Miksiköhän miehet kestää "persoonallisia" ihmisiä paremmin kuin naiset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun työpaikalla miehet kohtelee mua kuin miestä mutta naiset homottelee. Olis luullut olevan päinvastoin.

Käyttäydyt siis ilkeästi naisia kohtaan ja miehille olet mukava?

Miksi niin luulet? Olen mukava/ neutraali kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minustakin miehillä on yleensä monipuolisemmat kiinnostuksenkohteet. Esim. naisilla kiinnostuksenkohteet mahtuvat tosi usein siihen spektriin, mikä esitellään naistenlehdissä (käsityöt, ulkonäkö, ruoanlaitto, terveys, sisustus, lapset, parisuhde ym), mutta miehillä ne ovat sitten usein ihan mitä vaan (mistä syystä myöskään miestenlehdet eivät menesty).

Myös melkein alalla kuin alalla lahjakkaista on huomattava osa naisia, mutta varsinaisissa huippulahjakkuuksissa miehet dominoivat.

Miehille pitäis tehdä oma lehti missä olis samassa musiikki, kalastus, rakennus, peli, auto, urheilu ym. juttuja. Menestyis varmasti.

Paha.:D

Vierailija kirjoitti:

Jestas että täälläkin on jonninverran kireitä mammoja taas tänäkin aamuna.Melko hyökkäävää porukkaa.

Noh,naiset näyttää taas parastaan.

Aloitus oli provosoiva ja hyökkäävä, jos et sattunut huomaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minustakin miehillä on yleensä monipuolisemmat kiinnostuksenkohteet. Esim. naisilla kiinnostuksenkohteet mahtuvat tosi usein siihen spektriin, mikä esitellään naistenlehdissä (käsityöt, ulkonäkö, ruoanlaitto, terveys, sisustus, lapset, parisuhde ym), mutta miehillä ne ovat sitten usein ihan mitä vaan (mistä syystä myöskään miestenlehdet eivät menesty).

Myös melkein alalla kuin alalla lahjakkaista on huomattava osa naisia, mutta varsinaisissa huippulahjakkuuksissa miehet dominoivat.

Miestenlehdet ei menesty koska miehet eivät ole niin tyhmiä että maksaisivat 7 euroa kasasta kiiltävää paperia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun työpaikalla miehet kohtelee mua kuin miestä mutta naiset homottelee. Olis luullut olevan päinvastoin.

Käyttäydyt siis ilkeästi naisia kohtaan ja miehille olet mukava?

Miksi niin luulet? Olen mukava/ neutraali kaikille.

Luulet olevasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minustakin miehillä on yleensä monipuolisemmat kiinnostuksenkohteet. Esim. naisilla kiinnostuksenkohteet mahtuvat tosi usein siihen spektriin, mikä esitellään naistenlehdissä (käsityöt, ulkonäkö, ruoanlaitto, terveys, sisustus, lapset, parisuhde ym), mutta miehillä ne ovat sitten usein ihan mitä vaan (mistä syystä myöskään miestenlehdet eivät menesty).

Myös melkein alalla kuin alalla lahjakkaista on huomattava osa naisia, mutta varsinaisissa huippulahjakkuuksissa miehet dominoivat.

Evoluutiosta löytyy perusteet naisten samismaisuuteen. Pienissä kyläyhteisöissä oli parempi olla kuten kaikki muutkin. Ei se miehilläkään helppoa ollut kun vain parhaat metsästäjät ja alfaurokset kelpasivat mutta siksipä miesten piti ottaa isoja riskejä ja ajatella eritavalla kuin muut miehet - erottuakseen massasta.

Siinä missä kaikki tavisnaiset jäivät eloon ja synnyttivät lapsen samoille alfoille, menestymättömät miehet kuolivat kun eristettiin yhteisöstä. Ei muuten mitään eroa tämän päivän raakaan maailmaan!

Onko tämä nyt sitä sisäsiittoisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minustakin miehillä on yleensä monipuolisemmat kiinnostuksenkohteet. Esim. naisilla kiinnostuksenkohteet mahtuvat tosi usein siihen spektriin, mikä esitellään naistenlehdissä (käsityöt, ulkonäkö, ruoanlaitto, terveys, sisustus, lapset, parisuhde ym), mutta miehillä ne ovat sitten usein ihan mitä vaan (mistä syystä myöskään miestenlehdet eivät menesty).

Myös melkein alalla kuin alalla lahjakkaista on huomattava osa naisia, mutta varsinaisissa huippulahjakkuuksissa miehet dominoivat.

Miestenlehdet ei menesty koska miehet eivät ole niin tyhmiä että maksaisivat 7 euroa kasasta kiiltävää paperia.

Niin, koska maksavat jo satoja euroja kiiltävistä vanteista autonrenkaisiin.

Huomasin tämän ollessani au pairina Jenkeissä, ja vähän muuallakin. Ymmärsin että se minussa, mistä monet suomalaiset naiset eivät ikinä tykänneet, olikin jenkeistä ihanaa ja minua suorastaan ihailtiin. Itsetunto nousi ja ymmärsin, että joskus erilaisuus on hienoa ja negatiivinen suhtautuminen on kateellisuutta. 

Pelasin siis jääkiekkoa naisena oikein tosissani. Olin todella urheilullinen, poikamainenkin, kuitenkin sosiaalinen, mutta selvästi erilainen kuin muut.

Yllättäin Jenkeissä ja myöhemmine Englannissakin sain persoonastani huolimatta kaikenlaisia ystäviä. Suomessa ystäväni olivat muita urheilijoita. Ulkomailla kaveripiiristä  löytyi muitakin, kuin sen oman pikku blockin ihmisiä. 

Mitä ajattelen tästä?

Suominaiset ovat niin epävarmoja ja pahoinvoivia, että hysteerisesti vaaditaan kaikkien oleva samanlaisia ettei itse joudu koskaan miettimään, että pitäisikö muuttua, mitä oikeasti haluan, jospa elämä olisikin ihanampaa jos olisi peloton, rohkea ja oma itsensä, uskaltaisi olla jopa ystävällinen ja mukava tuntemattomille. :)

Poikkeuksia lukuunottamatta naiset on yleensäkin niitä jotka tekevät ongelmia ja miehet niitä jotka ratkaisevat ja poistavat ongelmia. Draamaa pitää olla

Hienoa, aina ilo nähdä kun oikeasti arvioidaan miljardeja naisia kun 'tunnetaan' työpaikalla pari. Ja työpaikallahan me kaikki ollaan täysin omia itsejämme, varsinkin ympäristössä missa ehkä kyylätään ja tuomitaan!

Ei jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Mun työpaikalla miehet kohtelee mua kuin miestä mutta naiset homottelee. Olis luullut olevan päinvastoin.

Se johtuu siitä että naisia vituttaa kun sä et oo kiinnostunu niistä. Naiten pitää AINA olla KAIKKIEN miesten huomion keskipisteenä tai niille tulee paha mieli...

Vierailija kirjoitti:

Huomasin tämän ollessani au pairina Jenkeissä, ja vähän muuallakin. Ymmärsin että se minussa, mistä monet suomalaiset naiset eivät ikinä tykänneet, olikin jenkeistä ihanaa ja minua suorastaan ihailtiin. Itsetunto nousi ja ymmärsin, että joskus erilaisuus on hienoa ja negatiivinen suhtautuminen on kateellisuutta. 

Pelasin siis jääkiekkoa naisena oikein tosissani. Olin todella urheilullinen, poikamainenkin, kuitenkin sosiaalinen, mutta selvästi erilainen kuin muut.

Yllättäin Jenkeissä ja myöhemmine Englannissakin sain persoonastani huolimatta kaikenlaisia ystäviä. Suomessa ystäväni olivat muita urheilijoita. Ulkomailla kaveripiiristä  löytyi muitakin, kuin sen oman pikku blockin ihmisiä. 

Mitä ajattelen tästä?

Suominaiset ovat niin epävarmoja ja pahoinvoivia, että hysteerisesti vaaditaan kaikkien oleva samanlaisia ettei itse joudu koskaan miettimään, että pitäisikö muuttua, mitä oikeasti haluan, jospa elämä olisikin ihanampaa jos olisi peloton, rohkea ja oma itsensä, uskaltaisi olla jopa ystävällinen ja mukava tuntemattomille. :)

Tottakai kaikki pitävät sinua kiinnostavana siellä, koska olet tullut muualta. Jenkeissä nyt muutenkin ihmiset ovat avoimempia ja sosiaalisempia. Sinä päädyit kuitenkin siihen tulokseen, että suppea kaveripiirisi Suomessa on suomalaisten naisten vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun työpaikalla miehet kohtelee mua kuin miestä mutta naiset homottelee. Olis luullut olevan päinvastoin.

Se johtuu siitä että naisia vituttaa kun sä et oo kiinnostunu niistä. Naiten pitää AINA olla KAIKKIEN miesten huomion keskipisteenä tai niille tulee paha mieli...

Paras olisi, kun oppisit sinäkin kohtelemaan naisia ihmisinä, niin kuin miehiäkin, etkä mitätöisi taikka ihailisi naisia, kiinnostuksesi tason perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomasin tämän ollessani au pairina Jenkeissä, ja vähän muuallakin. Ymmärsin että se minussa, mistä monet suomalaiset naiset eivät ikinä tykänneet, olikin jenkeistä ihanaa ja minua suorastaan ihailtiin. Itsetunto nousi ja ymmärsin, että joskus erilaisuus on hienoa ja negatiivinen suhtautuminen on kateellisuutta. 

Pelasin siis jääkiekkoa naisena oikein tosissani. Olin todella urheilullinen, poikamainenkin, kuitenkin sosiaalinen, mutta selvästi erilainen kuin muut.

Yllättäin Jenkeissä ja myöhemmine Englannissakin sain persoonastani huolimatta kaikenlaisia ystäviä. Suomessa ystäväni olivat muita urheilijoita. Ulkomailla kaveripiiristä  löytyi muitakin, kuin sen oman pikku blockin ihmisiä. 

Mitä ajattelen tästä?

Suominaiset ovat niin epävarmoja ja pahoinvoivia, että hysteerisesti vaaditaan kaikkien oleva samanlaisia ettei itse joudu koskaan miettimään, että pitäisikö muuttua, mitä oikeasti haluan, jospa elämä olisikin ihanampaa jos olisi peloton, rohkea ja oma itsensä, uskaltaisi olla jopa ystävällinen ja mukava tuntemattomille. :)

Tottakai kaikki pitävät sinua kiinnostavana siellä, koska olet tullut muualta. Jenkeissä nyt muutenkin ihmiset ovat avoimempia ja sosiaalisempia. Sinä päädyit kuitenkin siihen tulokseen, että suppea kaveripiirisi Suomessa on suomalaisten naisten vika.

Kerrotko vielä pointtisi? Ei tullut muu selväksi kuin että olet jollain tasolla eri mieltä siitä, että suomalaisen kaveripiirini homogeenisyys olisi suomalaisten naisten vika. 

Ehkä joku nyt tunnistaa, mutta olen asunut monessa eri maassa, mukaanlukien Ranska ja Englanti. Jokaisessa maassa, joista Englannissa siis asun tälläkin hetkellä, on ollut oikein helppo ystävystyä erilaisten naisten kanssa. Suomessa se tutustuminen on hidasta ja nihkeilevää, takkuilevaa ja jotenkin sellaista outoa, mitä se ei ole missään muualla.

Englannissa kaveripiirini on hyvin hyvin kirjava! Olen asunut täällä melkein 10 vuotta joten en ole millään tavalla uusi, freshi ja sen vuoksi kiinnostava. 

Mitähän tarkoittaa "jenkit nyt ovat muutenkin avoimia"..? Niin, proves my point. Niin ovat, ja suomalaiset sitten...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomasin tämän ollessani au pairina Jenkeissä, ja vähän muuallakin. Ymmärsin että se minussa, mistä monet suomalaiset naiset eivät ikinä tykänneet, olikin jenkeistä ihanaa ja minua suorastaan ihailtiin. Itsetunto nousi ja ymmärsin, että joskus erilaisuus on hienoa ja negatiivinen suhtautuminen on kateellisuutta. 

Pelasin siis jääkiekkoa naisena oikein tosissani. Olin todella urheilullinen, poikamainenkin, kuitenkin sosiaalinen, mutta selvästi erilainen kuin muut.

Yllättäin Jenkeissä ja myöhemmine Englannissakin sain persoonastani huolimatta kaikenlaisia ystäviä. Suomessa ystäväni olivat muita urheilijoita. Ulkomailla kaveripiiristä  löytyi muitakin, kuin sen oman pikku blockin ihmisiä. 

Mitä ajattelen tästä?

Suominaiset ovat niin epävarmoja ja pahoinvoivia, että hysteerisesti vaaditaan kaikkien oleva samanlaisia ettei itse joudu koskaan miettimään, että pitäisikö muuttua, mitä oikeasti haluan, jospa elämä olisikin ihanampaa jos olisi peloton, rohkea ja oma itsensä, uskaltaisi olla jopa ystävällinen ja mukava tuntemattomille. :)

Tottakai kaikki pitävät sinua kiinnostavana siellä, koska olet tullut muualta. Jenkeissä nyt muutenkin ihmiset ovat avoimempia ja sosiaalisempia. Sinä päädyit kuitenkin siihen tulokseen, että suppea kaveripiirisi Suomessa on suomalaisten naisten vika.

Onpa ihme oletus tällä kirjoittajalla. Sain käsityksen että tällä jenkkien jääkiekkoilijalla on suomessa paljon kavereita, mutta vain omasta viiteryhmästään. Oma mies pelaa ja joukkuepelaajilla on yleensä ihan hitsin paljon ystäviä ja tuttuja.

Kyllä naisten SUVAITSEVAISUUS on melko ohutta kun asiaa tarkastelee paremmin.Ollaan suvaitsevaisia siihen asti kun muut ovat samaa mieltä.

Hyvä esimerkki oli tää yksi tytteli joka haki suvaitsevaista kämppistä ja ilmoiteuksessa sanoi että kaikki käy..tartti sitten kuitenkin olla suvaitsevainen ituhippi,eli mikään "tavallinen" ihminen ei käynyt..

Olen huomannut että naisvaltaisella työpaikalla naisista vahvimmat liitoutuvat yhteen ja juoruavat ja keksivät todella pahoja juttuja työkaverista ja yleensä kohteeksi otetaan yksi henkilö.En usko että miehillä tälläistä taipumusta on.

Naiset kestää hyvin toisiaan niin kauan kuin jutuu pysyy siinä diibadaabassa..

..ja niin kauan kuin on joku kolmas jota haukkua..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomasin tämän ollessani au pairina Jenkeissä, ja vähän muuallakin. Ymmärsin että se minussa, mistä monet suomalaiset naiset eivät ikinä tykänneet, olikin jenkeistä ihanaa ja minua suorastaan ihailtiin. Itsetunto nousi ja ymmärsin, että joskus erilaisuus on hienoa ja negatiivinen suhtautuminen on kateellisuutta. 

Pelasin siis jääkiekkoa naisena oikein tosissani. Olin todella urheilullinen, poikamainenkin, kuitenkin sosiaalinen, mutta selvästi erilainen kuin muut.

Yllättäin Jenkeissä ja myöhemmine Englannissakin sain persoonastani huolimatta kaikenlaisia ystäviä. Suomessa ystäväni olivat muita urheilijoita. Ulkomailla kaveripiiristä  löytyi muitakin, kuin sen oman pikku blockin ihmisiä. 

Mitä ajattelen tästä?

Suominaiset ovat niin epävarmoja ja pahoinvoivia, että hysteerisesti vaaditaan kaikkien oleva samanlaisia ettei itse joudu koskaan miettimään, että pitäisikö muuttua, mitä oikeasti haluan, jospa elämä olisikin ihanampaa jos olisi peloton, rohkea ja oma itsensä, uskaltaisi olla jopa ystävällinen ja mukava tuntemattomille. :)

Tottakai kaikki pitävät sinua kiinnostavana siellä, koska olet tullut muualta. Jenkeissä nyt muutenkin ihmiset ovat avoimempia ja sosiaalisempia. Sinä päädyit kuitenkin siihen tulokseen, että suppea kaveripiirisi Suomessa on suomalaisten naisten vika.

Kerrotko vielä pointtisi? Ei tullut muu selväksi kuin että olet jollain tasolla eri mieltä siitä, että suomalaisen kaveripiirini homogeenisyys olisi suomalaisten naisten vika. 

Ehkä joku nyt tunnistaa, mutta olen asunut monessa eri maassa, mukaanlukien Ranska ja Englanti. Jokaisessa maassa, joista Englannissa siis asun tälläkin hetkellä, on ollut oikein helppo ystävystyä erilaisten naisten kanssa. Suomessa se tutustuminen on hidasta ja nihkeilevää, takkuilevaa ja jotenkin sellaista outoa, mitä se ei ole missään muualla.

Englannissa kaveripiirini on hyvin hyvin kirjava! Olen asunut täällä melkein 10 vuotta joten en ole millään tavalla uusi, freshi ja sen vuoksi kiinnostava. 

Mitähän tarkoittaa "jenkit nyt ovat muutenkin avoimia"..? Niin, proves my point. Niin ovat, ja suomalaiset sitten...

Niin, nimen omaan kaikki suomalaiset. Eivätkä vain naiset. Turha se on ruveta ketään siitä syyllistämään, sellaisia täällä on aina oltu ja tullaan aina olemaan. Ja suurin osa on tyytyväinen siihen. Hyvä, että olet häipynyt täältä valittamasta ja tuomitsemasta, jos ei kerta maan tavat kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä naisten SUVAITSEVAISUUS on melko ohutta kun asiaa tarkastelee paremmin.Ollaan suvaitsevaisia siihen asti kun muut ovat samaa mieltä.

Hyvä esimerkki oli tää yksi tytteli joka haki suvaitsevaista kämppistä ja ilmoiteuksessa sanoi että kaikki käy..tartti sitten kuitenkin olla suvaitsevainen ituhippi,eli mikään "tavallinen" ihminen ei käynyt..

Olen huomannut että naisvaltaisella työpaikalla naisista vahvimmat liitoutuvat yhteen ja juoruavat ja keksivät todella pahoja juttuja työkaverista ja yleensä kohteeksi otetaan yksi henkilö.En usko että miehillä tälläistä taipumusta on.

Naiset kestävät oikeasti erilaista naistakin aika huonosti. Esimerkiksi tyttömäistä (olemus ja käytös) virkanaista ei suurella todennäköisyydellä hyväksytä työyhteisöön toisten naisten taholta. Normi on se, että naisen pitää olla vakavasti otettava työssään.