Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtaudutte ystävään, joka matkii tai varastaa ideoitasi?
Esimerkkinä: Keskustelet ystävän kanssa aiheesta, ja kerrot jotain josta olet innoissasi. Seuraavana päivänä ystävä postaa tästä asiasta facebookiin.
Omasta mielestäni hän ottaa ideoita suoraan minulta, ja minua tämä häiritsee. Miten te muut suhtaudutte tähän? Mitä tekisitte?
Kommentit (268)
Riipuu vähän mikä on matkimisen aihe, jos puhutaan esim. rairuohon kasvattamisesta tai kevätsiivouksen tekemisestä niin sillon voi puhua ennemminkin, että saanut sulta motivaatiota tai innostusta. Mutta jos vähän merkityksellisimmistä asioista kyse niin ehkä en enää puhuisi kaverille etukäteen mistään suunnitelmista tai ideoista. Onhan toi toisalta imartelevaa sua kohtaan vaikkei siltä tuntuisikaan. Mutta ehkä kaverisi on vähän kateellinen tai ihailee sua.
Ehkäpä aiheen vierestä mutta tuli mieleen matkimisesta;-)Kaverillani oli kerran vähän samantapainen vaihe. Muistan kerrankin kun olimme yhdessä shoppailemassa ja ihastuin erääseen laukkuun mutta vähän epäröin ostoa. Kaveri haukkui laukun huonolaatuisen näköiseksi ja sanoi mielipiteen ettei laukkua kannatta ostaa. Harmittelin siinä aikani mutta tajusin ettei edes olisi ollut varaa kyseiseen laukkuun. Seuraavan kerran, kun nähtiin shoppailukaverin kanssa niin hänelläpä keikkui olalla samainen laukku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun entinen työkaveri kopioi minun kampauksen, meikin, vaatetuksen ja kävi baareissa ja esitteli itsensä minun nimelläni! Kaikki tämä selän takana siis, ei minun nähteni. Kuulin tuosta toisilta työkavereiltani, enkä yhtään epäile heidän sanaansa koska näin kamerakännyllä salaa otetut kuvatodisteet.
Ei mikään kovin iso kaupunki joten tottakai jää tuommoisesta kiinni. Toiset työkaverit olivat kauempaa katsottuna luulleet häntä ensin minuksi ja olivat tulossa moikkaamaan mutta sitten tajusivat kuka on kun olivat tulleet lähemmäksi, koska tämä tapaus oli minua yli 10 cm lyhyempi ja yli 10 vuotta vanhempi.
Tiesin että tuo tyyppi oli vähän outo, mutta että noin outo. Tuli kieltämättä mieleen se kauhea Nuori Naimaton Nainen-leffa jossa kämppis kopioi toisen tyyli ja yrittää lopulta varastaa tämän koko elämän.
84 jatkaa vielä: Työkaverit olivat tosiaan kuulleet tuon naureskelevan ja esittelevän itsensä eri nimellä eli minun nimellä viereisessä istuvalle pöydälle joka täynnä miehiä, ja olivat olleet aika hämillään että mitä tässä oikein on käynnissä! Tyyppi oli muuten aika sulkeutunut ja hiljainen töissä. ja minä olen luonteeltani hyvin sosiaalinen eli oli kuulemani mukaan matkinut minun puhetyyliä ja eleitä koska viuhdon jonkin verran käsilläni kun selitän jotain, joten sekin oli saanut heidät ensin luulemaan häntä minuksi kun oli selkä heihin päin. Lähempää kuulivat sitten hänen uuden puhetapansa...
Harkitsin tuolloin identiteettivarkaussyytteen nostamista koska kiukutti ja ajattelin että jos yritti tarjota seksiä miehille minun nimelläni, sitten alkoi säälittämään tuommoinen tapaus jolla ei ollut omaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Minun entinen työkaveri kopioi minun kampauksen, meikin, vaatetuksen ja kävi baareissa ja esitteli itsensä minun nimelläni! Kaikki tämä selän takana siis, ei minun nähteni. Kuulin tuosta toisilta työkavereiltani, enkä yhtään epäile heidän sanaansa koska näin kamerakännyllä salaa otetut kuvatodisteet.
Ei mikään kovin iso kaupunki joten tottakai jää tuommoisesta kiinni. Toiset työkaverit olivat kauempaa katsottuna luulleet häntä ensin minuksi ja olivat tulossa moikkaamaan mutta sitten tajusivat kuka on kun olivat tulleet lähemmäksi, koska tämä tapaus oli minua yli 10 cm lyhyempi ja yli 10 vuotta vanhempi.
Tiesin että tuo tyyppi oli vähän outo, mutta että noin outo. Tuli kieltämättä mieleen se kauhea Nuori Naimaton Nainen-leffa jossa kämppis kopioi toisen tyyli ja yrittää lopulta varastaa tämän koko elämän.
Hui kamala. Jos tämä on totta, niin aika vakavia mielenterveysongelmia tarvinnut työkaverillasi olla ja kehittänyt susta jonkun pakkomielteen. Toivottavasti pääsit eroon hänestä. :/
No, täällä tunnustautuu yksi matkija. Matkin lukiossa parasta ystävääni, ihailin häntä enemmän kuin mitään muuta ja hän oli mielestäni täydellinen. Omaksuin hänen puhetyylinsä ja hänen mielipiteensä, osittain vaatetyylinkin ja otin samanlaisia kuvia kuin hän jakoi itsestään somessa. Laihdutin, jotta mahtuisin samankokoisiin farkkuihin kuin hän. Olin todella epävarma ja hänellä oli kaikkea, mistä vain haaveilla saattoi. Oli kaunis ja hauska. Halusin vain olla yhtä hyvä kuin hän, koin aivan älytöntä alemmuudentunnetta hänen seurassaan. Suurimman osan ajasta puhuin hänestä, ja silloin kun en puhunut, toivoin että joku muu ottaisi hänet puheeksi. Olin pakkomielteinen. Nykyään hävettää. Emme ole enää ystäviä, hän piti minua vain itsetunnon pönkittäjänä ja katkaisi välit kun aloin vihdoin löytää itseäni. :(
Mitä yritän sanoa, matkija kai haluaa vain tuntea itsensä edes jollain tavalla paremmaksi. Näin ainakin minulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, täällä tunnustautuu yksi matkija. Matkin lukiossa parasta ystävääni, ihailin häntä enemmän kuin mitään muuta ja hän oli mielestäni täydellinen. Omaksuin hänen puhetyylinsä ja hänen mielipiteensä, osittain vaatetyylinkin ja otin samanlaisia kuvia kuin hän jakoi itsestään somessa. Laihdutin, jotta mahtuisin samankokoisiin farkkuihin kuin hän. Olin todella epävarma ja hänellä oli kaikkea, mistä vain haaveilla saattoi. Oli kaunis ja hauska. Halusin vain olla yhtä hyvä kuin hän, koin aivan älytöntä alemmuudentunnetta hänen seurassaan. Suurimman osan ajasta puhuin hänestä, ja silloin kun en puhunut, toivoin että joku muu ottaisi hänet puheeksi. Olin pakkomielteinen. Nykyään hävettää. Emme ole enää ystäviä, hän piti minua vain itsetunnon pönkittäjänä ja katkaisi välit kun aloin vihdoin löytää itseäni. :(
Mitä yritän sanoa, matkija kai haluaa vain tuntea itsensä edes jollain tavalla paremmaksi. Näin ainakin minulla.
Niin ja osa matkimisesta tapahtui alitajuisesti, en edes ymmärtänyt matkivani. Ehkä matkimisen saa loppumaan, jos kehuu matkijan omaa tyyliä tai luonteenpiirrettä tms. Matkija on epävarma ja haluaa kelvata edes jollekin. Hän ei tajua, että ainoa jolle tarvitsee kelvata on hän itse.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös kaveri joka on aivan uskomattoman kateellinen kaikesta mahdollisesta, ja matkii aina tilaisuuden tullen. Yhdessä välissä ostin paljon tietyn merkkisiä meikkejä (kalliita). Yhtäkkiä tämä kaveri ostaa niitä samoja meikkejä myös, vaikka on aina puhunut että markettimeikit on ihan samaa tavaraa eri paketissa. Tässä lähiaikoina olimme baarissa, olin ostanut uuden topin ja joku tuntematon nainen tuli kehumaan tätä toppia. Kaverini oli kuulemma heti kysynyt toiselta kaveriltani, että sopisiko hänellekin tuollainen toppi, ja oli seuraavalla viikolla ostanut samanlaisen. On aina kateellinen uusista tavaroista ja reissuista, ja ylpeilee aina sillä että hän asuu omistusasunnossa ja hänellä on hieno auto toisin kuin minulla. Tällä hetkellä hän käy henkistä taistoa siitä, kumpi menee ensin naimisiin. Hänelle kaikki on kilpailua, vähän sääliksi käy. Toisaalta olen vähän imarreltu... Matkiminen on ihailun vilpittömin muoto.
Sanonta kuuluu "Matkiminen on ihailun korkein muoto".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun entinen työkaveri kopioi minun kampauksen, meikin, vaatetuksen ja kävi baareissa ja esitteli itsensä minun nimelläni! Kaikki tämä selän takana siis, ei minun nähteni. Kuulin tuosta toisilta työkavereiltani, enkä yhtään epäile heidän sanaansa koska näin kamerakännyllä salaa otetut kuvatodisteet.
Ei mikään kovin iso kaupunki joten tottakai jää tuommoisesta kiinni. Toiset työkaverit olivat kauempaa katsottuna luulleet häntä ensin minuksi ja olivat tulossa moikkaamaan mutta sitten tajusivat kuka on kun olivat tulleet lähemmäksi, koska tämä tapaus oli minua yli 10 cm lyhyempi ja yli 10 vuotta vanhempi.
Tiesin että tuo tyyppi oli vähän outo, mutta että noin outo. Tuli kieltämättä mieleen se kauhea Nuori Naimaton Nainen-leffa jossa kämppis kopioi toisen tyyli ja yrittää lopulta varastaa tämän koko elämän.
Hui kamala. Jos tämä on totta, niin aika vakavia mielenterveysongelmia tarvinnut työkaverillasi olla ja kehittänyt susta jonkun pakkomielteen. Toivottavasti pääsit eroon hänestä. :/
Sanotaan näin että tuli huomattua että henkilö ollut ihan tasapainossa psyykkisellä tasolla. Vaikka oli perushiljainen niin sai myös kummallisia teinimäisiä kohtauksia ja kitisi kuin lapsi koska koki tulleensa väärinymmärretyksi ja kuvitteli että kaikkien muiden asiat olivat aina häneltä pois. Saattoi olla kokonaan puhumatta meille muille jopa viikon pari.
Hänellä ei ollut siviilissä ystäviä koska esimerkiksi vanhat koulukaverinsa olivat hänen mielestä ihan kauheita maalaistolloja joiden kanssa ei kehtaa näyttäytyä kaupungin kahviloissa. Miestäkään ei ollut. Siksi säälin häntä lopulta, ajattelin että tuollainen ihminen kuolee lopulta yksin ja yksinäisyyteen. Kai ne hänen vanhat tututkin vaan välttelivät häntä jos taipumista tuollaiseen käytökseen.
En ymmärrä miten minä jouduin hänen "uhriksi", ehkä tämän sosiaalisen luonteeni ja tiiviin ystäväpiirini takia, ja koska pidän muodista.
Pääsin eroon, koska tuo jäi sairaseläkkeelle. Eikä ole tullut missään vastaan pitkään aikaan, hyvä vain :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös kaveri joka on aivan uskomattoman kateellinen kaikesta mahdollisesta, ja matkii aina tilaisuuden tullen. Yhdessä välissä ostin paljon tietyn merkkisiä meikkejä (kalliita). Yhtäkkiä tämä kaveri ostaa niitä samoja meikkejä myös, vaikka on aina puhunut että markettimeikit on ihan samaa tavaraa eri paketissa. Tässä lähiaikoina olimme baarissa, olin ostanut uuden topin ja joku tuntematon nainen tuli kehumaan tätä toppia. Kaverini oli kuulemma heti kysynyt toiselta kaveriltani, että sopisiko hänellekin tuollainen toppi, ja oli seuraavalla viikolla ostanut samanlaisen. On aina kateellinen uusista tavaroista ja reissuista, ja ylpeilee aina sillä että hän asuu omistusasunnossa ja hänellä on hieno auto toisin kuin minulla. Tällä hetkellä hän käy henkistä taistoa siitä, kumpi menee ensin naimisiin. Hänelle kaikki on kilpailua, vähän sääliksi käy. Toisaalta olen vähän imarreltu... Matkiminen on ihailun vilpittömin muoto.
Sanonta kuuluu "Matkiminen on ihailun korkein muoto".
Ei ole. Matkiminen on pelkästään idioottimaista, apinamaista matkimista. Ei sen kummempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jopa suomalaiset bloggaajatkin seuraavat ja matkivat vaan toistensa muotia, eivät seuraa mitään ulkomaan muotia ja vaikutteita.
Ehkä tämä matkiminen on yksinkertaisesti vaan osassa moukan metsäläiskansan geenejä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös kaveri joka on aivan uskomattoman kateellinen kaikesta mahdollisesta, ja matkii aina tilaisuuden tullen. Yhdessä välissä ostin paljon tietyn merkkisiä meikkejä (kalliita). Yhtäkkiä tämä kaveri ostaa niitä samoja meikkejä myös, vaikka on aina puhunut että markettimeikit on ihan samaa tavaraa eri paketissa. Tässä lähiaikoina olimme baarissa, olin ostanut uuden topin ja joku tuntematon nainen tuli kehumaan tätä toppia. Kaverini oli kuulemma heti kysynyt toiselta kaveriltani, että sopisiko hänellekin tuollainen toppi, ja oli seuraavalla viikolla ostanut samanlaisen. On aina kateellinen uusista tavaroista ja reissuista, ja ylpeilee aina sillä että hän asuu omistusasunnossa ja hänellä on hieno auto toisin kuin minulla. Tällä hetkellä hän käy henkistä taistoa siitä, kumpi menee ensin naimisiin. Hänelle kaikki on kilpailua, vähän sääliksi käy. Toisaalta olen vähän imarreltu... Matkiminen on ihailun vilpittömin muoto.
Sanonta kuuluu "Matkiminen on ihailun korkein muoto".
No tuo on kyllä sellainen versio mitä minä en ainakaan ole koskaan kuullut. Eikö se mene englanniksikin että "the most sincere form of flattery"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän tosi paljon sushista ja postailin kuvia erilaisista annoksista eri paikoissa niin Suomessa kuin ulkomailla.
Puolituttava alkoi tehdä samaa harva se päivä.
Eräs meidän yhteinen tuttu oli ihmetellyt tätä hänen villitystään ja sanonut hänelle että ethän sä edes pidä sushista, kalasta ja äyriäisistä ja kysyi että miksi laitat sitten nettiin sushin kuvia. Tämä oli vastannut että siksi ottaa kuvia vaikkei syö koska se on hienompaa ruokaa.
Siis, ihminen ostelee annoksia eli matkii, muttei syö jotta antaisi itsestään hienomman, varakkaamman kuvan :D Kaikkea sitä aikuinen ihminen tekeekin pelkän huomion takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana kuulla, että muillakin on tällaisia matkijoita! Mun yksi kaverini on tällainen matkija, ja välillä se ottaa mua päähän ihan hirveästi, mutta välillä taas naurattaa.
Itse olen aika vähissä varoissa ja asun vuokralla. Kaverillani on omistusasunto ja alkoi tehdä keittiöremppaa. Pyysi minua mukaan, kun meni jättämään tilauksen keittiön kaakeleista. No, minä siinä sitten haahuilin liikkeessä ympäriinsä, kun hän toimitti asiaansa. Kun hän oli saanut asiansa selväksi, näytin hänelle mitä kaakeleita valitsisin omaan keittiööni, jos minulla olisi sellainen rempattavana. Menimme autolle, mutta hän palasi takaisin liikkeeseen, ja oli vaihtanut tilauksensa juuri minun näyttämiini laattoihin :D.
Samaa on tapahtunut lukuisia kertoja lamppujen, lipastojen, mattojen, tapettien ym. suhteen. Myös vaatevalintani miellyttävät häntä. Usein kun näytän ikkunaostoksilla hänelle jotain, ei mene kauan, kun hän jo tepastelee näyttämissäni vaatteissa. :D.
Siis täh? Sulla ei ole omistusasuntoa tai remonttia näköpiirissäkään, ja silti kaveri matki sun keittiörempan? Kannattaisiko hankkia elämä ja todeta, että kaveri ilmiselvästi arvostaa sun makua, vaikkei ehkä osaa sitä kauniisti ilmaista.
Tuossahan on idea pieneksi sivubisnekseksi, shoppailuavustaja. Moni ihminen kokee ettei aika tai taito riitä kivojen asu-/sisustuskokonaisuuksien luomiseen. Siitä vaan oma hyvä maku käyttöön ja apua tarjoamaan, korvausta vastaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen sanapari: uniikki lumihiutale.
Ei, en keksinyt itse vaan tiedän sen olevan jonkun toisen "keksimä", käytänpä silti.
Jos jotain pientä matkimista tapahtuu niin se saattaa olla alitajuntaista, tai sitten henkilöllä ei vaan oikein ole mitään omaa makua ja siksi omii sitä tyyliä joltain lähipiirissä olevalta, mutta tuommoiset härskillä tavalla matkijat ja suoranaiset stalkkerit! Niillä täytyy oikeasti olla mielenterveydellisiä ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla samanlaiset ulkoiluvaatteet ja Molot päässä.
Anteeksi, mutta miksi ihmeessä heillä olisi penikset päässä??
Molo Kids on tanskalainen lastenvaatemerkki. Hinnakas merkki ja hyvälaatuisia vaatteita, mutta itse en ole käyttänyt sen puljun vaatteita lapsillani juuri nimen takia. Joku raja sentään...
https://www.molo.com/?gclid=EAIaIQobChMI1LKtiNPQ6AIVVaWaCh2YJwRZEAAYASA…
Vierailija kirjoitti:
Lukioaikana minun oli pakko katkaista välit erääseen minua vuotta nuorempaan tyttöön, koska matkiminen alkoi saada jo niin kauhuleffamaisia piirteitä; hän halusi olla kaveri ja tulla joka paikkaan mukaan, mutta kun hän värjäsi ja leikkasi tukan samanlaiseksi kuin minulla ja alkoi ostelemaan samoja vaatteita ja koruja kuin minulla, meni homma vähän friikiksi. Enkä mä tosiaan ole mitenkään erikoinen, en ymmärrä että mistä tuo kumpusi.
Se johtui varmaan siitä, että joillakin tytöillä on paras kaveri, jonka kanssa pukeudutaan ja meikataan samalla tavalla ja tehdään yhdessä samoja juttuja, voidaan esim. lintsata koulusta yhdessä, tai käydä yhdessä konserteissa ja elokuvissa.
Hän ehkä toivoi sinusta parasta ystävää.
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen sanapari: uniikki lumihiutale.
Ei, en keksinyt itse vaan tiedän sen olevan jonkun toisen "keksimä", käytänpä silti.
:D Inhoan sitä sanaparia. Minusta se jotenkin osoittaa niin halveksivaa asennetta.
tollaset matkijat on creepyjä,narsistisia ja sosiopaattisia piirteitä.....? en uskaltais olla tekemisis. tiedän henkilön jota tälläinen creepy työkaveri matki ja jopa esiintyi hänen nimellään ulkopuolisille tais jäädä jostain rikoksesta kii myöhemmin. miettikää haluatteko olla tekemisis jos ihminen ei ole henkisesti normaali.
Ystävättärelläni oli muuten outo matkija työpaikallaan. Kertoi että tälle ilmestyi aina samat rannekorut, rannekellot, kaulakorut, käsilaukut, lompakot, päällystakit, ja vielä täsmälleen ihan samoissa väreissä ja kuoseissa kuin mitä hän oli ensin ostellut. Hän sanoi että tuollainen alkoi olla ihan ahdistavaa.
Tämä työpaikkamatkija oli aina isoon ääneen esitellyt kaikille että "katsokaa mitä minun mieheni osti taas minulle" niistä tuotteista joita oli ystävättäreltäni matkinut.
En muista mikä se vaate tai asuste oli jonka kohdalla tämä minun melko rauhallinen ystävätär oli sitten hermostunut tuolle kun se oli taas heilutellut sitä omaa ostostaan heidän toimistollaan että "minun mieheni osti minulle nyt tällaisen", niin oli kysynyt tältä oikein kuuluvalla ja kipakalla äänellä että "Kuka se sinun miehesi oikein on, ja miksi hitossa se seurailee minua aina kaupungilla ja ostaa kaiken saman mitä minä ostan?"
:D Minusta tuo oli aivan loistava näpäytys, ja matkiminen kuulemma loppui kuin seinään.