Miten suhtaudutte ystävään, joka matkii tai varastaa ideoitasi?

Vierailija kirjoitti:

Tunnen oikeasti tosi omaperäisiä ihmisiä, ja he teettävät tai tekevät itse sisustuksensa ja vaatteensa. Niitä vaatteita ei löydä mistään, koska he muokkaavat kaavoja, käyttävät eri kankaita jne. Eli matkiminen vaatii jo todella paljon vaivaa.

Sitten on näitä, jotka ostavat massakaupoista kaiken, ja ihmettelevät kun kaikilla on samat jutut. Muistatteko sen bloggarin joka raivostui kun jollain oli samanlainen IKEA-hylly kuin hänellä?

Kuka bloggari? :D Minulla mennyt tuollainen ihan ohi.

Vierailija kirjoitti:

Yks entinen tuttu oli kuin se hullu matkija siitä Nuori Naimaton Nainen kauhuleffasta.

Vei toisten meikkaus, hius ja vaatetyylit, miehet, varasteli kaikkea toisten kodeista, tuli yllättäen toisten kämppiin sillä asenteella että on muuttamassa tosta vaan sisään. Veti jotain päihteitä kai joten siksi harhainen tunkeilija. Sen jälkeen levitteli perättömiä juoruja, kaverit vaihtui viikon välein, haukkui kaikille kaikkia ja jatkoi toisten miesten iskemistä. Vaikka siinä tutussa ei ollut ulkonäköä, persoonaa, mitään omaa. Matki toisten jutut, puhetyylit ja naurutyylitkin!

Kannattaa oikeesti varoa tuollaisia.

Tuo on aika pelottava leffa muuten ja perustuiko joihinkin tositapahtumiin osittain ?

Joo. Juuri kaveri on varastanut ja aivan hulluna taideideoitani. Nyt laitoin hänelle viestiä ja hän suuttui ja väitti että minä olisin kopioinut ne häneltä. BIG LOL. Sitten esto ja heti seuraavana jotain hänen nettikavereita tulee valittamaan mulle. En jaksa kaveriani, ja hän on sama henkilö joka on tehnyt minulle tappouhkauksia

Mä matkin tietyissä jutuissa nuorempaa siskoani, itsellä ei esim riitä kärsivällisyys testata sataa eri shamppoota ja hoitoainetta, että löytyisi se just oikea omalle tukalle, meillä on aika samanlainen hius, niin sisko testaa ja kertoo mulle ja voin sitten surffailla perässä ostamaan just sitä samaa.

Vaatetyyliäkin ehkä voisin kopioida, mutta en ihan kaikista asuista niin tykkää mitä systerillä on, hän on kyllä 100 kertaa minua tyylikkäämpi. Kun jaksaa panostaa. Minä en 90% ajasta jaksa, kunhan on ehjää ja puhdasta. 

Mutta ei siskoa näytä häiritsevän, tosin kerran olin ihan itse löytänyt kaupasta jotain kivaa pientä vaatetta (en enää muista mitä) ja sit sisko kysyi että mikset ottanut mullekin. En edes tajunnut, vaikka hän usein ostaa mulle. Mä niin harvoin löydän mitään kivaa, tai sitten jotain outoa, mistä systeri ei tykkää.

Työpaikoilla tätä näkee. Esitetään pokkana toisten ideat omina. Sitten jos puutut asiaan, leimataan sinut hankalaksi.

Minulla oli aiemmin pomo, joka ei koskaan hyväksynyt mitään minun ehdottamaa kehitysideaa, mutta esitti sen omanaan seuraavassa palaverissa. Tästä tuli insidevitsi työpaikalla kun teki itsensä naurun alaiseksi.

Eräs entinen ystävä matki kaikessa. Alkoi ihan vaatteista ja meikeistä teininä. Myöhemmin rakensi jopa talon, koska mekin. Tosin hän vaati meitä talkoisiin vaikka itse tai miehensä eivät kertaakaan osallistuneet meidän vastaaviin. Tämän jälkeen matki huonekalut ja sisustuksen.

Blogimaailmassa ideavarkauksia näkee paljon.

Minullakin on eräs seuraaja blogissa, joka ei koskaan jätä viestejä, mutta tekee usein perässä jotain samaa, mitä itse juuri tein ja sen näkee pian hänen blogistaan. Tätä on jatkunut jo vuosia, eikä se voi olla sattumaa. En ole siitä vihainen, mutta ihmettelen, miten hän kehtaa tehdä niin, vaikka hän tietää, että olen hänen bloginsa seuraaja.

Ideoista voisi joskus kiittää, jos niitä toiselta kopioi, mutta yleensä ne ihmiset eivät kommentoi mitään, jotka haluavat napata ideat. Se on tavallaan esittämistä, että: 'en ole tuota koskaan nähnytkään'.

Blogialustoihin voisi lisätä sellaisen ominaisuuden, että näkisi, mistä toisesta blogista on käyty omassa blogissa ja milloin.

Ennen loukkaannuin jne. Enää en jaksa. Mulle on ihan se ja sama mitä muut tekee. Oma elämä niin prsiistä että ihan sama. Hyvähän se on jos joku jaksaa mun ideoita toteuttaa. Parempihan se olisi jos jaksaisi itsekin, mutta mä oon canceloitu. Joten ihan sama. Ollaan sitten ns. Yhteiskunnan taakkana. Harvaa enää kutsun ystäväksi tai luotan täysin. En oikeastaan enää luota kehenkään ja siten puhun vaan asioista joilla ei ole enää mitään merkitystä ja ajattelen vain merkityksettömiä asioita samasta syystä. Nyky teknologia jne on edistyksellistä ja me ollaan sen uhreja. Ihan sama. Usko pitää kärjissä kaiken tämän pahuuden keskellä. Ja arkiset tavalliset asiat. Ihmisissä on hyvää ja pahaa. Ainoa johon voi luottaa on Jumala. Tsemppiä kaikille.