Haluan jo mummoksi!
Olen 53-v yh-äiti, jolla on kaksi ihanaa aikuista tytärtä, joilla ei näytä olevan kiire perustaa perhettä ja saada omia lapsia. 20-vuotias kuopus alkaa vasta itsenäistyä ja pikkuhiljaa asettua ja erosi poikaystävästään vasta hiljan joten hänellä on aikaa, koska mielestäni lapsenlapseni tarvitsee kokonaisen perheen. Mutta ongelmani on esikoistyttöni. Hän täyttää jo 27 ja asuu kuitenkin avoliitossa, mutta lapsesta on ollut hädin tuskin puhettakaan.
Olen varsinkin ensimmäiselle tyttärelleni yrittänyt HYVIN hienovaraisesti jokusen vuoden vihjailla, että eikö olisi jo aika perheen lisäykselle, varsinkin sen jälkeen kun äitini pari vuotta sitten nukkui pois, eikä ukkia lapsillani ole koskaan ollutkaan. Pieni "vihjailuni" on esimerkiksi sellaista kuten nyt viime jouluna joulupöydässä, kun yritin kuitenkin hyökkäämättä eli mahdollisimman hiljaa "huokaista", että olisipa mukavaa nähdä pieni poika tai tyttö istumassa tuossa pöydän päässä mummon (eli oman äitini) paikalla. Vanhempi eli tämä 27-v ei ottanut kuuleviin korviinsa mutta kuopus sentään hymyili pientä hymyä joten näinköhän jopa nuorempi synnyttää ensimmäisenä. Se taas tarkoittaisi hänen elämäntilanteensa huomioon ottaen sitä, että tässä saa vuosiakin vielä odotella.
En missään nimessä halua painostaa varsinkaan tuota nuorempaa, mutta isosiskonsa aika alkaa olla kyllä jo täysi. Kolmekymppisenä eli jo muutaman vuoden päästä alkaa olla hedelmällisyysongelmiakin. Olen asunut jo pari vuotta yksin ja aika alkaa käydä kahden kissan kanssa pitkäksi ja haluaisin jo päästä rakastavaksi mummoksi lasteni lapsille. Onko muilla kokemusta, lohduksen ja tsemppauksen sanoja olisin tässä vailla. T. yksinäinen mummeli
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin lohduttavaa jopa, että tämä on saanut noita provokommentteja, koska oma äitini on kahta hullumpi. Katkaisi jopa välit joksikin aikaa kun menin naimisiin elämäni miehen kanssa ja äiti sai tietää, että me emme lapsia halua, vaikka mieskin on niiiiiin täydellisen ihana unelmavävy. On kuulemma velvollisuus vanhempiaan kohtaan tehdä lapsia, mieheni varmasti jättää minut kun ei ole lasta pakottamassa meitä pysymään yhdessä ja niin edelleen. Aivan sama minulle, minä en äitini iloksi lapsia ole tekemässä, painostakoot sisaruksiani ennemmin. Miehen häälahjaksi meille teettämästä vasektomiasta oli pakko kertoa, loppui viimeinkin se älyttömyys.
Joopa joo ihan varmasti saa vasektomian noin vain
Kyllä, vasektomian saa noin vain, kunhan ehdot täyttyy, meillä se oli tuo ikäkriteeri. Naisen sterilisaationkin pitäisi hoitua samalla tavalla. Ja ei tarvitse edes jonotella jos teettää yksityisellä, Mehiläisessä koko lysti hoitui kuukaudessa alta pois ja maksoi 600e.
Saahan sitä toivoa ja haluta. Itse olen 41v nainen. Aviossa olen ollut rakkaan mieheni kanssa pian 15v. Meillä ei ole lapsia, koska heitä ei ole meille suotu. Hoitoja emme ole ottaneet. Eletään niinkuin annetaan ja satsataan sitä enemmän töihin ja muunlaiseen elämään.
Anoppi on suhtautunut todella hienosti. Hän ei vihjaile eikä oo kysynyt suoraankaan.
Äitini on vihjaillut, kysellyt, udellut...Ärsyttävää, mutta on jo kai alkanut sopeutua.
Toivottavasti jokainen saisi elää omaa elämäänsä muiden siihen liikaa puuttumatta. Joskus asiat voivat olla todella kipeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme hätähousu, liity Tinderiin ja eti itsellesi ukko passattavaksi; sun ikäluokassa on monta pihalle potkaistua, väärinymmärrettyä velikultaa jota hyysätä tai hae vapaaehtoiseksi kaveriksi jollekulle yksinäiselle vanhukselle.. Se että painostat lapsiasi hankkimaan sulle sisältöä elämään on väärin!
Huh! En mielestäni ole painostanut ollenkaan, kerroinhan ettei lapsista ole juuri ollut puhettakaan.
Haluan myös ajatella lastenlasteni parasta, että heidän oma äitinsä eli minun lapseni ei sitten ole jo liian vanha ja "väsynyt" äidiksi, ja oman vanhemman lapseni parasta ajattelen siinä että voi pian olla pahimmassa tapauksessa niin vanha, että on noita hedelmällisyysongelmia eikä lapsia saa koskaan ollenkaan. En siis todellakaan ainoastaan omaa etuani ajattele.
AP
Onko mielessäsi mahdollisesti käynyt sellainen ajatus, että jos esikoisesi ei halua lapsia ollenkaan? Sekin on täysin mahdollista.
No kun itseasiassa on. Tiedän että vela on ennemminkin entistä "hyväksytympi elämäntapavalinta", mutta en kyllä suoraan sanottuna toivo, että oma lapseni sellainen on. Vapaaehtoisesti tai vastentahtoisesti!! Mutta niin tyhmä en ole, että siitä suoraan kysyisin (vaikka pikkuriikkisesti mieli tekisikin).
Miksei voi kysyä? Vai ettekö oo läheisiä? Itse ainakin haluaisin, että kysyttäisiin suoraan jolloin voisin kertoa mikä on suunnitelmani/kantani kyseiseen asiaan jolloin ei sitten toivottavasti tarvitse enää kuunnella niitä typeriä vihjailuja.
Mun äiti kysyi ihan suoraan ja olin siitä tosiaan ihan vaan tyytyväinen. Tietääpä nyt sekin ettei kannata vielä ainakaan pariin vuoteen odottaa lapsenlapsia.
Olemme todella läheisiä! Mutta ainakin nyt olen kommenteista saanut sellaista neuvoa, että tämä "vihjailuni" on väärin, väärin, niin uskallan puhua näiden kommentoijien puolesta ja sanoa, että suora töksäytys menisi jo aikaisen dementian aiheuttaman hulluuden piikkiin! Vai? Pitäisikö sittenkin? Miten muut?
AP
Lapsilla ei ole mitään velvollisuutta tehdä vanhemmilleen lapsenlapsia. Niitä ei ansaita eikä olla velkaa. Aloittaja on jo omat lapsensa hankkinut, seuraavan sukupuolen mahdollinen lapsensaanti ei enää kuulu hänelle.
Ja oikeasti, ei niistä lapsista tarvitse vihjailla, muistutella ja vinkkailla. Vai onko joku unohtanut yrittää saada haluamansa lapsen kun ulkopuoliset eivät olekaan siitä ajallaan huomauttaneet?
Vierailija kirjoitti:
Ap, mikset aikoinaan hankkinut enempää lapsia, jos lapsenlapset ovat sinulle niin tärkeitä? Nyt kaikki kahden kortin varassa...
Omaa perhettä perustaessa ajattelin vain omaa perustamaani perhettä, en vielä heidän tulevia perheitään...
Olenko sittenkin tulossa hulluksi? Onko olemassa joku "mummomania"? Heh!
AP
Seuraavan sukupolven, ei -puolen.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin lohduttavaa jopa, että tämä on saanut noita provokommentteja, koska oma äitini on kahta hullumpi. Katkaisi jopa välit joksikin aikaa kun menin naimisiin elämäni miehen kanssa ja äiti sai tietää, että me emme lapsia halua, vaikka mieskin on niiiiiin täydellisen ihana unelmavävy. On kuulemma velvollisuus vanhempiaan kohtaan tehdä lapsia, mieheni varmasti jättää minut kun ei ole lasta pakottamassa meitä pysymään yhdessä ja niin edelleen. Aivan sama minulle, minä en äitini iloksi lapsia ole tekemässä, painostakoot sisaruksiani ennemmin. Miehen häälahjaksi meille teettämästä vasektomiasta oli pakko kertoa, loppui viimeinkin se älyttömyys.
Olisikin mukava saada vertaistukea, vastaavia höpelöitä kun siis on... En kuitenkaan "velvoita" lapsiani, en ole koskaan heitä pakottanut mihinkään muuta kuin aamulla kouluun. Kuten sanottu, tämä on vain harras toive, ehkä oli myös sinun äitisi tapauksessa.
AP
Vierailija kirjoitti:
"Jokainen äiti ansaitsee olla myös isoäiti."
Millä perusteella?
Tämä menikin ohi.
Olen harras feministi, mutta tässä asiassa olen konservatiivinen.
Äitiyden ja tyttäryyden merkitys on niin kuin vaikkapa toinen nimi. Esikoinen perii toisen etunimen äidiltään, joka on perinyt sen omalta äidiltään jne. Sama pätee seuraaviin sukupolviin. Äitiys on automaattisesti periytyvää.
Kuten lorukin käy:
"Mun mummoni muni mun mammani, mun mammani muni mun."
AP
Mä en itse voi sietää edes tuollaista hienovaraista vihjailua, vaikka lapsia onkin tarkoitus hankkia (mikäli siis onnistaa) - mutta ei vielä. Se on asia, joka ei kertakaikkiaan kuulu kenellekään muulle kuin parille itselleen.
Oletko AP tietoinen onko vanhin tyttäresi edes halukas perustamaan perhettä?
No jotain hyötyä, kun saa lapset vanhana. Omani ovat 12 ja 14v. ja olen 50v.
En haaveile lapsenlapsista.
Elämäsi on tyhjää, hanki sisältöä siihen.
Ei ole mikään ongelma esim. 32v. saada lapsia. Lapsesi tekevät lapsia, kun se heille sopii.
Ja kyllä ajattelet vain itseäsi etkä lapsiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jokainen äiti ansaitsee olla myös isoäiti."
Millä perusteella?Tämä menikin ohi.
Olen harras feministi, mutta tässä asiassa olen konservatiivinen.
Äitiyden ja tyttäryyden merkitys on niin kuin vaikkapa toinen nimi. Esikoinen perii toisen etunimen äidiltään, joka on perinyt sen omalta äidiltään jne. Sama pätee seuraaviin sukupolviin. Äitiys on automaattisesti periytyvää.
Kuten lorukin käy:
"Mun mummoni muni mun mammani, mun mammani muni mun."
AP
Haluaisitko ap päättää lapsen nimenkin? Ymmärrän, jos vanhemmat haluavat antaa lapselleen suvussa kulkevan nimen, mutta ei tämä mikään automaattinen juttu tänäpäivänä ole.
Vierailija kirjoitti:
Mä en itse voi sietää edes tuollaista hienovaraista vihjailua, vaikka lapsia onkin tarkoitus hankkia (mikäli siis onnistaa) - mutta ei vielä. Se on asia, joka ei kertakaikkiaan kuulu kenellekään muulle kuin parille itselleen.
Oletko AP tietoinen onko vanhin tyttäresi edes halukas perustamaan perhettä?
Onhan hän jo avoliittoonkin hakeutunut. Minusta läheinen suhde, jollaisen äiti ja tytär on onnistunut luomaan kuten meidän tapauksessamme, edellyttää tyttäreltä sen, että näin suuri asia kerrotaan omalle äidille. Minä olen hänet synnyttänyt, kasvattanut, ja ollut tukena koko tyttären elämän ajan.
Jos hän (tai toinen tyttäreni) ei lapsenlasta ole minulle velkaa, niin rehellisyyden todellakin on!!
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jokainen äiti ansaitsee olla myös isoäiti."
Millä perusteella?Tämä menikin ohi.
Olen harras feministi, mutta tässä asiassa olen konservatiivinen.
Äitiyden ja tyttäryyden merkitys on niin kuin vaikkapa toinen nimi. Esikoinen perii toisen etunimen äidiltään, joka on perinyt sen omalta äidiltään jne. Sama pätee seuraaviin sukupolviin. Äitiys on automaattisesti periytyvää.
Kuten lorukin käy:
"Mun mummoni muni mun mammani, mun mammani muni mun."
AP
Haluaisitko ap päättää lapsen nimenkin? Ymmärrän, jos vanhemmat haluavat antaa lapselleen suvussa kulkevan nimen, mutta ei tämä mikään automaattinen juttu tänäpäivänä ole.
No, kyllä meidän perheessä on. Tämän asian olen selväksi tehnyt jo ennen kuin mummoudesta osasin haaveillakaan.
AP
Odota, kunnes tyttäresi on 30 ja kysy sitten ihan suoraan. Siinä vaiheessa todennäköisesti tietää ainakin, jos ei tahdo.
"No jotain hyötyä, kun saa lapset vanhana. Omani ovat 12 ja 14v. ja olen 50v.
En haaveile lapsenlapsista.
Elämäsi on tyhjää, hanki sisältöä siihen.
Ei ole mikään ongelma esim. 32v. saada lapsia. Lapsesi tekevät lapsia, kun se heille sopii.
Ja kyllä ajattelet vain itseäsi etkä lapsiasi."
Eikö sinua muka ahdista totuus, ettet tule koskaan näkemään lastenlapsiasi tai se fakta ettei lastenlapsillasi tule koskaan olemaan mummia, joka vaikkapa leipoo pullia sunnuntaina?
-ohismummi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jokainen äiti ansaitsee olla myös isoäiti."
Millä perusteella?Tämä menikin ohi.
Olen harras feministi, mutta tässä asiassa olen konservatiivinen.
Äitiyden ja tyttäryyden merkitys on niin kuin vaikkapa toinen nimi. Esikoinen perii toisen etunimen äidiltään, joka on perinyt sen omalta äidiltään jne. Sama pätee seuraaviin sukupolviin. Äitiys on automaattisesti periytyvää.
Kuten lorukin käy:
"Mun mummoni muni mun mammani, mun mammani muni mun."
AP
Haluaisitko ap päättää lapsen nimenkin? Ymmärrän, jos vanhemmat haluavat antaa lapselleen suvussa kulkevan nimen, mutta ei tämä mikään automaattinen juttu tänäpäivänä ole.
No, kyllä meidän perheessä on. Tämän asian olen selväksi tehnyt jo ennen kuin mummoudesta osasin haaveillakaan.
AP
Nyt ap, en tiedä huomaatko itse, mutta käytät termejä, annan aikaa, olen tehnyt selväksi, on minulle velkaa yms. Tyttäresi ovat aikuisia ja tekevät omat päätöksensä. Lapsien, nimien kuin muidenkin asioiden suhteen, et sinä. Puutut asioihin, jotka ei sinulle kuulu.
"Eikö sinua muka ahdista totuus, ettet tule koskaan näkemään lastenlapsiasi tai se fakta ettei lastenlapsillasi tule koskaan olemaan mummia, joka vaikkapa leipoo pullia sunnuntaina?
-ohismummi[/quote]
"Mummia, joka leipoo sunnuntaina pullia" xD
Jatketaan, minä aloitan:
"kun ei saa enää kullia" ...
Vierailija kirjoitti:
"No jotain hyötyä, kun saa lapset vanhana. Omani ovat 12 ja 14v. ja olen 50v.
En haaveile lapsenlapsista.Elämäsi on tyhjää, hanki sisältöä siihen.
Ei ole mikään ongelma esim. 32v. saada lapsia. Lapsesi tekevät lapsia, kun se heille sopii.
Ja kyllä ajattelet vain itseäsi etkä lapsiasi."Eikö sinua muka ahdista totuus, ettet tule koskaan näkemään lastenlapsiasi tai se fakta ettei lastenlapsillasi tule koskaan olemaan mummia, joka vaikkapa leipoo pullia sunnuntaina?
-ohismummi
No ei ahdista ja ei nykypäivänä kuolla 60v. En kaipaa lapselapsia enkä mieti sitä saako lapsenlapset mummia. Ilmeisesti sun mielestä mä kuolen aikaisin tai sitten olet erittäin huono matikassa.
Varmaan sieltä vaimojen puoleltakin tulee se mummo.
Kun pojat on kotoota muuttaa pois niin meillä alkaa elämän uusi suunta ilman vastuuta pienistä lapsista.
Aika vaikeaa leipoa niitä pullia jos asuu vaikka Espanjassa. Tullaan taatusti laittamaan elämä uusiksi, kun pojat muuttaa pois ja elämä päättyy noilta kolmelta kissalta.
Nyt ollaan oltu niin sidottuja olemaan kotona.
Kiitos tsemppauksesta. Riskit vaan ovat olemassa ja ahdistavat, mutta peloista tälläkin hetkellä tässä keskustellessa yritän päästä yli.
AP