Omat vanhemmat ei auta arjessa

Ymmärrän, että sua harmittaa. Yritä kuitenkin ajatella, että isovanhemmilla ei ole velvollisuutta hoitaa lapsenlasta. Ei vain ole. Kaikki mitä heiltä "saatte", ole siitä kiitollinen, koska näin se on. Muuten katkeroidut.

Yritä etsiä tukihenkilöitä vaikka ystäväpiiristäsi. Sitten on vielä lapsen toiset isovanhemmat, ehkä välit heihin on paremmat ja lapsen isään?

Lapsi näkee isäänsä ihan liian vähän. Olisiko mahdollsista lisätä tapaamisia jo sinun jaksamisenkin takia. Vanhempasi, kun eivät enää ole vastuussa sinusta tai lapsestasi. 

Entä isän vanhemmat? Onko heille annettu tilaa olla mukana pojan elämässä?

Maailma on täynnä yksinäisiä, rakastavia vanhuksia, jotka kaipaisi lapsia elämäänsä. Jos jossain lähellä olisi mummopiiri, niin sinne kyselemään rohkeasti, olisiko sieltä lainamummoa tarjolla. Ei rahalliseen tukeen tai ilmaiseksi lastenvahdiksi vaan sinulle henkiseksi tueksi/välillä leikittämään lasta jotta saat kotona nukkua yms. Kunhan ensin on tutustunut kunnolla.

Ei minunkaan vanhemmat voi koskaan lainata rahaa. Joskus ihan juuri muutettuani omaan asuntoon, mutta nykyään ei. Jos voivat, antavat lihaa, bensaa tms mutta rahaa ei ole heilläkään. Rasittava työ ja pitkät työmatkat ja kotona hoidettavia eläimiä, niin ymmärrän etteivät jaksa oikein olla kauheasti yhteyksissä. Lapseni ei ole ollut kuin ihan pari kertaa yötä heillä, lapsella ikää 7 vuotta. Käydään kylässä vaikka siinä kiirettä seuratessa sekin aika menee.

No , ne tukijoukot kannattaa selvittää ennen lapsen saantia. Ja oikeasti kysellä eikä vaan olettaa , että jengi hoitaa.

Isovanhemmuuden jokainen hoitaa tavallaan. Mikään pakkohan lastenhoito ei ole. Varsinkin jos isovanhemmat vielä työikäisiä niin varmasti ovatkin väsyneitä.

Kannattaa pitää unikoulu lapselle, ei tuon ikäisen kuulu enää öisin kukkua. Ei ihme ettei muutkaan jaksa jos öisin vielä valvottaa.

Rahahuolet helpottaa kun menee töihin. Ja saathan nyt elarit ja lapsilisän yhkorotuksella.

Harvinaisen monelle tulee yllätyksenä ettei se lapsen elättäminen olekaan ilmaista. Mietipä menoja murkkuiässä.

Kenties sinun kannattaa jutella vanhempiesi kanssa tilanteestasi. Jos he eivät halua auttaa niin sitten tarvii vaan selvitä omillaan. Ja ilmeisesti lapsen isä myös hoitaa lastaan.

3 yh

Valitettavaa että vanhempasi ovat tuollaisia, mutta asia vaan täytyy hyväksyä. Kaikki isovanhemmat eivät vaan halua läheistä suhdetta lapsenlapsiin tai edes omiin lapsiinsa. En ymmärrä sitä, mutta näin vaan on. Raha-asioissa et varmaan saa apua keneltäkään eli ne sinun on vaan pakko yrittää järjestää niin, että pärjäätte. Mutta muuten voit kyllä saada tukea ja kannattaakin sitä hankkia. Ota selvää esim. mitä palveluja MLL tarjoaa. Teille voisi olla hyvä esim. tukihenkilö tai perhekummi, miksi sitä nyt sit sanotaankin. Juttele neuvolassa (tai soita, jos teillä ei ole nyt pitkään aikaan käyntiä) ja sano että kaipaisit jotain apua tai tukea, koska sinulla ei ole ketään. Vaikka teillä onkin pojan kanssa toisenne, niin olisi teille molemmille hyväksi saada myös joku muukin ihminen elämäänne. Vaikka kokisitkin nyt jaksavasi ainakin jotenkuten, niin tilanne voi mennä huonommaksikin. Kannattaa oikeasti pyytää apua ennenkuin olet liian väsynyt ja liian ahdistunut. Sellainen ei ole huono äiti, joka pyytää apua vaan sellainen joka yrittää liian pitkään pärjätä yksin, vaikka ei lopulta pärjääkään.

Jos ovat työelämässä ja siitä aivan poikki eivätkä jaksa ottaa lastasi hoidettavakseen, mutta ehkä haluaisivat olla lapsen kanssa niin, että sinä olet mukana ja lapsesta vastuussa. Eikös tämä riittäisi sinulle?

Raha: jos heillä vaan ei ole sitä rahaa tai sulla on sisaruksia ja heille sitten pitäisi olla tasapuolinen.

Voisitko harkita muuttavasi vanhemmillesi, jos olet.kovin nuori. Säästäisit näin rahaa ja lapsi daisi isovanhempiensa rakkautta.

Ihmettelen, kun suutuit siitä, että et saanut rahaa. Ei semmoisesta sentään suuttua saisi.

Vilmuska kirjoitti:

Olen yksinhuoltajaäiti pienelle pojalle. Erosimme pojan isän kanssa tämän ollessa puolivuotias, ja poika näkee isäänsä jokatoinen viikonloppu. Muuten ollaan pojankanssa kaksin. Meillä menee hyvin, vaikka välillä on rahallisesti todella tiukkaa, ja väsymys painaa pojan vieläkin herätessä yössä n. 3-5 kertaa. Ikää 1,5 vuotta.

Omat vanhempani asuvat 20km päässä. Pojan syntyessä he useesti kysyivät meitä kylään ja menimmekin, mutta harvoin saimme heitä meille tulemaan. Pari kertaa olen joutunut soittamaan pitkän harkinnan jälkeen itku kurkussa että voisiko he lainata hieman rahaa, koska oli ollut isompi meno siinä kuussa, ja vastaus oli että heillä ei ole rahaa ja miksi en ole miettinyt tarkemmin raha-asioita ja kuinka paheksuttavaa tämä on. Vähensin heidän luona käyntiä, sillä koskaan he eivät meilläkään käyneet. Kun olemme saman katon alla, tunnen ettei oma äitini ole läsnä, ja oma oloni on hyvin ahdistunut. Toivoisin vain että poikani saisi ihanat isovanhemmat jotka aidosti välittävät ja haluavat luoda siteen lapsenlapseensa. Tai kai he haluavat, mutta en vain ymmärrä tapaa jolla he sen tekisivät? Poika on ollut kerran yökylässä vanhemmillani, ja sen jälkeen kun olen kysynyt että haluavatko he olla pojan kanssa niin vastaus on ollut että "olen väsynyt ja pitää saada levättyä" en ole enää kysellyt. Tuntuu ettei ole sellaista ihmistä, johon voisi luottaa pahan päivän tullen, ja se jos jokin tuntuu pahalle. Onneksi meillä on pojan kanssa toisemme.

Oli purkauduttava johonkin kun paha olo taas yllätti kun apua olisin ollut vailla, enkä sitä saanut. Kellään kokemuksia samasta? En vain usko että tämä kovin normaalia olisi.

Kuule vaikutat väsyneeltä. Ota yhteyttä lastenvalvojaan ja pyydä apua. Vanhemmillasi ei ole mitään velvollisuutta rientää auttaman sinua taloudellisesti tai muutenkaan. Tätä on kurja sanoa, mutta niin se vain on, että tuota pärjäämistä sinun olisi pitänyt ajatella ennen kuin aloit tehdä lapsia. Mutta en halua sinua polkasta lattiaan kuitenkaan. Pyydä siis apua ammattiauttajalta. He voivat hankkia niin sanotun sijaisperheen lapselle siksi aikaa että saat levättyä ja talouden kuntoon. Mutta älä syyllistä vanhempiasi. Ei ole heidän tehtävä olla sinun tukena. Jos he alkavat tukea sinua koko ajan et itsenäisty ollenkaan ja kohta asutkin heidän luonaan ja he hoitavat sen lapsen kokonaan. Kuten sanotaan, he ovat jo hommansa hoitaneet. Nyt on sinun vuoro.

Olen alkanut ajatella maaulmaa pidemmällä aikavälillä. Tämä hyvinvointivaltioaika saattaa vaan olla tietty periodi ja sitten palataan vanhaan. Kukin elättää itsensä työllään. Yh joutuu usein luopumaan lapsestaan, jotta voi käydä töissä. Lapset hoitavat tai maksavat vanhempiensa vanhuuden. Näin oli ennen. Kamala aa, mutta sama voi palata.

Ei tuomitse se, joka ymmärtää!

Vierailija kirjoitti:

Voisitko harkita muuttavasi vanhemmillesi, jos olet.kovin nuori. Säästäisit näin rahaa ja lapsi daisi isovanhempiensa rakkautta

No jaa, tähän varmaan vaikuttaa ihan vähän se isovanhempienkin mielipide. Itse en voisi esim. muuttaa raskasta vuorotyötä tekevien vanhempieni kaksioon lasteni kanssa, vaikka nuori olenkin. Kyllä siinä menisi hermot yhdeltä ja toiselta.

Se joka ehdotti tukiperhettä niin tiedoksi niihin on hyvin pitkät jonot!

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanut ajatella maaulmaa pidemmällä aikavälillä. Tämä hyvinvointivaltioaika saattaa vaan olla tietty periodi ja sitten palataan vanhaan. Kukin elättää itsensä työllään. Yh joutuu usein luopumaan lapsestaan, jotta voi käydä töissä. Lapset hoitavat tai maksavat vanhempiensa vanhuuden. Näin oli ennen. Kamala aa, mutta sama voi palata.

Harmi vain, että ne työpaikat on aika pitkälti viety pois täältä.

Aloittaja voisi vähän avata, että onko työelämässä, mutta jäänyt äitiysvapaille? Pienpalkka-aloilla voi tehdä tiukkaa, vaikka kävisikin töissä ja varsinkin jos myös miehen palkka otettu äitiyslomalle jäätäessä huomioon ja sit mies lähteekin. 

Valitettavasti  tuolla " en auta lastani hädässä" - mentanteetilla voi olettaa, ettei lapset sitten auta vanhempiaan näiden hädässä. 

Lapsen isän panos ei ole riittävä. Ja kai se lapsenlapsi pitäisi saada tutustumaan myös isän vanhempiin?

Isän vanhemmat asuvat toisella paikkakunnalla ja meillä on välissä 400km. Heidän kanssa useasti puhelimessa puhutaan ja ollaan yhteyksissä, mutta nähdään pari kertaa vuodessa. Opiskelen itse etänä tradenomiksi ja teen iltaisin ja silloin kun poika on isällään niin opintoja loppuun.

En ole vihainen vanhemmilleni, mutta vähän pettynyt, sillä luulin heitä erilaisiksi. Tiedän myös että itse meidät elätän ja olen vastuussa tästä kaikesta, enkä kadu sitä että lapsi toi mukanaan vaikeuksiakin, kuten joku sanoi että olisi kannattanut miettiä aiemmin. Juu ei päde minuun tuo. Tietysti se tuo niitä myös mukana.

Perhekummia tai "varamummoa" olen miettinytkin. Neuvola on parin viikon päästä ja varmaan täytyy ottaa puheeksi siellä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanut ajatella maaulmaa pidemmällä aikavälillä. Tämä hyvinvointivaltioaika saattaa vaan olla tietty periodi ja sitten palataan vanhaan. Kukin elättää itsensä työllään. Yh joutuu usein luopumaan lapsestaan, jotta voi käydä töissä. Lapset hoitavat tai maksavat vanhempiensa vanhuuden. Näin oli ennen. Kamala aa, mutta sama voi palata.

Harmi vain, että ne työpaikat on aika pitkälti viety pois täältä.

Aloittaja voisi vähän avata, että onko työelämässä, mutta jäänyt äitiysvapaille? Pienpalkka-aloilla voi tehdä tiukkaa, vaikka kävisikin töissä ja varsinkin jos myös miehen palkka otettu äitiyslomalle jäätäessä huomioon ja sit mies lähteekin. 

Valitettavasti  tuolla " en auta lastani hädässä" - mentanteetilla voi olettaa, ettei lapset sitten auta vanhempiaan näiden hädässä. 

Eivät he auta muutenkaan. Ei ole aikaa, ei ole tilaa, ei ole rahaa, ei jakseta, ei haluta, asutaan kaukana, puoliso ei halua,  ei tulla toimeen anopin kanssa jne. 

Kun lapsen hankit, sinun olisi pitänyt olla tietoinen, että hoidat hänet itse, eivätkä isovanhemmat ole millään muotoa tekemään sitä puolestasi. Puolivuotias yökylässä mummolassa!! Mun lapsi ei ole ollut vieläkään, ikää 12. Sinun pitää huolehtia raha-asiasi niin, että ne tulevat hoidetuksi. Hanki tarvittaessa edunvalvoja itsellesi. Vie lapsi sairaalaan unikouluun, 1½-vuotiaan ei kuulu enää herätä 5 kertaa yössä.

Ihmettelen usein näitä "isovanhemmat ovat hommansa hoitaneet" -kommentteja. Ajattelen, että jos hankkii lapsia, ottaa samalla mahdollisen pestin isovanhemmuuteen ja että vanhemmuuteen kuuluu myös aikuisten lasten auttaminen ja tukeminen heidän vanhemmuudessaan. Tämä ei tarkoita 40 h / vko lastenhoitovelvollisuutta, vaan apua omien voimien mukaan aika ajoin.

Ap:lle lämmin ajatus ja jaksamista. Pienen lapsen kanssa on usein raskasta silloinkin, kun molemmat vanhemmat läsnä, saati sitten yksinhuoltajana. Pyydä neuvolasta kotiapua, saat välillä levätä tai joku tulee siivoamaan.

Tuli todella surullinen olo kun sinulla on tuollaiset vanhemmat :( Mutta ethän sinä sille mitään voi. Jospa etsit äitikavereita/kaverin josta saat luottoystävän? Joka auttaa kun olet avun tarpeessa ja toisinpäin. En ymmärrä vanhempiasi, jos minun aikuinen lapsi tarvitsisi apuani niin tietysti auttaisin! Mites miehen vanhemmat, ovatko he kiinnostuneita lapsenlapsestaan?

Varmaan se lapsen heräily 3-5 kertaa yössä on yhtä rankkaa vanhemmillesi kuin se on sinullekin? Siksi eivät ehkäpä ole innostuneet uusista yökyläilyistä? Sinuna huomiosin myös sen, että lapsi on vasta 1,5-vuotias. Moni isovanhempi uskaltaa paremmin ottaa vastuulleen lapsenlapsen, kun tämä on vähän vanhempi (puhuu selkeästi, käy itse vessassa, ei tarvitse rattaita, kun käydään jossain, nukkuu yönsä heräilemättä, syö sitä, mitä tarjotaan, ja niin edelleen).