Miten suhtaudutte ystävään, joka matkii tai varastaa ideoitasi?

Vierailija kirjoitti:

Ihana kuulla, että muillakin on tällaisia matkijoita! Mun yksi kaverini on tällainen matkija, ja välillä se ottaa mua päähän ihan hirveästi, mutta välillä taas naurattaa.

Itse olen aika vähissä varoissa ja asun vuokralla. Kaverillani on omistusasunto ja alkoi tehdä keittiöremppaa. Pyysi minua mukaan, kun meni jättämään tilauksen keittiön kaakeleista. No, minä siinä sitten haahuilin liikkeessä ympäriinsä, kun hän toimitti asiaansa. Kun hän oli saanut asiansa selväksi, näytin hänelle mitä kaakeleita valitsisin omaan keittiööni, jos minulla olisi sellainen rempattavana. Menimme autolle, mutta hän palasi takaisin liikkeeseen, ja oli vaihtanut tilauksensa juuri minun näyttämiini laattoihin :D.

Samaa on tapahtunut lukuisia kertoja lamppujen, lipastojen, mattojen, tapettien ym. suhteen. Myös vaatevalintani miellyttävät häntä. Usein kun näytän ikkunaostoksilla hänelle jotain, ei mene kauan, kun hän jo tepastelee näyttämissäni vaatteissa. :D.

Siis täh? Sulla ei ole omistusasuntoa tai remonttia näköpiirissäkään, ja silti kaveri matki sun keittiörempan? Kannattaisiko hankkia elämä ja todeta, että kaveri ilmiselvästi arvostaa sun makua, vaikkei ehkä osaa sitä kauniisti ilmaista.

Mua ainakin kiinnostaa, jos joku matkii mun ideoita. Ihan siksikin, että oon luova tyyppi, teen sitä työksi, harrastukseksi ja ihan omaksi iloksi. Jos jotain luovissa ympyröissä oppii, on se, että on vaan pirun noloa varastaa toisten ideoita. Mä elän sen kautta, että kunnia sille kelle se kuuluu. Joten tietysti vedän herneet nenään, jos joku pöllii mun idean yrityksen palvelutarjoomaan ja esittää sen omanaan.

Mulla on yks kaveri, joka aina haluaa jotenkin alleviivata, että on aatellut ihan samaa esim. taulun aihetta maalata kuin minäkin, vaikka koko tyyppi ei ole viimeiseen kymmeneen vuoteen enää piirtänyt tai maalannut. Mutta kun minä teen jotain niin hän vain "äkkiä löysi inspiraationsa ja voi jännä kun olen ihan samaa ideaa ja värimaailmaa tässä ajatellut". Not cool.

Ps. Mua hermostuttaa kyllä sekin jos esim. Kaverini väittää suunnitelleen tatuointinsa "ihan itse omasta päästään", vaikka tiedän että se on matkittu tietyltä IG tai Deviantin taiteilijalta. Niin ei vaan tehdä. Jos et keksinyt itse, ei se mitään, mutta älä nyt sitten väitä että ihan itse ideoin.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuolla käytöksellä on ainakin sen verran väliä, etten voi muutenkaan sietää valehtelua, varsinkaan kavereiltani. Koska silkaa valehteluahan se on, jos esittelee toisen löytämät/keksimät jutut omanaan, oli ne sitten kuinka massamuotia tahansa. Miksi ei voi ihan vaan normaalisti ja rehellisesti sanoa, että maija vinkkasi mulle asiasta x ja nyt minäkin olen ihan hurahtanut siihen. Siis teistäkö on sitten kavereiden päin naamaa valehtelu muutenkin ihan ok, joita tämä ilmiö ei tippaakaan häiritse?? 

Kyllä mäkin tuollaisissa tilanteissa sanoisin, että Maija löysi tämän bändin/vaatemerkin/whatever. Mutta entäs se Maija? Tuskin hänkään oli maailman eka ihminen, joka Spotifyssä sitä bändiä kuunteli. Pitäisikö aina antaa krediitit kaverille, joka ei ole paikalla, blogille tai naistenlehdelle tai mainokselle. "Sokoksen kuvastosta tämän paidan näin." Kun oikeasti massakulutukseen ei liity yksilöllisiä päätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihana kuulla, että muillakin on tällaisia matkijoita! Mun yksi kaverini on tällainen matkija, ja välillä se ottaa mua päähän ihan hirveästi, mutta välillä taas naurattaa.

Itse olen aika vähissä varoissa ja asun vuokralla. Kaverillani on omistusasunto ja alkoi tehdä keittiöremppaa. Pyysi minua mukaan, kun meni jättämään tilauksen keittiön kaakeleista. No, minä siinä sitten haahuilin liikkeessä ympäriinsä, kun hän toimitti asiaansa. Kun hän oli saanut asiansa selväksi, näytin hänelle mitä kaakeleita valitsisin omaan keittiööni, jos minulla olisi sellainen rempattavana. Menimme autolle, mutta hän palasi takaisin liikkeeseen, ja oli vaihtanut tilauksensa juuri minun näyttämiini laattoihin :D.

Samaa on tapahtunut lukuisia kertoja lamppujen, lipastojen, mattojen, tapettien ym. suhteen. Myös vaatevalintani miellyttävät häntä. Usein kun näytän ikkunaostoksilla hänelle jotain, ei mene kauan, kun hän jo tepastelee näyttämissäni vaatteissa. :D.

Siis täh? Sulla ei ole omistusasuntoa tai remonttia näköpiirissäkään, ja silti kaveri matki sun keittiörempan? Kannattaisiko hankkia elämä ja todeta, että kaveri ilmiselvästi arvostaa sun makua, vaikkei ehkä osaa sitä kauniisti ilmaista.

Luulisi että aikuisella ihmisellä on selkeä käsitys omasta maustaan ja siitä minkälaisen keittiön haluaa rempata, joten omaan korvaan kuulostaa todella omituiselta että käy vaihtamassa jo tilaamansa kaakelit kaverin ihastelemiin kaakeleihin... Jos minä lähtisin nyt remppaamaan keittiötä, niin minulla on jo nyt mielikuva päässä että minkä tyylistä ja väristä ilmettä haluan keittiööni. Oma ideani pitäisi olla ihan perseestä että lähtisin sitä yllättäen vaihtamaan vain koska kaveria miellyttää joku toinen tyyli :D

Minulla oli vastaava matkija työpaikalla. Noin kommevitonen nainen, eikä voinut laittaa enää teini-iän piikkiin. Nainen tuntui kyttäävän minua päivittäin, ja oikeasti oli aina seuraavana päivänä samanlaiset vaatteet kuin minulla. Alkoi olla jotenkin creepyä, eikä jäänyt vain vaatteisiin. Jos minulla oli ponnari, oli hänelläkin. Jos värjäsin hiukset, värjäsi perässä samalla värillä. Kysyi mistä ostan mitäkin, ja alkoi jopa matkia elämäntapojani sekä muita asioita elämässäni.

Sain kehuja tyylistäni, ja tulkitsin että oli kateellinen ja yritti tavoitella huomiota. Pidin jopa vähän sairaana tuollaista käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihana kuulla, että muillakin on tällaisia matkijoita! Mun yksi kaverini on tällainen matkija, ja välillä se ottaa mua päähän ihan hirveästi, mutta välillä taas naurattaa.

Itse olen aika vähissä varoissa ja asun vuokralla. Kaverillani on omistusasunto ja alkoi tehdä keittiöremppaa. Pyysi minua mukaan, kun meni jättämään tilauksen keittiön kaakeleista. No, minä siinä sitten haahuilin liikkeessä ympäriinsä, kun hän toimitti asiaansa. Kun hän oli saanut asiansa selväksi, näytin hänelle mitä kaakeleita valitsisin omaan keittiööni, jos minulla olisi sellainen rempattavana. Menimme autolle, mutta hän palasi takaisin liikkeeseen, ja oli vaihtanut tilauksensa juuri minun näyttämiini laattoihin :D.

Samaa on tapahtunut lukuisia kertoja lamppujen, lipastojen, mattojen, tapettien ym. suhteen. Myös vaatevalintani miellyttävät häntä. Usein kun näytän ikkunaostoksilla hänelle jotain, ei mene kauan, kun hän jo tepastelee näyttämissäni vaatteissa. :D.

Siis täh? Sulla ei ole omistusasuntoa tai remonttia näköpiirissäkään, ja silti kaveri matki sun keittiörempan? Kannattaisiko hankkia elämä ja todeta, että kaveri ilmiselvästi arvostaa sun makua, vaikkei ehkä osaa sitä kauniisti ilmaista.

Luulisi että aikuisella ihmisellä on selkeä käsitys omasta maustaan ja siitä minkälaisen keittiön haluaa rempata, joten omaan korvaan kuulostaa todella omituiselta että käy vaihtamassa jo tilaamansa kaakelit kaverin ihastelemiin kaakeleihin... Jos minä lähtisin nyt remppaamaan keittiötä, niin minulla on jo nyt mielikuva päässä että minkä tyylistä ja väristä ilmettä haluan keittiööni. Oma ideani pitäisi olla ihan perseestä että lähtisin sitä yllättäen vaihtamaan vain koska kaveria miellyttää joku toinen tyyli :D

Kaikilla ei vaan ole niin varma maku, eikä sisustus toisille ole kovin iso juttu. Mielenkiinto voi kohdistua vaikka töihin, joista saa rahaa ja pystyy hankkimaan omistusasunnon. Esimerkiksi.

Itse olen tosi kiitollinen, että asunto oli pintarempattu kun muutettiin tänne, eikä tarvinnut alkaa miettiä että laitetaanko tylsää neutraalia vai jotain räväkkää johon ehkä kyllästyy...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuolla käytöksellä on ainakin sen verran väliä, etten voi muutenkaan sietää valehtelua, varsinkaan kavereiltani. Koska silkaa valehteluahan se on, jos esittelee toisen löytämät/keksimät jutut omanaan, oli ne sitten kuinka massamuotia tahansa. Miksi ei voi ihan vaan normaalisti ja rehellisesti sanoa, että maija vinkkasi mulle asiasta x ja nyt minäkin olen ihan hurahtanut siihen. Siis teistäkö on sitten kavereiden päin naamaa valehtelu muutenkin ihan ok, joita tämä ilmiö ei tippaakaan häiritse?? 

Kyllä mäkin tuollaisissa tilanteissa sanoisin, että Maija löysi tämän bändin/vaatemerkin/whatever. Mutta entäs se Maija? Tuskin hänkään oli maailman eka ihminen, joka Spotifyssä sitä bändiä kuunteli. Pitäisikö aina antaa krediitit kaverille, joka ei ole paikalla, blogille tai naistenlehdelle tai mainokselle. "Sokoksen kuvastosta tämän paidan näin." Kun oikeasti massakulutukseen ei liity yksilöllisiä päätöksiä.

Mulla näin käy nimenomaan siinä yhteisessä illanvietossa kaveriporukalla, jossa minä olen paikalla kun kaveri laukoo näitä "itse keksimiään" juttuja. En ole ikipäivänä väittänyt, että olisin maailman ensimmäinen ihminen, joka sitä bändiä on kuunnellut spotifyssa. Jos kerron tästä bändistä jollekin normaalille kaverille, jolla on sama mustyyliä ja hän sitten omissa illanvietoissaan esittelee bändiä samanhenkisille kavereilleen, niin hieno homma! Kiva että ne tykkää! Mutta kun kyseessä on nimenomaan ihminen, joka ei edes välitä kyseisestä bändistä. Kunhan hakee huomiota. Monesti olen ihmetellyt että mistä tällainen käytös johtuu? Vielä en ole keksinyt selitystä... Itse karsastan sitä, että ajattelisin itsestäni niin paljon, että luulisin tämän kaverin olevan kateellinen minulle (juu minussa ei ole mitään kadehtimisen arvoista), mutta kun en keksi muutakaan? Miksi hän ei halua, että minä voisin ihan itse ihastella tätä löytämääni bändiä juurikin sille samaa musatyyliä kuuntelevalle kaverille? Miksi hänen pitää suoranaisesti valehdella, että hänpä löysikin sen ensin? Ei tää mun maailmaa kaada, mutta ihan oikeesti! Tuntuu että tällä kaverilla ei oikeasti ole mitään omia mielipiteitä.

Mulla on kaveri joka kuvittelee omistavansa kaikki ideat (ja olevansa aina oikeassa ja sanovansa vain suoraan asiat, vaikka todellisuudessa käyttäytyy kuin mulkku). En todellakaan ole matkinut häntä, vaan satumme pitämään samoista asioista. Eipä sanonut mitään silloin kun hankki samanrotuisen koiran kuin meillä! Minun olisi varmaan pitänyt alkaa lapsellisesti marisemaan asiasta. Varsinkin kun kyseessä on elävä eläin, eikä samanlaiset farkut tai korvakorut :) Mutta kyseessä onkin ihmistyyppi, joka ei näe omassa toiminnassaan ikinä vikaa.

Minä lopetin yhden matkijan matkimisen karusti. Tutun tuttu avasi turkisliikkeen, kävin sovittamassa turkkeja ja jaoin kuvan facessa, hauskasti arvuutellen minkä ostin.

Lähdin 2 viikon lomalle pohjoiseen mutsin luo. Kun palasin kaveri oli käynyt (velalla) ostamassa kuvan turkin. No minä kehuin ja kerroin itse ostaneeni rukkaset pohjoisen matkaa varten samasta liikkeestä. Ilme oli näkemisen arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Minä lopetin yhden matkijan matkimisen karusti. Tutun tuttu avasi turkisliikkeen, kävin sovittamassa turkkeja ja jaoin kuvan facessa, hauskasti arvuutellen minkä ostin.

Lähdin 2 viikon lomalle pohjoiseen mutsin luo. Kun palasin kaveri oli käynyt (velalla) ostamassa kuvan turkin. No minä kehuin ja kerroin itse ostaneeni rukkaset pohjoisen matkaa varten samasta liikkeestä. Ilme oli näkemisen arvoinen.

:D Keksisinpä itsekin jonkun samantyylisen näpäytyksen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuolla käytöksellä on ainakin sen verran väliä, etten voi muutenkaan sietää valehtelua, varsinkaan kavereiltani. Koska silkaa valehteluahan se on, jos esittelee toisen löytämät/keksimät jutut omanaan, oli ne sitten kuinka massamuotia tahansa. Miksi ei voi ihan vaan normaalisti ja rehellisesti sanoa, että maija vinkkasi mulle asiasta x ja nyt minäkin olen ihan hurahtanut siihen. Siis teistäkö on sitten kavereiden päin naamaa valehtelu muutenkin ihan ok, joita tämä ilmiö ei tippaakaan häiritse?? 

Kyllä mäkin tuollaisissa tilanteissa sanoisin, että Maija löysi tämän bändin/vaatemerkin/whatever. Mutta entäs se Maija? Tuskin hänkään oli maailman eka ihminen, joka Spotifyssä sitä bändiä kuunteli. Pitäisikö aina antaa krediitit kaverille, joka ei ole paikalla, blogille tai naistenlehdelle tai mainokselle. "Sokoksen kuvastosta tämän paidan näin." Kun oikeasti massakulutukseen ei liity yksilöllisiä päätöksiä.

Mulla näin käy nimenomaan siinä yhteisessä illanvietossa kaveriporukalla, jossa minä olen paikalla kun kaveri laukoo näitä "itse keksimiään" juttuja. En ole ikipäivänä väittänyt, että olisin maailman ensimmäinen ihminen, joka sitä bändiä on kuunnellut spotifyssa. Jos kerron tästä bändistä jollekin normaalille kaverille, jolla on sama mustyyliä ja hän sitten omissa illanvietoissaan esittelee bändiä samanhenkisille kavereilleen, niin hieno homma! Kiva että ne tykkää! Mutta kun kyseessä on nimenomaan ihminen, joka ei edes välitä kyseisestä bändistä. Kunhan hakee huomiota. Monesti olen ihmetellyt että mistä tällainen käytös johtuu? Vielä en ole keksinyt selitystä... Itse karsastan sitä, että ajattelisin itsestäni niin paljon, että luulisin tämän kaverin olevan kateellinen minulle (juu minussa ei ole mitään kadehtimisen arvoista), mutta kun en keksi muutakaan? Miksi hän ei halua, että minä voisin ihan itse ihastella tätä löytämääni bändiä juurikin sille samaa musatyyliä kuuntelevalle kaverille? Miksi hänen pitää suoranaisesti valehdella, että hänpä löysikin sen ensin? Ei tää mun maailmaa kaada, mutta ihan oikeesti! Tuntuu että tällä kaverilla ei oikeasti ole mitään omia mielipiteitä.

Tuo on ainakin rehellistä. Monelle on varmasti tärkeää saada olla se trendsetter. Silti tuntuu oudolta, että pukeutuminen ja musiikkityyli herättävät aikuisissa ihmisissä noin kiihkeitä tunteita, niin matkijoissa kuin matkittavissakin.

Tutulta kuulostaa... Suurin osa tuollaisesta on ihan harmitonta. Esimerkiksi, kun löysin sievän ja käytännöllisen takin, kohta sekä sisko että anoppi hankkivat täsmälleen samanlaiset. Kouluaikoina minulla oli sellainen löysä baskeri, kohta poikaystävä hankki sellaisen ja vielä samanvärisen. Useinkin ihmiset kysyvät, mistä kenkäni tai laukkuni tms. ovat peräisin ja toki kernaasti kerron. Se hassu juttu tässä toki on, että ihan mielellään lähtisin sukulaisten ja tuttujen mukaan kaupoille ja makutuomaroisin juuri heille räätälöidysti ja värikoodatusti pukevia asuja, tarttisi vaan pyytää.

Sitten kotosalla, kun heittelen vaikka ruokapöydässä erilaisia ajatuksia ilmaan, niin kohta saan lukea, kun mies naamakirjassa esittää niitä ominaan. Joskus tällainen ihmetytti, nykyisin en kiinnitä mitään huomiota. Ehkä kinkkisin tapaus oli, kun joskus nuorena ja tyhmänä kehityskeskustelussa pomo tarttui heittämääni ideaan ja esitteli sen vähän ajan päästä omanaan, mutta toteuttamiskelvottomilla lisäyksillä höystettynä ja valmisteli jutun muun tiimin selän takana. Lähempi esimies oli juuri noista lisäyksistä johtuen vihainen kuin ampiainen. En koskaan kehdannut sanoa, mistä ylempi esimies oli saanut ideoita päähänsä.

Joskus lapsena kiukutti, jos vierustoveri koitti piirtää ihan samanlaisen jutun kuin itse, aloin piirtämään semmoisessa mytyssä, ettei näe... Kuitenkin joskus mielellään keksin kaverillekin kuvistöiden aiheet, kun sille itselleen ei mitään tullut mieleen. Ajattelen, että ideat on sellaisia, että niitä vaan tulee koko ajan uusia, ei ole mitään järkeä laittaa niitä mihinkään piiloon tai säästöön. Paitsi huonot ideat, se kyllä potuttaa, jos ne myöhemmin kävelevät vastaan jossain muodossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuolla käytöksellä on ainakin sen verran väliä, etten voi muutenkaan sietää valehtelua, varsinkaan kavereiltani. Koska silkaa valehteluahan se on, jos esittelee toisen löytämät/keksimät jutut omanaan, oli ne sitten kuinka massamuotia tahansa. Miksi ei voi ihan vaan normaalisti ja rehellisesti sanoa, että maija vinkkasi mulle asiasta x ja nyt minäkin olen ihan hurahtanut siihen. Siis teistäkö on sitten kavereiden päin naamaa valehtelu muutenkin ihan ok, joita tämä ilmiö ei tippaakaan häiritse?? 

Kyllä mäkin tuollaisissa tilanteissa sanoisin, että Maija löysi tämän bändin/vaatemerkin/whatever. Mutta entäs se Maija? Tuskin hänkään oli maailman eka ihminen, joka Spotifyssä sitä bändiä kuunteli. Pitäisikö aina antaa krediitit kaverille, joka ei ole paikalla, blogille tai naistenlehdelle tai mainokselle. "Sokoksen kuvastosta tämän paidan näin." Kun oikeasti massakulutukseen ei liity yksilöllisiä päätöksiä.

Mulla näin käy nimenomaan siinä yhteisessä illanvietossa kaveriporukalla, jossa minä olen paikalla kun kaveri laukoo näitä "itse keksimiään" juttuja. En ole ikipäivänä väittänyt, että olisin maailman ensimmäinen ihminen, joka sitä bändiä on kuunnellut spotifyssa. Jos kerron tästä bändistä jollekin normaalille kaverille, jolla on sama mustyyliä ja hän sitten omissa illanvietoissaan esittelee bändiä samanhenkisille kavereilleen, niin hieno homma! Kiva että ne tykkää! Mutta kun kyseessä on nimenomaan ihminen, joka ei edes välitä kyseisestä bändistä. Kunhan hakee huomiota. Monesti olen ihmetellyt että mistä tällainen käytös johtuu? Vielä en ole keksinyt selitystä... Itse karsastan sitä, että ajattelisin itsestäni niin paljon, että luulisin tämän kaverin olevan kateellinen minulle (juu minussa ei ole mitään kadehtimisen arvoista), mutta kun en keksi muutakaan? Miksi hän ei halua, että minä voisin ihan itse ihastella tätä löytämääni bändiä juurikin sille samaa musatyyliä kuuntelevalle kaverille? Miksi hänen pitää suoranaisesti valehdella, että hänpä löysikin sen ensin? Ei tää mun maailmaa kaada, mutta ihan oikeesti! Tuntuu että tällä kaverilla ei oikeasti ole mitään omia mielipiteitä.

Tuo on ainakin rehellistä. Monelle on varmasti tärkeää saada olla se trendsetter. Silti tuntuu oudolta, että pukeutuminen ja musiikkityyli herättävät aikuisissa ihmisissä noin kiihkeitä tunteita, niin matkijoissa kuin matkittavissakin.

Ehkä minulla on sitten köyhä elämä. Opintojen ja töiden lisäksi minun "ainoa oikea" harrastukseni on musiikki. Soitan pianoa, käyn keikoilla, festareilla ja hifistelen ja kulutan musiikkia ihan älyttömät määrät. En halua olla mikään trendsetter, mutta minulla on ystäviä jotka ovat samanlaisia musiikin suurkuluttajia, joten näistä olisi kiva keskustella heidän kanssaan ilman että yks urpo kirkkailla silmillään luettelee viisi mun viimeaikaisinta löytöä musiikin saralta tyyliin heti kun astuu kaverin ovesta sisään. Ja kun se on tuossa touhussaan niin pelottavan hyvä, että osa oikeesti luulee, että se tietääkin musiikista jotain.

Onhan noita intohimoja ihmisillä erilaisia. Ehkä tämä sitten pitää ottaa vain imarteluna kun kaveri haluaa olla myös osallisena näissä musiikkipainotteisissa keskusteluissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuolla käytöksellä on ainakin sen verran väliä, etten voi muutenkaan sietää valehtelua, varsinkaan kavereiltani. Koska silkaa valehteluahan se on, jos esittelee toisen löytämät/keksimät jutut omanaan, oli ne sitten kuinka massamuotia tahansa. Miksi ei voi ihan vaan normaalisti ja rehellisesti sanoa, että maija vinkkasi mulle asiasta x ja nyt minäkin olen ihan hurahtanut siihen. Siis teistäkö on sitten kavereiden päin naamaa valehtelu muutenkin ihan ok, joita tämä ilmiö ei tippaakaan häiritse?? 

Kyllä mäkin tuollaisissa tilanteissa sanoisin, että Maija löysi tämän bändin/vaatemerkin/whatever. Mutta entäs se Maija? Tuskin hänkään oli maailman eka ihminen, joka Spotifyssä sitä bändiä kuunteli. Pitäisikö aina antaa krediitit kaverille, joka ei ole paikalla, blogille tai naistenlehdelle tai mainokselle. "Sokoksen kuvastosta tämän paidan näin." Kun oikeasti massakulutukseen ei liity yksilöllisiä päätöksiä.

Mulla näin käy nimenomaan siinä yhteisessä illanvietossa kaveriporukalla, jossa minä olen paikalla kun kaveri laukoo näitä "itse keksimiään" juttuja. En ole ikipäivänä väittänyt, että olisin maailman ensimmäinen ihminen, joka sitä bändiä on kuunnellut spotifyssa. Jos kerron tästä bändistä jollekin normaalille kaverille, jolla on sama mustyyliä ja hän sitten omissa illanvietoissaan esittelee bändiä samanhenkisille kavereilleen, niin hieno homma! Kiva että ne tykkää! Mutta kun kyseessä on nimenomaan ihminen, joka ei edes välitä kyseisestä bändistä. Kunhan hakee huomiota. Monesti olen ihmetellyt että mistä tällainen käytös johtuu? Vielä en ole keksinyt selitystä... Itse karsastan sitä, että ajattelisin itsestäni niin paljon, että luulisin tämän kaverin olevan kateellinen minulle (juu minussa ei ole mitään kadehtimisen arvoista), mutta kun en keksi muutakaan? Miksi hän ei halua, että minä voisin ihan itse ihastella tätä löytämääni bändiä juurikin sille samaa musatyyliä kuuntelevalle kaverille? Miksi hänen pitää suoranaisesti valehdella, että hänpä löysikin sen ensin? Ei tää mun maailmaa kaada, mutta ihan oikeesti! Tuntuu että tällä kaverilla ei oikeasti ole mitään omia mielipiteitä.

Tuo on ainakin rehellistä. Monelle on varmasti tärkeää saada olla se trendsetter. Silti tuntuu oudolta, että pukeutuminen ja musiikkityyli herättävät aikuisissa ihmisissä noin kiihkeitä tunteita, niin matkijoissa kuin matkittavissakin.

Ehkä minulla on sitten köyhä elämä. Opintojen ja töiden lisäksi minun "ainoa oikea" harrastukseni on musiikki. Soitan pianoa, käyn keikoilla, festareilla ja hifistelen ja kulutan musiikkia ihan älyttömät määrät. En halua olla mikään trendsetter, mutta minulla on ystäviä jotka ovat samanlaisia musiikin suurkuluttajia, joten näistä olisi kiva keskustella heidän kanssaan ilman että yks urpo kirkkailla silmillään luettelee viisi mun viimeaikaisinta löytöä musiikin saralta tyyliin heti kun astuu kaverin ovesta sisään. Ja kun se on tuossa touhussaan niin pelottavan hyvä, että osa oikeesti luulee, että se tietääkin musiikista jotain.

Onhan noita intohimoja ihmisillä erilaisia. Ehkä tämä sitten pitää ottaa vain imarteluna kun kaveri haluaa olla myös osallisena näissä musiikkipainotteisissa keskusteluissa.

Tuohan on päivänselvää. Jos muu kaveriporukka on musiikin suurkuluttajia, haluaa se yksi urpo löytää edes jotakin, jolla saa otettua osaa keskusteluun. Olla toisten veroinen eikä pelkkä retardi.

Onko se niin kamalaa, jos joku erehtyy luulemaan, että hän "tietääkin musiikista jotakin"? Tai että hän jopa oikeasti oppii musiikista? Jos vastaus on kyllä, niin knoppaile ihmeessä hänet ulos keskustelusta. Musiikin alalla se on helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuolla käytöksellä on ainakin sen verran väliä, etten voi muutenkaan sietää valehtelua, varsinkaan kavereiltani. Koska silkaa valehteluahan se on, jos esittelee toisen löytämät/keksimät jutut omanaan, oli ne sitten kuinka massamuotia tahansa. Miksi ei voi ihan vaan normaalisti ja rehellisesti sanoa, että maija vinkkasi mulle asiasta x ja nyt minäkin olen ihan hurahtanut siihen. Siis teistäkö on sitten kavereiden päin naamaa valehtelu muutenkin ihan ok, joita tämä ilmiö ei tippaakaan häiritse?? 

Kyllä mäkin tuollaisissa tilanteissa sanoisin, että Maija löysi tämän bändin/vaatemerkin/whatever. Mutta entäs se Maija? Tuskin hänkään oli maailman eka ihminen, joka Spotifyssä sitä bändiä kuunteli. Pitäisikö aina antaa krediitit kaverille, joka ei ole paikalla, blogille tai naistenlehdelle tai mainokselle. "Sokoksen kuvastosta tämän paidan näin." Kun oikeasti massakulutukseen ei liity yksilöllisiä päätöksiä.

Mulla näin käy nimenomaan siinä yhteisessä illanvietossa kaveriporukalla, jossa minä olen paikalla kun kaveri laukoo näitä "itse keksimiään" juttuja. En ole ikipäivänä väittänyt, että olisin maailman ensimmäinen ihminen, joka sitä bändiä on kuunnellut spotifyssa. Jos kerron tästä bändistä jollekin normaalille kaverille, jolla on sama mustyyliä ja hän sitten omissa illanvietoissaan esittelee bändiä samanhenkisille kavereilleen, niin hieno homma! Kiva että ne tykkää! Mutta kun kyseessä on nimenomaan ihminen, joka ei edes välitä kyseisestä bändistä. Kunhan hakee huomiota. Monesti olen ihmetellyt että mistä tällainen käytös johtuu? Vielä en ole keksinyt selitystä... Itse karsastan sitä, että ajattelisin itsestäni niin paljon, että luulisin tämän kaverin olevan kateellinen minulle (juu minussa ei ole mitään kadehtimisen arvoista), mutta kun en keksi muutakaan? Miksi hän ei halua, että minä voisin ihan itse ihastella tätä löytämääni bändiä juurikin sille samaa musatyyliä kuuntelevalle kaverille? Miksi hänen pitää suoranaisesti valehdella, että hänpä löysikin sen ensin? Ei tää mun maailmaa kaada, mutta ihan oikeesti! Tuntuu että tällä kaverilla ei oikeasti ole mitään omia mielipiteitä.

Tuo on ainakin rehellistä. Monelle on varmasti tärkeää saada olla se trendsetter. Silti tuntuu oudolta, että pukeutuminen ja musiikkityyli herättävät aikuisissa ihmisissä noin kiihkeitä tunteita, niin matkijoissa kuin matkittavissakin.

Ehkä minulla on sitten köyhä elämä. Opintojen ja töiden lisäksi minun "ainoa oikea" harrastukseni on musiikki. Soitan pianoa, käyn keikoilla, festareilla ja hifistelen ja kulutan musiikkia ihan älyttömät määrät. En halua olla mikään trendsetter, mutta minulla on ystäviä jotka ovat samanlaisia musiikin suurkuluttajia, joten näistä olisi kiva keskustella heidän kanssaan ilman että yks urpo kirkkailla silmillään luettelee viisi mun viimeaikaisinta löytöä musiikin saralta tyyliin heti kun astuu kaverin ovesta sisään. Ja kun se on tuossa touhussaan niin pelottavan hyvä, että osa oikeesti luulee, että se tietääkin musiikista jotain.

Onhan noita intohimoja ihmisillä erilaisia. Ehkä tämä sitten pitää ottaa vain imarteluna kun kaveri haluaa olla myös osallisena näissä musiikkipainotteisissa keskusteluissa.

Tuohan on päivänselvää. Jos muu kaveriporukka on musiikin suurkuluttajia, haluaa se yksi urpo löytää edes jotakin, jolla saa otettua osaa keskusteluun. Olla toisten veroinen eikä pelkkä retardi.

Onko se niin kamalaa, jos joku erehtyy luulemaan, että hän "tietääkin musiikista jotakin"? Tai että hän jopa oikeasti oppii musiikista? Jos vastaus on kyllä, niin knoppaile ihmeessä hänet ulos keskustelusta. Musiikin alalla se on helppoa.

Tätä on hirveen hankala selittää keskustelupalstan välityksellä :D

Siis noissa yhteisissä illanvietoissa me muutamat "musiikkitietäjät" ei keskutella musiikista melkein ollenkaan; jossain nurkassa saatan pölöttää aiheesta toisen samanlaisen kanssa mutta muuten puhutaan ihan kaikesta muusta maan ja taivaan välillä. Mutta kun se ongelma on, että tällä yhdellä tyypillä ei ole mitään sanottavaa mihinkään, hän ei tunnu ymmärtävän esim. yhteiskunnallisista ilmiöistä tuon taivaallista (tai tieteestä, taiteesta, filosofiasta, psykologiasta, mistä ikinä nyt joku jutun juurta keksiikin), niin ehkä hän sitten kokee, että hänen pitää "imeä" joku identiteeti itselleen (tässä tapauksessa tuo musiikki), jotta hän voi tuntea tietävänsä edes jostain jotain. Ja se hänelle toki suotakoon, jos hän edes olisi aidosti kiinnostunut. Mutta kun kahdenkeskisissä keskusteluissa olen huomannut että häntä ei oikeasti kiinnosta kuunnella (tai oppia); kunhan hän saa revittyä minusta irti muutaman knoppitiedon, jolla brassailla hetken aikaa, mutta keskustelua hän ei yllätys, yllätys osaakaan jatkaa, jolloin hän yleensä pakenee "hakemaan juomista" yms. Siksi olenkin lopettanut musiikista puhumisen hänen kanssaan, koska tuo käytös on niin ärsyttävää/huvittavaa. Opetelkoot mieluummin jotain muuta! Tai lukisi edes joskus jonkun kirjan, ehkä sieltä löytyisi jotain mielenkiintoista...

Entä miten suhtaudutte bloggaajaan joka matkii kaikkien muiden bloggaajien ostokset ja ideat ja asut ja ties mitä, ja esittelee ne jutut aina niin että olisi muka itse ensimmäinen Suomessa joka sen omistaa tai jossain käynyt tai jotain kokeillut? ;)

Vierailija kirjoitti:

Just 8v. tytön kanssa puhuttiin tästä, kun hänellä ystävä joka väittää kaikkien muiden aina matkivan häntä. Tässä tapauksessa kyse oli tämän toisen tytön itsekyydessä. Kaikessa ei vaan voi olla erilaisia ja joskus väistämättä joku ostaa tai tekee jotain samalaista. Joskun jopa omamielipiteeni saattaa muuttua toisenkaltaiseksi, kun joku on sen oikein osannut perustella.

Mutta tällä toki myös kompeisoidaan sitä omaa epävarmuuttaan, kun on esim. tullut lyödyksi erilaisesta mielipiteestä, jne...Jos jonkun ideologian matkimalla varastaa niin sekin voi olla ihan mielipiteen testaamista muilla ennen oman mielipiteen muodostamista. Kummman mielipide vastaa yleistä näkemystä.

Minusta se on enemmänkin normaalia että tuossa 8v iässä on sitä matkimista ja siitä puhutaan ja kinastellaan ja koska se oma persoona ja maailmankuva ei todellakaan ole vielä kehittynyt, mutta minusta on epänormaalia tehdä sitä samaa vaikka 20 vuotta myöhemmin eli 28v ikäisenä eli ei ole saatu omaa identiteettiä ja makua vielä siihenkään ikään mennessä, puhumattakaan että joku 38v tekisi samaa jne :)

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla samanlaiset ulkoiluvaatteet ja Molot päässä.

Anteeksi, mutta miksi ihmeessä heillä olisi penikset päässä??

Vierailija kirjoitti:

Lukioaikana minun oli pakko katkaista välit erääseen minua vuotta nuorempaan tyttöön, koska matkiminen alkoi saada jo niin kauhuleffamaisia piirteitä; hän halusi olla kaveri ja tulla joka paikkaan mukaan, mutta kun hän värjäsi ja leikkasi tukan samanlaiseksi kuin minulla ja alkoi ostelemaan samoja vaatteita ja koruja kuin minulla, meni homma vähän friikiksi. Enkä mä tosiaan ole mitenkään erikoinen, en ymmärrä että mistä tuo kumpusi.

Tosielämän Marianna, liekkö Salkkareista ottanut mallia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

joo, muistan nuoruudestani parikin tällaista bestisvaljakkoa. Ja näiden kohdalla touhu meni aivan yli kaiken järjen! Tapaus a: hiustyyli piti aina hommata samanlaiseksi kun bestiksellä, siis permanettia ja leikkausta myöten, samanlaiset erikoisfarkut tietty myös! Kaiken huippu oli se kun lukion jälkeen piti hakeutua samaan kaupunkiin koulutukseen, ja pyrkiä juuri samaa ainetta opiskelemaan, ettei vaan kaveri päässyt "karkuun"...aaaahh! En tiijä miten oisin seliviytynyt jos tommonen takiainen olsi ollut perässäni roikkumassa!

tapaus b: jälleen kerran identtinen hiustyyli, leikkausta myöten , olivat kuin identtinen kaksospari! kaikesta huomasi että tätä "johtaja kaveria" ärsytti aivan suunnattomasti. En tiijä miten lopulta kävi, kasvoiko se toinen ulos siitä . 

Aika usein ystävillä näyttää olevan samanlainen tyyli.

Itse nauroin lukiossa kun bestiksen kanssa ostettiin toisistamme tietämättä samanlaisia vaatteita. Huomattiin vasta kun tavattiin seuraavan kerran ja kummallakin oli samanlaiset vaatteet päällä.

Kerran saatiin koulussa hyvät naurut, kun kumpikin oltiin käyty siskojemme vaatekaapeilla lainauspuuhissa. Ja oltiin onnistuttu valitsemaan täysin samanlaiset paidat  :D

näissä tapauksissa se kopioiminen tapahtui kylläkin aina viiveellä, ei sattumalta yhtäaikaa. jokainen tajusi mistä oli kyse.