Omat vanhemmat ei auta arjessa

Täysin samaa mieltä nro 18. kanssa. Kyllä minusta vanhemmuuteen kuuluu että omaa lasta autetaan ja tuetaan tämän aikuisuudessa ja vanhemmuudessa. Ei vain voi käsittää näitä "itse saat omat lapsesi hoitaa" tyyppejä. Ei voi ei!

Ap, juttele neuvolassa, kysy mitä tukimuotoja olisi tarjolla. Ihan totta!

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsen hankit, sinun olisi pitänyt olla tietoinen, että hoidat hänet itse, eivätkä isovanhemmat ole millään muotoa tekemään sitä puolestasi. Puolivuotias yökylässä mummolassa!! Mun lapsi ei ole ollut vieläkään, ikää 12. Sinun pitää huolehtia raha-asiasi niin, että ne tulevat hoidetuksi. Hanki tarvittaessa edunvalvoja itsellesi. Vie lapsi sairaalaan unikouluun, 1½-vuotiaan ei kuulu enää herätä 5 kertaa yössä.

Voi vittu. Mee muualle täältä noiden juttujes kanssa.

Ei ihme, että tämä maa on täynnä masentuneita ja väsyneitä ihmisiä kun edes oman perheen jäseniä ei auteta - " kun ei minun ole pakko!" "Hoitakoon itse!" Ihan järkyttävää isovanhemmilta. Minusta voisi isovanhemmat todellakin mennä itseensä ja miettiä arvomaailmansa uusiksi jos ei omaa lastaan voi yhtään jeesata pienen lapsenlapsen kanssa. Juu, ei ole pakko mutta olisiko ihana, ystävällinen, rakastava teko? Rahaa ei tarvitse antaa, mutta voisiko pyytää vaikka syömään välillä?

Hitto miten itsekkäitä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme, että tämä maa on täynnä masentuneita ja väsyneitä ihmisiä kun edes oman perheen jäseniä ei auteta - " kun ei minun ole pakko!" "Hoitakoon itse!" Ihan järkyttävää isovanhemmilta. Minusta voisi isovanhemmat todellakin mennä itseensä ja miettiä arvomaailmansa uusiksi jos ei omaa lastaan voi yhtään jeesata pienen lapsenlapsen kanssa. Juu, ei ole pakko mutta olisiko ihana, ystävällinen, rakastava teko? Rahaa ei tarvitse antaa, mutta voisiko pyytää vaikka syömään välillä?

Hitto miten itsekkäitä ihmisiä.

Entä silloin, jos isovanhemmat ovat vielä työelämässä, niitä lapsenlapsia on vaikkapa kolme ja jokaisen perhe pitäisi kutsua syömään edes kerran kuussa (ja totta kai pyytää samalla se lapsenlapsi yökylään, että vanhemmat saavat edes yhtenä yönä kuussa nukkua kunnolla ja viettää parisuhdeaikaa)? Kuinka moni työssäkäyvä olisi valmis huolehtimaan 3/4 viikonlopuistaan muiden lapsista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme, että tämä maa on täynnä masentuneita ja väsyneitä ihmisiä kun edes oman perheen jäseniä ei auteta - " kun ei minun ole pakko!" "Hoitakoon itse!" Ihan järkyttävää isovanhemmilta. Minusta voisi isovanhemmat todellakin mennä itseensä ja miettiä arvomaailmansa uusiksi jos ei omaa lastaan voi yhtään jeesata pienen lapsenlapsen kanssa. Juu, ei ole pakko mutta olisiko ihana, ystävällinen, rakastava teko? Rahaa ei tarvitse antaa, mutta voisiko pyytää vaikka syömään välillä?

Hitto miten itsekkäitä ihmisiä.

Entä silloin, jos isovanhemmat ovat vielä työelämässä, niitä lapsenlapsia on vaikkapa kolme ja jokaisen perhe pitäisi kutsua syömään edes kerran kuussa (ja totta kai pyytää samalla se lapsenlapsi yökylään, että vanhemmat saavat edes yhtenä yönä kuussa nukkua kunnolla ja viettää parisuhdeaikaa)? Kuinka moni työssäkäyvä olisi valmis huolehtimaan 3/4 viikonlopuistaan muiden lapsista?

Yökyläily ei ole pakollista, omatkaan lapseni eivät ole koskaan olleet isovanhemmilla yökylässä. Syömään pyytäminen - keität 2 perunaa enemmän. Onpa haastava työssäkäyvälle. Ja tuskinpa kaikkien lastenlasten kanssa on sama juttu, että tarvitsevat pientä jeesiä ihan samaan aikaan. Muilla voi olla parisuhde kunnossa ja muilla lapsenlapsilla voi olla hyvin osallistuvat toiset isovanhemmat. Yhäkin olen sitä mieltä, että hädässä on omaa lastaan autettava vaikka sitten oman vapaa-ajan kustannuksella. On autettava, on tuettava.

UliUli ja ValiVali, jatka sä vaan uiskentelua siinä sopassasi! :D

Ei auttanut minunkaan vanhemmat, kun lapsella oli koliikki ja maitoallergia, ts. huusi ympäri vuorokauden. Toivotettiin menestystä ja hyviä hermoja. Nyt kun lapsi on teini, toivottelen lonkka- ja ohitusleikkausten jälkeen hyviä hermoja ja menestystä ilman että ehditään piipahtamaan. Sitä niittää mitä taakseen jättää.

Monet nykypäivän isovanhemmat ovat itsekkäitä, sama jatkuu varmasti seuraavaan sukupolveen kun muuta mallia ei ole.  Mitään ylimääräistä ei tehdä, jos ei huvita. Oma elämä on tärkein. Saman näkee vanhusten hoidossa. 

Itse olen saanut hoitoapua omalta äidiltäni paljon. Hän tekee sen ilolla. Olen myös kiinnostunut hänen elämästään ja vanhojen sukulaisten hoitamisesta. Olen opettanut sen myös omille lapsilleni.

Mieheni vanhemmat eivät ole kovinkaan kiinnostuneita lasten hoitamisesta , lähinnä kahvittelun merkeissä käyvät vaikka asuvat  naapurissa.

Kannatan edellämainittujen kommentteja. Esimerkiksi meidän pienellä paikkakunnalla on "perheen talo", jossa vapaa-ehtoiset mummut hoitavat lapsia ja tarvittaessa yönkin.  Lämpöistä lisäapua saa aina tarvittaessa. Siellä on muutenkin mukava jutella.  Ota yhteyttä paikkakuntasi Mannerheimin Lastensuojeluliittoon.

Voi sua, missä päin Suomea asut? Jos kaipaat apua, täällä oisi yksi lapsirakas aika toimettomana ihminen, jos Tampereen suunnalla satut vaikuttamaan. :)

Minusta on hullua, että joku vaatii lastenlasten hoitamista vastineeksi vanhushoivasta. Se vanhempanne hoiti SUA jo lapsena ja sö voit sitten hoitaa häntä vanhana. Miksi hänen pitäisi vanhana enää hoitaa sun lapsesi yöhuudot.

Minä en olisi kehdannut edes pyytää vanhempiani hoitamaan lastamme yöllä, kun ovat itsekin huonounisia.

Mehän emme tiedä, mikä ap:n vanhemmilla on syynä.

Sympatiseeraan sua, mutta silti mua aina ihmetyttää se, miten monet ajattelevat mukuloita tehdessään että "joku auttaa". Sehän on mahtavaa, että auttaa, mutta ei pitäisi olla ajattelun lähtökohtana. Itsehän olen perheessäni saanut sisaruksien taholta kuulla tätä samaa kitinää, jossa syyllistetään sekä minua (lapseton), äitiäni että muita lähisukulaisia kiinnostuksen puutteesta hoitaa heidän hellanduudelia. Äidilläni on lapsenlapsia myös vaikka muille jakaa, joten en yhtään ihmettele jos vanhalla ihmisellä ei ole voimia/kiinnostusta enää hoitaa lapsenlapsia. Plus että oli niitä omiakin mukuloita ihan tarpeeksi monta vuotta. 

eli olet siis yHTEISHUOLTAJA; et yksinhuoltaja. Yksinhuoltaja on kirjaimellisesti yksin. Olette ihan normaalissa suomalaisesa eronjälkeisessä yhteisvanhemmuustilanteessa. Ja silti haluat että vanhemmistasi tulisi lapsesi osahuoltajia? Sosiaalitoimisto on se taho suomessa josta saa rahaa kun ei omat tulot riitä. Ja siellä myös tehdään uusi elatussopimus lapsen isän kanssa, joka sinun siis pitää tehdä, eikä mankua omia vanhempiasi apuun. siis aivan väärästä paikasta. He ei seksiä harrastaneet miehesi kanssa, vaan sinä, sait nautinnon, ja nyt korjaatte sen hedelmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme, että tämä maa on täynnä masentuneita ja väsyneitä ihmisiä kun edes oman perheen jäseniä ei auteta - " kun ei minun ole pakko!" "Hoitakoon itse!" Ihan järkyttävää isovanhemmilta. Minusta voisi isovanhemmat todellakin mennä itseensä ja miettiä arvomaailmansa uusiksi jos ei omaa lastaan voi yhtään jeesata pienen lapsenlapsen kanssa. Juu, ei ole pakko mutta olisiko ihana, ystävällinen, rakastava teko? Rahaa ei tarvitse antaa, mutta voisiko pyytää vaikka syömään välillä?

Hitto miten itsekkäitä ihmisiä.

Entä silloin, jos isovanhemmat ovat vielä työelämässä, niitä lapsenlapsia on vaikkapa kolme ja jokaisen perhe pitäisi kutsua syömään edes kerran kuussa (ja totta kai pyytää samalla se lapsenlapsi yökylään, että vanhemmat saavat edes yhtenä yönä kuussa nukkua kunnolla ja viettää parisuhdeaikaa)? Kuinka moni työssäkäyvä olisi valmis huolehtimaan 3/4 viikonlopuistaan muiden lapsista?

Yökyläily ei ole pakollista, omatkaan lapseni eivät ole koskaan olleet isovanhemmilla yökylässä. Syömään pyytäminen - keität 2 perunaa enemmän. Onpa haastava työssäkäyvälle. Ja tuskinpa kaikkien lastenlasten kanssa on sama juttu, että tarvitsevat pientä jeesiä ihan samaan aikaan. Muilla voi olla parisuhde kunnossa ja muilla lapsenlapsilla voi olla hyvin osallistuvat toiset isovanhemmat. Yhäkin olen sitä mieltä, että hädässä on omaa lastaan autettava vaikka sitten oman vapaa-ajan kustannuksella. On autettava, on tuettava.

Meillä jos kutsutaan kahden lapsen perheet meille syömään niin se on kilo perunoita enemmän, samoin kilo kasviksia ja kilo tai puolitoista lihaa. Siihen päälle seurustelua, lastenlasten juoksua, menoa ja meininkiä. En todellakaan jaksa kolme viikonloppua kuukaudessa. Yleensä pyydämme yhtenä sunnuntaina kuukaudesta syömään. Lapsenlapsia hoidan 1-2 yötä kuukaudessa. Enempää en jaksa työssäkäynnin ja oman parisuhteen lisäksi. Oman parisuhteen katson ykköseksi, sen jälkeen tulee kotona asuvat lapset ja vasta sen jälkeen aikuiset lapset ja lapsenlapset. Minä päätän mitä vapaa-ajallani jaksan.

ap, hoi, voisitko SINÄ tulla auttamaan minua, lapsetonta henkilöä, kun tarviisin nyt SULTA vähän rahhaa...auto hajos, ja leffaan pitäis päästä,ja uudet housut saada, annatko mULLE vähän rahaa, kiitos? ja samalla voisit siivota mun kodin, kun oot vähän vanhempikin. Ai et vai, eli et anna muille, mutta muitten pitäisi antaa sulle? Mee sossun lukulle niin kun kaikki muutkin jotka ei oikein hallitse elämäänsä. 

Hei ap!

On todella ikävää, etteivät vanhempasi ole kiinnostuneita lapsestasi. Itse koen niin, että en välttämättä tarvitse hoitoapua omille lapsilleni vaan haluaisin, että isovanhemmat viettäisivät aikaa heidän kanssaan ja näin ollen luovat suhdetta heihin. On harmillista, jos jotkut isovanhemmat suhtautuvat ajan viettämiseen lastenlasten kanssa työnä, joka on pakko tehdä.

Meillä tilanne on se, että käymme kahvilla miehen vanhemmilla n. kerran kuussa ja kuopus (nyt reilun vuoden ikäinen) on siellä hoidossa n. 2 kuukauden välein. Nyt hän oli ekaa kertaa yökylässä mummolassa. Miehen vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsenlapsestaan ja hoitavat häntä enemmän kuin mielellään, oikein aina ehdottavat ja kyselevät koska taas voivat hoitaa. Omat vanhempani ovat toista maata...

Esikoisen hoidin kokonaan itse (hänellä on eri isä). Ei siinä auttanut muu, asia piti vain hyväksyä.

Voisitko pyytää MLL:stä hoitajan? Se ei ole kalliskaan.

Meidän kunnalla on mahdollisuus saada perhetyöntekijä kotiin. En nyt muista kuinka usein, mutta lapsiperheiden kotipalvelu on ollut lakisääteistä jo vuoden verran.

Et voi muuttaa omia vanhempiasi, mutta voisitko kysyä heiltä, voivatko he VIETTÄÄ AIKAA lapsenlapsensa kanssa? Monet eivät ehkä uskalla ottaa lapsenlasta yökylään...tilannehan voi muuttua kun lapsesi kasvaa.

Voisiko hän olla isänsä luona useammin? Tuo joka toinen vkl on aika harvoin. Meillä on esikoisesta ex-miehen kanssa vuoroviikko-sopimus eli joka toinen viikko hän on isänsä luona, lomat ja pyhät koitetaan jakaa tasan. Minusta tämä järjestely on paras mahdollinen.

Tsemppiä ja voimia ap!

AP, sulla vois mennä huonomminkin. Mieti sitä!

Vierailija kirjoitti:

Maailma on täynnä yksinäisiä, rakastavia vanhuksia, jotka kaipaisi lapsia elämäänsä. Jos jossain lähellä olisi mummopiiri, niin sinne kyselemään rohkeasti, olisiko sieltä lainamummoa tarjolla. Ei rahalliseen tukeen tai ilmaiseksi lastenvahdiksi vaan sinulle henkiseksi tueksi/välillä leikittämään lasta jotta saat kotona nukkua yms. Kunhan ensin on tutustunut kunnolla.

Mene et-lehden keskustelupalstalle ja kysele varamummia. Sieltä voi löytyä sopivaa tukea sinulla. Jos minulla ei olisi liutaa lapsenlapsia, olisin heti valmis varamummoksi, mutta en ehdi, kun on niin paljon omia hoidettavia.

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsen hankit, sinun olisi pitänyt olla tietoinen, että hoidat hänet itse, eivätkä isovanhemmat ole millään muotoa tekemään sitä puolestasi. Puolivuotias yökylässä mummolassa!! Mun lapsi ei ole ollut vieläkään, ikää 12. Sinun pitää huolehtia raha-asiasi niin, että ne tulevat hoidetuksi. Hanki tarvittaessa edunvalvoja itsellesi. Vie lapsi sairaalaan unikouluun, 1½-vuotiaan ei kuulu enää herätä 5 kertaa yössä.

Pyyhitkö myös 12-vuotiaasi pyllyn vai joko hän osaa itse? Teetkö hänelle vielä soseita pakastimeen? Imetätkö? Kuulostat juuri sellaiselta rasittavalta ämmältä jonka elämäntehtävä on olla ÄITI ja puuttua lapsesi tekemisiin ja päätöksiin lopun ikääsi

Loppupeleissä häviäjiä ovat ne isovanhemmat jotka viraannuttavat itsesä jälkipolvilsta.

Itse en ole tavannut vanhempiani yli kymmeneen vuoteen, koska sekaantuivat elämääni tavalla, jota en voi antaa anteeksi. Lapset ovat käyneet heillä kylässä sen jälkeen kun ovat sinne voineet omatoimisesti matkustaa, mutta aika etäisiksi ovat jääneet.