Olen työharjoittelussa päiväkodissa ja siellä yksi tyttö...

@238: Vihdoin järjen ääni! Pakko sanoa että näkee kyllä monesta muusta vastauksesta helposti tämän palstan lukijakunnan yleisen koulutus- ja muunkin sivistystason

Vierailija kirjoitti:

Meidän koulun yksi opettaja sanoi että päiväkodin henkilökunnalla on nykyään todella korkea kynnys tehdä lastensuojeluilmoitus ja että yleensä tekevät vain jos lapsen henki on vaarassa.

Sanoin niille hoitajillekin että minun käy niin sääliksi kun lapset kärsivät.

Voinko tehdä nimettömän ilmoituksen yksityishenkilönä?

Ap

kuka tahansa voi joka on huolissaan lapsen tilanteesta. Voit tehdä sen nimettömänäkin tai ainakin pyytää ettei nimeäsi kerrota. Mielestäni netissäkin on lomake lasun tekemiseen (kotikunnan sivuilla).

Kuulostaa tosi kurjalta tytön tilanne. Jos perhe onkin jo lasun asiakas niin ilmeisesti sillä ei ole mitään vaikutusta.

Yhdyn edellisen kirjoittajan kommenttiin: lastensuojeluilmoituksen voi tehdä nimettömänä ts. perheen tietoon ei tule ilmoituksen tekijää.

Lasten puolesta kirjoitti:

Valitettavasti näitä on paljon. Kukin puuttuu oman ammattietiikkansa, mutta ennen kaikkea henkilökohtaisen arvomaailmansa mukaan. Valitettavasti harva uskaltaa puuttua. Erikoinen näkökulma, että opiskelijalle ei kerrota. Kyllä esim. lääketieteen opiskelijalle tai amanuenssuuria suorittavalle kandille kerrotaan kaikki olennainen esim. lääkärikierrolla, asia voidaan käydä esim. paperikiertona ennen kiertoa. Tämähän on olennainen osa ammattiin kasvamista. Lääkärille on hyvä ymmärtää, että myös muut kuin somaattiset syyt vaikuttavat kokonaisvaltaisesti hyvinvointiin.

Minut lastensuojelutapausten aikaisempi jatkuva kohtaaminen motivoi oman kolmen lapsen lisäksi ottamaan pari sijaislasta. Auttaa voi ruohonjuuritasolla. Rakastaa ja olla turvallinen, ennakoitava aikuinen, tarjota turvallinen ja hyvä arki. Oma näkemys valitettavasti on, että ainakin vielä 10 v  sitten päiväkodeissa ei kovinkaan aktiivisesti tartuttu näihin lapsen hyvinvointia koskeviin asioihin. Sen sijaan eskari-ikäisillä (5-6 v) pienetkin kognitiiviset viiveet saivat ansaittua huomiota, suhteessa ehkä liikaakin.

terv ex-neuvolalääkäri, nykyinen "hallintopeikko"

Lääketieteen opiskelija on sairaalassa etsimässä lääketieteen keinoin apua potilaan vaivaan. Lähihoitajaopiskelija on päiväkodissa opettelemassa sitä, miten 10 lasta puetaan mahdollisimman ripeästi ulos ja miten toimitaan ruokapöydässä, ei suinkaan vastaamassa yksittäisten lasten asioista ja pitämässä yhteyttä perheeseen. Ei lääkärikierrollakaan kerrota potilaasta asioita, jotka eivät ole opiskelijoiden senhetkisen oppimisen kannalta tärkeitä, vaikka osastonlääkäri ne varsin hyvin tietää.

Päiväkotiharjoittelijoista osa tekee kahden viikon oppimisjaksoa, osa pidempää. Kenellekään noin lyhyttä harjoittelua tekevälle ei tosiaankaan aleta revittelemään perheiden ja lasten yksityisyyteen liittyviä asioita  noin vaan, opiskelun pystyy suorittamaan ilman yksityiskohtaisia tietoja perheiden tilanteista. 

Vierailija kirjoitti:

Lasten puolesta kirjoitti:

Valitettavasti näitä on paljon. Kukin puuttuu oman ammattietiikkansa, mutta ennen kaikkea henkilökohtaisen arvomaailmansa mukaan. Valitettavasti harva uskaltaa puuttua. Erikoinen näkökulma, että opiskelijalle ei kerrota. Kyllä esim. lääketieteen opiskelijalle tai amanuenssuuria suorittavalle kandille kerrotaan kaikki olennainen esim. lääkärikierrolla, asia voidaan käydä esim. paperikiertona ennen kiertoa. Tämähän on olennainen osa ammattiin kasvamista. Lääkärille on hyvä ymmärtää, että myös muut kuin somaattiset syyt vaikuttavat kokonaisvaltaisesti hyvinvointiin.

Minut lastensuojelutapausten aikaisempi jatkuva kohtaaminen motivoi oman kolmen lapsen lisäksi ottamaan pari sijaislasta. Auttaa voi ruohonjuuritasolla. Rakastaa ja olla turvallinen, ennakoitava aikuinen, tarjota turvallinen ja hyvä arki. Oma näkemys valitettavasti on, että ainakin vielä 10 v  sitten päiväkodeissa ei kovinkaan aktiivisesti tartuttu näihin lapsen hyvinvointia koskeviin asioihin. Sen sijaan eskari-ikäisillä (5-6 v) pienetkin kognitiiviset viiveet saivat ansaittua huomiota, suhteessa ehkä liikaakin.

terv ex-neuvolalääkäri, nykyinen "hallintopeikko"

Lääketieteen opiskelija on sairaalassa etsimässä lääketieteen keinoin apua potilaan vaivaan. Lähihoitajaopiskelija on päiväkodissa opettelemassa sitä, miten 10 lasta puetaan mahdollisimman ripeästi ulos ja miten toimitaan ruokapöydässä, ei suinkaan vastaamassa yksittäisten lasten asioista ja pitämässä yhteyttä perheeseen. Ei lääkärikierrollakaan kerrota potilaasta asioita, jotka eivät ole opiskelijoiden senhetkisen oppimisen kannalta tärkeitä, vaikka osastonlääkäri ne varsin hyvin tietää.

Lisäksi lääketieteen opiskelijat ovat aikuisia ihmisiä, jotka ovat itse valinneet suuntautumisalansa, kun taas päiväkodin lähihoitajaopiskelijat ovat nuorimmillaan 16-17-vuotiaita, joista osalle päiväkotiharjoittelu on opiskeluihin kuuluvaa pakkopullaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ai miksi?? Jos aiheesta huolissaan oleva ihminen saa ekasta viestistä lähtien paskaa plus pelotteluja päälleen, niin miksiköhän ei kirjoita?

Eli kysymys olisi pitänytkin muotoilla niin, että miksi ap ei enää allekirjoita lähettämiään viestejä...

vierailija myös kirjoitti:

Yhdyn edellisen kirjoittajan kommenttiin: lastensuojeluilmoituksen voi tehdä nimettömänä ts. perheen tietoon ei tule ilmoituksen tekijää.

Ilmoitusvelvollinen ei voi tehdä ilmoitusta nimettömänä.

Sinulla on tästä lapsesta selvä huoli. Jos päiväkodin hoitohenkilökunta ei sano asiasta mitään niin sano heille että mielestäsi tämä lapsi tarvitsee apua, onko hänestä jo tehty ilmoitus?

Jos hoitohenkilökuntaa ei edelleenkään kiinnosta niin ota lähihoitaja koulusi opettajaan yhteys? Joko vastuuopettajaasi tai työharjoittelun ajaksi nimettyyn opettajaan?

Vierailija kirjoitti:

Voi elämä, kyllä meidän lapset on välillä rikkinäisissä tai tahraisissa vaatteissa, liian pienissäkin. Esimerkiksi tytön lempparipaidassa on lähtemättömän tahrat molemmissa hihoissa, ei ole tullut mieleenkään heittää pois. Pojan lempikengät on vähän liian pienet ja tarrat revenneet, silti annan käyttää joskus. Teinin kaikki farkut on rikki, käyttäköön niitä kun haluaa. Meni kovilla pakkasillakin polvet vilkkuen, pienemmillä toki silloin oli ehjät toppahaalarit.. en tiennyt että saatan olla tämän vuoksi leimattu huonoksi äidiksi.. pidättele mua sellaisena, vaatteet kun on välillä mitä sattuu?

Ja susta tää on ihan ok? Kyllä kuule vanhempien tehtävä on vastata, että lapsilla on puhtaat, ehjät vaatteet päällä. Puhtaus on puoli ruokaa, sanottiin aiemminkin - jotain ylpeyttä nyt meininkiin! Ei todellakaan ole ok pitää lapsella risoja tai liian pieniä vaatteita. Piste.

Minusta aloitus oli sen verran yksinkertainen että en ole taas ollenkaan varma että ei ole provo. Sillä kuulostaa nyt jotenkin oudolta että harjoittelija olisi pohtimassa lasu ilmoituksen tekemistä sen pohjalta että lapsella on ollut likaiset nuhjuiset vaatteet, puuttuvia sadevarusteita, itkuisuutta? Eniten kuitenkin ihmettelen sitä että mainittuasi huolesta muille vakkari hoitajille heitä ei muka kiinnosta?

Uskon kyllä että jos harjoittelija ilmaisee huolta lapsesta edellisten seikkojen takia, kyllä varmaan muut hoitajat ottavat asiaan kantaa jollain tavoin, joko sanovat miksi eivät olisi niin huolissaan tai yhtyvät huoleen. Jos lapsen tilanne olisi jotenkin erittäin paha eli selvästi laiminlyönti tulisi ilmi esim. vaatteissa tai muussa niin luulisi todellakin että siihen olisi puuttunut jo muu henkilökunta tai ainakin seikkaperäisesti kävisivät asiaa läpi sinun kanssasi kun ilmaiset huolesi.

Tietääkseni päiväkodista tehtävät lasut menevät yleensä päiväkodin johtajan kanssa ja on hieman outoa tehdä lasu yksityishenkilönä lapsesta ja asioista, jotka olet huomannut vain päiväkodissa ja siellä työskentelevänä henkilönä. Kyllä sinuna menisin sitten päiväkodin johtajan puheille jos muut henkilökunnasta eivät asiasta erityisemmin keskustele kanssasi ja jos huolesi on kova.

Täällä on ollut taas hieman outoja kommentteja tyyliin "ostaisi sitten itse lapsiparalle sadevaatteita". Vaikka nuhjuinen vaatetus ei sinänsä varmaan ole mikään erityisen hyvä merkki siitä onko lasta laiminlyöty niin kyllähän tietenkin vaatteistakin se huolenpito näkyy jossain määrin, mutta jos vaatteiden perusteella aletaan katsoa niin kyllä silloin pitäisi olla jo aika kamalat rytkyt eli reikäiset, rikki, ei sopivia kokoja ja suorastaan likaiset että vaatetus olisi huolen aihe ja asiatonta. Pelkästään se että lapsella on kirpparivaatteita, kuluneita ja joskus ehkä jopa tahraisia ei sinänsä ole merkki laiminlyönnistä vaan siitä että juuri tuohon asiaan eli siistiin pukeutumiseen ei ehkä kiinnitetä niin paljon huomiota kyseisessä perheessä.

Kuitenkin asianmukaiset varusteet lapselle ovat ne mitä voi odottaa jokaiselta vanhemmalta eli jos lapsella ei ole esim. sadevarusteita ei niitä lähdetä lapselle hankkimaan hyväntekeväisyytenä vaan tietenkin otetaan useaan kertaan puheeksi vanhempien kanssa ja jos näyttää että ei huomautuksista huolimatta ilmesty niin sitten voi jo harkita lasun tekemistä ihan vain sen takia että sossun pitää sitten selvittää miksi ei hankita, onko taloudellinen tuki kunnossa ja viimesijassa he saavat ehkä tämän perheen ymmärtämään että lapsille saatavilla tukirahoilla on hankittava se kaikki välttämätön lapsille halusi tai ei.

251: luitko yhtään aloittajan kirjoituksia? Nimenomaan tuolla lapsella on liian pienet vaatteet, varmaan aika likaisetkin kun koko viikon on samoissa, ulkovaatteet eivät ole ollenkaan säänmukaiset, liian pienet kengät (jotka paljon pahemmat käyttää kuin esim vähän liian pienet housut), sadevaatteet puuttuu kokonaan plus lapsi on itsekin likainen ja hiukset takussa. Ja lapsi itkee syyttä.

Vierailija kirjoitti:

251: luitko yhtään aloittajan kirjoituksia? Nimenomaan tuolla lapsella on liian pienet vaatteet, varmaan aika likaisetkin kun koko viikon on samoissa, ulkovaatteet eivät ole ollenkaan säänmukaiset, liian pienet kengät (jotka paljon pahemmat käyttää kuin esim vähän liian pienet housut), sadevaatteet puuttuu kokonaan plus lapsi on itsekin likainen ja hiukset takussa. Ja lapsi itkee syyttä.

Ihmettelen vaan että minkälaisessa päiväkodissa harjoittelija on jos muu henkilökunta ei ole aikaisemmin huomannut että aihetta olisi huoleen. Onko tilanne uusi tai pitkään ollut tämä. Ei asiaa voi niin hoitaa että kerran kysäsee ja sitten päättää tehdä heti yksityishenkilönä ilmoituksen. Kunnon palaveri muiden työntekijöiden kanssa ja päiväkodin johtajan kanssa. Näin näitä asioita hoidetaan silloin kun päiväkodissa on herännyt huoli jostain asiasta. Yleensä kyllä on hyvä olla useamman henkilön havainnot lapsesta.

Vierailija kirjoitti:

Soita lapsen neuvolaan? Siellä tuntevat perheen.

Tai tee itse lastensuojeluilmoitus.

Oletko nähnyt vanhempia? Koittanut keskustella asiasta? Esim. sanonut suoraan, että kengät ovat liian pienet. Miten reagoivat?

Neuvola ei saa antaa tietoja asiakkaistaan harjoittelijoille.

Vanhemmille voi ihan hyvin sanoa, että X tarvitsee uudet kengät, koska käytössä olevat ovat jääneet pieniksi. Normaalit vanhemmat reagoivat asiaan, jos eivät kykene hoitamaan asiaa silloin voit kysyä lastensuojelun mielipidettä asiasta.

Vierailija kirjoitti:

On se jännä että kaikki maailman muut seikat ovat tässä "lastensuojelussa" tärkeämpiä kuin sen lapsen suojeleminen. Tärkeimmät huolehdittavat seikat ovat äidin/vanhempien kasvojen säilytys, henkilökunnan (selustan) turvaaminen ilmoituksen teosta mahdollisesti aiheutuvien seurausten varalta ja typeryyteen asti menevä salassapitovelvollisuus, vaikka kyseessä asiat jotka kuka tahansa ulkopuolinenkin näkee. Kunhan vain ei missään nimessä ajatella sitä lasta ja kuinka hän pärjää tälläkin hetkellä siellä jossain, missä moni aikuinenkaan ei uskaltaisi hetkeäkään olla.

Aamen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi elämä, kyllä meidän lapset on välillä rikkinäisissä tai tahraisissa vaatteissa, liian pienissäkin. Esimerkiksi tytön lempparipaidassa on lähtemättömän tahrat molemmissa hihoissa, ei ole tullut mieleenkään heittää pois. Pojan lempikengät on vähän liian pienet ja tarrat revenneet, silti annan käyttää joskus. Teinin kaikki farkut on rikki, käyttäköön niitä kun haluaa. Meni kovilla pakkasillakin polvet vilkkuen, pienemmillä toki silloin oli ehjät toppahaalarit.. en tiennyt että saatan olla tämän vuoksi leimattu huonoksi äidiksi.. pidättele mua sellaisena, vaatteet kun on välillä mitä sattuu?

Ja susta tää on ihan ok? Kyllä kuule vanhempien tehtävä on vastata, että lapsilla on puhtaat, ehjät vaatteet päällä. Puhtaus on puoli ruokaa, sanottiin aiemminkin - jotain ylpeyttä nyt meininkiin! Ei todellakaan ole ok pitää lapsella risoja tai liian pieniä vaatteita. Piste.

Tää on taas niin tätä curling-vanhemmuutta. Ei uskalleta ottaa  Nico-Yennicalta liian pieniä kenkiä pois, ettei Nico-Yennicalle tule paha mieli. Mielummin annetaan pilata jalkansa ja siten koko loppuelämänsä (selkävaivat yms.). Sääli lasta.

Nyt ymmärrän, miksi päiväkodissa ei ole aikaa lapsille vaan pitää mennä tämän tästä porukalla palaveriin. Tänään pitää yhdessä käsitellä sitä, että Mintulla on liian pienet kengät, mitähän tehtäisiin eli lasu vai omahoitaja sanoo vanhemille, että tarvitaan isommat kengät. Huomenna ihmetellään Lennin tilannetta: vaihtovaatteissa on viisi sukkaa, missä ihmeessä on se yksi, olisiko lasun paikka huolimattomista vanhemmista. Maanantaina on paha paikka: Sirjan haalarin taskusta löytyi karkki, joka on nyt toimitettu huumelabraan. Tuloksia ihmetellään yhdessä.

Oliks tää nyt sitten provo vai ei?

En ihan kaikkia vastauksia lukenut, mutta kerronpa oman kokemukseni lasu sossuista. Mulla iski yläasteella masennus ja olin todella riehakas (myöhemmin todettiin ADHD), menin kouluun välillä krapulassa ja lintsasin paljon. Suutuin, kun opettajat teki kilpaa lasuja ja lopulta olinkin huostassa. Nyt 24 vuotiaana oon vaan kiitollinen, että sossut puuttu tilanteeseen ja olin huostassa aina 18v asti. Sain lukion käytyä, alkoholin käyttö väheni, viiltely loppui.. että ei ne sossut aina ole pahoja :) Itsekin olen tehnyt naapurin pienestä lapsesta lasun ja tietääkseni perhe sai apua ja vanhemmat tukea vanhemmuuteen. Ps lapsi näyttää nykyään iloiselta, puhtaalta yms ja vanhemmat näyttää rennommilta.

Vierailija kirjoitti:

Nyt ymmärrän, miksi päiväkodissa ei ole aikaa lapsille vaan pitää mennä tämän tästä porukalla palaveriin. Tänään pitää yhdessä käsitellä sitä, että Mintulla on liian pienet kengät, mitähän tehtäisiin eli lasu vai omahoitaja sanoo vanhemille, että tarvitaan isommat kengät. Huomenna ihmetellään Lennin tilannetta: vaihtovaatteissa on viisi sukkaa, missä ihmeessä on se yksi, olisiko lasun paikka huolimattomista vanhemmista. Maanantaina on paha paikka: Sirjan haalarin taskusta löytyi karkki, joka on nyt toimitettu huumelabraan. Tuloksia ihmetellään yhdessä.

En nyt ymmärtänyt pointtiasi. Missä on suhteellisuudentajusi. Kyllä kai jokainen tajuaa että ei mitää lasuja kannata esittää tehtäväksi vain yhden tai parin pikkujutun takia vaan jos on pidemmän ajan nähtävissä jotain huolestuttavaa. Ja näistä varusteista ja vaatteista vielä sen verran niin kyllähän päiväkodeissa on tapana aina vanhemmille huomautella puuttuvista varusteista ja varmaan lasuja joudutaan tekemään tosi harvoin sellaisen asian takia että jotain vaatteita puuttuu tai on liian pienet kengät. Silloin vasta on aihetta huoleen jos asiat toistuu tai mitään ei tehdä esim. ei hankita puuttuvia sadevarusteita ollenkaan jos niistä on jo pidemmän aikaa vaikka pari kuukautta jo jankutettu.

Mutta kyllähän siis lastensuojeluilmoitus on siinä mielessä ihan iso asia että siitä pitää palaveri pitää niiden hoitajien kesken jotka kyseisen lapsen hoitoon ovat osallistuneet. Eikä niin että yksi harjoittelija päättää että olenpa huolestunut, kysyy toisilta joita ei kiinnosta (en ymmärrä tuota vieläkään että kukaan muu ei olisi huolestunut sitten tytöstä kuin vain sinä)