MIten kuolinpesästä pääsisi eroon`?
Haja-asutusalueella purkukuntoinen talo, vähän peltoa, vähän metsää. Siitä on pelkkää kulua (kiinteistöverot, vakuutus, sähkö). Meitä on kaksi osakasta. Toinen asuu vieressä, jonka vuoksi ei halua myydä maita eikä mitään. Hän ei myöskään halua eikä voi lunastaa minua ulos. Minä asun satojen kilometrien päässä ja haluan siitä paskasta eroon. Miten?
Jos aiotte ehdottaa, että luovu perinnöstä, niin siitä seuraa, että paska siirtyy lasteni riesaksi (yksi jo täysi-ikäinen, toinen täyttää 18v maaliskuussa, nuorin 16v)
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Käsittäkseni kuolinpesä on jaettava jos yksikin osakas sitä vaatii.
Kuolinpesä tosiaan on jaettava, jos yksikin osakas sitä vaatii. Kun vanhaa kiinteistöä ja peltoplänttiä ei saa järkevästi ositettua, on omaisuus käytännössä myytävä. Rahaa on helppo jakaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se sinun lastesi riesaksi tulisi?
Jos luopuu perinnöstä, se siirtyy alenevalle polvelle.
Eikö tuo perinnöstä luopuminen olis pitänyt tehdä jo heti pian perunkirjoituksen jälkeen? Pesästä ei saa ottaa mitään tms. vaan perinnöstä on luovuttava heti kun pesän varat ja velat on selvitetty. Ei sitä enää kuukausien tai vuosien jälkeen voi tehdä.
Ja mieluiten pitäisi luopua perinnöstä vain silloin kun pesän tilanne on selkeä (ei esim. riitaisuuksia). Tiedän tapauksen jossa oli kolmen sisaruksen muodostama erittäin sekava ja riitainen kuolinpesä. Tässä tilanteessa yksi sisaruksista luopui perinnöstä, jolloin hänen lapsensa joutuivat keskelle perinnönjakosoppaa vaikka eivät olleet mitenkään osallisia/syyllisiä siihen että pesän tilanne oli niin takkuinen. Lapset (täysi-ikäiset kylläkin) joutuivat riitelemään setiään vastaan käräjiä myöden vaikka riita oli saanut alkusiemenensä jo näiden ollessa ala-asteikäisiä lapsia.
Tässä tilanteessa yksi sisaruksista luopui perinnöstä, jolloin hänen lapsensa joutuivat keskelle perinnönjakosoppaa vaikka eivät olleet mitenkään osallisia/syyllisiä siihen että pesän tilanne oli niin takkuinen. Lapset (täysi-ikäiset kylläkin) joutuivat riitelemään setiään vastaan
En ymmärrä. Miksi täysi-ikäiset lapsetkin eivät kieltäytyneet perinnöstä.
Alaikäisten puolesta vanhempi ei voi kieltäytyä mutta aikuiset lapset voivat itse...
Vierailija kirjoitti:
Arvoton paikka, eroon haluttaisiin, pitäisi kuitenkin saada miljoona rahaa, no vaikeeksihan se menee.
Tunnearvoa ei kannata perunkrjaan laittaa. Nostaa helposti arvottoman perinnön rahallista arvoa turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se sinun lastesi riesaksi tulisi?
Jos luopuu perinnöstä, se siirtyy alenevalle polvelle.
Eikö tuo perinnöstä luopuminen olis pitänyt tehdä jo heti pian perunkirjoituksen jälkeen? Pesästä ei saa ottaa mitään tms. vaan perinnöstä on luovuttava heti kun pesän varat ja velat on selvitetty. Ei sitä enää kuukausien tai vuosien jälkeen voi tehdä.
Ja mieluiten pitäisi luopua perinnöstä vain silloin kun pesän tilanne on selkeä (ei esim. riitaisuuksia). Tiedän tapauksen jossa oli kolmen sisaruksen muodostama erittäin sekava ja riitainen kuolinpesä. Tässä tilanteessa yksi sisaruksista luopui perinnöstä, jolloin hänen lapsensa joutuivat keskelle perinnönjakosoppaa vaikka eivät olleet mitenkään osallisia/syyllisiä siihen että pesän tilanne oli niin takkuinen. Lapset (täysi-ikäiset kylläkin) joutuivat riitelemään setiään vastaan käräjiä myöden vaikka riita oli saanut alkusiemenensä jo näiden ollessa ala-asteikäisiä lapsia.
Tässä tilanteessa yksi sisaruksista luopui perinnöstä, jolloin hänen lapsensa joutuivat keskelle perinnönjakosoppaa vaikka eivät olleet mitenkään osallisia/syyllisiä siihen että pesän tilanne oli niin takkuinen. Lapset (täysi-ikäiset kylläkin) joutuivat riitelemään setiään vastaan
En ymmärrä. Miksi täysi-ikäiset lapsetkin eivät kieltäytyneet perinnöstä.
Alaikäisten puolesta vanhempi ei voi kieltäytyä mutta aikuiset lapset voivat itse...
Täysi-ikäsillä lapsilla voi olla omia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se sinun lastesi riesaksi tulisi?
Jos luopuu perinnöstä, se siirtyy alenevalle polvelle.
No tarvitseeko heidänkään ottaa perintöä vastaan?
Tarvitsee, jos ovat alaikäisiä, ja kuvioon tulee myös edunvalvoja. Ei kannata.
Vierailija kirjoitti:
Pyydä välittäjä arvioimaan sen maan arvo. Jos talo on purkukuntoinen, kysy kunnasta saako sen purkaa. Selvitä onko tontilla rakennusoikeutta.
Toimi, älä vingu.
Ei sitä voi yksinään purkaa, jos kuolinpesässä on kaksi osakasta ja toinen haluaa sen säilyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaadit pesänjakoa. Silloin se joko myydään tai toinen osakas lunastaa. Yksinkertaista.
Juuri näin. Joko toinen sen osuutesi lunastaa tai sitten kuolinpesän omaisuus menee myyntiin.
Riippuu, minkä kokoisia nuo alueet on, mutta noin periaatteessa, jos siinä on jaettavana talo tontteineen, ja vähän peltoa ja metsää, niin voihan sen esim. niin, että talo ja pelto jää sille, joka ne haluaa säilyttää, ja sinun osaan tulee se metsäpalsta. Kyllä sinä sen saat joskus myydyksi. Tai jos metsästä tulee kiistaa, niin otat pelkkää peltoa, ja haet kunnalta rakennusluvan ja myyt pois tontteina.
Jos myös lapset luopuvat perinnöstä, niin kaikki menee valtiolle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittäkseni kuolinpesä on jaettava jos yksikin osakas sitä vaatii.
Kuolinpesä tosiaan on jaettava, jos yksikin osakas sitä vaatii. Kun vanhaa kiinteistöä ja peltoplänttiä ei saa järkevästi ositettua, on omaisuus käytännössä myytävä. Rahaa on helppo jakaa.
Jos tilanne on noin, että ap. olisi jopa valmis luopumaan kaikesta, niin tuskin tuota jakoa tarvitsee aivan 50-50 tasan tehdä. Voi sen osittaa niinkin, että lähellä asuvalle sisarukselle tulee talo ja ap:lle se maapläntti. Pääasia, että kaikki ovat tyytyväisiä.
Jos yksikin kuolinpesän osakas vaatii jakoa, on se tehtävä.
Tosin kuluja tulee siitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Jos myös lapset luopuvat perinnöstä, niin kaikki menee valtiolle?
Alaikäiset ei voi luopua, ja jos lapsilla on jo omia lapsia, niin siirtyy heille. Mutta muuten kyllä näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittäkseni kuolinpesä on jaettava jos yksikin osakas sitä vaatii.
No sano, miten tuo jaetaan? Taloa ei halua kumpikaan eikä sitä kukaan ostakaan. En halua myöskään maita enkä metsää. Haluan vain eroon siitä ja jos mahdollista, vähän rahaa.
Kyllä sen joku ostaa jos hinta on kohdallaan.
Oikealla hinnalla toki menee.
Jos sen sijaan on pakkomielle saada 150 000 e ja odotetaan 20 v kunnes talo on mätä.
Sen jälkeen arvo 10 000 tai 0 euroa.
Eli monesti pesä on riitainen, eikä saa myytyä järkihintaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos myös lapset luopuvat perinnöstä, niin kaikki menee valtiolle?
Voihan sen testamentata kenelle tahansa, vaikka jollekin järjestölle. Toki lapset voivat vaatia lakiosaansa halutessaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos yksikin kuolinpesän osakas vaatii jakoa, on se tehtävä.
Tosin kuluja tulee siitäkin.
Me jaettiin aikoinaan niin, että minulle tuli irtaimisto ja veli sai vanhan talon ja tontin. Perukirjan summat ei menneet tasan puoliksi, mutta molemmat oltiin tyytyväisiä.
Jos se on purkukuntoinen eikä kukaan sitä käytä, niin irtisanokaa sähkösopimus, ettei mene perusmaksua, ja ilmoittakaa verottajalle, että se on purkukuntoinen, ettei sitä veroteta asuinrakennuksena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos myös lapset luopuvat perinnöstä, niin kaikki menee valtiolle?
Voihan sen testamentata kenelle tahansa, vaikka jollekin järjestölle. Toki lapset voivat vaatia lakiosaansa halutessaan.
Ei sitä nyt enää jälkikäteen voi testamentata. Se olisi pitänyt tehdä silloin kun talon omistaja oli vielä elossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi maksatte sähköstä? Miksi vakuutatte?
Kutsukaa paikallinen VPK harjoittelemaan ja polttamaan talo.
Metsänhoitoyhdistykseltä arvio puustosta ja sen perusteella maat myyntiin.Vakuutus pitää kuulemma olla siksi, että jos tulee tulipalo, joka leviää naapuritaloihin, niin vakuutus korvaa. Ja kai se korvaa myös raivauskulut.
Sähköön oli mielenkiintoinen selitys: jos katkaistaan sähköt, niin jos ne haluaa uudelleen, se kuulemma maksaa älyttömästi.
Vähän outo käsitys vakuutuksesta, että korvaisi naapurille aiheutuneen vahingon, kun saa olla tyytyväinen, jos korvaa edes itselle aiheutuneen vahingon. Esim. jos yläkerran huoneistossa tapahtuu vesivahinko, niin oma vakuutus korvaa itselle aiheutuneen vahingon.
Jos tuntuu, että vakuutus on välttämätön, niin vakuutussumma pienenee, kun ottaa mahdollisimman suuren omavastuun.
Sähköliittymän voi irtisanoa, siitä ei saa rahaa takaisin, mutta jos jostain syystä haluaa ottaa liittymän takaisin, niin pitää maksaa koko sähköliittymän hinta uudestaan.
Ja jos toive ja tahtotila on vain päästä perinnöstä eroon, niin myy tonnilla siskollesi ja kauppakirjaan maininta purkukuntoisesta kiinteistöstä ja arvottomasta maasta.
Sähköliittymän takaisin saaminen maksaa tuhansia euroja, soitin juuri sähköyhtiöön. Sisko petaa tällä sähköjutulla sitä, että hänen lapsensa (13v ja 9v) aikanaan rakentavat siihen uuden talon ja pitää olla liittymä valmiina. Nimittäin ne tulevat konkreettisesti kaivamaan sähkötolpat pois ja jos haluaa uudelleen, niin pystyttävät uudelleen.
Eli sisko siis haluaa sen tontin, jotta lapsensa voivat rakentaa siihen aikanaan uuden talon. No mutta sittenhän siskon pitää todellakin ostaa sinut siitä ulos. Ottakoon vaikka lainaa, jos ei muuten ole rahaa.
Ap:n aloitus on 10 vuotta sitten tehty. Asia lienee ratkennut. Olisi mielenkiintoista tietää miten asia hoidettiin lopulta, vai onko tilanne vielä sama. Näitä tapauksia on paljon ympäri Suomen. Eräs kommentoija esitti, että testamentti olisi pakollinen, siinä olisi ideaa. Sitä pitäisi myös päivittää vuosittain, tuleeko siihen muutoksia, sillä elämäntilanteet tietysti muuttuvat.
Arvoton paikka, eroon haluttaisiin, pitäisi kuitenkin saada miljoona rahaa, no vaikeeksihan se menee.