Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtaudutte ystävään, joka matkii tai varastaa ideoitasi?
Esimerkkinä: Keskustelet ystävän kanssa aiheesta, ja kerrot jotain josta olet innoissasi. Seuraavana päivänä ystävä postaa tästä asiasta facebookiin.
Omasta mielestäni hän ottaa ideoita suoraan minulta, ja minua tämä häiritsee. Miten te muut suhtaudutte tähän? Mitä tekisitte?
Kommentit (268)
Vierailija kirjoitti:
Mä luen tätä ketjua ihan mykistyneenä. Olen varmaan väärää sukupolvea, ysärinuori ja kirppishippi, nykyään toki jo keski-ikäinen luovan alan duunari. Trendejä on tullut seurattua, vähän luotua ja niitä vastaan kamppailtua ihan työn puolesta.
Ihan oikeastiko te määrittelette persoonanne kuluttamalla? Jos haluatte olla erilaisia kuin kaverit, alkakaa hankkia no logo -tuotteita tai opetelkaa tekemään itse. Ai niin, sehän ei olenyt muotia.
Alapeukkuja odotellen, täti.
Täti, sait minulta alapeukun. Kirjoitin myös viestin 16.
Tottahan mä sen ymmärrän, että samoja vaatteita jne. on muillakin. Mutta se onkin ihan eri fiilis, kun kaveri tulee vastaan päästä varpaisiin samoissa vetimissä, jotka sinulla oli eilen/toissapäivänä/viime viikolla. Jos siis kengät, housut, paita, takki, korut ja tässä kruununa hiuksetkin ovat "sinun", nousee väkisin niskakarvat pystyyn.
Sattumalta samanlaisten tavaroiden ostaminen ei ole matkimista, mutta tässä ketjussa on ollut jo monta esimerkkiä ihan tahallisesta matkimisesta, sun kommentti meni aika lailla ohi aiheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on myös ollut tuollainen salkkarimarianna kaveri.
Nykyään vain väittää kaikille entisille tutuille, että minä "pakotin" hänet käyttämään samanlaisia vaatteita ym.
Niin sairas ihminen ja muut eivät näe tuota sairautta. Tai en mä tietysti kaikista tiedä, ovatko nähneet, koska ei mulla ole mitään tarvetta olla hänen kavereidensa tai entisten kavereiden kanssa tekemisissä. Miksi olisi?
Mieluiten en näkisi koko hirvitystä enää koskaan.
Kaikilla ihmisillä ei vain ole sitä mielikuvitusta. Huoh...
joo, muistan nuoruudestani parikin tällaista bestisvaljakkoa. Ja näiden kohdalla touhu meni aivan yli kaiken järjen! Tapaus a: hiustyyli piti aina hommata samanlaiseksi kun bestiksellä, siis permanettia ja leikkausta myöten, samanlaiset erikoisfarkut tietty myös! Kaiken huippu oli se kun lukion jälkeen piti hakeutua samaan kaupunkiin koulutukseen, ja pyrkiä juuri samaa ainetta opiskelemaan, ettei vaan kaveri päässyt "karkuun"...aaaahh! En tiijä miten oisin seliviytynyt jos tommonen takiainen olsi ollut perässäni roikkumassa!
tapaus b: jälleen kerran identtinen hiustyyli, leikkausta myöten , olivat kuin identtinen kaksospari! kaikesta huomasi että tätä "johtaja kaveria" ärsytti aivan suunnattomasti. En tiijä miten lopulta kävi, kasvoiko se toinen ulos siitä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kysymys mielikuvituksettomuudesta vaan sairaanloisesta kateudesta!
Nyt ei ollut kyse teini-iän vaatetyylin matkimisista, vaan aikuisten naisten välisistä keskusteluista, joissa toinen ottaa toiselta ideoita ja esittää ne myöhemmin ominaan. Olen häkeltynyt tällaisesta käytöksestä, enkä tiedä miten suhtautua. Voiko tällaiseen ystävään enää luottaa? Sulkeako kokonaan pois ystäväpiiristä? Sanoako suoraan hänelle miltä tuntuu vai ollako hiljaa? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ideoiden varastaminen on tosi pyllystä, jos kyseessä ovat omat ideasi, kuten kirjoittamasi runo tai keksmäsi tekninen innovaatio. Muussa tapauksessa olet itsekin "ideavaras". Noita ideoita kutsutaan trendeiksi, ja usein ihminen saattaa keksiä trendin yhtä aikaa monien muiden kanssa.
Mitä matkimiseen tulee, se on vilpittömin imartelun muoto. Tosin en vielä tiedä, onko anopin shoppailureissu matkimista. Useimpien meistä on shoppailtava välillä, halusimme tai emme. Ja aika harvasta kaupasta saa mitään täysin ainutlaatuista.
Olen törmännyt spotifyssä monen mutkan kautta lähes tuikituntemattomaan indie-bändiin, ja siitä suureen ääneen iloinnut kaverilleni, että nyt löysin älyttömän hyvän bändin! Kaveri ei ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä bändistä eikä kuuntele bändin tyylistä musiikkia ei sitten yhtään (kuuntelee tyyliin radio novaa eikä hänellä edes ole mitään "lempiartistia" tai "lempibiisiä"), mutta annas olla kun seuraavan kerran tavataan isolla kaveriporukalla ja tyyppi hehkutta kaikille kuinka HÄN löysi spotifystä uskomattoman coolin bändin????
Samanlaisia esimerkkejä mulla on jonkun pikkuputiikin sisustustuotteista tai Suomessa vähemmän tunnetuista tv-sarjoista tai vaikka jostain blogista lukemastani ruokareseptistä. En käsitä?? Joo, kyllä voi innostua samoista asioista sen jälkeen kun minä olen niitä hehkuttanut, mutta miksi helvetissä pitää esittää muille, että hän on ne "keksinyt"??? Olen jopa kerran erehtynyt sanomaan kaveriporukan keskellä että "niin minähän itse asiassa mainitsin tuosta asiasta sinulle viime viikolla etkä ollut koskaan kuullutkaan siitä..." ja vastaukseksi olen saanut erittäin kylmän katseen. Että juu, ei hirveästi enää tee mieli olla tällaisen "kaverin" kanssa tekemisissä. Helvetin rasittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Nyt ei ollut kyse teini-iän vaatetyylin matkimisista, vaan aikuisten naisten välisistä keskusteluista, joissa toinen ottaa toiselta ideoita ja esittää ne myöhemmin ominaan. Olen häkeltynyt tällaisesta käytöksestä, enkä tiedä miten suhtautua. Voiko tällaiseen ystävään enää luottaa? Sulkeako kokonaan pois ystäväpiiristä? Sanoako suoraan hänelle miltä tuntuu vai ollako hiljaa? Ap
Kannattaa vaan jättää kertomatta hänelle enää asioita. Pidä ns. pintapuolisena kaverina, jonka kanssa voi keskustella säästä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutenkin nykyään monet kodit ovat ihan toistensa näkösiä niin mistä tiiätte että kaverinne on just teidän kodin sisustuksen kopioinut?
Täältä ulkomailta kun Suomeen katselen, niin siellähän kaikki ovat samasta muotista, yleensä käyn kesäaikaan ja joko kaikki ovat värjänneet hiuksensa mustiksi tai sitten taas seuraavalla kerralla blondeiksi. Kaikilla on tähtityynyt ja mietelauseita seinällä. Lapsilla samanlaiset ulkoiluvaatteet ja Molot päässä.
Kaikilla on se sama seinäkello ja valkoinen sisustus. Viimeksi käydessä näytti tekoripset olevan must.
Joten matkiminen jää kyllä aika vähiin, kun koko kansakunta vauvasta vastiin on kuin samasta muotista repäisty. Ja raskas metalli soi taustalla....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
joo, muistan nuoruudestani parikin tällaista bestisvaljakkoa. Ja näiden kohdalla touhu meni aivan yli kaiken järjen! Tapaus a: hiustyyli piti aina hommata samanlaiseksi kun bestiksellä, siis permanettia ja leikkausta myöten, samanlaiset erikoisfarkut tietty myös! Kaiken huippu oli se kun lukion jälkeen piti hakeutua samaan kaupunkiin koulutukseen, ja pyrkiä juuri samaa ainetta opiskelemaan, ettei vaan kaveri päässyt "karkuun"...aaaahh! En tiijä miten oisin seliviytynyt jos tommonen takiainen olsi ollut perässäni roikkumassa!
tapaus b: jälleen kerran identtinen hiustyyli, leikkausta myöten , olivat kuin identtinen kaksospari! kaikesta huomasi että tätä "johtaja kaveria" ärsytti aivan suunnattomasti. En tiijä miten lopulta kävi, kasvoiko se toinen ulos siitä .
Aika usein ystävillä näyttää olevan samanlainen tyyli.
Itse nauroin lukiossa kun bestiksen kanssa ostettiin toisistamme tietämättä samanlaisia vaatteita. Huomattiin vasta kun tavattiin seuraavan kerran ja kummallakin oli samanlaiset vaatteet päällä.
Kerran saatiin koulussa hyvät naurut, kun kumpikin oltiin käyty siskojemme vaatekaapeilla lainauspuuhissa. Ja oltiin onnistuttu valitsemaan täysin samanlaiset paidat :D
Mulla on yks kaveri joka matkii meidän sisustusta kokoajan. Ja sitten esittää ne omina ideoinaan ja on ihan H.Moilasena mukamas kun sanon että mähän just viikko sitten tämän meidän kotona esitin.
Aluks mua vitutti se mut sit nauratti. Aluksi myös tuli paineita muuttaa/lisätä kokoajan jotain omaan sisustukseen kun ärsytti sen kopio meidän kodista mutta nykyään ajattelen että tehkööt mitä sitä huvittaa, mä oon varma mun omasta tyylistä ja sisäisesti vaan hymäilen kun apinointi jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutenkin nykyään monet kodit ovat ihan toistensa näkösiä niin mistä tiiätte että kaverinne on just teidän kodin sisustuksen kopioinut?
Et ymmärtänyt keskustelun pointtia. Ei tässä harmitella sitä, jos kaverilla on saman tyylisiä vaatteita tai samaa trendiä edustava sisustus, vaan kun joku kopioi sinulta yksittäisiä juttuja aivan samoina! Esimerkkinä tuossa sisustuksessa olisi vaikkapa tämä: jos minä juttelen kaverille, että haluaisin ostaa tietyn värisen maljakon tietystä sarjasta tietyssä koossa, ja laittaa siihen vaikkapa valkoisia ja violetteja tulppaaneita. Sitten seuraavalla kerralla tuon kaverin kotona olisi justiinsa se sama maljakko just siinä koossa ja saman värisillä tulppaaneilla, ja kaveri kehuisi minulle kuinka keksi tämmöisen jutun ja toteutti.
Toinen esimerkki: löydän hyvän orgaanisia kosmetiikkatuotteita valmistavan merkin ja esittelen kaverille että löysin tällaista ja perustelen miksi pidän näistä. Seuraavassa tyttöjen illassa kaveri sitten esittelisi samoja tuotteita omina löytöinään muille, ja perustelisi ostopäätöstään minun eettisillä valinnoillani, vaikkei ole eettisestä kuluttamisesta ollut koskaan kiinnostunut ennen sitä eikä jälkeen.
Minun entinen työkaveri sai minusta pakkomielteen, minua 15+ vuotta vanhempi yksinäinen nainen.
Otti velkaa, ja käytti hetkessä tuhansia euroja täsmälleen samoihin vaatteisiin ja asusteisiin joita minä omistin, sillä erotuksella vaan että minä olin ostanut ne monen vuoden aikana ja saanut osan lahjaksi.
Hiippaili meidän talon ympärillä katsomassa että miltä meillä näyttää, osteli varmaan samat sisustusjutut. Osti saman merkkisen autonkin vaikkakin halvempaa mallia. Kaikki muut työkaveritkin kävivät päivittelemässä tätä että miten se kehtaa matkia minua ja että kuvitteleeko se jossain pääkopassaan olevansa minun kaksoissisko tai jotain muuta kieroutunutta.
Eräänä päivänä tuo matkija alkoi avautumaan kiukkuisena minulle että kun hän oli velkahelvetissä kun on joutunut ostella kaikkea, ihan kuin se olisi ollut minun syytä!
Itse ajattelen omasta matkijastani että hänellä vaan ei ole omaa mielikuvitusta vaan kaikki kopioidaan muualta. Olen itse tosi naturelli js esim.koruja pidän tosi harvoin,ainoastaan kihla- ja vihkisormuksia säännöllisesti. Hoksasin joku aika sitten että tämä tyyppikään ei käytä enää juuri mitään vaikka ennen oli sormus joka sormessa ja molmmissa korvissa useammat korvikset. :)
eniten just ihmetyttää kun itse en ainakaan itseäni matkisi kun olemassa on paljon tyylikkäämpiä tyyppejä. Ehkä hän yrittää saada sitä itsevarmuutta joka minussa on. Harmi vaan kun joutuu niin paljon käyttämään aikaa ja rahaakin siihen.
t.3
Mulla on kaveri joka matkii puheessa. Olen ollut lapselleni hänen syntymästä asti "mami", olen itse puoliksi ulkomaalainenja mieheni puhuu englantia kotikielenään. No kaverini olen tuntenut jo pidemmän aikaa, mutta paremmin tutustuimme lastemme ollessa pari vuotiaita. Hän siis kutsunut itseään aina äidiksi, yhtäkkiä hän puhuu itsestään mamina. Samoin käytän tervehtiessä englantia. Hän tekee nykyään samaa. Ei haittaa, vain ihmetyttää.
Täällähän on paljon ainutkertaisia ihmisiä paikalla 😆
Tulee lähinnä teini-ikä mieleen ja pitkä venyttävä ääni sä maaaaaatkiiiiit 😈
Vierailija kirjoitti:
Täällähän on paljon ainutkertaisia ihmisiä paikalla 😆
Tulee lähinnä teini-ikä mieleen ja pitkä venyttävä ääni sä maaaaaatkiiiiit 😈
Koko ketjun pointti on mennyt sulta aika lahjakkaasti ohi.
Eikun ihan oikea pikkukaupunkilainen :)