ongelmia? Ne sijaisperheidenkin aikuiset edustavat suomalaisia laidasta laitaan. Ehkä vanhempasi muuten välittivät, mutta ainoa ongelma oli se pihiys.

Ei lastensuojeluilmoitus tarkoita huostaanottoa, vaan se tarkoittaa sitä että perhettä tuetaan, vanhempia tuetaan vanhemmuudessa ja lasta autetaan. Auttamistapoja on useita, riippuen perheen tilanteesta ja lähtökohdista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuollaisia tilanteita varten on harkinnanvarainen toimeentulotuki ja tekisit vain palveluksen perheelle,jos vinkkaisit.Puhuisit vaikka niistä kuravaatteista.

Niin muuten, tuli mieleen että eräs sairaalan sosiaalityöntekijä sanoi joskus että lastensuojeluasiakkuus tehdään joskus vain siksi että perhe saa taloudellista tukea. Puhui silloin sairaalamaksuista, mutta voiko sama koskea myös lastenvaatteita? Ap

Toisaalta lasten vaatteita saa käytettynä tosi edullisesti, joten pienelläkin rahalla saa pienten lasten vaatteita, haalareita, kuravaatteita, kenkiä jne. Jos vain vanhempi haluaa lapsen parasta, halpoja vaatteita löytyy!!

Se jäi vielä kiinnostamaan, että mistä tiedät lapsen kotioloista? Vaikuttavatko vanhemmat köyhiltä, narkkareilta tai surkeilta muuten? Kulkevatko rikkinäisellä polkupyörällä tai 80-luvun Toyotalla?

Uskomatonta että jotkut jaksavat vitsailla kun joku on oikeasti huolissaan! Toivottavasti kukaan teistä vitsailijoista ja viisastelijoista ei ole töissä lastensuojelussa. Ehkäpä juuri Vilja-Eerikan sossuillakin oli tuollainen asenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on harjoittelijoille tehty alusta asti selväksi, että heille eivät kuulu ne syyt, miksi lapset ovat päivähoidossa eivä heille kuulu perheiden asiat. Silti löytyy aina ap:n kaltaisia harjoittelijoita, jotka ottavat jonkun lapsen silmätikukseen, urkkivat asioita ja tekevät lastensuojeluilmoituksia.

Ap voisi miettiä pari kertaa, miltä tuntuu vanhemmista, kun hän ryhtyy heidän lastaan pukemaan ja kantaa päiväkotiin vaatteita. Ajatus voi olla hyvä, mutta se on kuitenkin vanhempien reviirille astumista ja voi aiheuttaa jopa sen, että lapsi ei enää tule päivähoitoon. Meillä on päiväkodissa ns. yhteisiä varavaatteita, joista otetaan näille huolettomien perheiden lapsille vaatteita päälle, jos omia ei ole, mutta missään nimessä niitä ei tyrkytetä perheille "köyhäinavuksi".

Todennäköisesti lapsi on jo lastensuojelun asiakas, joten päiväkodilla ei ole sen enempää tehtävissä kuin jo nyt tehdään. Lisä ilmoituksia voi tehdä päivittäin, mutta ainoa hyöty on se, että lastensuojelussa menee paljon aikaa ilmoitusten setvimiseen ja lapsen asioiden hoito jää sivuun.

Jäin vain miettimään että miksi opiskelijoille ei kuulu tietää lapsista mitään? Tulee hieman sellainen mielikuva että opiskelijan mielipitellä ja huolella ei ole mitään väliä, hänhän on vain opiskelija.

Ap kertoi jossain viestissään että ulkoisen habituksen lisäksi tyttö itkeskelee paljon. Epäsiistin ulkonäön ja surullisen vaikutelman pitäisi kaikille toimia hälytyskellona. Tällaista lasta ei voi olla huomaamatta ja ajatella että kyllä se siitä. Lapsen hyysäämistä, pesemistä ja puettamista en itsekään suosittele, ne ovat vanhempien vastuulla olevia asioita. Osaltaan jatkuvat ilmoitukset kuormittavat lasun henkilökuntaa, mutta mikäli ilmoituksia samasta lapsesta tulee useita, on asioita pakko alkaa selvittelemään.

Päiväkodissa on vaitiolovelvollisuus! Ei missään nimessä kuulu ohimeneville sijaisille tai harjoittelijoille perheiden asiat. Siis emme kerro heille missään nimessä henk.koht. asioita perheistä (avioerot, lasut, jne jne). Kerromme toki, että lapsi tykkää autoleikeistä tai että kannattaa silitellä uneen.

Voi myös olla, että perheen tilanteeseen liittyy jotain, mikä koskee sitä tytön isoveljeä. Ja koska tämä isoveli on eri ryhmässä kuin ap, ei hänen asioitaan saa saattaa ap:n tietoon. Kaikki vanhemmat eivät myöskään halua, että lapsen VASU annetaan opiskelijoille luettavaksi ja sitä täytyy työntekijöiden kunnioittaa.

Ja itse ainakin olen erittäin varuillani, mitä opiskelijoille/harjoittelijoille/tettiläisille lapsista sanotaan, sillä valitettavasti ei todellakaan voi luottaa, että kaikki muistaisivat noudattaa vaitiolovelvollisuutta. Mielestäni tämä ap:n aloituskin on siinä rajoilla, onko tapauksesta annettu jo liikaa tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Itse varmaan muistuttelisin varavaatteista ihan joka ikinen päivä. Sanoisin myös kengistä ja kuravaatteista.

Veisin lapsen päiväkodin suihkuun ja harjaisin lapsen hiukset. Jos tilanne ei millään parantuisi niin pakkohan ilmoitus on tehdä.

Mutta jonkin aikaa voi tilannetta seurailla ja ihan rehellisesti kertoa huolensa vanhemmalle.

Päiväkodissa ja koulussa on sellainen tapa, ettei vanhempaa, joka on muutenkin vakavasti stressaantunut (esim.  vakava sairaus, kuolemantapaus yms. perheessä) kuormiteta turhan takia. Ihmisillä on sietorajansa ja äärimmäisissä tilanteissa voi olla että juuri se huomautus lapsen likaisista vaatteista, on se joka katkaisee kamelin selän. Rakkautta voi olla, vaikka vaatteet ovatkin likaiset. Aina ei vaan jaksa ja voi asioille mitään.

Toiseksi, jos kyse on siitä, ettei rahaa ole, sitä ei ole, eikä silloin auta, vaikka kuinka huomauttaa joka päivä puuttuneista kuravaatteista.

Minusta tässä on kyse lähinnä siitä, ettei Ap usko, että ko. päiväkoti on hoitanut asianmukaisesti. Parasta olisi, että Ap kysyisi päiväkodin johtajalta, että voiko hän olla huoleti tämän asian suhteen, että siihen on puututtu. Johtaja voi sanoa kyllä tai ei.

Ihmettelen vaitiovelvoisuudesta alapeukuttajia. Kun harjoittelijoita tulee ja menee, pahimmillaan joka 7.s viikko, olisi lasten asiat ympäri kyliä, jos kaikki harjoittelijat saisivat tietää lasten asiat.

Vierailija kirjoitti:

Samat vaatteet viikon päällä - kamalaa, se on minun lapseni! Meillä on erikseen tarhavaatteet ja kotivaatteet. Tarhavaatteet voin pestä vaikka joka päivä, kuivausrumpu on kätevä. Eipä ole käynyt mielessä, että siellä joku harjoittelija pitää kirjaa siitä, että onko lapset hänen mielestään peräkkäisinä päivinä riittävän erilaisissa vaatteissa hoidossa. Ja voi niissä vaatteissa olla tahrojakin, tietyt sormivärit jämähtää kuituihin ja on tosi hankalasti puhdistuvia.

Mulla ei tulis mieleenkään käyttää lapsella sellaisia vaatteita, missä on lähtemättömiä tahroja. Miksi lapset pitäisi laittaa nuhjuisissa vaatteissa päiväkotiin? Menetkö sinä tahraisissa vaatteissa töihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan olla, että tytöstä on jo tehty lastensuojeluilmoitus, tai ehkäpä hänellä on jo asiakkuuskin, mutta siitä ei vain ole sanottu sinulle? Tai asia aiotaan ottaa vakavasti puheeksi vasu-keskustelussa ja toimeen ryhdytään sitten, jos senkään jälkeen muutosta parempaan ei tapahdu? Ei millään pahalla sinua kohtaan, mutta työharjoittelijoille ei aina kerrota kaikkia arkaluontoisimpia asioita asiakasperheistä.

Sillä ei ole mitään merkitystä, onko lapsesta jo tehty ilmoitus! Luota itseesi ja tee ilmoitus. Näin pysyvät lastensuojelussa ajan tasalla, mikä tilanne. Sos.työntekijät ovat korostaneet, että tarvitsevat työnsä tueksi useita ilmoituksia. Ja aina lisää, jos tilanne jatkuu!

siis likaset vaatteet ja liiam pienet kengät? Lastensuojelu ilmoitus? Oho, no en nyt lähtis tosta vielä ilmotusta tekemään... Ja juu, montako niitä lapsia oli teillä siellä tarhassa? Sinä olet harjoittelija ja sinun tehtäväsi on toki tarkkaillakkin mutta jos lapsen itkuisuus, likaiset ja liian pienet vaatteet on sinulle kynnys tehdä ilmoitus niin seisoppa sitten selkä suorana ja sanot sille äidille suoraan että sinun täytyy nyt tehdä näin koska sinusta tuntuu siltä. Ei toki kannata sanoa lapsen vanhemmille mitään vaan menet ja soitat suoraan sinne soskuun tietämättä mistään mitään sem enempää. Onko omia lapsia? Veikkaan että ei.. minun lapsella on risat housut jos toisetkin ja kyllä, ne tullaan käyttämään loppuun ja täksi talveksi en uusia osta! Niin ja aamukiireessä minunkin lapselleni monesti eksyy eiliset housut jalkaan kun tajuat että unohdit laittaa illalla väsyneenä pyykit kuivumaan. Ja tukka on aamuisin sekaisin ja takussa muillakin kun meidän lapsella... ei jumaliste mistä näitä ylireagoijia sikiäää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soita lapsen neuvolaan? Siellä tuntevat perheen.

Tai tee itse lastensuojeluilmoitus.

Oletko nähnyt vanhempia? Koittanut keskustella asiasta? Esim. sanonut suoraan, että kengät ovat liian pienet. Miten reagoivat?

Ei todellakaan ole työharjoittelijoiden asia soittaa neuvolaan.

Älä vain erehdy liikaa tietämään, minä olin joskus päiväkodissa  harjoittelija, joka kertoi,että näinkin vois tehdä lasten ulos lähdön kanssa. Siitähän keskeytyi hirveä riita, sinähän et puutu asioihin ja laitettiin eri puolelle?

Olen pahoillani, että sinun kehitysideasi on lytätty, mutta se nyt ei ole aivan verrannollinen sen kanssa, että opiskelija ottaisi omin päin yhteyttä lapsen neuvolaan. Jopa päiväkodin työntekijöillä täytyy olla vanhempien lupa olla lapsen asioista yhteydessä neuvolaan, ei sinne niin vain soitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samat vaatteet viikon päällä - kamalaa, se on minun lapseni! Meillä on erikseen tarhavaatteet ja kotivaatteet. Tarhavaatteet voin pestä vaikka joka päivä, kuivausrumpu on kätevä. Eipä ole käynyt mielessä, että siellä joku harjoittelija pitää kirjaa siitä, että onko lapset hänen mielestään peräkkäisinä päivinä riittävän erilaisissa vaatteissa hoidossa. Ja voi niissä vaatteissa olla tahrojakin, tietyt sormivärit jämähtää kuituihin ja on tosi hankalasti puhdistuvia.

Mulla ei tulis mieleenkään käyttää lapsella sellaisia vaatteita, missä on lähtemättömiä tahroja. Miksi lapset pitäisi laittaa nuhjuisissa vaatteissa päiväkotiin? Menetkö sinä tahraisissa vaatteissa töihin?

Menen, koska teen työtä, jossa vaatteisiin tulee herkästi tahroja, jotka eivät pesussa katoa. Aikanaan minunkin lapsellani oli päiväkodissa aina puhtaat vaatteet, mutta koska ne kalleimmat varastettiin ja muihin tuli joka tapauksessa lähtemättömiä tahroja, niin tajusin ihan turhaan ostavani lapselle aina vain uutta vaatetta. Päiväkodissa on "työvaatteet" eli asut, jotka voivat huoleti likaantua ja kotona ollaan niissä siisteissä ja uusissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse varmaan muistuttelisin varavaatteista ihan joka ikinen päivä. Sanoisin myös kengistä ja kuravaatteista.

Veisin lapsen päiväkodin suihkuun ja harjaisin lapsen hiukset. Jos tilanne ei millään parantuisi niin pakkohan ilmoitus on tehdä.

Mutta jonkin aikaa voi tilannetta seurailla ja ihan rehellisesti kertoa huolensa vanhemmalle.

Päiväkodissa ja koulussa on sellainen tapa, ettei vanhempaa, joka on muutenkin vakavasti stressaantunut (esim.  vakava sairaus, kuolemantapaus yms. perheessä) kuormiteta turhan takia. Ihmisillä on sietorajansa ja äärimmäisissä tilanteissa voi olla että juuri se huomautus lapsen likaisista vaatteista, on se joka katkaisee kamelin selän. Rakkautta voi olla, vaikka vaatteet ovatkin likaiset. Aina ei vaan jaksa ja voi asioille mitään.

Toiseksi, jos kyse on siitä, ettei rahaa ole, sitä ei ole, eikä silloin auta, vaikka kuinka huomauttaa joka päivä puuttuneista kuravaatteista.

Minusta tässä on kyse lähinnä siitä, ettei Ap usko, että ko. päiväkoti on hoitanut asianmukaisesti. Parasta olisi, että Ap kysyisi päiväkodin johtajalta, että voiko hän olla huoleti tämän asian suhteen, että siihen on puututtu. Johtaja voi sanoa kyllä tai ei.

Ihmettelen vaitiovelvoisuudesta alapeukuttajia. Kun harjoittelijoita tulee ja menee, pahimmillaan joka 7.s viikko, olisi lasten asiat ympäri kyliä, jos kaikki harjoittelijat saisivat tietää lasten asiat.

Itse mieluummin kyllä kuulisin hoitajalta pyynnön lisävaatteista, jos se on tarpeen kuin että vaihtoehtoisesti joutuisin sosiaalityöntekijöiden kanssa "naimisiin" lyhimmilläänkin useammaksi kuukaudeksi (kotikäynnit, useat palaverit, haastattelut). Ja se tuhraantunut aika olisi pois niiltä perheväkivaltatapauksilta ja narkkariperheiltä, jotka oikeasti tarvitsisivat apua.