Haluan jo mummoksi!
Olen 53-v yh-äiti, jolla on kaksi ihanaa aikuista tytärtä, joilla ei näytä olevan kiire perustaa perhettä ja saada omia lapsia. 20-vuotias kuopus alkaa vasta itsenäistyä ja pikkuhiljaa asettua ja erosi poikaystävästään vasta hiljan joten hänellä on aikaa, koska mielestäni lapsenlapseni tarvitsee kokonaisen perheen. Mutta ongelmani on esikoistyttöni. Hän täyttää jo 27 ja asuu kuitenkin avoliitossa, mutta lapsesta on ollut hädin tuskin puhettakaan.
Olen varsinkin ensimmäiselle tyttärelleni yrittänyt HYVIN hienovaraisesti jokusen vuoden vihjailla, että eikö olisi jo aika perheen lisäykselle, varsinkin sen jälkeen kun äitini pari vuotta sitten nukkui pois, eikä ukkia lapsillani ole koskaan ollutkaan. Pieni "vihjailuni" on esimerkiksi sellaista kuten nyt viime jouluna joulupöydässä, kun yritin kuitenkin hyökkäämättä eli mahdollisimman hiljaa "huokaista", että olisipa mukavaa nähdä pieni poika tai tyttö istumassa tuossa pöydän päässä mummon (eli oman äitini) paikalla. Vanhempi eli tämä 27-v ei ottanut kuuleviin korviinsa mutta kuopus sentään hymyili pientä hymyä joten näinköhän jopa nuorempi synnyttää ensimmäisenä. Se taas tarkoittaisi hänen elämäntilanteensa huomioon ottaen sitä, että tässä saa vuosiakin vielä odotella.
En missään nimessä halua painostaa varsinkaan tuota nuorempaa, mutta isosiskonsa aika alkaa olla kyllä jo täysi. Kolmekymppisenä eli jo muutaman vuoden päästä alkaa olla hedelmällisyysongelmiakin. Olen asunut jo pari vuotta yksin ja aika alkaa käydä kahden kissan kanssa pitkäksi ja haluaisin jo päästä rakastavaksi mummoksi lasteni lapsille. Onko muilla kokemusta, lohduksen ja tsemppauksen sanoja olisin tässä vailla. T. yksinäinen mummeli
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä: ei tietoakaan lapsenlapsista!
Joulu on tulossa pian, ja sutö ajatellessani tunnen kuun kouraisun sydämessäni: joulupöydässä ei ole puentä tyttöä tai poikaa.
Näinkö vuodet kuluvat hiljaa eteenpäin...
Anteeksi kirjoitusvirheet: kirjoitin kyynelehtien.
Älkää nyt j*malauta vaan ikinä,ei ikinä kysykö niiltä lapsiltanne ovatko ajatelleet raskautua.Älkää edes leikillänne vihjailko ! Minä tein lasta n.6 vuotta ja vannoin etten koskaan ota toisten lisääntymistä esityslistalle.Ette te tiedä eikä se teille kuulu.
Potentiaalinen anoppi ja isoäiti
huh miten ahdistavaa ajattelua, tulkita jonkun satunnaisesta hymystä synnytyshaluja
ei yhdeltäkään naiselta kannata kenenkään itsestään selvänä pitää, että tällä on aikeita lisääntyä, ellei tämä sitä tuo itse esiin
ei kuulosta läheiseltä suhteesta, kun ap aloittaa lauseen ”ongelmana on tuo vanhempi tytär..” toisten yksityinen suunnitelma perustaa tai olla perustamatta perhe ei ole kenenkään toisen ongelma!
Itsekin aikoinaan koin, että minut ja tunteeni nuorena naisena sivuutettiin täysin, kun painostettiin lapsenlapsiin (ääni väristen turhan toivon taakasta valitettiin).
Miten oma vanhempi voi olla niin julma nuorelle, joka elää nuoruutensa ahdistuskautta eikä edes poikaystävää ollut löytänyt?
T. Nyt jo 55 v.
Ap täällä: ei tietoakaan lapsenlapsista!
Joulu on tulossa pian, ja sutö ajatellessani tunnen kuun kouraisun sydämessäni: joulupöydässä ei ole puentä tyttöä tai poikaa.
Näinkö vuodet kuluvat hiljaa eteenpäin...