Haluan jo mummoksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jokainen äiti ansaitsee olla myös isoäiti."

Millä perusteella?

Tämä menikin ohi.

Olen harras feministi, mutta tässä asiassa olen konservatiivinen.

Äitiyden ja tyttäryyden merkitys on niin kuin vaikkapa toinen nimi. Esikoinen perii toisen etunimen äidiltään, joka on perinyt sen omalta äidiltään jne. Sama pätee seuraaviin sukupolviin. Äitiys on automaattisesti periytyvää.

Kuten lorukin käy:

"Mun mummoni muni mun mammani, mun mammani muni mun."

AP

Haluaisitko ap päättää lapsen nimenkin? Ymmärrän, jos vanhemmat haluavat antaa lapselleen suvussa kulkevan nimen, mutta ei tämä mikään automaattinen juttu tänäpäivänä ole.

No, kyllä meidän perheessä on. Tämän asian olen selväksi tehnyt jo ennen kuin mummoudesta osasin haaveillakaan.

AP

Nyt ap, en tiedä huomaatko itse, mutta käytät termejä, annan aikaa, olen tehnyt selväksi, on minulle velkaa yms. Tyttäresi ovat aikuisia ja tekevät omat päätöksensä. Lapsien, nimien kuin muidenkin asioiden suhteen, et sinä. Puutut asioihin, jotka ei sinulle kuulu.

Niin kai se sitten on.

Vaikea uskoa, että mammapalstalta ei löydy ketään, jolla olisi vastaavia tunteita ja joita jakaa täällä vailla paljastumista.

Lähinnä tässä tuli vain paha mieli. Ikään kuin olisi lonnotonta toivoa jotain, joka on ihmisen biologiaan ja evoluutioon kirjoitettu.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jokainen äiti ansaitsee olla myös isoäiti."

Millä perusteella?

Tämä menikin ohi.

Olen harras feministi, mutta tässä asiassa olen konservatiivinen.

Äitiyden ja tyttäryyden merkitys on niin kuin vaikkapa toinen nimi. Esikoinen perii toisen etunimen äidiltään, joka on perinyt sen omalta äidiltään jne. Sama pätee seuraaviin sukupolviin. Äitiys on automaattisesti periytyvää.

Kuten lorukin käy:

"Mun mummoni muni mun mammani, mun mammani muni mun."

AP

Haluaisitko ap päättää lapsen nimenkin? Ymmärrän, jos vanhemmat haluavat antaa lapselleen suvussa kulkevan nimen, mutta ei tämä mikään automaattinen juttu tänäpäivänä ole.

No, kyllä meidän perheessä on. Tämän asian olen selväksi tehnyt jo ennen kuin mummoudesta osasin haaveillakaan.

AP

Nyt ap, en tiedä huomaatko itse, mutta käytät termejä, annan aikaa, olen tehnyt selväksi, on minulle velkaa yms. Tyttäresi ovat aikuisia ja tekevät omat päätöksensä. Lapsien, nimien kuin muidenkin asioiden suhteen, et sinä. Puutut asioihin, jotka ei sinulle kuulu.

Niin kai se sitten on.

Vaikea uskoa, että mammapalstalta ei löydy ketään, jolla olisi vastaavia tunteita, joita jakaa täällä vailla paljastumista.

Lähinnä tässä tuli vain paha mieli. Ikään kuin olisi luonnotonta toivoa jotain, joka on ihmisen biologiaan ja evoluutioon kirjoitettu.

AP

mee varamummoksi! eikös niitä sellasia järjestöjä ole jossa kaivataan mummoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jokainen äiti ansaitsee olla myös isoäiti."

Millä perusteella?

Tämä menikin ohi.

Olen harras feministi, mutta tässä asiassa olen konservatiivinen.

Äitiyden ja tyttäryyden merkitys on niin kuin vaikkapa toinen nimi. Esikoinen perii toisen etunimen äidiltään, joka on perinyt sen omalta äidiltään jne. Sama pätee seuraaviin sukupolviin. Äitiys on automaattisesti periytyvää.

Kuten lorukin käy:

"Mun mummoni muni mun mammani, mun mammani muni mun."

AP

Haluaisitko ap päättää lapsen nimenkin? Ymmärrän, jos vanhemmat haluavat antaa lapselleen suvussa kulkevan nimen, mutta ei tämä mikään automaattinen juttu tänäpäivänä ole.

No, kyllä meidän perheessä on. Tämän asian olen selväksi tehnyt jo ennen kuin mummoudesta osasin haaveillakaan.

AP

Nyt ap, en tiedä huomaatko itse, mutta käytät termejä, annan aikaa, olen tehnyt selväksi, on minulle velkaa yms. Tyttäresi ovat aikuisia ja tekevät omat päätöksensä. Lapsien, nimien kuin muidenkin asioiden suhteen, et sinä. Puutut asioihin, jotka ei sinulle kuulu.

Niin kai se sitten on.

Vaikea uskoa, että mammapalstalta ei löydy ketään, jolla olisi vastaavia tunteita, joita jakaa täällä vailla paljastumista.

Lähinnä tässä tuli vain paha mieli. Ikään kuin olisi luonnotonta toivoa jotain, joka on ihmisen biologiaan ja evoluutioon kirjoitettu.

AP

Mä ymmärrän kyllä toiveesi, ja se on mielestäni luonnollinen, mutta eihän sulla ole muuta vaihtoehtoa kuin jättää asia tytärtesi päätettäväksi. Ja mitä vähemmän vihjailet ja painostat, sitä parempina välinne säilyvät.

p.s. tuo nimijuttusi oli aika hurja - me kyllä ihan pokkana jätimme miehen suvussa periytyvän nimen pois pojaltamme, koska emme pitäneet siitä, emmekä kyllä kokeneet mitään pakkoa antaa sitä nimeä. Lapsen nimeäminen on yksi vanhempien etuoikeuksista ja herkkä asia, siihen ei ole nykymaailmassa ulkopuolisilla mitään sanomista, edes perinteiden varjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jokainen äiti ansaitsee olla myös isoäiti."

Millä perusteella?

Tämä menikin ohi.

Olen harras feministi, mutta tässä asiassa olen konservatiivinen.

Äitiyden ja tyttäryyden merkitys on niin kuin vaikkapa toinen nimi. Esikoinen perii toisen etunimen äidiltään, joka on perinyt sen omalta äidiltään jne. Sama pätee seuraaviin sukupolviin. Äitiys on automaattisesti periytyvää.

Kuten lorukin käy:

"Mun mummoni muni mun mammani, mun mammani muni mun."

AP

Haluaisitko ap päättää lapsen nimenkin? Ymmärrän, jos vanhemmat haluavat antaa lapselleen suvussa kulkevan nimen, mutta ei tämä mikään automaattinen juttu tänäpäivänä ole.

No, kyllä meidän perheessä on. Tämän asian olen selväksi tehnyt jo ennen kuin mummoudesta osasin haaveillakaan.

AP

Nyt ap, en tiedä huomaatko itse, mutta käytät termejä, annan aikaa, olen tehnyt selväksi, on minulle velkaa yms. Tyttäresi ovat aikuisia ja tekevät omat päätöksensä. Lapsien, nimien kuin muidenkin asioiden suhteen, et sinä. Puutut asioihin, jotka ei sinulle kuulu.

Niin kai se sitten on.

Vaikea uskoa, että mammapalstalta ei löydy ketään, jolla olisi vastaavia tunteita, joita jakaa täällä vailla paljastumista.

Lähinnä tässä tuli vain paha mieli. Ikään kuin olisi luonnotonta toivoa jotain, joka on ihmisen biologiaan ja evoluutioon kirjoitettu.

AP

Ei ole väärin tai luonnotonta toivoa mitään, mutta pitää tunnistaa rajat ja pystyä kunnioittamaan muiden mielipiteitä, vaikka ei niitä jaa. Niin kuin täällä on moneen kertaan sanottu, tarvitset jotain ihan omaa ja vaihtelua yksinäisyyteen. Elät liikaa muiden kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jokainen äiti ansaitsee olla myös isoäiti."

Millä perusteella?

Tämä menikin ohi.

Olen harras feministi, mutta tässä asiassa olen konservatiivinen.

Äitiyden ja tyttäryyden merkitys on niin kuin vaikkapa toinen nimi. Esikoinen perii toisen etunimen äidiltään, joka on perinyt sen omalta äidiltään jne. Sama pätee seuraaviin sukupolviin. Äitiys on automaattisesti periytyvää.

Kuten lorukin käy:

"Mun mummoni muni mun mammani, mun mammani muni mun."

AP

Ei saatana, nyt on hyvää kamaa!!! Ilolla seuraan tällaista onnistumista, 5/5!

Ap, eikö koskaan mieleesi juolahda, että olet muutakin kuin äiti ja mummo. Olet individuaali, et voi elää vain ollaksesi olemassa muiden ihmisten kautta. Sinun minäkuvasi ja identiteetti on hoivaajan identiteetti, näin ymmärrän siitä, mitä olet kertonut.

Ota rohkeasti etäisyyttä tyttäriisi, matkustele, lue, käy elokuvissa, oluella ja löydä  vaikka mies!  Jos hyvin käy, löydät myös itsesi! 

Vierailija kirjoitti:

Ap, eikö koskaan mieleesi juolahda, että olet muutakin kuin äiti ja mummo. Olet individuaali, et voi elää vain ollaksesi olemassa muiden ihmisten kautta. Sinun minäkuvasi ja identiteetti on hoivaajan identiteetti, näin ymmärrän siitä, mitä olet kertonut.

Ota rohkeasti etäisyyttä tyttäriisi, matkustele, lue, käy elokuvissa, oluella ja löydä  vaikka mies!  Jos hyvin käy, löydät myös itsesi! 

Ja jäi sanomatta, lopeta palstailu ainakin toistaiseksi. Etäännyt elämästä, jos jatkat palstailuasi!

Ota ap ihan rauhallisesti vaan :D Ehdit kenties vielä toivottavasti mummopeliin mukaan ;D

Mä sain tyttäreni 22-vuotiaana ja hän kaksi poikaansa saman ikäisenä. Nyt olen kahden villin pojan 56-vuotias mummi, ja toinen jo esimurkkuiässä!!!. Olen ollut koko ajan kaikessa heidän elämäänsä koskevassa mukana, kun ovat halunneet, en ikinä tyrkyttäisi itseäni väkisin mihinkään enkä painostaisi tai antaisi ohjeita. Hyvin menee näin, kun vanhempien ehdoilla mennään, tietenkin!

Olen nyt sitten hieman "kauhulla" miettinyt, ehdinkö olla (iso)mummi myös poikien lapsille? :O Jos tyttäreni on edelleen työelämässä, niin kukas eläkeläinen se sieltä päiväuniltaan herätetäänkään kun apua tarvitaan??? Olen hyväkuntoinen ja nuorekas, mutta en oikein innostu ajatuksesta, että työurani päätteeksi alan hoidella pikkuisia, jos näiden mummi (tytär) ei jostain syystä pysty/halua.

Ei ole mitenkään luonnon sanelemaa että haluat olla mummo. Ainoastaan omien lapsien hankkiminen on luonnon sanelemaa. Olisit hankkinut lisää omia lapsia.

Toisekseen olet oikein tehnyt selväksi että pakko kierrättää nimeä? Ei hyvää huomenta. Mitä teet jos lapsesi ei ainakaan sitä nimeä? Katkaisee välit ja et ole sittenkään omasta halusta tekemisissä lapsenlapsesi kanssa?

Aikamoinen haahka olet

Ap, ala varamummoksi ja lopeta omien lastesi kiusaaminen!

Vierailija kirjoitti:

Olen 53-v yh-äiti, jolla on kaksi ihanaa aikuista tytärtä, joilla ei näytä olevan kiire perustaa perhettä ja saada omia lapsia. 20-vuotias kuopus alkaa vasta itsenäistyä ja pikkuhiljaa asettua ja erosi poikaystävästään vasta hiljan joten hänellä on aikaa, koska mielestäni lapsenlapseni tarvitsee kokonaisen perheen. Mutta ongelmani on esikoistyttöni. Hän täyttää jo 27 ja asuu kuitenkin avoliitossa, mutta lapsesta on ollut hädin tuskin puhettakaan.

Olen varsinkin ensimmäiselle tyttärelleni yrittänyt HYVIN hienovaraisesti jokusen vuoden vihjailla, että eikö olisi jo aika perheen lisäykselle, varsinkin sen jälkeen kun äitini pari vuotta sitten nukkui pois, eikä ukkia lapsillani ole koskaan ollutkaan. Pieni "vihjailuni" on esimerkiksi sellaista kuten nyt viime jouluna joulupöydässä, kun yritin kuitenkin hyökkäämättä eli mahdollisimman hiljaa "huokaista", että olisipa mukavaa nähdä pieni poika tai tyttö istumassa tuossa pöydän päässä mummon (eli oman äitini) paikalla. Vanhempi eli tämä 27-v ei ottanut kuuleviin korviinsa mutta kuopus sentään hymyili pientä hymyä joten näinköhän jopa nuorempi synnyttää ensimmäisenä. Se taas tarkoittaisi hänen elämäntilanteensa huomioon ottaen sitä, että tässä saa vuosiakin vielä odotella.

En missään nimessä halua painostaa varsinkaan tuota nuorempaa, mutta isosiskonsa aika alkaa olla kyllä jo täysi. Kolmekymppisenä eli jo muutaman vuoden päästä alkaa olla hedelmällisyysongelmiakin. Olen asunut jo pari vuotta yksin ja aika alkaa käydä kahden kissan kanssa pitkäksi ja haluaisin jo päästä rakastavaksi mummoksi lasteni lapsille. Onko muilla kokemusta, lohduksen ja tsemppauksen sanoja olisin tässä vailla. T. yksinäinen mummeli

Kai tajuat että et voi kontrolloida muiden elämää. Jätä muut rauhaan jos olet yksinäinen hae seuraa.

Ajatteletko ihan tosissaan, että kakskymppisen kannattaisi perustaa perhe? Anna nuoren elää huoletonta nuoruutta. Lastenhoitorumbaan ehtii myöhemminkin. Nauti sinäkin hetki vapaudesta niin jaksat sitten täysillä mummoilla aikanaan.

Mulla on kolme siskoa, eli äidilläni on yhteensä NELJÄ tytärtä, pari vähän alle kolmekymppistä ja pari yli, ja näyttää vähän siltä, että ei oo yhtään lastenlasta tulossa. Äitini ei oo koskaan kuitenkaan mitenkään painostanu tai edes kysellyt lapsenlapsien perään. Niitä tulee, jos tulee, ahdistava ajatus olla joku synnytyskone, jonka velvollisuus on pyöräyttää pari mukulaa mummin mieliksi...

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kolme siskoa, eli äidilläni on yhteensä NELJÄ tytärtä, pari vähän alle kolmekymppistä ja pari yli, ja näyttää vähän siltä, että ei oo yhtään lastenlasta tulossa. Äitini ei oo koskaan kuitenkaan mitenkään painostanu tai edes kysellyt lapsenlapsien perään. Niitä tulee, jos tulee, ahdistava ajatus olla joku synnytyskone, jonka velvollisuus on pyöräyttää pari mukulaa mummin mieliksi...

Huh huh..mahtaa miettiä, mikä on mennyt pieleen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kolme siskoa, eli äidilläni on yhteensä NELJÄ tytärtä, pari vähän alle kolmekymppistä ja pari yli, ja näyttää vähän siltä, että ei oo yhtään lastenlasta tulossa. Äitini ei oo koskaan kuitenkaan mitenkään painostanu tai edes kysellyt lapsenlapsien perään. Niitä tulee, jos tulee, ahdistava ajatus olla joku synnytyskone, jonka velvollisuus on pyöräyttää pari mukulaa mummin mieliksi...

Huh huh..mahtaa miettiä, mikä on mennyt pieleen...

No jaa... Mikä siinä nyt ois pieleen menny? Elämä on pilalla, jos ei saa lapsia? :-D Okei, itse mietin vielä lapsia, mutta saa nähä, onko mulla sopivaa kumppania lasten hankintaan. Yks siskoista on kyllä puhunu lapsista, mutta ei oo löytäny miestä, ei kai se hänen vikansa ole?

Vierailija kirjoitti:

Ajatteletko ihan tosissaan, että kakskymppisen kannattaisi perustaa perhe? Anna nuoren elää huoletonta nuoruutta. Lastenhoitorumbaan ehtii myöhemminkin. Nauti sinäkin hetki vapaudesta niin jaksat sitten täysillä mummoilla aikanaan.

Kuten heti alussa sanoin, kuopukselle annan mieluusti aikaa. Että ehtii varmasti luoda vakaan ilmapiirin, eli välttämättömän turvallisen kodin, johon lapset sitten voivat syntyä.

Ongelma on tuo esikoinen. Nyt kun kunnolla pohdin niin välttämättäkin syntyy ajatus, että ehkä en onnistunutkaan periyttää hänelle niitä oikeita ja terveitä elämän arvoja, joita vaalia.

Hän tulee taatusti vielä katumaan sitä, ettei "nuorena" osannut niihin tarttua ja sitten myöhemmin niistä nauttia sillä autuudella, jolla minä lapsistani aikoinaan nautin...

AP

Ai kauhea, toivottavasti musta ei tule ikinä samanlaista :D mulla tosin on vaan kaks poikaa. Ideaalitilanne olisi, että kumpikaan ei haluaisi lapsia ja olisi homo, jolloin ei edes vahinkoa tai "vahinkoa" pääsisi tapahtumaan.

Itselleni riittää, kun osaisi nämä kasvattaa hyvin ja rakkaudella kunnon ihmisiksi, mutta perhana että vielä lapsenlapsia kasvattamaan...

Mua jotenkin huvittaa, että ap puhuu 27-vuotiaasta tyttärestään ihan kuin hän ois ikäloppu, jonka elämä on ohi.

Vierailija kirjoitti:

Ai kauhea, toivottavasti musta ei tule ikinä samanlaista :D mulla tosin on vaan kaks poikaa. Ideaalitilanne olisi, että kumpikaan ei haluaisi lapsia ja olisi homo, jolloin ei edes vahinkoa tai "vahinkoa" pääsisi tapahtumaan.

Itselleni riittää, kun osaisi nämä kasvattaa hyvin ja rakkaudella kunnon ihmisiksi, mutta perhana että vielä lapsenlapsia kasvattamaan...

Minkä ikäisiä poikasi ovat? Puhut kasvattamisesta, eli lapset ovat siis vielä kesken? Varoitan sinua: sitten kun sinäkin jäät tyhjään pesään ja selviää, että toinen poikasi muuttaa yhteen miehen kanssa ja toinen on vela, et enää tunne samoin kuin nyt. Tyhjässä pesässä on alkuun autuasta, mutta vuoden parin kuluttua tuntuu jo surulliselta, kun pesukoneesta ei enää löydykään parittomia sukkia.

AP