Lue keskustelun säännöt.
Uusperhe on perseestä
24.02.2016 |
Ei mulla muuta. T. Äitipuoli (tääkin sana on perseestä)
Kommentit (34)
Viikon välein olen pelkkä kodinhengetär vieraana kodissani, jonka velvollisuuksiin kuuluu hoitaa miehen lapset. Omaa elämää ei saa olla tällöin, koska "tiesin mihin ryhdyin" ja vanhemmat olettavat minun ottavan täyden vastuun. Lapset mukavia, läheisiä ollaan. Olen onnekas siinä. Suoraan jos puhutaan. Olen leikkiäiti, jolla paljon vastuuta ja velvollisuuksia. Odotetaan paljon. Hoitotäti, joka ei oikeutettu puuttumaan päätöksiin lapsien osalta. Pitää olla vain isin ja äidin tukena, omia mielipiteitä ei kannata sanoa. Mistään mitään tiefäz kun lapseton olen. Rumalta kuulostaa. Mutta joka uusperheeseen halajaa, muista. Sä olet aina VAIN isin tyttöystävä, jonka pitää rakastaa ja olla 100% mukana. Valitsit perheen, et miestä. Sitten voi käydä kuten minulle. Rakastat miestä ja lapsia, menetät lapset ikuisesti elämästäsi jos eroat. Oma elämä sanellaan muualta. En oo onnellinen, mutta niin paljon voi menettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viikon välein olen pelkkä kodinhengetär vieraana kodissani, jonka velvollisuuksiin kuuluu hoitaa miehen lapset. Omaa elämää ei saa olla tällöin, koska "tiesin mihin ryhdyin" ja vanhemmat olettavat minun ottavan täyden vastuun. Lapset mukavia, läheisiä ollaan. Olen onnekas siinä. Suoraan jos puhutaan. Olen leikkiäiti, jolla paljon vastuuta ja velvollisuuksia. Odotetaan paljon. Hoitotäti, joka ei oikeutettu puuttumaan päätöksiin lapsien osalta. Pitää olla vain isin ja äidin tukena, omia mielipiteitä ei kannata sanoa. Mistään mitään tiefäz kun lapseton olen. Rumalta kuulostaa. Mutta joka uusperheeseen halajaa, muista. Sä olet aina VAIN isin tyttöystävä, jonka pitää rakastaa ja olla 100% mukana. Valitsit perheen, et miestä. Sitten voi käydä kuten minulle. Rakastat miestä ja lapsia, menetät lapset ikuisesti elämästäsi jos eroat. Oma elämä sanellaan muualta. En oo onnellinen, mutta niin paljon voi menettää.
Voisitko puhua tunteistasi ja kokemuksistasi miehellesi ja tämän exälle? Että ymmärtäisivät miten hienon ja ajattelevan äitipuolen ovat saaneet elämäänsä. Lapsille olet tietty tärkeä ja läsnä🌞
Yleensä uusperheiden muodostajilla on motiiveina paitsi näyttämisen tarve exälle, tärkeänä vaikuttimena myös huoltaja- ja talousvastuun kuviteltu keventäminen.
Tilanteessa muodostuu kuitenkin niin monta ennalta tuntematonta muuttujaa, että uusperhe aika harvoin onnistuu. Ongelmat voivat jopa moninkertaistua ja esiin nousee ennenkokemattomiakin sisäisiä vaikeuksia. Allikosta astutaan toiseen, joskin erilaiseen.
No ainakin siitä ihan lähistöltä.
Vierailija kirjoitti:
Viikon välein olen pelkkä kodinhengetär vieraana kodissani, jonka velvollisuuksiin kuuluu hoitaa miehen lapset. Omaa elämää ei saa olla tällöin, koska "tiesin mihin ryhdyin" ja vanhemmat olettavat minun ottavan täyden vastuun. Lapset mukavia, läheisiä ollaan. Olen onnekas siinä. Suoraan jos puhutaan. Olen leikkiäiti, jolla paljon vastuuta ja velvollisuuksia. Odotetaan paljon. Hoitotäti, joka ei oikeutettu puuttumaan päätöksiin lapsien osalta. Pitää olla vain isin ja äidin tukena, omia mielipiteitä ei kannata sanoa. Mistään mitään tiefäz kun lapseton olen. Rumalta kuulostaa. Mutta joka uusperheeseen halajaa, muista. Sä olet aina VAIN isin tyttöystävä, jonka pitää rakastaa ja olla 100% mukana. Valitsit perheen, et miestä. Sitten voi käydä kuten minulle. Rakastat miestä ja lapsia, menetät lapset ikuisesti elämästäsi jos eroat. Oma elämä sanellaan muualta. En oo onnellinen, mutta niin paljon voi menettää.
Minä olen uusperheessä - ja minulla on omia lapsia.
Minä en hoida miehen lapsia, enkä ota heisyä mitään vastuuta. Mies ei velvoita minua mihinkään. Olen miehen aviovaimo, ja meille molemmille parisuhde on se kaikista tärkein.
Elämäsi kuulostaa hyvin, hyvin vieraalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli ennen avomies tai miesystävä jolla oli samanikäinen poika kuin tyttäreni. Oli hirveen hyviä kavereita lapset. Olimme siis uusperhe.
No, asiat meni valitettavasti pieleen miehen kanssa. Nyt en näe poikaansa enää koskaan. Hirveän surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikon välein olen pelkkä kodinhengetär vieraana kodissani, jonka velvollisuuksiin kuuluu hoitaa miehen lapset. Omaa elämää ei saa olla tällöin, koska "tiesin mihin ryhdyin" ja vanhemmat olettavat minun ottavan täyden vastuun. Lapset mukavia, läheisiä ollaan. Olen onnekas siinä. Suoraan jos puhutaan. Olen leikkiäiti, jolla paljon vastuuta ja velvollisuuksia. Odotetaan paljon. Hoitotäti, joka ei oikeutettu puuttumaan päätöksiin lapsien osalta. Pitää olla vain isin ja äidin tukena, omia mielipiteitä ei kannata sanoa. Mistään mitään tiefäz kun lapseton olen. Rumalta kuulostaa. Mutta joka uusperheeseen halajaa, muista. Sä olet aina VAIN isin tyttöystävä, jonka pitää rakastaa ja olla 100% mukana. Valitsit perheen, et miestä. Sitten voi käydä kuten minulle. Rakastat miestä ja lapsia, menetät lapset ikuisesti elämästäsi jos eroat. Oma elämä sanellaan muualta. En oo onnellinen, mutta niin paljon voi menettää.
Minä olen uusperheessä - ja minulla on omia lapsia.
Minä en hoida miehen lapsia, enkä ota heisyä mitään vastuuta. Mies ei velvoita minua mihinkään. Olen miehen aviovaimo, ja meille molemmille parisuhde on se kaikista tärkein.
Elämäsi kuulostaa hyvin, hyvin vieraalta.
Melkoisen järkyttävän kuuloista. Me olemme ydinperhe, ja kyllä lapset ovat meille molemmille se kaikista tärkein. Heidän hyvinvointinsa on tärkeämpää, kuin minun tai miehen. Parisuhde on meille äärimmäisen tärkeä, mutta me olemme aikuisia ja me päätimme saada lapset, he eivät päättäneet syntyä meidän perheeseemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitin tekstin nro22. Meillä ei tulisi kuuloonkaan, että lapset hoitaisi isänsä, kun ovat siis meillä. Isänsä ei ensinnäkään "osaa" heidän kanssaan olla, kotitöissäkin aivan onneton tapaus. Mies on työreissuissa ja tekee pitkiä päiviä. Olen siis yleensä aina yksin lasten kanssa mieheni viikot. Onneksi lapset ovat kuuliaisia, 4 alle 10 vuotiasta.
Heidän äitinsä on tyytyväinen minuun, monesti omalla viikollaan tuonut lapset minulle hoitoonkin. Tästä tosin ei minulta kukaan kysy, että sopiiko. En ole naisen kanssa tekemisissä, täysin mieheni tahdosta. Naiselle on ok, että hoidan lapset lähes 90% ajasta. Naisen nykyinen mies ei kuulemma lasten kanssa ole. Häneltä ei vaadita osallistumista. Itse teen kotoa käsin töitä, joten oletetaan siinä sivussa pystyvän vähän katsomaan perään. Olen perunut kymmeniä kertoja omat menoni, kun tiedän ettei hoitajaa lapsikatraalle muuten löydy. Tämä kuulostaa näin kirjoitettuna aika surkealta. Taidan olla pahasti tossunalla.
Riippuu uusperheestä. Itse asuin isäni ja äitipuoleni kanssa ja parempaa perhettä en olisi voinut kuvitella. Äitipuoleni on kuin äiti minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä 4 lapsen äitipuoli. Jos oman exäni uusi vaimoke olisi noin vastuuntuntoinen ja osallistuva, en voisi olla onnellisempi. Ei lasten vanhemmat taida osata sinua arvostaa. Muista kuitenkin omat unelmasi, etene elämässäsi niiden mukaan. Äläkä anna oman minuutesi kadota tuon kaiken keskellä. Ei saa olla liian kiltti. Onko miehesi täysin oikeista syistä kanssasi? Onko teillä millaiset välit ja yhteiset suunnitelmat? Mieti oikeesti kannattaako jatkaa, itsesi takia.
Vierailija kirjoitti:
Hah hah! Ihan varmasti on, mut onneksi ei ole tuotakaan ongelmaa! :D
Eikä tule. Ikinä en huoli miestä jolla on exiä ja/tai lapsia.
N39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitipuolena oleminen on haastava laji, ja tässä voi mies omalla käytöksellään joko parantaa tai pahentaa tilannetta. Jos naisella on myös omia lapsia, on päivänselvää, että äitinä oleminen heille on ensisijaista. Jos mies ei kykene olemaan naisen lapsille hyvä isäpuoli, tuskin sitä voidaan odottaa naiseltakaan. Paljon puhutaan huonoista äitipuolista, mutta kokemukseni mukaan moni mies on melko haluton ottamaan isäpuolen roolia myöskään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikon välein olen pelkkä kodinhengetär vieraana kodissani, jonka velvollisuuksiin kuuluu hoitaa miehen lapset. Omaa elämää ei saa olla tällöin, koska "tiesin mihin ryhdyin" ja vanhemmat olettavat minun ottavan täyden vastuun. Lapset mukavia, läheisiä ollaan. Olen onnekas siinä. Suoraan jos puhutaan. Olen leikkiäiti, jolla paljon vastuuta ja velvollisuuksia. Odotetaan paljon. Hoitotäti, joka ei oikeutettu puuttumaan päätöksiin lapsien osalta. Pitää olla vain isin ja äidin tukena, omia mielipiteitä ei kannata sanoa. Mistään mitään tiefäz kun lapseton olen. Rumalta kuulostaa. Mutta joka uusperheeseen halajaa, muista. Sä olet aina VAIN isin tyttöystävä, jonka pitää rakastaa ja olla 100% mukana. Valitsit perheen, et miestä. Sitten voi käydä kuten minulle. Rakastat miestä ja lapsia, menetät lapset ikuisesti elämästäsi jos eroat. Oma elämä sanellaan muualta. En oo onnellinen, mutta niin paljon voi menettää.
Minä olen uusperheessä - ja minulla on omia lapsia.
Minä en hoida miehen lapsia, enkä ota heisyä mitään vastuuta. Mies ei velvoita minua mihinkään. Olen miehen aviovaimo, ja meille molemmille parisuhde on se kaikista tärkein.
Elämäsi kuulostaa hyvin, hyvin vieraalta.
Tässä viestissä on se juttu, millä uusperheen saa toimimaan: kumpikin hoitaa omat velvollisuutensa eikä vaadi toisiltaan mitään, mitä he eivät halua tehdä. Uusperheessä on pakko panostaa parisuhteeseen ehkä enemmän kuin ydinperheessä, koska kokonaisuus ei ole yhteinen. Ainut yhteinen on se parisuhde. Uusperheiden ongelmat tulevat siitä, kun yritetään laittaa kaksi perhettä yhteen, pakotetaan yhteen muottiin.
Kaikista tärkeintä kuitenkin uusperheen toiminnan kannalta on se, että molemmat puolisot ovat samaa mieltä kokonaisuudesta. Jos toinen odottaa hoitoapua, ja toinen ei sitä halua, niin ongelma on valmis.
Niin ja siis en voi lopettaa siivoamista vain noiden kahden osalta, koska silloinhan en kohtelisi kaikkia tämän "perheen" lapsia samalla tavalla. Sama pätee ruuanlaittoon ja muuhun kodin pyörittämiseen. Ja kyllä - neljässä lapsessa on enemmän hommaa kuin kahdessa ja ei - en osannut silloin koko tämän paketin valitessani aavistaa, millaista perseilyä tästä tulisi.
Voi luoja, että mua nyppii nämä viikonloput.